Austrasian Brunhilda ja Soissonsin Fredegund

Kutsun taas raamattupiiriläisiä mukaan kanssani matkalle hieman kauemmas. Nyt ei matka ole maantieteellisesti kuin parin kolmen tunnin hyppy Finnairilla keski-Eurooppaan, mutta ajassa teemme aikamoisen reissun.

Näiden kahden huikean ja kauhean naisen tarina auttaa meitä löytämään kiintopisteitä Euroopan vaiheissa myöhäis-antiikin ja varhaisen keskiajan murroksessa 500-luvulla jKr.

Naisten vaiheet valaisevat sitä myrskyisen meren tavoin kuohuvaa maailmaa, jossa evankeliumin sanoma Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta saapuu Hänen omiensa - usein henkensä uhalla - tuomana ja Sana loistaa ihmeellistä totuuden ja armon kirkkautta mitä synkimmän eurooppalaisen pakanuuden keskellä.

- saamme nähdä lähikuvassa, mitä pakanuus todellisuudessa merkitsee, kun sitä niin siveäksi ja kauniiksi ihmisten silmiin tahdotaan maalata - uskokaa mitä vaan, kunhan eroatte kirkosta!

- saamme asiallista taustatietoa joka auttaa ymmärtämään hieman syvällisemmin Athanasiuksen uskontunnustuksen maailmaa. Aihe on ollut nettiruukussakin taas esillä "joka ei tätä kokonaan ja täydellisesti usko..."

- oi ne naiset! Brunhilda ja Frededung ovat esimerkkejä naisten keskeiesestä merkityksestä Euroopan historiassa. (Aiemmin tutkimme nettiruukussa paljon myöhemmin eläneen Jean d'Arcin vaiheita)

- opimme matkamme aikana myös tietämään, mistä Martti Luther on saanut etunimensä.

rukoilemme että Herra itse siunaisi tämän tutkielman, avaisi aiheen sisältöä ja merkitystä ja johdattaisi yhteistä keskusteluamme Brunhildasta ja Fredegundista.



kun olet nettiruukkulaisena tottunut lukemaan palstoja joiden nimi on esimerkiksi "Austrasian Brunhilda ja Soissonsin Fredegund" niin osaat jo odottaa joitain vieraita sanoja ja hieman oudompia tarinoita.

tai ehkä merovinkiaika, frankit ja visigootit ovat aina olleet mieliaiheesi Euroopan historiassa!

koetan parhaani mukaan sanoa asiat selkeästi ja yksinkertaisesti, osoittaakseni lukijalle, että edes itse ymmärrän, mistä kirjoitan (minulle voi usein moittien muistuttaa "selkeästi sanottu on selkeästi ajateltu")

...
jotta voisimme asettaa nämä kaksi naista omaan maailmankuvaamme, tietoihimme Euroopan vaiheista, aloitan kertomuksen runsaat sata vuotta ennen heitä eli siitä pisteestä, missä aikakaudet muuttuvat toiseksi ja heidän aikakautensa alkaa muotoutua ajan virrassa.

sillä piste se on

ja aika loistava ja kauhea sellainen.



On vuosi 451.

Bysantin valtakunnassa on käyty kovasti "keskustelua" (p.o. riidelty aivan veriseen kuolemaan asti, kuten meillä kristityillä on tapana) siitä, kuka Jeesus on.

Tänä vuonna ekumeenninen kirkolliskokous on antanut asiasta päätöksen Khalkedonn kaupungissa (nykyisen Istanbulin luona). Läsnäolijat oikein nousevat seisomaan ja taputtavat käsiään, kun lopultakin löytyy se oikea kreikankielinen formulointi:

"Kristus on Jumala ja ihminen, ja nämä kaksi luontoa (fysis) ovat Hänessä sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta."

Toisin sanoen Kristus on Jumala ja mies, kumpaakin täydellisesti.

Täydellisesti Jumala

Täydellisesti ihminen.


juu ... Jeesus on ihminen (monofysitistien "jumalihminen" voisi tätä peittää)

juu... Jeesus on Jumala (jonka moni kirkon teologikin tänään tahtoisi kieltää)



Mutta sen ajan lehtien etusivuilla (silloin tosin ei ollut sanomalehtiä, radiota tai TV:tä mutta noin kuvaannollisesti) oli toinen toistaan kamalampia uutisia.

Mongoliasta tulleet hunnit olivat kuningas Attilan johdolla pistäneet ranttaliksi pitkin Eurooppaa.

Sen verran ranttaliksi, että taitaa tänään melkein jokainen suomalainen hänestä jotain tietää. Natsit kutsuivat itseään mielellään "hunneiksi"... kertoo sekin jotain.

Nuo hevosiinsa kuin kiinnikasvaneet hurjalaiset painoivat läpi kaiken vastustuksen Balkanilla ja olivat saavuttaneet Rooman valtakunnan rajat (limes) Galliassa, nykyisessä Ranskassa.

Meillä on useita kertomuksia Loire-joen varrelta ja myös Orleansista, kuinka vapisevat kaupunkien johtajat ja kirkonmiehet menivät kuningas Attilan luo pyytäen kaupunkinsa säästämistä.

Ei ollut hunneilla tapana ketään eikä mitään säästää ja lehtien etusivujen tarinat olivat todella hälyttäviä.



Herra nosti silloin palveluunsa tehtävään sopivan miehen, joka pelasti Rooman valtakunnan - viimeisessä länsi-Rooman suuressa ja voittoisassa taistelussa 20.6. 451 Catalaunian kentillä

(niiden sijainnista keskustellaan, mutta nykyään ajatellaan että paikka on ilmeisesti nykyisen Châlons-en-Champagne kaupungin tuntumassa pohjois-Ranskassa)

Roomalaisia johti tässä ratkaisevassa ratkaisutaistelussa Flavius Aëtius(396–454) niminen kenraali. Hän oli syntyisin nykyisestä Silistrasta Bulgariassa. Isänsä on hurjia skyyttalaisia

(jotka Raamatussakin tunnetaan, Jeesuksen ajan kaupunki Tiberiaan järven eteläpuolella oli Skytopolis - vanha Bet Shean)

ja äitinsä italialainen aristokraattinen kaunotar. Hänellä oli kaksi poikaa ja tytär, joka sitten kosti isänsä murhan.

(Kateellinen Valentinian III (415-455) oli antanut surmata armeijan rakastaman kenraali Aetiuksen 454. Tämä nuorin tytär surmasi hänet veitsellä julkisesti 455, eikä yksikään vartion sotilaista nostanut kättään Rooman keisaria suojellakseen.)



tarinamme kannalta on tärkeä, että kenraali Flavius Aetius kutsui mukaan taisteluun hirveää Attilan hyökkäystä vastaan Theodorik I (418–451) johtamien visigoottien lisäksi Rooman rajojen takana asuvia "barbaareja". Näiden joukossa oli Aetiuksen puolella ns. Salian ja Ripuarian frankkeja.

(myös Attilan Galliaan hyökänneessä armeijassa oli mukana "barbaareja", ostrogootteja ja muita kansanheimoja)

Kenraali oli jo aikaisemmin pitänyt yhteyttä Salian frankkeihin, joilla oli ainoa eräänlainen "valtio" Rooman rajan pohjoispuolella.

Heidän alkukotinsa, kuten Gotland goottien alkukotina, on Hollannin pahamaineinen sisämaahan pistävä meri, Sall zee ja etenkin IJssel joen seutu, nykyinen Salland (suolainen).

Ulkopuolinen paine yhdisti hajanaisia heimoja ja Rooman kenraalin johdolla etsittiin yhteistä taistelutahtoa vihollisen kukistamiseksi.

Näinhän esimerkiksi Talvisota yhdisti Suomen heimoja ja itsenäisyystahtoa taas uudella tavalla.



Attilan armeijan koosta ei ole varmaa tietoa - tuon ajan lähteet puhuvat tosi isoista joukoista, mutta arviot 30.000 miehen kieppeillä taitavat olla kohdallaan.

Hän oli ylittänyt Reinin tammikuussa 451 ja tuhonnut Metzin kaupungin huhtikuun 7. Hunnit olivat sitten kiertäneet nykyisen Ranskan aluetta, ryöstänyt, polttanut, tuhonnut, raiskannut...

Kesäkuun 16. Hunnnien kuningas Attila oli melkein valloittanut Orleansin (... neitsyen kaupungin...) ja murtanut jo sen muurin. Oli vain muutaman hetken kysymys, että sisään jo tunkeutuneiden hyökkääjien perässä tulisi iso porukka.

silloin tiedustelijat kertoivat, että Flavius Aetuksen johtama roomalaisten armeija ja sen kanssa liittoutunut kuningas Theodorikin johtama visigoottien armeija oli nopeasti lähestymässä.

