Kielletyn hedelmän maku

Toisen luomiskertomuksen syvällinen sanoma näkyy myös siinä olevassa perustavassa asetelmassa.

Jumala on asettanut ihmisen mitä ihanimpaan puutarhaan, jota tuskin osaamme edes kuvitella. Niin mukavaan, että Hän itsekin siellä mielellään kävelee iltatuulen viileydessä.

Hän on pitänyt huolta Aadamista aivan joka suhteessa. Hedelmäpuita toinen tarjoten toistaan kauniimpia, eksoottisempia ja maittavampia hedelmiä.

Eivät ole puutarhan kirkkaat joet ja purot saastuneita, vaan mistä veden uomasta vaan voi kaveri turvallisesti juoda puhtaasta puhtainta vettä janoonsa.

Ei ole siellä raatelevia petoja, vaan siihen voi kuukahtaa Aadam niityn laitaan nukkumaan sinikellojen soidessa ja kenenkään häiritsemättä.

No.

olihan siellä ongelmakin.

Herra Jumala huomasi, että kaikesta huolimatta Adam oli yksinäinen.

Eivät ongelmaan auttaneet kaikki ne kivat eläimet, lemmikit ja hurjat jellonat ja muut, joita Jumala toi hänen nimettäväkseen.

Ratkaisu oli todella hieno.

Adam sai nukutuksen ja hänen kylkiluustaan tehtiin taidokkaasti tuo luomakunnan kauneuden huippu - miehetär.



Kertomus tunkeutuu Jumalan luomana ihmisenä olemisen perustavaan ongelmaan.

Kuka käskee?

Kun me kerran olemme miltei jumalolentoja, miksi emme sitten myös itse päättäisi asioista.

Jo ennen Eevan luomista Herra Jumala oil asettanu Paratiisin loisteliaan ihanuuden keskellle yhden kieltotaulun.

Siellä jossain polkujen takana oli puu, jossa oli erityisen herkullisen näköisiä hedelmiä.

Sen eteen oli ikäänkuin lyöty maahan kilpi, jossa luki (jos Adam osasi lukea)

"Tästä puusta syöminen kielletty kuoleman uhalla."

ja alla oli vielä nimikirjoitus
Herra Jumala"


Kaikki muu oli sallittua.

Yksi ainoa asia oli kielletty koko ihanassa Aadamin ja Eevan maailmassa, jonne koko ihmiskunta kaipaa tänään takaisin.

Nirvanaan, autuuteen, ikionneen, kuolemattomuuteen, alkuperäiseen puhtauteen, luonnonläheisyyteen.

Jumalan läheisyyteen.



Tietenkin kuvio on yksinkertaistettu, mutta sellaisen se riittää kertomaan meille tämän jumalallisen viestin.

meillä on ihmeellinen viehtymys kaikkeen siihen, minkä Herra Jumala on ilmoittanut Hänen tahtonsa vastaiseksi.

Kuka käskee?

Vaikka Paratiisi olisi kuinka täynnä herkullisia hedelmiä, mielemme on vain ja ainoastaan siinä kielletyssä hedelmässä.

Sen täytyy olla jotain aivan mahtavaa, siitä on saatava haukata.



Esikoisten ja muiden lestadiolaisten parissa elää voimakkaasti Lars Levi Laestadiuksen ajoilta raittiusliike.

Piiput ja tupakat ovat olleet luvallisia, melkeinpä asiaan kuuluvia, polttihan rovastikin piippua.

Mutta alkomaholi on tabu.

Kielletty hedelmä.

Koska olet tässä meidän kristillisyydessämme, sinun ei pidä viinaan koskeman, viiniä ruokapöytään tuoman eikä olutta saunaan kantaa.

Ykkös-oluessakin on olen maku, joten parempi jättää se kaupan hyllylle.



toki tiedän, että liiottelen.

varmaan käytäntö alkoholin käytön suhteen vaihtelee essujenkin perheissä.

mutta asian selventämiseksi yksinkertaistan.

Tällaisen kieltolain seurauksena on tietenkin tuo sama, mikä tapahtui Aadamille ja Eevalle paratiisissa.

Kielletty hedelmä.

Annetaan sen olla, ei kiinnosta, ei kuulu meidän perheeseemme eikä ole tapana.

Ajatuksena voi usein olla tuo, että pienikin määrä alkoholia voi johtaa jonkun kohdalla viinan himon syntymiseen.

Ensin juot koska olet surullinen.
Sitten juot koska juot.
Sitten olet surullinen koska juot.



Paavali kyllä neuvoo Timoteusta juomaan hieman viiniä, koska se on tämän vatsalle hyväksi.

"Älä silleen vettä juo, vaan nautitse jotakin viinaa sydämes tähden ja ettäs myös usein sairastat."
1 Tim 5:23


Toisaalta Raamattu sisältää sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin puolella monia varoituksia alkoholin - eli viinin, sillä tuohon aikaan ei tunnettu tislaamista - vaaroista.



Efesolaiskirje asettaa voimallisesti ja erikoisella tavalla vastakkain humalatilan ja Pyhällä Hengellä täyttymisen!

"Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on.

Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä."

Ef 5:17-18 Biblia 1776


Suomalainen sanonta on "ilo ilman viinaa on teeskentelyä"

ja sanotaan, että suomalaisen miehen suurimmat ilot tässä elämässä ovat "viina, laulu ja naiset"

(mikä kuulostaa jo aika irstaalta)


Efesolaiskirje sen sijaan neuvoo suomalaisia miehiä todelliseen iloon:

- älkää irstailko
- täyttykää Pyhällä Hengellä
- laulakaa Jumalalle ylistystä
- vaimot olkaa alamaiset miehillenne

voiko suurempaa iloa kunnon suomalainen mies toivoa!



Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on.

Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä.

Ja puhukaat keskenänne psalmeilla, ja kiitosvirsillä, ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidän sydämessänne,

Kiittäin aina Jumalaa ja Isää, jokaisen edestä, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen.

Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.

Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.

Ef 5:17-22 Biblia 1776


Kertomus Adamista ja Eevasta paratiisin ihanuudessa - yhden ainoan kiellon kanssa - on varsin realistinen, kertoo totuuden ihmisestä.

mikään ei auttanut, kun kiusaus iski, ja pitihän siitä kielletystä hedelmästä haukata.

kiusauksen voimaa lisäsi vielä tämä käärme, joka selitti, miksi Jumala moisen kiellon on kehdannut antaa - varjellakseen omaa asemaansa Jumalana ihmisen neroudelta tietenkin.

"tulette tietämään hyvän ja pahan"

ja nainen näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja antoi miehellekin.



Aatamin omena kasvoi heti kaulalleen, lapsuuden viaton alastomuus ja ihmisruumiin puhtaus katosi, rupesi oikein nolottamaan Jumalan edessä ja puskaan painuivat piiloon.



Raittiutta arvokkaasti korostavan lestadiolaisuuden piirissä voimme tietysti hurskaasti sanoa, kuten minulle on aivan vakavasti sanottu "essut eivät juo".

olen varma, että suhteessa suomalaiseen järkyttävään alkoholin käyttöön, nuorison humalahakuiseen juomiseen, jolle ei liene vertaa Euroopassa, juhlien, pikkujoulujen ja joulujen ja pääsiäisten ja vappujen mielettömään kännäämiseen, esikoiset ovat raittiuden perikuva.

hyvänä esimerkkinä siitä, että elämästä ei tarvitse ottaa iloa irti, vaan että on mahdollista ja luvallista ja erityisen hienoa saada iloita selvin päin.


mutta palstan aiheena ovat elämän arjen totuudet.

kielletyn hedelmän maku.

vaihtoehtoja on

ehdoton raittius, mikään alkoholi ei mene suuhun, eikä sitä kaivata vaan iloitaan raikkaasta vedestä ja maukkaista hedelmäjuomista ja marjamehuista.

tämä on varmaan enemmistön linja, jos saan arvata.


kohtuullinen juominen, saunan löylyjen jälkeen maistuu olut, juhlapöydässä on joskus viiniä, illalla maistuu joskus snapsi tai yömyssy unilääkkeiden sijasta, tai Timoteuksen saaman neuvon mukaan punaviini auttaa vatsan toimintaa.

tässä ei sitten ole kielletyn hedelmän makua, vaan luonteva ja vapaa suhtautuminen alkoholin käyttöön normaalilla tavalla.

joka voi kovasti loukata ehdottoman raittiuden ihmisiä ja aiheuttaa pahaa mieltä veljien ja sisarten keskuudessa, jotka eivät tätä hyväksy.

Apostolin neuvo kaiketi tässä on, että alkoholia ei ole tarjolla, kun läsnä on ihmisiä, joille se on pahennukseksi.

mutta puheiden pitää olla sitten myös sen mukaiset, ettei tulla ulkokultaisiksi.

ehkä tällaisiakin essujen perheitä on, joissa lapset saavat asiallista tietoa ja oppivat miten alkoholia käytetään oikein - ettei sitten kotoa lähdettyä käy köpelösti. en tiedä.



vaihtoehtona on myös sitten tämä tavallinen tarina aikamme Suomessa.

en tiedä miten tavallinen essujen keskuudessa, eikä se minulle kuulu.

aiheesta on ollut hieman keskustelua nettiruukussa.

uskova, joka on haukannut kielletystä hedelmästä, ja alkoholi on tarttunut elämäänsä todella väkevällä otteella.

toinen tie tähän on alkoholin kanssa taisteleva ihminen, joka hakeutuu seuroihin ja kristittyjen luo apua saamaan.

taistelee sitten tällä tiellä viinan himon kanssa.

en taaskaan tiedä, onko tällaisia tapauksia lainkaan.

sen tiedän, että Pekka Raattamaalla oli elämässään melkoiset ongelmat viinan kanssa.

Niinkuin pimeän Pohjolan asukkailla oli monilla 1800-luvulla.

Tästähän tuli eräs rovastin ympärille syntyneen herätysliikkeen perustavia aiheita.

kalotin väen, Pohjolan väen raitistuminen alkoholin kiroista.



"Vuonna 1830 Juhani Raattamaa valittiin katekeetaksi. Seurakunnan kirkkoherra Lars Levi Laestadius oli valmistanut hänet kyseiseen tehtävään ja tehtävä virallistui, kun rovasti Zacharias Grape suoritti seurakunnassa tarkastuksen 28.2.1830.

Katekeetan tehtävässä Raattamaa osoittautui taitavaksi, mutta hänen elämäänsä haittasi alkoholi, jota juotuaan hän käyttäytyi kuin mieletön.

Itse hän on myöhemmin muistellut, että "aika 24:nnestä 30:nteen ikävuoteen oli hänelle häpeällisten töiden sumentamaa aikaa".

http://lestadiolaisuus.info/henkilot/raattamaa/



Nämä ovat tuttuja aiheita, enkä oikeastaan niinkään aja takaa näitä perustavia kuvioita, joita edellä olen lyhyesti hahmotellut.

Mielessäni ovat nämä ihmiset, jotka ovat varjeltuneet alkoholin aiheuttamilta ongelmilta, joiden koti on raitis eikä viinapulloja Alkon kassissa kolise.

Tällaisen ihmisen sydämessä voi kuitenkin elää voimakas veto kiellettyyn hedelmään.

Tämähän on Raamatun perustava sanoma. Vaikka kaikki oli niin hyvin, se yksi omenapuu oli yli kaiken.

Kyseessä ei ole todellinen viinan himo, joka on kauhea voima ja edellyttää viinan juomista.

Kyseessä on kielletyn hedelmän viehätys "olisipa kiva saunakalja joskus juoda, miltähän maistuisi tuo..."

Koska asia on niin vakava, tällainen kristitty saattaa heittää täysin toisinpäin voltin - torjua itsessään piilevän kielletyn hedelmän viehättymisen muissa.

Hän kulkee silloin erityisen jyrkästi alkoholin käyttöä toisten kohdalla tuomiten, etsien näin apua omaan salattuun toiveeseensa, jota ei ehkä edes itselleen tahdo tunnustaa.


Suhde alkoholin väärinkäyttöön tai käyttöön ylipäätään ei ole rauhallinen, terve ja asiallinen, kuten se voisi olla, vaan jotenkin oudosti jännitteinen.

kun asia tulee puheeksi, on kuin lämpömittari alkaisi nousta jostain syystä, eikä kuumeen oireita kukaan oikein tunnista.


no.

tämä on psykologisointia...

näinhän usein sanotaan, että ne jotka kaikkein jyrkimmin tuomitsevat homoseksualistit peittävät sillä omaa salattua ja ehkä tiedostomatonta taipumustaan kiinnostua omam sukupuolensa ihmisistä.

tällaisesta kielletyn hedelmän mausta vapaa pystynee helpommin asioita pohtimaan ja etsimään apua ja tietä eteenpäin kuin kovin monien itsellekin lukittujen kaappien kanssa kulkeva sisäisesti ahdistunut ihminen.



"Niin pysykäät siis siinä vapaudessa, jolla Kristus meitä vapahtanut on, ja älkäät taas teitänne sekoittako orjuuden ikeeseen."

Gal 5:1 Biblia 1776


tämä jae on voimakkaammin sanottu uudessa käännöksessä KR 1992:

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.


Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Gal 5:1 KR 1938


Olisko niin, että Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa on paratiisi nyt semmoinen, ettei siellä ole yhtään kieltotaulua?

Että uusi-Adam ja uusi-Eeva saavat syödä myös siitä ikuisen elämän puusta, joka lihalle on suljettu?


tuo olisi melkoinen vapautus, suorastaan pelottava vapautus.

että Kristus olisi muka lain loppu?



eikö tämä asettaisi tilannetta jotenkin tapetille.

Esikoisuudessa pohditaan sitä, tuleeko kristitylle lainkaan julistaa lakia.

Mutta alkoholiin ei saa koskea: kielletty hedelmä.

eli mitäs tässä on keskustelemista?


---
anti-nomismi tarkoittaa sellaista kristityn vapautta, joka hylkää lain - ja alkaa tehdä laittomuuksia!

anomismi tarkoittaa sellaista kristityn vapautta, joka iloisesti ja sydämen halusta toteuttaa Jumalan tahtoa.

Lauri Thuren kirjoitaa aiheesta Uuden testamentin ja aikamme tilanteen näkökulmasta


minulla on ollut ilo saada seurata sivusta Jorman ja Railin työtä päihdeongelmaisten parissa.

Huuskot ovat antautuneet kokonaan tähän tehtävään ja pitävät vapaaehtoisen tuen avulla yllä Nilsiän metsien siimeksessä Lehtomäen narkomaanikotia.

erityisen voimakkaasti siellä näkyy arkisen elämän todellinen kamppailu näiden sinne otettujen miesten kohdalla.

riemulliset voitot ja katkerat tappiot vaihtelevat.

Jorma ja Raili joutuvat pistämään kaikkensa likoon, työ on erittäin raskasta ja hengellinen tuki, esirukoukset ja ystävien apu on varmaan ratkaisevaa, etteivät aivan uuvu ihmisten kuormia kantaessaan.

http://www.lehtomaenkoti.net/



pidän myös erityisen suuressa arvossa Esikoislestadiolaiset r.y. ylläpitämää kotia Enon kunnassa.

yhdistys on vapaaehtoisten lahjoitusten ja erilaisten suurten seuratapahtumien, Juhannuksen ja Mikkelin, aikaisten kampanjoiden avulla kyennyt pitämään yllä ammattitaitoista henkilökuntaa.

Lehtomäessä on mahdollista pitää vain yhdeksää miestä kerrallaan.

Mutta vakavaraisten esikoisten sydämellinen rakkaus ja huolenpito elämän laitapuoleille joutuneista antaa 18 miehelle turvallisen ja hyvän kodin.

Hieman sivussa Enon keskustasta, modernit rakennukset, metalliversta, puusepänpaja, tietokonehuone ja pieni veneveistämö antavat miehille mahdollisuuden oppia uusi ammatti tai yksinkertaisesti nauttia säännöllisen työn tuomasta selkeästä työn ja levon rytmistä.

Kodissa käy säännöllisin vuoroin saarnaajia julistamassa Jumalan Sanaa ja keskustelemassa henkilökohtaisesti miesten kanssa heidän asioistaan.

samoin kuin Lehtomäessä, myös Enon kodissa on ehdoton alkoholin käytön kielto, jonka rikkoja joutuu lähtemään pois.

en nyt löydä tähän hätään Enon kodin kotisivua verkosta, mutta ehkä joku nettiruukun lukijoista sen tietää.



meillä on taipumusta tuomita toisissa erityisen jyrkästi sellaista, jota torjumme omasta todellisuudestamme ja jota emme saa oikein käsiteltyä.

miehillä on varsin voimakas kiinnostus naisia kohtaan.

saatamme hyvin väkevästi moittia - ainakin mielessämme - haureudesta ja irstaudesta maailman ihmisiä, ja sydämessämme on orhiit valmiina laukkaan, heti kun vain saisivat luvan.

näitä erittäin syviä tuntemuksia ja viettejä Jeesus käsitteli taitavasti.

poijat olivat löytäneet naisen, joka oli jäänyt kiinni haureudesta, uskottomuudesta. nyt oli aika kivittää!

sanoihan Mooseksen laki niin aivan selvästi ja Jumalan pyhyys sitä vaati.

Jeesus ei väittänyt vastaan. Laki mikä laki.

Mutta Hän näki syvemmälle ihmisten sydämeen, kuin näillä oli itsellään tapana katsoa.


Mutta Jesus wloslexi Olio mäelle/

ia warhan Homeltan hen iellens tuli Templin/ ia caiki Canssa tuli henen tygens/ Ja hen istui ia opetti heite.

Mutta ne Kirianoppenet ia Phariseuset toidh ydhen Waimon henen tygensHorissa kijniotetun/

Ja quin he olit henen keskelle seisettanet/ sanoit he henelle/ Mestari/teme Waimo on iuri nyt Horissa kijniotettu.

Mutta Moses on Lais meite keskenyt/ ette semmotoiset pideis kiuillesurmattaman/

Mite sis sine sanot? Mutta sen he sanoit kiusaten hende/ Ette he woisitcanda henen pällens.

Nin Jesus alaskumarsi itzens ia kirioitti Sormellans mahan. Coska he nyt hoghit hende kysymen/ oiensi hen itzens ia sanoi heille. Joca teiste on ilman synnite/ se Ensin heitteken kiuen henen pälens.

Ja taas hen alaskumarsi itzens/ ia kirioitti mahan.



Coska he temen cwlit/ lexit he wlos ieristens/ yxi toisen ielken/ Ruueten nijste Wanhimista/ ia Jesus ieij yxinens ia se Waimo keskelleseisoin.

Mutta coska Jesus itzens oiensi/ ia eiketen nähnyt paitzi sen Waimon/ sanoi hen henelle/ Waimo/ cussa ouat ne sinun pälecandaias? Ongo kengensinun Dominut?

Sanoi hen/ HERRA eikengen. Nin Jesus sanoi/ Em mös mine sinua Domitze/ Mene/ia ele sillen syndi tee.

Joh 8:1-11 Agricola 1548


tämä ei ole aivan pieni asia, itsensä tunteminen ja itsensä oikein arvioiminen ja jopa tuomitseminen.


apostoli Paavali menee jopa näin pitkälle jossittelussaan:

"Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;"

1 Kor. 11: 31 KR 1938


Herramme Jeesus puhuttelee meitä vakavasti Luullaan evankeliumin sanoin:

"Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi: älkäät sadatelko, ettei teitä sadateltaisi: anteeksi antakaat, niin teille anteeksi annetaan."

Luukas 6:37 Biblia 1776


mutta ilmeisen kepeästi me tämän jutun tietenkin otamme.

eihän tuo nyt voi olla, mitä Jeesus tarkoittaa!

minuahan ei tuomita vaan olen tuomiosta vapaa, armahdettu, synnit on anteeksi.

tai muutoin olen vapaa sanaa käyttämään...

joten minä saan tuomita minkä verran tahdon, eikä minua tuomita!

minä saan sadatella toisia senkun kerkiän, eikä minulle sadatella!


mutta eihän se tietysti noin ole pyhissä Kirjoituksissa.



no, oikeastaan rupesin miettimään että mahtaako täällä enempi tuomion ääniä mistään kuulua kuin yhden mikon kirjoituksista...




no tulin siihen tulokseen, että nettiruukun Raamattupiirissä on yksi kirjoittaja, joka jatkuvasti suureen ääneen tuomitsee esikoislestadiolaisuudessa esiintyviä opetuksia ja sättii sellaisia vanhimpia ja saarnaajia, jotka eivät näihin puutu.

sitten on toisia jotka sanovat, ettei näin saisi tehdä, vaan olla hiljaa ja lähteä pois.


Jaakobin kirjeessä on kiusauksiin liittyvä kuuluisaksi tullut kohta:


Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat.

Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa,

Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.

Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.

Jaakob 1:12-15 Biblia 1776



jospa tietäisit kuinka syvästi arvostan esikoislestadiolaista herätystä.

olen aivan sairaana, kun näen miten Perkele saa jyllätä siellä Jeesuksen omien keskellä, murstakata toivoa, sammuttaa Henkeä ja ahdistaa ihmisiä.

näen kuitenkin, että lääke on olemassa ja tarjolla jokaiselle.

se on paluuta Lukijain aikaan, paluuta Viklundilaisuuteen, paluuta Joonas Purnun valtavaan Raamatun tuntemukseen, paluuta ristin juurelle.

se on saarnaajia, jotka julistavat Jumalan Sanaa eivätkä ihmisten perinnäissääntöjä.

jotka kääntävät seuraväen katseen taas kohti Ristiinnaulittua, pois omista synneistä ja surkeuksista ja lasten luopumuksesta.

se on vanhimpia, jotka antavat kirkkaan Jumalan Sanan äänen kaikua Kiirunasta ja koota tämän meidän kristillisyytemme seuraajat Hyvän Paimenen luo.


kuten profeetta Isaias sanoi kauan sitetn:

"Hänen haavainsa kautta me olemme paratut."


rakas Nimeh osoittaa minulle usein kunnioitusta tällä tavoin.

en siitä oikein tykkää, mutta ikävä kyllä hän on joskus oikeassa..





kirjoitin tuolla edellä hieman koodikieltä, joten käännän sen tähän selvyyden vuoksi:

1, se on paluuta Lukijain aikaan
Lukijat edeltävät suurta lestadiolaista kansanherätystä Lapissa. Heille oli ominaista ahkera Raamatun ja kristillisten kirjojen, Vähän katekismuksen, Svebiliuksen ja herrnhutilaisten kirjojen lukeminen.

paluu Lukijain aikaan tarkoittaa uudenlaista Raamattu herätystä, jossa pyhät Kirjoitukset tulevat taas rakkaiksi.


2. paluuta Viklundilaisuuteen,
Viklund oli erittäin hurskas ja valveutunut kristitty lapsesta asti. oikein mallikas nuorimies, jota aidosti ihailtiin käytöksensä ja hyveellisyytensä vuoksi.

Kun hän sitten herrnhutin vaikuttamana kohtasi Herran Jeesuksen ristin, se mursi hänen sydämensä, särki hänen oman hengellisyytensä ja teki hänestä ihanan herätyksen välikappaleen kauas Pohjolaan.


3. paluuta Joonas Purnun valtavaan Raamatun tuntemukseen,
minulla ei riittäneet sormet eikä varpaat laskemaan Purnun kirjeessä olevia viittauksia pyhään Raamattuun. Nilivaaran kirjeestä löysin yhden, ja sekin oli väärin käsitetty.



4. paluuta ristin juurelle
samaa kuin viklundilaisuus




toisin kuin joskus ajatellaan, rovasti ei tullut synkkään korpeen, jossa kuukkelit hyppelivät, villiintyneet porot karkasivat tunturiin ja kuolleen uskon papit juopottelivat pappilassa, hurskaiden viinatrokareiden ja siveellisten porttojen täyttäessä sunnuntaisin kirkon.

Jumalan Pyhä Henki oli tehnyt syvää raivausta ja kylvöä Lapin asukkaiden keskuudessa, sekä suomalaisten että saamelaisten, keskuudessa jo kauan ennen Laestadiuksen syntymistä Arjeplogissa lokakuun 1, 1800.

Erityisesti Tornio-joen laaksossa oli tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa suuria asioita.

Monet Ruotsin kirkon papit olivat saaneet olla Herran palveluksessa, Nils Viklund julistaa ihaninta sanomaa Golgatan rististä levon ja pelastuksen paikkana, hengellinen lukijaliike oli syntynyt pastori Pehr Brandellin toiminnan kautta.


varmasti sinäkin olet saanut esikoislestadiolaisuuden vuosinasi ammentaa näistä lähteistä, jotka ovat vaikuttamassa yhä lestadiolaisten saarnamiesten kautta sieltä taustalta ja osittain ohi rovastin jykevän lakihenkisen julistuksen.

miksi siis halveksia Herran elovainioita, joita Hänen valitsemansa työntekijät ovat Pohjolassa uskollisesti hoitaneet ja luoneet perustaa suurelle kansanherätykselle.



tämä lause jää puoleenväliin

"Mielestäni on paljon parempi olla avoin Totuuden Hengelle, joka antaa Jeesuksen omasta."

paljon parempi, kuin .... mitä?

mieleeni nousee jumalattomia ajatuksia kuten

"... kuin tutustua Lapin suuren herätyksen historiaan"

"... kuin lukea edesmenneiden pyhien opetuksia"


voisitko siis auttaa, ja kerto paljon parempi kuin ...mitä??

koska totuudesta on puhe, niin pyydän selvitystä tähän hämärään kohtaan.


Profeetta Jesajan kirjassa kuuluu mahtava julistus

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.

Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?"

Jesaja 43:18-19 Biblia 1776