Lootin vaimo - suolapatsas

"Lootin vaimo" muodostuma Sodoman vuoren rinteessä

Niin Lot meni ulos ja puhutteli vävyjänsä, jotka piti saaman hänen tyttärensä, ja sanoi: nouskaat ja lähtekäät tästä siasta: sillä Herra hukuttaa tämän kaupungin: mutta hän oli niinkuin leikkiä tekevä hänen vävyinsä silmäin edessä.

Koska aamurusko kävi ylös, kiiruhtivat enkelit Lotin joutumaan, ja sanoivat: nouse, ota emäntäs, ja kaksi tytärtäs, jotka saapuvilla ovat, ettet sinä myös hukkuisi tämän kaupungin pahuudessa.

Koska hän viipyi, tarttuivat miehet hänen käteensä, ja hänen emäntänsä, ja hänen kahden tyttärensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää heitä: ja taluttivat hänen ulos ja jättivät hänen ulkopuolelle kaupunkia.

Ja koska he johdattivat heitä ulos, sanoivat he: pelasta sinun sielus, ja älä katsahda taakses, ja älä myös seisahda koko tälle lakeudelle; vaan turvaa sinuas vuorelle, ettes hukkuisi.

Ja Lot sanoi heille: Ei Herra.

Katso, sinun palvelias on löytänyt armon sinun edessäs, sinä olet tehnyt sinun laupeutes suureksi, jonkas minulle osotit, pelastaakses minun sieluani: en taida minä pelastaa minuani vuorella, ettei minulle jotakuta pahaa tapahtuisi, ja kuolisin.

Katsos, tuo kaupunki on läsnä, paeta sinne: ja hän on vähä: salli minua siellä pelastettaa: eikö hän ole vähäinen? että minun sieluni siellä elävänä pysyis.

Niin sanoi hän hänelle: katso, tässä asiassa olen minä myös sinun rukoukses päälle katsonut: etten minä kukista sitä kaupunkia, jostas puhuit.

Riennä, pelasta sinuas siellä: sillä en minä taida tehdä mitään, siihenasti ettäs sinne sisälle tulet. Sentähden kutsui hän sen kaupungin Zoar.

Aurinko oli noussut maan päälle, ja Lot tuli Zoariin sisälle.

Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta: Herralta taivaasta.

Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin myös kaikki niiden kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon.

Ja Lotin emäntä käänsi kasvonsa takaisin hänestä; ja muuttui suolapatsaaksi.


1 Ms 19:14-26 Biblia 1776



Herra tahtoi pelastaa Abrahamin sukulaisen Lootin ja hän sai vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa käskyn paeta Sodomasta.

Mutta jotain meni pahasti pieleen, sillä siinä kiireesti paetessa Lootin vaimo kääntyi katsomaan taakseen, mitä siellä kaupungissa oikein jylisee.

Hän muuttui suolapatsaaksi.


koko kertomus Lootin pakomatkasta syntisyytensä tähden tuhoon tuomitusta kaupungista on erittäin väkevä ja mieliinpainuva.

Isralin luontoa tuntemattoman taiteilijan
mielikuvituksen luoma Lootin vaimo!

Vaan luonnollisesti meitä ihmetyttää tuo suolapatsas.

Mistä oikein on kysymys? Mieleemme voi tulla lumivalkoinen ihmishahmo, kuin jokin antiikin marmoriveistos, joka jähmettyi siihen paikkaan - patsas yhä katsoen taakse kohti Sodomaa kun Loot ja tyttärensä vilistävät turvaan kohti Zoaria.

Luukkaan evankeliumissa Jeesus käyttää Lootin opetuksessaan seuraavalla tavalla:


Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.

Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.

Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.

Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.

Muistakaa Lotin emäntää.

Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.


Luukas 17:28-33 Biblia 1776



Kun tämä maailmanaika loppuu ja Ihmisen Poika tulee takaisin kunniassaan, alkaa melkoinen melske.

Ihmiset ovat kuin Nooan päivinä tai kuin Sodoman päivinä pahoja ja väkivaltaisia ja elävät kuin ei mitään tuomiota koskaan tulisi.

"Vapaammin" kuin siat lätissään.

Jeesus sanoo tässä, että Ihmisen Pojan tulemus on täysi yllätys... monelle aika ikävä yllätys.

Silloin lähdetään ja lujaa eikä pidä mitään tämän maailman hyvää koettaa pelastaa, tulipalo on sen verran ja päässyt valloille.

Tuossa tilanteessa tulee muistaa Lootin emäntää, joka kääntyi vilkaisemaan taakseen ja jähmettyi siihen paikkaan suolapatsaaksi.



Jeesuksen sanoissa on erityistä syvyyttä, joka ulottuu kuitenkin tässä myös näihin meidän päiviimme ennenkuin loppukatastrofi tulee.

Miksi meidän pitäisi muistaa Lootin vaimoa?

"Muistakaa Lotin emäntää.

Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään."

tuossa riittää kyllä pohtimista.



Loot kertomukset sijoittuvat alueelle, josta nouseva savu näkyi Abrahamille Mamren tammistossa Hebronin kaupungin lähistöllä.

Tuo samainen Hebron on yhä olemassa ja sieltä on lähes 1000 metrin kalkkikivikukkuloilta näkymä yli Kuolleen Meren laakson Moabin ja Edomin suuntaan.

Sodoman ja Gomorran tapahtumat sijoitetaan Raamatussa Kuolleen meren tienoille eli Suolameren laaksoon, joka oli kuin Eedenin puutarha ennenkuin Herra sen hävitti.

Nyt se on niin kuollutta seutua, ettei siellä edes ankariin oloihin tottunut beduiini viihdy vuohineen ja lampaineen.

Sodoman vuori - Jebl Usdum - kun meressä oli vielä paljon vettä
Tänään Kuollutta merta uhkaa kuolema kuivumiseen

Noin 100.000 vuotta sitten nykyisten Kinneretin järven, Jordanin laakson ja Kuolleen meren alueella lainehti suolainen Lisan järvi, joka ulottui aina En Hatsevaan asti Aravan laaksossa.

Tässä järvessä uiskenteli kaloja ja sen pohjaan laskeutui vuosituhansien kuluessa paksuja mutakerroksia.

Kun vesi kävi entistä suolaisemmaksi, mutaan sekaantui myös paljon maasuolaa.

Sitten tapahtui geologisesti hyvin harvinainen ilmiö.

Kuolleen meren eteläpäässä raskas massa pusersi tuota pohjamutaa kukkuloiksi sekä länsi- että itä-puolelle.

Samaan tapaan, jos emäntä painaa kämmenillään taikinaa, joka pursuaa käsien sivusta ylös.


Näin syntyi kaksi suolavuorta, jotka ovat hyvin alttiita sateen ja tuulen aiheuttamalle eroosiolle, kulumiselle.

Itäinen, nykyisen Jordanian puolella oleva, on kokonaan sulanut eroosion vaikutuksesta.

Mutta tietyistä erityisistä olosuhteista johtuen läntinen, Israelin puolella oleva suolavuori on säilynyt.

Näitä no maailmassa säilynyt luonnon kuluttavalta vaikutukselta vain muutama.

Vuori muodostuu vanhan järvenpohjan toinen toisensa päälle tuhansien vuosien aikana kerääntyneistä muutaman millin ohuista kerrostumista, jotka ovat jyrkästi kallellaan pursumisen seurauksena.

Siellä kulkiessa voi hyvällä tuurilla varovasti näitä kiviä kerros kerrokselta kuorien löytää kalojen fossiileja.

Ainoa paikka, missä Kuolleella merellä voi nykyään kalastaa!

Sodoman vuoren maisemia sen länsipuolelta katsottuna

Hyvin voimakas eroosio aiheuttaa suolavuoreen monenlaisia patsaita.

Kansa on näyttänyt siellä montaakin Lootin vaimoa.

Ei valkoista putsattua suolaa, vaan ruskeaa hyvin vahvasti suolaista mutaa ja todella aivan ihmisen näköisiä hahmoja.

Vuoren nimi onkin Jebl Usdum, Sodoman vuori.


Tieteellisen maailmankatsomuksen kannalta Raamatun tutkijat joutuvat kysymään, kumpi on todennäköisempää:

- ihminen muuttui suolapatsaaksi, kuten kertomus Lootin emännästä kuvaa lyhyesti

- ihmisen näköinen suolapatsas Jebl Usdumin rinteellä vaati selityksen, aitiologian, ja näin joku keksi että hei, Lootin vaimolle kävi näin.

Ei tarvinne paljon mielikuvitusta, miten useimmat Raamatun tutkijat asian ymmärtävät.

Kansanperinteen tutkimuksessa aitiologiat ovat selityksiä, joita annetaan erikoisille luonnonilmiöille.