Vaikka Orleansin kaupunki oli käytännössä jo hänen, Attila päätti vetää joukkonsa sieltä pois ettei itse jäisi sinne piiritetyksi. Näin kaupunki ja sen asukkaat pelastuivat varmalta tuholta.



Meillä on tapahtumista varsin luotettavaa tietoa. Erityisesti historioitsija Jordanes, joka kirjoitti Konstainopolissa goottien historian Gettica vuonna 551, jossa on tallennettuna alkuperäisiä lähteitä goottien vaiheista ja tästä taistelusta kesäkuun 20. 451.

Ennen taistelun alkua Attilan ennustajat uhrasivat hunnien tavan mukaan linnun ja tutkivat sen sisälmyksiä. Näistä he ennustivat että Attilan armeijaa tulee kohtaamaan tuhoisa iskua, mutta että vihollisten johtaja tulee myös kaatumaan.

Koska armeijaa tulisi kohtaamaan onnettomuus, Attila viivytti kamppailun alkua iltapäivään asti, jotta hänen joukkonsa voisivat pimeyden turvin paeta, jos tarvis on.

Miksi hän ei luopunut koko jutusta? Koska oli mahdollista, että ennustus koski Rooman mahtavinta kenraalia, Aetiusta, ja näin Attilan vaarallinen vastustaja saisi surmansa.



Taistelu Calalaunian niityillä oli äärimmäisen verinen. Ja todellakin, pimeyden turvin hunnit pakenivat paikalta.

Voittoisten roomalaisten ja visigoottien ilo kuitenkin oli lyhytaikainen - missä on Theodorik?

jossain hyökkäyksen vaiheessa kuningas oli pudonnut ratsun seasta ja tallautunut hyökkääjien kavioihin, ja löytyi paksun ruumiskasan pohjalta.

seuraavana päivänä paikallinen puro tulvi vielä ihmisen verta.

kaatuneita puolin ja toisin on todennäköisesti tässä yhdessä ratkaisevassa pisteessä ollut lähes 40.000 ihmistä.



Attila kääntyi pois eikä koskaan enää palannut (tulihan sieltä suunnalta sitten satoja vuosia myöhemmin Tsingis kaani)

mutta tämä oli länsi-Rooman viimeinen voittoisa taistelua ja Flavius Aeteus "viimeinen roomalainen".

Markuksen evankeliumissa lukee:

Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"
Mk 1:15-

Apostoli Paavali kirjoitti "Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa..." Gal 4:4



Tavallaan aika oli valmis Jumalan Pojalle, kun Rooman valtakunta oli pystyssä teineen, hallintoineen, kielensä ja kulttuurinsa kanssa.

Nyt Rooman valtakunta loppui ja muuttui Augustinuksen kuvaamalla tavalla hengelliseksi, Rooman piispan johtamaksi kirkoksi.



tämän valtaisan taistelun jälkeen syntyi tyhjiö, johon alkoi kasvaa uusia voimatekijöitä.

Rooma oli poissa pelistä, Aetius murhattu, ja tilaa oli uudelle kasvulle. näyttämölle tulevat uudet kansat, uudet kielet, uudet tapahtumat, uusi usko.

kaverin nimi on Clovis.


mikä ihmeen klovni?

frankkien kielellä (nykyisen hollannin, flaamin taustalla)
Chlodovech

Chlod- = äänekäs eli "ylistetty" (englannin loud)

-vech = taistelija

"Ylistetty taistelija"


kun se pantiin sivistyskieleen latinaan, siitä tuli
Chlodovechus

siitä tuli luistavampi latinalainen
Ludovicus

siitä muodostui ranskan
Louis

eli espanjan
Luis

eli italian
Luigi



miltei kaikissa Euroopan kielissä on joku muoto

Germaanien, saksan
"Chlodwig" and Ludwig

uuden hollannin
Lodewijk

englannin
Lewis

Venäjän
Людовик


nimestä on Euroopan kielissä noin sata eri muotoa.

Clovis.



Clovis I (466-511) nousi valtaan 15 vuotiaan nuorukaisena 486 ja katseli tilannetta siis 35 vuotta Catalaunian niittyjen taistelun jälkeen. Frankkien eri heimot olivat kuin lampaat ilman paimenta, kun Rooman ote oli kovin heikentynyt Galliassa.

Clovis alkoi yhdistää frankkien heimoja valtansa alle. Hänestä tuli Gallian frankkien itseoikeutettu kuningas, kun hän vuonna 486 johti vain 20 vuotiaana joukkonsa voittoon Soissonin kuningaskuntaa ja sen gallo-roomalaista kuningas Syagriusta vastaan. He olivat Rooman imperiumin hallinnon viimeinen linnake Euroopassa.

Gallo-roomalaiset puhuivat muuten keskenään kieltä, josta sitten monien eri vaiheiden kautta on kehittynyt nykyinen ranskankieli.


Jeesus Nasaretilainen vaikutti Rooman nurkilla, filistealaisten mukaan latinaksi kutsutussa Palestiinassa ja roomalainen maaherra antoi telottaa Hänet noin 33 jKr.

Pian koko Rooma oli tämän uuden opin vaikutuspiirissä ja kamppaili kaikin voimin sitä vastaan, usein varsin julmin ja verisin vainoin. Mutta vain 300 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Rooman keisari itse kääntyi Jeesuksen uskoon hurskaan äitinsä Helenan vaikutuksesta - ja hänen mukanaan kristinuskosta tuli sallittu uskonto.

Jeesuksen usko oli mennyt 300-luvulla jo ohi Rooman valtakunann rajojen, ja gootit olivat tutustuneet siihen. (svenska talande bättre folk from Gottland)

länsi-goottien heimoja, etenkin visigootit, kääntyi kuningastensa johdolla kristinuskoon. Mutta ei tähän meille tuttuun nikealais-konstantinopolilaiseen vaan areiolaiseen.



Vuonna 325/6 Nikaian (Iznik) ensimmäinen suuri kirkolliskous päätti vastoin suuren Areioksen opetuksia että Jumala on kolmiyhteinen. Koska Jeesus on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala niin Jumala on Pyhä Kolmiyhteys.

Areios nimittäin sanoi, että Jeesus ei ole samaa olemusta kuin Jumala vaan täydellinen luotu ihminen.

(kuinkahan moni aikamme luterilainen suomalainen ajattelee Jeesuksesta näin, papit ja piispat mukaan lukien?)



Visigootit olivat siis Espanjassa saaneet vallan ja edustivat perinteisesti isiensä uskoa Jeesukseen areiolaisessa muodossa.

Mutta ei asia ollut läpihuutojuttu ja kun Konstantinopoli 381 vahvisti Nikaian alkoi myös voimakas kirkon toiminta yhteisen katolisen uskon puolesta.

Clovis I on sentähden niin ratkaiseva henkilö Euroopan hengellisen elämänkin kannalta, että hän omaksui katolisen eli nikealais-konstantinopolilaisen opetuksen.

Jeesus on olemukseltaan Jumala.

(asia jäi hiukka ilmaan... mites sitten se ihmisyys ... ja kuten sanottu, Attilan hunnien tapellessa nykyisen Ranskan alueella kirkon teologinen johto oli kokoontunut Khalkedonin kaupunkiin ratkomaan tuota pähkinää.)



no mites Childeris I ja Basinin poika tuli nikealaiseen uskoon, kun miltei koko läntinen Eurooppa oli areiolaista?

ja kuka on pyhä Remigius?

...
Nettiruukun raamattupiirissä on aina silloin tällöin puhetta kahdesta asiasta.

a. essut eivät tee (todellista) lähetystyötä
- johon huoltsikalla vastataan että kyllä minä ja minä ja minä tuen lähetystyötä. mutta virallinen linja on dead end.


b. essut uskovat odotushuoneessa taivaaseen. ei saa eikä pidä tehdä yhtään mitään vaan olla kovasti syntinen ja katuvainen, ansaitakseen oikean armonkin.


...
kirjoitanko totta vai vääristelenkö?

...
Remi poika ei tämmöttiä pohtinut vaan ajatteli - kun kerran Jeesus käskeepi niin minä poika menen.

ja meni


pyhä Remigius!

pyh, mitä pyhiä ne muka ovat, katolista kauhistusta,

kato Jeesus, me osataan ihan ite olla tekemättä mitään!

paljon parempia hurskaita kuin remi poika... St Remigius



no remi poika on eräs Euroopan historian ja kirkon tärkeitä tyyppejä. juuri tämän Cloviksen takia.

ja Jeesuksen opin takia.


Remigius (437-533) eli Remi. Hänen isänsä Emilius (...eemeli vaan...) oli arvostetussa asemassa gallo-romaanisessa yhteisössä Cerny-en-Laonnois nimisellä seudulla (nykyisen Picardyn lähellä). Remin äiti Celina (kr. selena, kuu) oli Soissonsin piispan tytär.

poika sai näin elämäänsä tosi hyvän lähdön ja hän nousi Reimsin alueen piispaksi.

Remin kunnianimi oli ja on frankkien apostoli.

Nimittäin hän johdatti pakanallisen kuningas Cloviksen uskoon ja kastoi tämän jouluaattona 496. Remi johdatti frankkien ensimmäisen kuninkaan nikaialaiseen oppiin Pyhästä Kolminaisuudesta, jossa Jeesusta palvotaan Jumalana.



Soissonsin kuningaskunnan valtaamisen jälkeen Clovis hallitsi kaksikertaa suurempaa aluetta kuin ennen joka on miltei nykyisen Ranskan kokoinen.

Ratkaisevat tapahtumat sijoittuvat tuon Soissonsin taistelun 486 ja Cloviksen kasteen 496 väliselle ajalle.

mitähän siinä tapahtui?

tiedämme hyvin vähän Remistä, vain muutamia harvoja kirjoituksia on häneltä säilynyt, jokunen kirje kaiketi vain.

tiedämme, että Remin pyynnöstä kuningas Clovis palautti Soissonsin kirkkoon sieltä viemänsä pyhät esineet. Joten sympatiaa oli frankkien kunkun ja galleo-roomalaisen piispan välillä.



mutta missä mureke? ei kun pihvi? mikä ratkaisi asian

no... mureke oli Saksan rajoilla - ainakin jos otamme vakavasti Gregorius Toursilaisen kertomuksen. (hänestä kohta enempi)

tosin ei Saksaa silloin ollut olemassa, vaan oli Reinin mutkassa nykyisen Strasburgin maisemissa hankalia germaanisia heimoja, joita kutsuttiin nimellä alamanni.

kuten tiedämme me Suomen Lapinkin asukkaat, alamannien kanssa ei ole leikkiminen.

sieltä kun tulee turpaan niin tulee kunnolla turpaan, että sukupolvet ne poltetut talot vielä muistavat.

Clovis oli jo kokenut sotilas, mutta nämä oli alamanneja...

hän teki pyhän lupauksen . aivan samaan tapaan kuin Konstantinus Suuri oli tehnyt ennen Milvan taistelua.

(meidän Jeesuksemme kun on kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra ja Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä)

jotenkin näin hän sopersi Gregoriuksen mukaan "jos minä voitan tämän taistelun, minä käännyn kristittyjen Jumalan uskoon"

Tolbiacin taistelu ajoitetaan tästä syystä Cloviksen kääntymisen vuoteen 496

(paikka lienee Zülpich, Nord-Rhine-Westphalia)



en käännä tähän koko kertomusta Gregoriuksen Frankkien historiasta, mutta kiinnitän huomiomme tuon ajan lähetyssaarnan kannalta tärkeisiin asioihin.

Allemannit ovat voitolla ja Cloviksen armeijaa uhakaa jo tuho, kun hän kääntyy rukouksessa apua pyytämään (Sanan siemen on jo istutettu ... kohta näemme kuinka!)

"Jeesus Kristus, jonka Coltilde sanoo olevan elävän Jumalan poika, ja jonka sanotaan auttavan niitä, jotka ovat syvissä ahdistuksissa ja antavan voiton niille, jotka panevat toivonsa sinuun. Pyydän sinun kunniakasta apuasi vannoen, että jos annat minulle voiton näistä vihollisista, ja saan kokea voiman, jonka hän sanoo Sinulle omistetut ihmiset Sinulta saavat, uskon Sinuun ja otan kasteen Sinun nimeesi.

