Kasteen salaisuus

olen pannut näin sivullisena merkille, että "usko etsii ymmärrystä" pitää paikkansa myös esikoiselstadiolaisten keskuudessa.

asioita halutaan selvittää, pitäytyä siinä, mikä on hyväksi koettu alusta asti, ja ymmärtää, mistä tässä kaikessa kristillisydyessä on oikein kysymys.

näin talonpoikaisjärjellä - ja poromiesten tulilla - on saavutettu yhteistä ymmärrystä, joka siirtyy isältä pojalle yhteisenä henkisenä ja hengellisenä perintönä.

saarnaajilla on tässä varmaan hyvin keskeinen osa, niin saunan lauteilla miesten asioita setviessä tai pukuhuoneesa, kuin myös keskinäisessä neuvonpidossa ja omassa elämässä, ajattelussa.

itsenäisesti asioita myös pohditaan rohkeasti ja koetetaan selvittää, kuinka nää hommat oikein menee.

ongelmana tässä on, että jollekin saattaa tulla sellainen olo, että hei, minähän tajuan tän jutun!

näinhän tämä kasteen asia tietenkin on, ja näin ihminen syntyy uudestaan, A,B,C,D.



kun kysymys kasteesta on päivän selvä ja uudestisyntyminen on hanskassa ja ehtoollinenkin saatu kohdalleen, on unohtunut jotain.

tässä on kysymys uskonnosta.

ei tämä ole mitään koulun matikkaa tai arkista yksi ynnä yksi logiikkaa.

sakramentti on mysteeri, salaisuus.

hämyisä, lepattava kynttilän liekki, hiljaisuutta, odottamista, sielun ikävää Jumalan luo, Jumalan Sanan ihmeellistä kirkkautta, salattua Pyhän Hengen läsnäoloa, taivaat ovat auki ja enkeleitä lentelee hiljaa palvelusta tehden.

ei mikään tehdas, Jumalan lasten robottien rakentamisen laitos

sikiämistä Jumalan Sanasta, syntymistä Pyhästä Hengestä vedessä ja veden kautta

salaisuus!


Anna-Maija Raittila tavoittelee uskonnollisen mysteerin ilmapiiriä näin:


Tyynny, murheellinen sydän! On pääsiäismessun aika.

Ei ole yötä, on
vain aamu,
aamu valoa täynnä.

Hän, joka on kirkastanut haudan hämäryyden,
lempeästi murskaa murheesi sinetit.

Ja sielusi maisemaan
puhkeaa valkea narsissi,
yksinkertaisen ilon ja nöyryyden kukka.

Odota hiljaa, sydän…

On pääsiäisrukouksen aika.

Jumala itse vihkii sinut
rakkautensa salaisuuteen.



Anita Viitanen katselee tuota sylivauvaa kummin sylissä, ja mysteeri on tämä lapsi myös, suuri salaisuus.

joka tämän salaisuuden luulee järjellään ymmärtävänsä pettää itseään.

paljon täytyy jäädä uskon varaan!


Kaste runo.

"Ja nimeltäsi olen Minä kutsuva sinut kerran",
nämä ovat sanat Herran.

Lapsemme, tänään oman nimen saat,
niin tiedämme miksi sua kutsutaan.
Olet vielä niin kovin pieni ja hento,
mut on silmäs kirkkaat, kuin tähden lento
niiden tuiketta kauan mä katsoa saatan,
ne johtavat minutkin vauvojen maahan,
mis kukkii vain viattomuuden kukat.

Lapsemme, joka hetki sua enkeli varjelkoon,
Herra hellillä käsillä kantakoon
ja sitä kaikkea mikä parasta on
valoa, lämpöä auringonsaat poluille maailman matkan.



Kaste.

Lapsemme tänään kastetaan
näin Luojan suojaan annetaan

Herra katselen lastani, kättesi työtä,
en yhtään virhettä lapsesta löydä.
Loit kuun, tähdet ja auringon
niitä katson ja ymmärrän,
oi, niin avuton pieni ihminen on.

Rakas Luoja, aina lastamme suojaa
tiedän, et luotasi pintäsi heitä,
vaan hellin käsin suojaasi peität.
Anna suojelusenkeli lapseni tielle,
siunaukseksi myös kaikille meille.


Lapseni lapselle.

Syntyi pieni lapsi maailmaan,
putos´taivaalta tähti uusi.
Kuinka toivonkaan et sydämessäs
kasvais rakkaus syvä ja suuri.

Tämä maailma paikkana outo on
et sitä voi ymmärtää vielä.
Mummosi alati toivoo vain
päivän paistetta elämäs tielle.

Minä rakkahin rukoilen puolestas
ihan joka ainoa ilta,
et pienen tytön sielussas
ois´varattu voimaa ja viisautta
rakentaa silta, joka koskaan ei murtua vois.

Sinä lapsi, myöhemmin ymmärrät sen,
olet koottu siruista meidän kaikkien.
Olet samaa puuta ja hedelmää
et vähempää, et enempää,
kuin sinua ennen eläneet,
isovanhempas, isät ja äidit.



Jykevän kastevirren 215 sisältö on myös salaisuus, mysteeri, kun sitä tarkemmin katsomme:

Oi armon merta ihmeellistä,
sen vesi voimallinen on,
syyn kaiken pesee syntisistä,
pois heistä torjuu tuomion.
Se synnin vallan hukuttaa,
kuin Nooan minut pelastaa.

Lahjasi kalliin, Jeesus, annoit
niin vedessä kuin veressä.
Kasteessa Isän helmaan kannoit,
saan valtakunnan periä.
Lapseksi taivaan pääsin niin,
ristillä minut merkittiin.

Uudestisynnyin Jumalasta
voimalla Herran kuoleman.
Näin nostit minut kuolemasta,
vallasta synnin, maailman.
En huoli turhuuksista maan,
suojassa ristin olla saan.

Elämän kirjaasi kun piirsit,
oi Jeesus, minun nimeni,
elämään kuolemasta siirsit,
varjele, etten hukkuisi.
Suo, ettei mikään minua
voi kädestäsi temmata.

Sinua, Paimen, tahdon kuulla,
Herraksi sinut tunnustaa,
luvata sydämellä, suulla
kanssasi, Jeesus, vaeltaa.
Liittosi pidät lujana,
et koskaan hylkää minua.

Kasteeni kirkkoon minut liittää,
Jumalan suureen perheeseen.
Yhdessä saamme Isää kiittää
ja tehdä matkaa taivaaseen,
toistemme kuormaa kantaen
vain luottaa voimaan Jeesuksen.


Benjamin Schmolck 1720.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. Anna-Maija Raittila 1984.



virsi 219
Kasteen kirkas vesi on
niin kuin lähde pohjaton,
siinä virtaa siunaten
armo Herran Jeesuksen.

Kastemaljan äärellä,
Isä, kutsut nimeltä
lapseksesi jokaisen,
seuraajaksi Jeesuksen.


Joka aamu uudestaan
omaksesi kokonaan
kutsut uuteen elämään
tahtoasi täyttämään.

Kuolemallaan Herramme
pois on pessyt syntimme.
Kasteessamme puetaan
meidät armoon avaraan.


Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.



kasteen salaisuus, mysteeri, ei ole pakenemista järjettömästä, vaan viestittää siitä, että kasteessa on kyseessä jotain paljon enemmän, kuin ihmisen järki kykenee tajuamaan.

jotain, joka otetaan vastaan lapsen kaltaisella uskolla.

Jumalaa palvoen, ylistäen ja kiittäen!

Kirjoittanut: kolmonen

"näin talonpoikaisjärjellä - ja poromiesten tulilla - on saavutettu yhteistä ymmärrystä, joka siirtyy isältä pojalle yhteisenä henkisenä ja hengellisenä perintönä."

Asiahan ei ihan näin ole, mitä sivullinen sanoo, mutta asiaa siinä kuitenkin on.

Niinkuin Jumalan sana on sama eilen, tänään ja aina, niin on myös Jumalan sanan valossa tutkitut ja annetut neuvot pysyväisiä siihen asti, kun parempi yhteinen, ei siis jonkun yksityisen, ymmärrys tulee.

Eri asia on luterilaisessa kirkossa, jossa ymmärrykset muuttuvat ihan päinvastaisiksi jos yleinen mielipide, tai piispojen päähänpistot niin vaativat.

Esimerkkinä voin mainita, että ennen naisilta kiellettiin Jumalan sanan levittäminen kokonaan. Nyt rangaistaa, tai laitetaan viralta niitä, jotka eivät suostu toimimaan naisten kanssa yhtä aikaa Jumalan palveluksessa, tai eivät ota naisia apulaisikseen ehtoollisen jakoon, jolloin monet jäisivät pois ehtoolliselta.

Kirjoittanut: MikkoL
tämä käytännön muuttuminen ja vaihtelu suhteessa pyhään Raamattuun on totta ja tärkeä syy siihen että monet kristityt kokevat levottomuutta ja ahdistusta kansankirkossa ja etsivät vakaampaa, läheisempää ja turvallisempaaa yhteisöä joko ev.lut. kirkon sisältä tai sen ulkopuolelta.