Miten esimerkiksi Hiidenkirnu on syntynyt?

Ei ollut siihen silloin selitystä ja selitystä kuitenkin haettiin.


Samalla tavalla on suhtauduttu koko kertomukseen Sodoman ja Gomorran hävittämisestä.

Johtavat Vanhan testamentin tutkijat ovat arvelleet, että koko legenda on keksitty selittämään, miten tuo tavattoman synkkä ja kuollut laakso on syntynyt.

Juutalaisen kansan parissa kehittyi sitten ajatus, että tuo ei voi olla muuta kuin hirmustuneen Jumalan tuomota ihmisten pahuudesta.

Näin nivottiin sitten kertomus Lootista ja viljavan seudun pahuuden pesistä, jotka hukkuivat tuleen ja tulikiveen.



Kovasti arkeologit yrittivät myös tutkia seutua ja löytää nuo pahamaineiset Raamatun mainitsemat kaupungit.

Ajateltiin, että ehkä Kuolleen meren eteläpää on peittänyt ne alleen.

Vaan geologit pudistelevat päätään ja sanovat, että eteläpää on paljon vanhempi.

oikein sukeltajat hakivat Sodomaa suolaveden alta, mutta löysivät vain jotain Herodeksen rahoja ja muuta uudempaa esineistöä sen hyvin paksusta suolapohjasta.


Suuri oli sitten yllätys, kun Paul ja Nancy Lapp löysivät todisteita isosta hautausmaasta Kuolleen meren kielekkeellä, Lisanilla.

Mistä näihin varhaiselle pronssikaudelle esineistön perusteella ajoitettuihin hautoihin tuli näin paljon vainajia?

Ja niin tutkimukset laajenivat, ja kaikkien yllätykseksi nyt on löydetty neljän kukoistavan kaupungin rauniot juuri siltä alueelta, johon Raamatun kertomus Lootista, Sodomasta ja Gomorrasta viittaavat.

Suurin niistä on Bab edh-Dhra ja toiseksi suurin on Numeira.

Raamatussa mainitun Zoarin nimi on säilynyt seudulla paikannimenä.



Näemme tästä, kuinka Raamatun maa ja sen muinaisuus tuovat mielenkiintoista taustatietoa pyhän Kirjan sanomaan.

Ei noiden kaupunkien löytyminen tietenkään todista Raamatun kertomusten yksityiskohtia, eikä sieltä ainakaan toistaiseksi ole löydetty selviä merkkejä tuhosta.

Paksulti tuhkaa kyllä.

Mutta aivan uudella tavalla joutuvat Raamatun tieteellisen tutkimuksen harjoittajat nyt katselemaan näitä Raamatun vanhimpia kertomuksia ja arvioimaan teorioitaan uudelleen.

Tämä ei olekaan tyhjästä nyhjästy aitiologinen legenda vaan kovat tosiasiat näyttävät, että todellakin tuo seutu on joskus ollut tiiviisti asuttua.

Ja jokainen En Gedin puutarhassa kävellyt turisti tietää, että kun raikasta vettä on saatavilla, tuon seudun luonto todella on kuin Eedenin puutarha.


kirjoittanut: Haamul

Suolapatsaaksi muuttumisessa on varmaan jotain yhteistä senkin ilmiön kanssa, mistä Hes. 47 kertoo:

Hes. 47:9-11: "Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee. Ja kalastajia seisoo sen rannalla. Een-Gedistä Een-Eglaimiin asti se on oleva yhtä verkkoapajaa. Siinä on kaikenlaisia kaloja, aivan kuin suuren meren kaloja, hyvin paljon. Sen rämeet ja lätäköt eivät parane: ne jätetään suolan valtaan."

Elämän veden virta! Sen äärellä puut tuottavat hyvää hedelmää, joka kuukausi: "… virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset."



Pyhäkkö, josta vedet juoksevat, on Jumalan Sana, Kristus. Omillaan, ilman Kristusta "pärjäilevä" elää rämeen tai lätäkön äärellä, eikä siinä vihannoida eikä tuoteta hedelmää. Virrasta eristäytyneet rämeet ja lätäköt jätetään suolan valtaan, kuten Hesekiel kertoo.



Myös Jesaja kertoo myös siitä samasta vedestä, joka virvoittaa ja pitää elävänä:

"Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot." (Jes. 55:1-3)


Mooseksen kirjassa kuvataan, kun kansa haikaili takaisin Egyptin lihapatojen ääreen. Egypti oli israelilaisille paikka, jossa he olivat orjina. Jumalan lapset on kuitenkin ostettu vapaiksi, ja vertauskuvallisesti Egyptiin kaipaaminen on sitä, että halutaan palata takaisin tekojen orjuuteen, lihallisuuteen.

Ehkä Lootin vaimon ongelma oli juuri tässä.

Teot voivat olla myös ns. hyviä tekoja, mutta jos itse tehdyt teot luullaan välttämättömiksi vanhurskauden saavuttamistarkoituksessa, silloin ne ovat lihan tekoja, vaikka ehkä vaikuttaisivatkin ulkonaisesti hyviltä ja jopa tarpeellisilta. Lain teoista ei kuitenkaan Elämän Henkeä saada, vaan uskossa kuulemisesta. Paavali varoit taa galatalaisia: Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen, vai uskossa kuulemisen kautta, samalla tavalla kuin Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi? Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia."



Jos Kristuksen paikalla pyhäkkömme valtaistuimella nähdään kuka tahansa tai mikä tahansa muu kuin Hän, täydellinen Pyhittäjämme, niin

silloin on syytä paeta sinne, missä Kristus on, taakseen vilkuilematta.


Jumalan Sana elättää taivaan kotiin matkaajan päivästä toiseen. Siinä on riittävä ravinto. Varmaan Egyptissä on tarjolla monenlaisia kaloja, kurkkuja, meloneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa, mutta Kristus, taivaasta annettu Leipä, pitää Jumalan lapset elävinä Tien päällä ja se Tie kantaa perille asti. Taaksepäin katsovalla, Jumalan Sanan mannan makuun kyllästyneellä on riski muuttua suolapatsaaksi.


Kirjoittanut: Mikko

näin on.

tulee tuosta Hesekielin profetiasta Kuolleen meren virkoamisesta eloon mieleen Theodor Herzl, juutalaisen kansallisliikkeen siionismin isä.

hän unelmoi siitä, kuinka Välimerestä johdetaan kanava Kuolleeseen mereen.

Tätä on sittemmin Israelin valtion taholta useampaan otteeseen yritetty kehittää - siinä olisi 400 metrin pudotus, josta saisi sähköä.

Silloin kanavan tuoma Välimeren vähäsuolainen vesi muuttaisi ainakin osan Kuolleesta merestä kaloille elinkelpoiseksi, kuten Hesekiel tuossa ennustaa.



mielessäni on usein myös noiden kahden vesialueen vertailu.

Gennesaretin järvi on ihanan hedelmällinen, sen rannoilla kasvavat monet hedelmäpuut, ja se on yhä täynnä maukkaita kaloja.

ihmiset viihtyvät siellä, tulevat kaukaakin lepäämään sen vilvoittavalla rannalla ja syömään rantaravintoloihin Pyhän Pietarin kalaa.

Kuollut meri on kitkerän suolainen ja kalat kuolevat heti, kun siihen joutuvat. Toki sen mutaa käytetään kauneushoitoon ja siellä on kiva kellua, mutta rannat ovat kuoleman perikuva, aivan karun ja hyvin vähän siellä kasvaa.

Miksi?

Kinneret saa ja antaa.

Kuollut meri saa kyllä, mutta ei anna mitään, vaan on laskujoeton.

ihminen, joka iloiseseti antaa mitä on saanut, on tuollainen Kinneret ja se joka vaan haalii itselleen käy kitkerän suolaiseksi ja vastenmieliseksi...


mahtaisiko tossa rakkaan Jeesuksen sanassa Lootin emännästä olla jotain tuohonkin suuntaan?

"Muistakaa Lotin emäntää.

Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään."

Mestarin seurassa joutaa kaikki menemään niille, jotka tarvitsevat?

ja joka hukkaa kaiken omansa Herran tähden, löytää tuon Elämän virran, jota Haamul niin kauniisti ylistää?


tai kuten Paavali sanoo

Että me sen niin pidämme, että jos yksi on kuollut kaikkein edestä, niin he kaikki ovat kuolleet, ja hän on sentähden kaikkein edestä kuollut, että ne, jotka elävät, ei nyt enään eläisi itsellensä, vaan hänelle, joka heidän edestänsä kuollut ja noussut on ylös.

2 Kor 5:15 Biblia 1776

vai mitä mahtaa Jeesuksella olla mielessä Lootin emännän kertomuksen opetuksesta, jonka Hän on varmaan jo ihan lapsena saanut Toora koulussa oppia.