Sillä minä olen rukoillut omia jumaliani, mutta he ovat vetäytyneet auttamasta minua ja siksi uskon, että niillä ei ole mitään voimaa, kun eivät auta niitä, jotka heitä tottelevat. Pyydän nyt Sinua, tahdon uskoa että vain Sinä pelastat minut vihollisistani"


Gregorius de Tours
Historia Francorum ii.30-31


näemme tuosta aikalaisen kertomasta rukouksesta:

joku on klonkullemme kertonut, että Jeesus antaa voiman niille, jotka Häneen uskovat

joku on klonkullemme kertonut, että Jeesus voi auttaa hädässä

jokun on klonkullemme kertonut, että Jeesus odottaa ihmisen ottava kasteen Hänen nimeensä.

kuka?

remi?

ei...

ei remi

vaan tuossa rukouksessa klonkkumme viittaa toiseen henkilöön

Clotilde sanoo näin!

no kukas se Clotilde on

vaimonsa...


oh ne naiset!

kuinka te essut näitä ihmisiä niin nuijitee sivuun Jumalan edessä...

edustavat puolta ihmiskuntaa, Eevan tyttäret

emme me kukaan olisi uskossa pyhään Kolminaisuuteen ellei pojan äiti olisi tälle hiljaa kertonut Jumalasta ja Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä. Äidin nimi oli Helena ja pojasta tuli Rooman keisari.

koko Euroopan kristillisyys saattaisi yhä tänään olla Jeesuksen jumaluuden kieltävää areiolaisuutta, ellei vaimo olisi avannut suutaan

ei kotonaan epäuskoisen miehensä läsnäollessa ei kysellyt vaan kertoi

ja ukkonsa kuunteli

ja tosi tilanteessa otti täydestä todesta!


Clotilde (475–545) oli Cloviksen kakkosvaimo ensimmäisen kuoltua.

Hän syntyi Lyonissa, isänsä oli Burgundian kuningas Chilperic II ja äitinsä kuningatar Caretena.

vuonna 493, kun tyttö oli kahdeksanvuotias, enonsa Gundobad murhautti hänen isänsä ja hänen äitinsä Caretena heitettiin jokeen myllynkivi kaulassaa (tai muu iso kivi (Gregoriuksen kuvauksen mukaan).

toinen tyttäristä ryhtyi nunnaksi ja Clotilde ajettiin maanpakoon Burgundiasta, jota enonsa nyt hallitsi.

samana vuonna nyt 18 vuotias Clotilde otettiin Cloviksen vaimoksi ja yhdessä he saivat viisi lasta

Ingomer, kuoli pienenä

Chlodomer (495–524), Frankkien kuningas Orléansissa 511 alkaen

Childebert I (496–558), Frankkien kuningas Pariisissa 511 alkaen

Chlothar I (497–561), Frankkien kuningas Soissonsissa 511, Kaikkien frankkien kuningas 558.

Clotilde (kuoli 531), visigoottien kuningas Amalaricin vaimo


kuningas Cloviksen oma rakas vaimo oli siis kertonut hänelle Jeesuksesta ja kun nuo vietävän allemanit kävivät päälle kuin herhiläiset ja tuho uhkasi, mies kääntyi rukouksin tämän Jumalan puoleen, josta Clotilde on puhunut.

taistelu oli erittäin raju, mutta kääntyi Cloviksen voitoksi.

...
saamme tässä kohtaa taas hyvin mielenkiintoisen välähdyksen pakanallisen Euroopan keskuudessa tehdystä lähetystyöstä ja opetuksesta.

vaimo ei näet jättänyt asiaa siihen

"kastamalla ja opettamalla" Herra on käskenyt.


Gregorius kertoo näin Clotilde kuningattaren viisaista toimista pakanallisessa hovissa taistelun jälkeen;

"Kuningatar pyysi pyhää Remiä, Rheimsin piispaa, kutsumaan Cloviksen luokseen salaa ja kehotti piispaa johdattamaan kuninkaan tuntemaan pelastuksen Sanan.

Piispa kutsui hänet salaa luokseen ja kehotti häntä uskomaan todelliseen Jumalaan, joka on luonut taivaan ja maan, ja lakata palvomasta epäjumalia, jotka eivät kykene auttamaan sen enempää itseään kuin muitakaan."


salaiset keskustelut varmaan jatkuivat ja sisälsivät monia asioita.

taistelun kärkenä pakanuutta vastaan oli kuitenkin tämä:

Jumala on luonut taivaan ja maan.

kaikki muut ovat epäjumalia.

Jumalaa yksin tulee palvoa.

...
mielestäni kun nyky-Eurooppa on luisumassa pakanuuden yöhön, tulee kristittyjen erityisesti muistaa tämä Remin remuaminen

usko Jumalaan Luojana.

tämähän on kukisnut niin monella tavoin, kun ihmiset luulevat olevansa viisaita.



kyseessä ei suinkaan ole teoreettinen pohdiskelu, onko Jumala olemassa.

ei se olisi Clovista liikuttanut hivenenkään verran, oli hänellä omiakin pappeja

vaan elävä, ylösnoussut Herra Jeesus osoitti itse voimansa kuninkaalle sellaisella tavalla, jonka tämä ymmärsi ns. kantapäiden kautta.

Jeesus vastasi rukoukseen.

Hänellä on voima, valta ja kunnia.

ja Clovis tajusi sen, ja tämä avasi hänen sydämensä Jumalan Sanalle ja Remi piispan opetuksille.


Gregorius kertoo sitten, miten tapahtui eräänlainen helluntain ihme:

kuningas vastasi (Remille) "kuulen sinua mielelläni, pyhä isä, mutta on eräs asia. Minua seuraavat ihmiset eivät kestäisi sitä, että luopuisin heidän jumalistaan. Mutta minä menen ja puhuttelen heitä sinun sanojesi mukaan."

kuningas on itse sisäisesti voitettu - vaimonsa esirukoukset ja kärsivällinen puhe oli kantanut hedelmää - mutta nyt miestä huoletti armeijansa moraali, valtakunnan kestäminen.



Clovis "kohtasi seuraajansa, mutta ennenkuin hän ehätti sanomaan sanaakaan, Jumalan voima ennätti ensin, ja kaikki huusivat yhteen ääneen "Oi hurskas kuningas, me hylkäämme kuolevaiset jumalamme ja olemme valmiit seuraamaan sitä kuolematonta Jumalaa, jota Remi saarnaa"

Tämä kerrottiin piispalle (siis remi pojallemme) joka iloitsi suuresti ja kehotti rakentamaan kastealtaan."

tähän vanhaan kertomukseen voimme yhtyä tänään, sillä kuolematon Jumala meillä tosiaan on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Herra Jeesus Kristus!

jonka valtakunnalla ei ole loppua

Jumala ja ihminen.



saamme sitten kuvauksen frankkien kuninkaan kastejuhlista 496

oletko ennen lukenut millaisia juhlat olivat tuohon aikaan?

"Torien reunat peiteltiin kirjailluilla kankailla, kirkot koristeltiin verhoilluillaan, kastealtaat kunnostettiin, suitsutuksen tuoksu levisi, hyvältä tuoksuvat kynttilät paloivat, ja Herra antoi sellaisen armon, että siellä seisovista tuntui kuin he olisivat Paratiisin tuoksujen keskellä!

Ensimmäisenä kuningas itse pyysi piispalta tulla kastetuksi. Toinen Konstantinus astui kastealtaaseen..
"

... sanotaan että tuona päivänä noin 3000 frankkia otti kasteen. 24.12. 496



noh nih

ovatkohan kaikki vielä kärryillä tämän jakson asioista

- keski-Eurooppaan syntyy sotilas-poliittinen tyhjiö Rooman vallan alkaessa murtua. Attila ja hänen hunninsa kyllä lyötiin, mutta murhatun kenraalin paikkaa ei enää kukaan ottanut

- tyhjiön täyttää alunperin nykyisestä Hollanista tulleet frankit, joita nousee johtamaan Clovis I. (myöhempien Louis, Ludwig nimien perusmuoto)

- Euroopassa liikkuvat gootit ovat lännessä omaksuneet areiolaisen kristinuskon, ja meillä on Uppsalassa Karoliinisessa kirjastossa tuo upea Wulffilan Raamattu. (Gottlannista lähtöisin nämä gootit)

- vanha ranskalainen, galleo-roomalainen suku antaa Rheimsin piispaksi pyhän Reimin, joka on nikaialainen kristitty.

- vanha ranskalainen, burgundilainen nainen, johdattaa miehensä, frankkien kuninkaan, tuntemaan Jeesuksen.

- taistelu allemannien kanssa on käydä hänen kohtaloksaan, ja hädässään hän turvaa Herraan

- frankit kääntyvät joukolla Jeesuksen omiksi ja heidät kastetaan iloisissa juhlissa.

Eurooppa on matkalla kohti kristillistä aikaa

josta se on nyt matkalla pois. taas ranskalaisten johdolla.