Koska varmaan helposti aikamme ihminen ajattelee, että se oli sitä sen ajan maailmankuvaa, jossa henget olivat todellisuutta, aloitan tämän aiheen henkilökohtaisella todistuksella.
siitä on jo paljon aikaa ja olin siellä jossakin. minua pyydettiin sairaalaan ja siellä oli vuoteessa halvaantuneena keski-ikäinen mies. olemukseltaan hyvin lempeä, mutta täysin puhekyvytön.
kun kerran oli kutsuttu, kysyin häneltä, että saammeko ystäväni kanssa laulaa hengellisen laulun ja kun hän antoi luvan eleillään lauloimme siinä vuoteensa vieressä, mutta en kyllä muista mitä - varmaan joku virsi.
se ei kyllä ollut mielikuvitusta. kuin jostain syvältä hänen sisimmästään nousi joku olento hänen silmiinsä, niin että selkäpiitäni karmi, ja sellainen kylmä viha katsoi minua miehen silmien kautta, että aivan jähmetyin siihen paikkaan.
no. tuota kesti hetken eivätkä sitä varmaan muut lainkaan huomanneet. ja niinkuin merihirviö taas painuu aaltojen alle, olento katosi, ja miehen silmiin palasi normaali lempeä ja iloinenkin katse.
tiedämme toki, että roomalaisaikana, kun Uuden testamentin kirjoitukset laadittiin, kansa oli yleisesti taikauskoista.
Siihen aikaan pidettiin ulkopuolelta tulleita henkiä monien tautien aiheuttajana, epilepsiasta, mielisairauksista, halvaantumisista, ei muuta tiedetty ja sairauden syitä lääketieteellisesti ymmärtävää hoitoa ei ollut.
nykyajan lääketiede on osoittanut kaiken tämän huuhaaksi ja nyt tiedetään, mikä sairaudet aiheuttaa ja miten ne hoidetaan.
vai tiedetäänkö sittenkään?
olisiko mahdollista, että muianisen ajan ihmiset olivat lähempänä todellisuutta ja vaistosivat asioita, jotka meidän aistimme ovat turtuneet näkemään.
varsinaisesti mistään uskonasioista ei ole kyse, vaan todellisesta henkimaailmasta. tai epätodellisesta.
voivatko henget aiheuttaa ruumiillisia asioita? vaikkapa pääkipua?
naurettava kysymys? onko?
.......
Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä.
Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa.
Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä".
Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan?
Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"
Ja hänen näin sanoessaan kaikki hänen vastustajansa häpesivät, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki.
Luukas 13:11-17 KR 1938
ei pidä myöskään tuon ajan "diagnoosia" yksinkertaistaa... ei suinkaan aina puhuttu oudoista hengistä eikä Saatanan vankina oleminen ole niin yksinkertainen asia kuin se voi vaikuttaa äkkiä ajatellen.
spitaalia tutkittiin huolellisesti ja etsittiin iholta merkkejä, mutta koska tautia ei kyetty hoitamaan, potilaat eristettiin terveiden ihmisten maailmasta ja ajettiin pois kylistä ja kaupungeista. tielläkin heidän oli väistyttävä heti, jos terveitä lähestyi.
"luonnonparantola" antoi vesihoitoa Jerusalemissa vanhassa Asklepiokselle omistetussa kylypylässä, jonka tunnemme Betesdan lammikkona.
Jeesuksella oli monenlaisia erilaisia tapoja hoitaa potilaita, eikä eksorkismi, pahojen henkien manaus, suinkaan ollut niistä yleisin.
mutta kyllä Uudessa testamentissa on näitä henkien runtelemia ruumiita.
Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.
Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi.
Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."
Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.
Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.
2 Kor 12:6-10 KR 1992
apostoli ei tarkenna
mutta hän ei puhu tässä jostain omantunnon ongelmasta tai henkisestä huolesta
vaan Saatanan enkeli, henkivalta, on piikkinä lihassaan. Ruumiillinen ongelma, jolla hengellinen syy ja jonka "hoidon" Jeesus Kristus on määrännyt
pistänyt Saatanan Jumalan määräämiin töihin:
"olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti