Ottaa oman aikansa sisäistää, että Jeesus Nasaretilainen on kärsinyt oikeasti ja kuollut oikeasti.
että Hänen verihaavansa ulottuvat syvälle selkänahkaan ja vatsalihaksiin aiheuttaen voimakasta kipua ja särkyä.
että naulat Hänen käsissään ja jaloissaan olivat rautaa ja kannasta toista senttiä paksut ja että ne oli kantaa myöten lyöty Hänen ruumiiseensa.
että aamupäivän aurinko pimeni ja hämäryys peitti kärsivän Jeesuksen ja koko Jerusalemin kaupungin ja että maa tärähteli ja järisi ja kalliot halkesivat.
että Jerusalemin alueen kalliohaudat aukeilivat herättäen kammoa ja pelkoa ihmisten mielissä.
että pyhän temppelin raskas käsinkudottu esirippu repesi ylhäältä alas paljastaen kaikkein pyhimmän, johon kukaan ei saanut astua sisään.
miksi?
miksi kristillisen uskon ytimessä on ristillä riippuva mies?
eikä ainoastaan näin, vaan vieläpä hyvin tarkkaan ilmaistuna ajankohtana.
uskontunnustuksessa emme vain sano, että Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.
vaan käytämme latinalaista henkilön nimeä, joka raskaan rautanaulan tavoin iskee tapahtumat aikahistorian todellisuuteen.
Kärsi Pontius Pilatuksen aikana.
ei vain joskus silloin, ei vain hämärästi periaatteessa kuten usein uskonnollisissa perinteissä on tapana.
vaan tietyn henkilön aikana, jonka hallitusajan Juudeassa ajoitamme nykyisin vuosiin 26-36 jKr.
Kirkkohistorioitsija Eusebius kertoo, että keisari Caligulan aikana (37-41 jKr) Pilatus, jonka nimi tarkoittanee roomalaista keihästä,joutui epäsuosioon, pakeni nykyisen Ranskan alueelle ja lopulta teki itsemurhan nykyisen Wienin kaupungin luona.
miksi Jeesus Nasaretilainen kärsi todellisesti ruumiissa ja kuoli todellisesti ja haudattiin todellisesti Pontius Pilatuksen aikana?
tätä kysymystä kristityt ovat pohtineet kautta aikojen.
mutta jo heti alussa pyhä Raamattu antaa meille tästä ajattelemisen aihetta.
Heprealaisille kirjoitetun kirjeen 10 luku kertoo näin
Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen.
Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan.
Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi.
Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.
Katseemme käännetään Luvattuun maahan, Välimeren itäiselle rannikolle, Juudean vuorille Jerusalemin kaupunkiin, jonka luona tätä kirjoitan.
Kuningas Herodes Suuri rakennutti Jerusalemiin temppelin, jonka alle tehty valtava perusrakennelma on yhä olemassa. Sen läntinen muuri on juutalaisten pyhin paikka maailmassa, ns Itkumuuri, jossa itketään temppelin tuhoa elokuun 9. 70 jKr (Tisha beAv)
Herodeksen rakentaman alueen päällä sijaitsevat nykyään Kalliomoskeija ja el-Aqsa moskeija.
mutta alla oleva kiveys on monilta osin Jeesuksen ajalta.
temppelistä itsestään ei ole säilynyt kiveä kiven päällä.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa Salomon, sitten Serubbaabelin, sitten Herodeksen temppelissä käynnissä olleeseen jumalanpalvelukseen, josta on Mooseksen laissa tarkat määräykset.
Tämä jumalanpalvelus ja sen aikana uhratut veriset eläinuhrit ovat taustana Jeesus Nasaretilaisen kärsimykselle.
Mutta eläinuhrit eivät Heprealaiskirjeen mukaan riitä sovittamaan Israelin Jumalaa.
Tarvitaan jotain muuta.
Tästä kuulemme kirjeen kirjoittajan opetusta näin viitaten juutalaisten vanhoihin pyhiin kirjoituksiin:
Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:
-- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut,
mutta sinä loit minulle ruumiin.
Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua
miellyttäneet.
Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala
tuhannen vuoden valmistelut ovat ohi, Jerusalemin temppelin uhrit ovat varjo tulevasta, esikuva, malli siitä, mitä nyt on tapahtuva.
Ruumiin sinä olet minulle valmistanut.
Näin Hän puhuu Isälle.
Tässä on kristillisen uskomme ydin asiaa.
Israelin Jumala, kun aika oli täyttynyt, katsoi Nasaretiin ja siellä syntyneeseen Joakimin ja Annan tyttäreen, neitsyeen, jonka nimi hepreaksi on Mirjam, ja joka on meille tuttu kreikkalaisella nimellä Maria.
Tämä nuori nainen on kaikinpuolin normaali ihminen, isästä ja äidistä alkunsa saanut ja syntynyt, luonteeltaan vahva ja sielultaan herkkä.
Hänen kohdussaan, tämän nuoren naimattoman tytön, neitsyen, kohdussa Jumala valmistaa Hänelle ruumiin.
Emme saa tästä sen kummempaa lääketieteellistä kuvausta, lyhyesti vain "Pyhä Henki varjoaa sinut" ja neitsyt tulee raskaaksi.
löytyy vino pino tämän ajan viisaita ja myös pappeja ja piispojakin eri puolilta kristillistä kirkkoa, jotka ovat niin omaksuneet aikamme tieteellisen maailmankuvan, että kiistävät nämä kertomukset.
heidän mielestään kyseessä ei ole muuta kuin tyypillistä hellenistis-roomalaisajan jumal legendaa, jolla joku onneton koetti korostaa Jeesuksen erityistä luonnetta.
eiväthän kaikki evankeliumitkaan yhtenäisesti kerro neitseestäsyntymisestä ja miten se Paavalikin ymmärsi tämän asian?
tässä on anti-Kristuksen henki vauhdissa, josta Johanneksen kirjeet kristittyjä varoittavat.
sanomme järjettömästi uskontunnustuksessamme
"syntyi neitsyt Mariasta"
ei mene kaaliin.
sikäli kuin tiedämme, nainen ei tule raskaaksi ilman miehen sukusolua.
ja kuten Cicero sanoi kauan sitten, mikä on tänään mahdollista, se on ollut mahdollista muinoin.
muu on legendaa ja tarua eikä totta.
voimmeko sitten todistaa, että syntyi neitsyt Mariasta?
pois se!
meillä ei ole muuta kuin nuo repaleiset ja paljon muutakin uskomatonta asiaa sisältävät evankeliumit taikauskoiselta roomalaisajalta, joissa tästä kerrotaan.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja on suunnannut katseemme Jerusalemin temppeliin ja siellä käynnissä olevaan uhrikulttiin.
Vanhan testamentin kirjoituksiin vedoten hän sanoo, että kun Kristus tuli, "ruumiin sinä olet minulle valmistanut"
käytämme tästä sanaa inkarnaatio, lihaksi tuleminen.
Jumalan Sana tulee lihaksi.
Tämäkään opetus ei ole selvästi löydettävissä kaikissa evankeliumeissa.
Sen väkevin kuvaus on Johanneksen evankeliumin "alussa" sanoissa.
"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, (ja me näimme hänen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä armoa ja totuutta."
Joh 1:14 Biblia 1776
Jeesus Nasaretilainen on oikea, aito ihminen kiireestä kantapäähän, sellainen kuin sinä ja minä.
Hänellä on sormet, varpaat, korvat, aivot ja maksa siinä missä sinullakin ja minulla.
Ristin kuolema kohdistui ihmiseen, joka kärsi sillä tavoin kuin ihminen kärsii.
Jumala, Isä, oli valmistanut tuon tytön kohdussa Pojalleen ruumiin.
Heprealaiskirje jatkaa
Hän sanoo siis ensin:
"Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet",
vaikka näistä uhreista on laissa määräykset.
Mutta sitten hän sanoo:
"Tässä olen.
Olen tullut täyttämään sinun tahtosi."
Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.
Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
Kuulemme tässä tuon merkillisen syvällisen sanan "tässä olen"
muistamme, että Paratiisin illassa kaikui Jumalan murheellinen huuto
"Missä olet, ihminen"
Tähän huutoon vastasi kerran nykyisen Irakin alueella asunut mies, Kaldean Urin kaupungin asukas, Abram.
"Hinneni"
"tässä olen"
ja Jumala koetteli hänen kuuliaisuuttaan. rikotko sinäkin sen yhden ainoan käskyn, kuten Aadam ja Eeva? totteletko sinä Minua, jos vaadin että uhraat ainoan poikasi, Iisakin, jonka Saara vanhalla iällään on sinulle antanut vuosien rukoustaistelun jälkeen?
Abram kesti koetuksen ja hänestä tuli Abraham, av-raham, paljouden isä.
ja pelastavan uskon esikuva.
nyt on Pojan vuoro.
"hinneni"
"tässä olen"
"Olen tullut täyttämään sinun tahtosi"
ja voi mitä tapahtuu?
Jumalan Sana kumoaa Mooseksen lain määräykset, jotka Hän on itse Israelin kansalle antanut ja niiden noudattamista vaatinut kuoleman uhalla.
"Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon."
lain kirjaimen ja määräysten tilalle tulee Jumalan tahto.
ihmiskunta siirtyy suhteessaan Luojaansa uuteen aikaan, jota hallitsee Jumalan tahto.
Heprealaiskirje jatkaa edelleen
Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.
inkarnaatio, lihaksi tuleminen, toistuu pyhässä kasteessa ja pyhällä ehtoollisella.
tieteen tavoittamattomissa on se syvyys ja todellisuus, josta tässä on kyse.
ei sitä järki ymmärrä. Vaikka yrittää kovasti!
meidät on kastettu ihan oikeasti vedellä H2O ja kolmiyhteisen Jumalan nimeen ihan oikeasti nuo sanat lausuen
meille annetaan ihan oikeasti leipää ja viiniä,
vaikkei kirkossa käytetty öylätti aina oikein leivältä näytä tai maistu.
leipää se kuitenkin on, jota Helsingin diakonissalaitoksella leivotaan kirkon käyttöön.
yhtä hyvin se voisi olla ranskista.
viinin kanssa on ollut puhetta että mitä jos annettaisiin mehua.
alkoholin vaaroista kun on kyse juopottelevan Suomen kansan parissa.
vaan viiniä sen on oltava.
kirkkoviini on maistuvaa.
ihan oikeasti siis vettä, leipää ja viiniä
Jumalan Sana tulee lihaksi
"tämä on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis,
tämä on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen veri"
"sinun edestäsi annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi"
ihan oikeesti eikä vain "hengessä"
Heprealaiskirje jatkaa
Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin:
-- Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä.
Ja sitten:
-- Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista.
Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.
Laitan tähän saman tekstin vielä Biblian antamassa suomenkielen muodossa, joka on monelle essulle lapsesta asti tuttu
Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.
Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.
Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.
Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.
Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;
Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.
Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.
Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan,)
Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.
Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.
Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.
Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,
Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.
Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.
Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:
Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,
Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.
Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.
Virsi 58
Kas Karitsata Jumalan!
Hän raskaan kuorman kantaa.
Hän kantaa synnit maailman,
itsensä alttiiks antaa.
Hän kulkee pilkkaan katkeraan
ja piinaan, tuskaan kauheaan,
kuoleman kovan vaivaan.
Hän suostuu teurasuhriksi
ja kestää kaiken nöyrästi,
ääneti kärsii aivan.
Tuo puhdas uhrikaritsa
on rakkain Jeesuksemme.
Hän kuoli kaikkein puolesta
synneistä päästäksemme.
Oi Isä, aivoitustasi,
kun kuolemasta Poikaasi
et armahda, et säästä!
Oi rakkauden ihmettä,
kun langennutta syntistä
ei hukkumaan se päästä!
Siis nöyrän, hartaan kiitoksen
sinulle, Jeesus, kannan
ja turmeltuneen sydämen
hoitoosi hyvään annan.
Elämän uuden antaja,
kun sydän sortuu rinnassa,
niin ole sydämeni.
Oi kunniani, aarteeni,
sinulle annan itseni
iäksi kaikkineni!
Nyt tahdon sanoin niin kuin töin
ylistää rakkauttas
ja kiittää päivin, kiittää öin
näin suurta laupeuttas.
Virteni lakkaamatta soi
niin heleästi kuin se voi
ja laulaa armostasi.
Muun kaiken ennen unohdan
kuin rakkautes, kalleimman
kaikista lahjoistasi.
Nyt, sydän ahdas, laajene
ja aarre kätke parhain.
Kirkkaampi, kauniimpi on se
kuin ääret tähtitarhain.
Maa, meri, taivas avara,
se on vain hiukka tomua,
kun katson aarrettani.
Aarteeni ainut, verraton,
veresi, Jeesus, kallis on,
vuotanut puolestani.
Missä on voima kuoleman?
Ei voi se vahingoittaa.
Kun matkanpääni saavutan,
niin uusi päivä koittaa.
Kun olen taudin tuskissa
ja viime kilvoituksissa,
suot rauhan haavoissasi.
Kun haahteni on hukkua
maailman meren kuohuissa,
on Jeesus satamani.
Kun mainen matka vaikea
kuolemaan päättyy kerran,
vanhurskauden vaatteessa
saan käydä eteen Herran.
Se olkoon ainut verhoni,
tahraton juhlapukuni,
ihana loistossansa.
Näin kaunistettu morsian
käy suuriin häihin Karitsan
ja kiittää riemuissansa.
Paul Gerhardt 1647.
Suom. Andreas Elgfoth 1763,
Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Hänen haavainsa kautta me olemme paratut!
Jesaja 53
Kirjoittanut Rami
MikkoL:"Jumalan Sana kumoaa Mooseksen lain määräykset, jotka Hän on itse Israelin kansalle antanut ja niiden noudattamista vaatinut kuoleman uhalla.
"Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon."
lain kirjaimen ja määräysten tilalle tulee Jumalan tahto."
Mitä Mikko tuolla tarkkaan ottaen tarkoitat?
sanotaanhan raamatussa: "Matt. 5:17. Jeesus ja laki
"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
18. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
19. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
Kirjoittanut: Mikko
"selitykseni" on heprealaiskirjeen kohtaan
Mutta sitten hän sanoo:
"Tässä olen.
Olen tullut täyttämään sinun tahtosi."
Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.
Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa."
sanot, Rami, että Heprealaiskirje ei ilmeisestikään puhu tässä "Mooseksen laista" ja sen kumoamisesta vaan Mooseksen laissa annetuista uhrimääräyksistä.
ja niiden tilalle tulevasta Jumalan tahdosta.
vai miten luet?
pysyykö Mooseksen laki pyhyysmääräyksineen, kosher lakeineen, voimassa, vaikka Mooseksen määräämät uhrit lakkaavat?
Kirjoittanut: Rami
Ymmärrän, että Kymmenen käskyä=Jumalan tahto. Nuo seremonialait eivät enää ole voimassa, mutta kymmenen käskyä on ja ne ovat osa Mooseksen lakia.
Onkohan tuossa kaikki oikein?
Kirjoittanut: Mikko
mietin tuota heprealaiskirjeen kohtaa ja ajattelen nyt, että korjaat virheeni.
siinä on ilmaus "nuo määräykset" ja sitten kirjeen kirjoittaja puhuu Jumalan tahdosta liittyen Jeesuksen kuolemaan.
Jumala tahtoo, että ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti