Apostoli Paavalin pääkirjeiden opetus Aadamista ei ole lainkaan sellaista mollisointuista surulaulua, kuin Kristuksen kirkossa usein kuulemme ja itsekin laulamme täällä syntiinlankeamisen, perisynnin pahassa maailmassa.
Päin vastoin - apostoli katsoo asiaa käsiteltynä ja iloitsee siitä, mitä Jumala on tehnyt.
Kuten totesimme, Paavalilta on Uudessa testamentissa kolme keskeistä pommia Aadamista - ja vain hänellä. Yksi Roomalaiskirjeessä ja kaksi Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä.
Roomalaiskirjeen 5 luvun vahva kohta oli esillä toisella palstalla - en uskaltanut sitä ruveta sen enempää selittämään, vaan viitasin, mistä tämän sylttytehtaan syltty tulee.
Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 15 luvun sanoma on vieläkin kirkkaampaa ja ihmeellisempää - samasta sylttytehtaasta siis!
Joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?"
Mikä järjetön kysymys!
Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen.
Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.
Ei kaikkien elollisten ruumis ole samanlainen, vaan ihmisellä on oma ruumiinsa, nelijalkaisilla omansa, linnuilla omansa ja kaloilla omansa.
On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.
Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa.
Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana.
Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis.
Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.
Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.
Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi
Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.
Nyt ilmoitan teille salaisuuden:
Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.
Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana:
-- Kuolema on nielty ja voitto saatu.
Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?
Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki.
Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.
1 Kor 15:35-58 KR 1992
Tämä on niin häikäisevän kirkasta tekstiä, ettei silmä sitä tohdi katsoa ... eikä sydän uskoa...
Apostoli sanoo tämän keskellä "ilmoitan teille salaisuuden"
2000 vuotta se "salaisuus" on ollut kenen tahansa luettavissa Raamatusta
ja kuinka moni kristittykään tänään tietää, mikä se Paavalin kautta ilmoitettu salaisuus on.
Heprean kielen sana Adam tulee sanasta punertava. Pyhän maan viljava multa on punertavaa "adama" maata - maasta olet sinä tullut.
Edomin vuoret ovat punertavaa kuparipitoista Nuubialaista hiekkakiveä.
Henkilön nimi Adam tarkoittaa hepreassa myös "ihminen" yleisesti.
ben adam - ihmisen poika, ihminen (itämaiseen tapaan ei sanota ben hava - Eevan poika)
1 Kor 15 Paavali käyttää Adamia koko ihmiskunnasta - kaikki ovat niinkuin hän. Hän ei niinkään nyt katso syntiin lankeamista, kuten Room 5, vaan kuolemaa. (Aadamin kautta tuli synti ja kuolema, kuten apostoli kirjoittaa)
Paavali pohtii erilaista lihaa, kalaa, lintua, ihmistä, ja käyttää Aadamista erikoista ilmausta "sielullinen ruumis"
Herra puhalsi Adamin sieraimiin "elämän hengen", nefesh, sielu... psyche, psyykkinen olento
Aadam on kuolevainen, ruumis kätketään maahan johon se mätänee.
"Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen."
kummaa puhetta
hengellinen ruumis???
---------------
Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki."
---
on kummaa puhetta
miten niin Jeesuksesta tuli eläväksi tekevä henki??
Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
------
kummaa puhetta
ensimmäinen ihminen, toinen ihminen
onhan ihmisiä nyt sentään enempi kuin kaksi
vai onko??
"Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset"
--- okay, tiedämme millaisia me olemme, joten teidämme millainen on maallinen ihminen, ensimmäinen ihminen, maasta tehty
ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
--- tämä on hiukka hankalamapaa. millainen on tämä taivaallinen ihminen, eläväksi tekevä henki, hengellisen ruumiinsa kanssa???
"Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi."
--- asia ei ole aivan yhdentekevä, sillä tämä on kohtalomme
nyt olemme Adamin kaltaisia - maallisia ihmisiä, joilla on ajallinen ruumis, olemme eläviä olentoja (nefesh)
emme vielä ole sitä, mitä meistä kerran tulee
kerran olemme taivaallisen ihmisen kaltaisia
"taivaallinen ihminen"
onkohan tuota outoa ilmaisua missään muualla Raamatussa?
Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set.
1 Ms 5:3 KR 1992
Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.
Room 8:29 KR 1992
hmmm...
taivaallinen ihminen?
kun sitä ei taida olla Raamatussa olleskaan tuossa muodossa?
Paavali puhuu sielullisesta ruumiista ja hengellisestä ruumiista
"on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita"
KR 1938
Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
okay.. 1992 Käännöskomitea siis täydensi UT tekstiä tehdäkseen sen lukijalle selkeämmäksi ...
KR 1992
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen [ihminen] oli, sellaisia ovat kaikki maalliset [ihmiset], ja millainen tuo taivaallinen [ihminen] on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset [ihmiset].
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen [ihmisen] kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen [ihmisen] kaltaisiksi.
no problemo...
vaan pysähdtäänkö hetkeksi super-huikean-hienon teologian ääreen, joka tulee meille suoraan Paavalilta, joka sai sen Herralta Jeesukselta Kristukselta
en pilaa tätä tyhmillä selityksilläni, vaan kuunnellaan Jumalan Sanan ihmeellistä sanomaa
tässä on hyvä asettaa järki omaan naulakkoonsa, ja vain sydämen uskolla ottaa vastaan tämä upea evankeliumi Aadamista ja Kristuksesta... sinulle ja minulle lahjaksi annettu:
Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta.
Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.
Virsi 620
Sen suven suloisuutta
toivossa katselen,
kun kerran kaikki uutta
on maassa autuuden.
Jumala voimallansa
luo uuden taivaan, maan
ja kirkkaudellansa
ne täyttää kokonaan.
Auringon uuden antaa
Jumala loistamaan,
hän, Kristus, itse kantaa
iäistä valoaan.
Kauniilta taivas näyttää,
maa hohtaa loistossaan,
riemulla mielet täyttää
ja suloisuudellaan.
Myös kuolleet haudoistansa
Jumala herättää,
ne elävien kanssa
eteensä käskettää.
Se päivä koittaa kerran,
se hetki riemukas,
kun seurakunta Herran
on koolla autuas.
Ah, kuinka autuasta
on Herraa katsella,
elämän ruhtinasta
iäti ihailla,
kun päästään taivaan saliin
luo apostolien
ja marttyyrien pariin
luo patriarkkojen.
He meidät tunnustavat
rakkaiksi veljikseen
ja kanssaan johdattavat
yhteiseen autuuteen.
Me kaikki riemuissamme
kiitämme Kristusta,
me kaikki kumarramme
taivaista paimenta.
Omansa Kristus osti
ja päästi paulasta,
hän itse heidät nosti
kuoleman kuopasta.
Loppuivat kilvoitukset
ja tuskat tukalat,
päättyivät ahdistukset
ja vaivat vaikeimmat.
Enkelit laulullansa
kiittävät Jumalaa,
kirkkaana Herran kansa
kiitokseen puhkeaa.
Myös kaikki luomakunta
on täynnä riemua,
se näkee niin kuin unta,
kun loppui vaivansa.
Jumala Pojassansa
näin meidät ylentää,
hän kantaa voimallansa,
vaivamme lyhentää.
Kun välimiehenämme
Jumalan Poika on,
on meillä hädässämme
lohdutus verraton.
Hän siellä omillensa
suo riemun runsaimman.
Ken uskois autuutensa
niin suuren olevan!
Oi Herra, taivaan tiellä
käy meitä johtamaan
ja viimein päästä siellä
ikuiseen kunniaan.
Johann Walter 1552.
Ruots. Petrus Johannis Gothus 1604.
Suom. 1690.
Virsikirjaan 1692.
Uud. Elias Lönnrot 1870,
Niilo Rauhala 1984.
Kirjoittanut: MikkoL, 07.10.2010 12:19
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
Sellainen on Jumalan tarkoittama vanhan Aatamin ja Eevan loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti