maanantai 14. syyskuuta 2009

Risti teloitusvälineenä

Ristiinnaulittu Isenheimin alttaritaulusta
Matthias Grünewald 1510-16

Jumalan ainoan Pojan maallinen matka päättyi pääsiäisenä, ehkä 33 jKr, kun hänet teloitettiin julkisesti Jerusalemin kaupungin muurien ulkopuolella tien varteen paikkaan, jota kutsuttiin - sattuneesta syystä - nimellä Golgata, pääkallo.

Roomalaiset viranomaiset käyttivät ristiä historian antamien tietojen mukaan ainoastaan orjiin sekä keisaria vastaan kapinaan nousseita vastaan.

Kyseessä oli sen verran julma tapa surmata, ettei sitä muuten laillisesti käytetty.

Vanhimmat todisteet rististä tulevat Persian Akhmenidien valtakunnasta, ja sieltä se sitten Puunilaisten eli foininkialaisten ja kreikkalaisten maailmasta tulee myös Rooman suurvallan lainkäytön ja rangaistusten joukkoon mukaan.

kristillisessä taiteessa kuvataan ristiinnaulittu yleensä melko korkean pystypuun ja siihen lyödyn poikkipuun varassa roikkumassa, naulat kämmenten ja jalkapöydän läpi lyötynä. toisinaan jalkojen alle on taiteilija kuvannut jonkinlaisen tuen.

tämä perinne ei kuitenkaan ulotu roomalaisaikaan asti, sillä keisari Konstantinus Suuri kielsi ristin teloitusvälineenä 300-luvulla jKr. ja sen vaatima tekniikka alkoi nopeasti unohtua.


oman aikamme arkeologit, historian tutkijat ja lääketieteen edustajat ovat koettaneet selvittää tarkemmin, mistä ristiinnaulitsemisessa on kyse.

Miten se tehtiin?

Mihin ristiinnaulittu ihminen kuolee.

Osa Torinon kääriliinasta.
Vasemmalla luonnon valossa, oikealla valokuvan negatiivina


Eräänä tämän tutkimuksen tärkeänä lähteenä on ns Torinon kääriliina, jossa on merkillinen ristiinnaulitun ihmisen kuva.

Tutkimusten tuoma uusi tieto auttaa myös ymmärtämään evankeliumien niukkojen kertomusten yksityiskohtia.

Roomalainen flagrum
Torinon kääriliinan miestä on lyöty kahdella ruoskalla,
joista tässä kuvassa rekonstruktiot


kerrotaan, että maaherra Pontius Pilatus antoi ruoskia Jeesuksen. Sen jälkeen hän toi verisen miehen kansan nähtäväksi, ja toivoi näyn herättävän heissä sääliä.

Ecce homo "katso ihmistä"

Roomalainen ruoska, flagrum, on lyhyt. Sen kädensijaan tulee useita nahkahihnoja, joihin on sidottu raudan tai luun kappaleita. Se muistuttaa siis Englannin laivaston pelättyä "cat" ruoskaa, mutta lisänä ovat nuo kovat esineet.

Torinon kääriliinan miestä on lyöty flagrumilla molemmilta puolilta ja ihossa on selvästi näkyvissä noiden kappaleiden aiheuttamita painumia.

Tällainen ruoskinta aiheuttaa voimakasta verenvuotoa ja sellaisen kivun, että shokkiin saattoi ihminen kuolla.

Jeesus Nasaretilaisen tapauksessa ruoskinnan tarkoituksena oli herättää sääliä, jotta Pilatus voisi vapauttaa syyttömän.

On mahdollista, että ruoskinta oli osa rangaistusta mutta myös eräänlainen armollinen teko, jonka tarkoitus oli heikentää ihmistä ja lyhentää kärsimyksiä ristillä.

ehkä ei.


Pystypuu ei välttämättä ollut kovin korkea. Roomalaisessa näytelmässä kerrotaan, että koirat nuolivat verta ristiinnaulitun jaloista.

Poikkipuuta ei kiinnitetty nauloilla tai muuten sivusta pystypuuhun, vaan todennäköisesti paksuun parruun tehtiin pystypuun mentävä reikä.

Näin ei tarvittu mitään sellaisia köysiä ja hankalia menetelmiä kuin myöhemmässä taiteessa nähdään.

Uhri lyötiin poikkipuuhun lujasti kiinni paksuilla rautanauloilla. Ei kämmenen läpi, vaan ranteen pehmeän kolmion läpi.

Sen jälkeen poikkipuu nostettiin ylös ja laskettiin alas siten että pystypuun kärki lävisti poikkipuun siihen tehtyä reikää myöten.

Tekniikka on yksinkertainen ja risti on vankka. Siitä ei kukaan ihminen pääse irti.

Uhrin jalkoja ei ilmeisesti lyöty jalkapöydän läpi hankalasssa asennossa jalkapohjat pystypuuta vastaan.

Sen sijaan ne lyötiin raskailla nauloilla kantapään luun läpi pystypuun sivuihin.

Givat HaMivtar mies.
Jerusalemin hävityksen aikaisesta haudasta löydetty naula 67-73 jKr
Ainoa arkeologinen todiste ristiinnaulitsemisesta Välimeren maista

tiedämme jalkojen lyömisestä sen tähden, että vuonna 1967 Jerusalemin pohjoisuolelta löydettiin ns Ammuskukkulalta (Givat HaMivtar) luuarkku, johon oli haudattu ristiinnaulittu nuori mies joskus Jerusalemin piirityksen aikaan 67-73 jKr.

Kantapään läpi lyöty naula oli taipunut pystypuun sisällä olevan oksan kohtaan.

Kun omaiset ottivat ruumiin ristiltä, he eivät halunneet rikkoa jalkaa enempää, vaan kaivoivat koko taipuneen naulan kärjen puusta irti ja hautasivat miehen naula jalassa.

Kaksi vuosituhatta se on haudassa säilynyt ja on puhutteleva todistus ristin julmuudesta.

Se tuo myös mieleemme Jeesuksen tapauksessa proto-evankeliumin Ensimmäisen Mooseksenkirjan luvusta 3.


Ja Herra Jumala sanoi kärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta, ja kaikista eläimistä maalla: sinun pitää käymän vatsallas, ja syömän maata kaiken elinaikas.

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille; sen pitää rikki polkemaan sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.


1 Ms 3:14-15 Biblia 1776


Monenlaisia ajatuksia on esitetty siitä, miten ristiinnaulittu kuolee.

Roomalaisista lähteistä tiedämme, että ristillä saattoi ihminen kitua jopa kolme päivää ja yötä ennenkuin kuolema tuli.

Vastauksen saamme Itävalta-Unkarin armeijan käyttämästä julmasta teloitusmenetelmästä, jonka nimi on Aufbinden, sitominen.

Siinä uhri sidottiin yksinkertaisesti käsistään käsivarret hieman levälläään roikkumaan niin, että jalat eivät kosketa maahan.

Tässä asennossa ihminen voi roikkua jonkun aikaa, mutta hiljalleen se asettaa liian suuren rasituksen pallealle ja hengitys vaikeutuu.

Hengityksen vaikeutuessa ainoa mahdollisuus vetää ilmaa keuhkoihin on nousta käsivarsien varaan niitä koukistamalla.

Mutta kukaan ei loputtomasti jaksa tätä voimistelua, ja lopulta on jäätävä roikkumaan voimattomana ja kuolema tulee.

Dachaun keskistysleiristä hengissä selvinneet ovat kertoneet, että kuolema tuli tämän pelätyn kidutuksen seurauksena noin puolessa tunnissa ja sen jälkeen ihmisen koko keho oli sinertävä ja yltä päältä hien peitossa.


Roomalaisajan naula

Ristiinnaulittu kuolee tukehtumalla.

Mutta ennen kuin kuolema tulee, hän voi nousta lävistettyjen jalkojensa varassa ja lävistettyjä käsiään koukistaen hengittämään.

Ranteen läpi lyöty naula katkaisee käden tärkeimmän hermon ja kipu räjähtää aivoihin samoin kuin jos naula lyötäisiin suoraan selkärankaan.

Ja todellakin, Torinon kääriliinaan peitetyn miehen käsivarsissa veri on valunut zik zak kuviona, kertoen että hän on välillä seissyt jalkojensa varassa ja sitten taas lyyhistynyt uupuneena käsiensä varaan ja tukehtumisen tunne on palannut.



Ymmärtääkseni ristiinnaulittu joutui kokemaan kuoleman kauhut melko laajalti.

Kun hän tajuaa, että ei pysty liikuttamaan käsiään eikä jalkojaan, tulee nopeasti paniikki ja ahtaan paikan kammon tapainen kauhu.

Mitään kutiavaa puremaa tai auringossa kuivuvaa verihaavaa ei pysty raaputtamaan, mitään lihaskramppia ei pysty oikeaisemaan, mitään toivoa ei ole.

Siinä olet täysin alastomana kansan kulkiessa maantiellä tai tullessa pilkkaamaan juutalaisten kuningasta.


Piikkipensaan kuivista oksista väännetty kruunu

Evankeliumit kertovat, että Jeesus Nasaretilaisen päähän oli painettu piikkipensaan kuivista oksista pikaisesti kääräisty kruunu. Näitä oksia oli palatsin pihalla varmaan poltettavaksi yön viileydessä.

Pitkä piikit uppoavat syvälle arkaan päänahkaan ja aiheuttavat voimakasta verenvuotoa myös silmille, nenään ja suun alueelle.


Kun Jeesus sanoo "minun on jano" joku sotilaista katsoo että taas on tilaisuus hauskanpitoon.

hän ottaa isoppiruoon, pistää jonkinlaisen sienen sen päähän ja kastaa sen etikkaan, jota on pullossa paikalla.

sotilas asettaa tämän juoman Jeesuksen huulille, ja huutaen suurella äänellä Jeesus antaa henkensä.

tästä yksityiskohdasta on ajateltu, että risti olisi ollut korkea.

mutta se lienee ollut pikemmin turvatoimi - yksikään kokenut sotilas ei laita kättään lähelle ristiinnaulitun suuta. sinne voi jäädä jokunen sormi matkalle.

tiedämme, että ristiinnaulittu tukehtuu.

mutta Jeesus huutaa suurella äänellä.

risti ei ota Hänen henkeään, vaan Hän antaa henkensä kuolemaan.



Evankeliumien kertoman mukaan kuudennella hetkellä tuli pimeys jota kesti yhdeksänteen hetkeen asti.

Hetkiä lasketaan aamusta, meidän kello kuudesta, joten tiedämme että Jeesus antoi henkensä kolmen aikaan pitkänperjantain iltapäivänä.



Jeesuksen kuolema oli niin nopea, että sitä ihmeteltiin.

Koska oli tulossa suuri pääsiäisen sapatti, ristiinnaulitut haluttiin pois ennen sapatin alkua.

sen tähden sotilaat tulivat, ja löivät kahdelta rikolliselta sääriluut murskaksi jonkinlaisella lekalla.

se ei tunnu mukavalta.

mutta ymmärrämme, että tämän jälkeen uhri ei enää voi nousta jalkojensa varaan ja kuolema tulee noin puolen tunnin kuluessa.

tukehtuminen.


Roomalaisen legioonan sotilaan tärkeimmät aseet olivat keihäs ja miekka.
Tällainen keihäs lyötiin ristillä Jeesuksen rintaan

Jeesuksen sääriluita ei rikottu.

Mutta oliko mies kuollut vai jonkinlaisessa horroksessa vain?

eräs sotilaista päättää varmistaa, että asiasta ei jää epäilystä.

roomalaisissa kasarmeissa harjoiteltiin keihään käyttöä jatkuvasti.

puukeppejä käyttäen sotilas on rintamassa, kun vihollinen hyökkää hurjasti huutaen päälle. tämän lähestyessä keihäs ojossa tai kirves kourassa sotilas avaa yllättäen rintansa kääntäen kilven sivuun.

hyökkääjä ei aavista ansaa vaan lähtee entistä lujempaa kohti valmista maalia.

vaan sotilas väistää, ja lyö oikealla kädellään sivusta keihään hyökkääjän kylkiluiden väliin kaikin voimin.



näin koulutettu sotilas ottaa keihään, jossa on pitkä rautakärki, ja lyö sen ammattitaidolla puolustuskyvyttömänä ja liikkumattomana roikkuvan Jeesuksen suojattomaan kylkeen.

keihäs tunkeutuu kylkluiden läpi, lävistää keuhkoputken, ulottuu aina sydämeen asti, jossa verihera ja veri on jo alkanut erota.

kun ase riuhtaistaan haavasta ulos, sieltä tulee verta ja vettä, tummaa verta ja kirkasta veriheraa.

Jeesus on kuollut kuin kivi.

ihminen, jota roomalainen sotilas on lyönyt keihäällä tappamistarkoituksessa kylkeen ei elä hetkeäkään sen jälkeen. sisällä on kaikki hajalla.


rikollisten ruumiit saatettiin heittää Jerusalemin eteläpuolella olevaan Gehennan laaksoon, kalkkia päälle ja sinne muun roskan kanssa mätänemään.

mutta evankeliumit kertovat, että Golgatan lähellä oli puutarha ja sen takana kallioon hakattu uusi hauta. (nämä perhehaudat saattoivat olla satoja vuosia vanhoja)

Joosef Arimatialainen saa maaherralta luvan haudata Jeesuksen sinne, ja hautakammion eteen vieritetään raskas pyöreä kivi.

Herodeksen perhehaudan suuri kivi Jerusalemissa
Kuvassa David Whitingin tyttäret matkalla Israelissa 2008

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti