maanantai 7. syyskuuta 2009
Jumalan suuruus ja kaikkivaltius
Kuka mittasi kourallaan meren vedet,
kuka kämmenensä leveydellä taivaat?
Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu,
kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat?
Kuka on ohjannut Herran henkeä,
kuka neuvonut ja opettanut häntä?
Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita? Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien?
Ovathan kaikki kansat kuin pisara
ammennusastiassa,
kuin tomuhiukkanen vaa'assa.
Meren saaret painavat hiekkajyvän verran.
Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen
polttopuiksi
eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi.
Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää.
Mihin te vertaisitte Jumalaa,
mikä voisi häntä kuvata?
Patsasko? Senhän mestari valaa,
ja kultaseppä päällystää sen kullalla
ja takoo sille hopeiset ketjut.
He auttavat toinen toistaan
ja sanovat toisilleen: "Pidä kiinni!"
Ja takoja auttaa kultaseppää,
vasaranheiluttaja alasinmiestä.
Hän sanoo saumasta: "Nyt on hyvä",
ja vahvistaa sen niiteillä, ettei se liiku.
Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin,
hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta
ja etsii käsiinsä taitavan mestarin
veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä.
Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen? Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa?
Korkealla hän on, maan piirin yllä,
maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja.
Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan
ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi.
Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet,
tyhjää ovat hänelle maan valtiaat:
tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.
Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä.
Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.
Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: -- Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.
Etkö jo ole oppinut,
etkö ole kuullut,
että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
Jesaja 40:12-31 KR 1992
Virsi 128
Ainoan Herran Jumalan
ylistys, kiitos olkoon
armonsa tähden avaran,
se omaksemme tulkoon.
Me saimme rauhan riemuisan
ja ystäväksi Jumalan.
Iloitkoon ihmiskunta!
Kiitämme, Isä, sinua,
laulamme kunniaasi.
Maa, meri, taivas korkea
alistuu hallintaasi.
On luomakunta kädessäs,
se vapisee sun edessäs.
On sinun kaikki valta.
Oi Kristus, Poika ainoa
laupiaan Jumalamme,
syntisten ainut auttaja
ja vapauttajamme,
Karitsa puhdas Jumalan,
kuningas suuri kunnian,
armahda, kuule meitä!
Oi Pyhä Henki, Jumala
ja parhain lohduttaja,
totuuteen meitä johdata,
oikea opettaja.
Suo meille rauha sydämeen
ja liitä meidät Kristukseen
nyt, aina, iäisesti.
Säk. 1–3 Nicolaus Decius 1522,
säk. 4 Joachim Slüter 1525.
Ruots. 1562.
Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Uud. Elias Lönnrot 1872,
komitea 1984.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jumalan voiman alla ei tarvitse pelätä mitään.
VastaaPoistaEi sotia ,terroristeja,työttömyyttä eikä mitään uhkaa joka tulee ihmisiltä.
Mutta myrskyt ,maanjäristykset ja pilvetkin osoittavat Jumalan suurta voimaa jota ihminen ei voi hallita.
Jeesus toimi Jumalan voimassa ja sama voima on meissä Pyhässä Hengessä.