Quo vadis Domine?

Pietarin ristiinnaulitseminen
Caravaggio (1571-1610)
1601, Cerasi Chapel, Santa Maria del Popolo, Rome.

Uusi testamentti piirtää erittäin hienon psykologisen ja hengellisen kuvan Galilean kalastajasta, Simon ben Joanneksesta, jota Keefaaksi kutsuttiin (aramea kallio, kreikka Petrus).

Kuulemme hänestä Apostolien tekojen alkuosassa, joka kertoo Jerusalemin alkuseurakunnasta ja helluntain ihmeestä (Apt 2).

Pietari evankelioi Johanneksen kanssa Samariaa, jossa Mestari oli kulkenut heidän kanssaan (Apt 8).

Hänen kohdallaan tapahtuu tärkeä murros, kun hurskas juutalainen joutuu kertomaan Jeesuksesta pakanalle kohdatessaan Korneliuksen ja tämän perheen Joppessa (nyk Jaffa). (Apt 10)

Apostoli Paavali mainitsee tavanneensa Pietarin Jerusalemissa (Gal 1:18) sekä myös Syyrian Antiokiassa (Gal 2:11), jossa juutalaisuudesta nousi kähnää hänen ja Pietarin välillä.

Paavali mainitsee myös, että Pietarilla oli lähetysmatkoillaan mukana vaimo, uskonsisar (1 Kor 9:5), josta ei tämän enempää tiedetä.

Kaiketi selibaatissa elävä paavi muistaa, että Pietarilla oli vaimo ... vai tulkitseeko hän Paavalin sanan siten, että tämä ei ollut aviovaimo, vaan ainoastaan "uskonsisar"?


Mutta sitten Pietari katoaa tutkastamme, emmekä tiedä varmuudella missä hän on liikkunut, elänyt ja kuollut.

Uudessa testamentissa olevia Pietarin kirjeitä ei nykyajan tutkimuksessa yleisesti pidetä apostoli Pietarin kirjoittamina.

Paavali jo varoitti kirjeistä, jotka "muka hän" on kirjoittanut - siis jotka joku muu on laatinut ja väittää apostolia kirjoittajaksi.

Asia on melko varma Toisen Pietarinkirjeen kohdalla, joka lienee myöhempi kopio Uudessa testamentissa olevasta Juudaan kirjeestä.


Ensimmäisestä Pietarinkirjeestä on tutkimuksessa sanottu, kuinka galilealainen arameaa puhuva Simon osaisi kirjoittaa näin hienostunutta kaupunkilaisten kreikkaa?

Kirje on kuitenkin mahdollisesti kirjurin kirjoittama, jolle Pietari olisi sen sanellut.

Tähän mahdollisesti viittaa lopputervehdys, jonka KR 1992 tosin kääntää näin

"Silvanuksen, luotettavaksi tietämäni veljen, välityksellä lähetän teille tämän lyhyen kirjeen, jossa lausun teille kehotuksia ja vakuutan, että se armo, jossa te elätte, on todella Jumalan armoa. Pysykää siinä lujina!"
1 Piet 5:12

eli Pietari sanoo lähettävänsä pienen kirjeensä veli Silvanuksen välityksellä.

"kun Kusti polkee niin posti kulkee"

eli postimies apostolin kyydillä (paroni Karl von Drais keksi olkupyörän vasta 1817)

ei välttämättä kirjuri


Biblia on tässä tarkempi kuin KR 1992

Silvanuksen, teidän uskollisen veljenne kanssa (niinkuin minä luulen) olen minä teidän tykönne harvoilla sanoilla kirjoittanut, neuvoen ja tunnustain, että tämä on se oikia Jumalan armo, jossa te olette.
1 Piet 5;12 KR 1776

ja Manninen kääntää
Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta - jona häntä pidän - olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.
1 Piet 5;12 KR 1938


sekä Biblia että KR 1938 sanovat "Silvanuksen kautta"

siis melko selvä viittaus sanelupolitiikkaan.

...
tämä on itse asiassa melko raskas munaus käännöskomitealta 1992

luulen että he ovat yrittäneet sujuvaa suomea ja hämärtäneet lauseen sisällön:

"Silvanuksen, luotettavaksi tietämäni veljen, välityksellä lähetän teille tämän lyhyen kirjeen"

miten joku kirjoittaisi jonkun kautta?

no sanelemalla kirjurille.

Silas ja Silvanus ovat sama nimi kreikkalaisessa ja latinalaisessa muodossa


uusista uusin amerikkalainen käännös, NIS 2011 kääntää Biblian ja Mannisen komitean tavoin, selventäen vielä "with the help of":

With the help of Silas,[a] whom I regard as a faithful brother, I have written to you briefly, encouraging you and testifying that this is the true grace of God. Stand fast in it.
1 Piet 5:12 NIS 2011


...
näin siis selittyisi tuo aivan asiallinen kysymys, miten ihmeessä galilealainen äidinkielenään arameaa puhuva kirjoittaisi korkeatasoista urbaania kreikkaa?

...
joku voisi tietenkin sanoa, että eikös ne ukkelit saaneet Jerusalemissa Pyhältä Hengeltä kielilläpuhumisen lahjankin!

no saivat toki. sehän tekisi 1 Pietarinkirjeestä sitä iloisemman tervehdyksen Jeesuksen ystäväkseen ja oppilaakseen valitsemalta kalamieheltä!


Toinen syy, miksi ensimmäistä Pietarinkirjaa on ajateltu jonkun paljon myöhemmin kirjoitamaksi, ehkä toisella vuosisadalla jKr. ovat siinä olevat viittaukset kristittyjen vainoihin.

Vaan olihan tuota vainoa jo Paavaliakin kohtaan Anatoliassa?


Jotkut taas sanovat että "pyhien hajoitus pois Pyhästä maasta" olisi tapahtunut vasta Bar Kokban sodan jälkeinen eli 136 jKr.

Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, tervehtii valittuja, jotka asuvat hajallaan, muukalaisina Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa ja jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina.
1 Piet 1:1-2 KR 1992

Alkutekstissä on juutalaisten historiasta tuttu sana Diaspora, (hajoitettuna)

Toisaalta tiedämme apostoli Paavalin lähetysmatkojen seurauksena Anatoliaan syntyneistä seurakunnista, joissa pyhät elivät "kaukana kotoa" muukalaisten keskellä.

Antiokian piispana Pietari olisi ollut heitä hyvinkin lähellä maantieteellisesti.


Mainittakoon vielä, että usein on esitetty ajatus että Markuksen evankeliumin kirjoittaja olisi ollut hyvin lähellä Pietaria.

tästä on paksuja väitöskirjoja kirjoitettu, puolesta ja vastaan!

"Kun tämä oli valjennut Pietarille, hän lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa, sen Johanneksen, jota kutsutaan Markukseksi. Siellä oli paljon väkeä rukoilemassa."
Apt 12:12

Koska tuohon aikaan oli paljon miehiä, joilla on nimi Johannes ja naisia, joiden nimi on Maria, tässä tarkennetaan

se Johannes, jota kutsutaan Markukseksi.

Tämä oli sangen arvostettu kristittyjen parissa, koska Paavali ja Barnabas ottivat hänet mukaan lähetysmatkalleen

Kun Barnabas ja Saul olivat toimittaneet avustuksen perille, he lähtivät Jerusalemista paluumatkalle ja ottivat mukaansa Johanneksen, jota kutsuttiin myös Markukseksi.
Apt 12:25


on sanottu, että Johannes Markus olisi ollut tällä lähetysmatkalla ja tullut Pisidian Antiokiaan. (engl wikipedia)

mutta Apostolien teot kertovat, että hän oli kyllä mukana Kyproksella ja sitten vielä Pergessä, mutta palasi sieltä Jerusalemiin! (Apt 13:4-5,13)

vaan nimenomaan Jerusalemissahan Pietari hommaili, eikä Antiokian linkkiä tarvita näiden kahden tutustuttamiseksi.


Uuden testamentin lähteet vaikenevat tämän jälkeen Pietarista.

Vanhoihin lähteisiin kuuluu arvostettu varhaisen kirkon historian kirjoittaja, piispa Eusebius Kesarealainen (263–339)

Hän kertoo, että Pietarista tuli Antiokian piispa eikä mainitse Roomaa lainkaan.

Martti Luther kiinnitti tähän huomiota vanhempina päivinään - siis että ei ole varmuutta, oliko Pietari koskaan Roomassa saatika sen piispa!

"On monia oppineita, jotka sanovat, että Pyhä Pietari ei käynyt lainkaan Roomassa. Sellaisia oppineita vastaan puolustautuminen saattaa olla paaville vaikeaa."

Martti Luther: Paholaisen perustamaa paaviutta vastaan
1545

(tämä kirja on uskonpuhdistajan rankempaa kirjoitusta paaviutta vastaan, joka ei ole sen enempää hänelle kuin uskonpuhdistuksen kirkollekaan kunniaksi.)


Quo vadis?

"Herra, minne sinä menet?" kysyi Simon Pietari. (lat. quo vadis)

Jeesus vastasi: "Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet."

Pietari sanoi: "Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi."

Jeesus sanoi hänelle: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut."
Joh 13:36-38 KR 1992



Asiaa käsiteltiin sitten kahden kesken eräänä aamuna, kun Simon Pietari oli taas kalastamassa Kinneretillä:

Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?"

Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas."

Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.

Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."

Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa.

Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."
Joh 21:17-19 KR 1992



Uusi testamentti ei kuitenkaan kerro, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jeesusta.

palstamme aiheen kannalta on tärkeä myös näitä Jeesuksen vakavia sanoja seuraava kekustelu:

Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: "Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?"

Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: "Entä hän, Herra?"

Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua."

Tästä sai veljien keskuudessa alkunsa käsitys, ettei se opetuslapsi kuole. Jeesus ei kuitenkaan sanonut Pietarille, ettei tämä opetuslapsi kuole. Hän sanoi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?"

Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava.

Joh 21:20-24 KR 1992



Varhaisesta kirkosta meille on säilynyt vanhimpien Uuden testamentin ulkopuolelle jääneiden kirjoitusten joukossa kaksi kreikankielistä kirjaa

Johanneksen teot
Pietarin teot

näitä pidetään tieteellisessä Uuden testamentin maailman tutkimuksessa varsin arvokkaina.

ne ikäänkuin täydentävät Johanneksen evankeliumin lopussa ilmaan jääviä kysymyksiä - mitä sitten tapahtui Johannekselle ja Pietarille.



Johanneksen Teot sai varhaisessa kirkossa vääräoppisen maineen.

Mutta raaka tieteellinen lähdetutkimus on arvellut, että siihen kuuluvat Jeesuksen lihaan tulemisen kieltävät anti-kristillisesti jaksot ovat mahdollisesti myöhempää lisää (interpolaatio).

Johanneksen tekojen latinalaisessa versiossa nämä jaksot on putsattu pois.

Johanneksen teot kertovat hänen elämästään Efesossa, kamppailusta Artemis-jumalattaren palvojien kanssa ja myös hänen ihmeellisestä pelastumisestaan tappavasta myrkystä, joka Dionysoksen vainojen aikana hänelle juotettiin ja johon koe-kanina käytetty orja heti kuoli.



Kirjoittaja on mahdollisesti Leucius (Leucius Charinus), jolle on omistettu kaikkiaan viisi kirjaa

Johanneksen teot
Pietarin teot
Paavalin teot
Andreaan teot
Tuomaan teot

Eniten hänestä kertoo lahjakas ja kirkkohistoriallisesti merkittävä Konstantinopolin patriarkka Fotios I (810-893), jolle ortodoksinen kirkko antaa arvonimen pyhä Fotios Suuri.

Leucius saa myös toisen varsin arvostetun todistajan.

Kyproksen metropoliitta, Salamiksen pyhä Epifanius (310-403) nimittäin kertoo, että Leucius olisi ollut apostoli Johanneksen seurassa.

Tämä ei ole silleen aivan mahdotonta, että Johanneksen evankeliumi antaa käsittää että Jeesuksen rakastama opetuslapsi eli hyvin pitkään (Jeesus uskoi äitinsä hänen turviinsa)

Jos Leucius syntyi ensimmäisen vuosisadan puolella, hän olisi saattanut Johanneksen tavata Efesossa... tämä on tietenkin spekulaatiota, arvailua vain.


Johanneksen teot siis kertoo mitä apostoli Johannekselle sitten tapahtui. Mistä Uusi testamentti ei kerro juuri mitään.

Pietarin teot kertoo monista ihmeellisistä asioista. Erityisesti se laajentaa kerrontaa Simon Noidasta eräänlaisena Mooseksen ja Egyptin noitien tapaisena ihmeellisenä kamppailuna.

.........
Mooses ja Aaron tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Mooses oli kahdeksankymmenvuotias ja Aaron kahdeksankymmentäkolmevuotias, kun he menivät faraon luo.

Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen hoviväkensä eteen, ja se muuttui käärmeeksi.

Silloin farao kutsutti luokseen oppineet ja noidat, ja nämä Egyptin loitsijat tekivät taioillaan samoin: he heittivät kukin sauvansa, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.
2 Ms 7:10-12 KR 1992



Pietarin teoissa on kuvaus hänen kuolemastaan ja tämä täydentää Johanneksen evankeliumin kohtausta.

Kertomuksen historiallisuuden todistaminen on lähteiden myöhäisyyden ja luonteen tähden hyvin hankalaa.

Pietarin marttyyriudesta kertovassa jaksossa on jotain niin aidosti Pietarimaista ja se repii niin maahan kaikki sädekehät Keefaan luota, että siinä on jotain hyvin todellisen makuista.

voit arvioida itse lukemalla tekstin - päälähde, 600-luvulta peräisin olevan latinankielinen "Vercelli acts" on kokonaan englanniksi luettavana verkossa.


Johanneksen evankeliumissa Jeesus antaa Pietarille varsin kovat sanat, suorastaan loukkaavat:

"Herra, minne sinä menet?" kysyi Simon Pietari.

Jeesus vastasi: "Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet."

Pietari sanoi: "Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi."

Jeesus sanoi hänelle: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut."
Joh 13:36-38 KR 1992



Pietarin teoissa tämä tilanne uusiutuu, vaikka Simon on saanut olla kirkastusvuorella, juosta tyhjälle haudalle, saanut Pyhän Hengen täyteyden ja jutellut kuolleen miehen kanssa!

vaan ihminen on ihminen ja vanha aatu on vanha aatu.

Jo korkeaan ikään elänyt apostoli Pietari on Roomassa, kun keisari Nero (37-68) sytyttää sen köyhälistökorttelit ja samantien koko kaupungin palamaan vuonna 64.

Hän syyttää tuhopoltosta tuota outoa Roomaankin levinnyttä lahkoa, nasarealaisia, ja viranomaiset alkavat koota heitä vankiloihin ja monia viedään mestattaviksi.

kerrotaan, että Via Appiaa valaistiin yöllä valelemalla ristiinnaulittuja palavilla aineilla ja sytyttämällä heidät palamaan.



Pietarin teot esittää asian itse asiassa niin, että Pietari ei olisi lähtenyt pakoon vaan kun vainoista saatiin tieto, hänet lähetettiin kaupungista että hän voisi vielä palvella seurakuntaa.

Uuden testamentin Pietarin tuntien uskallan olla erimieltä... ja epäillä kirjoittajan tai perinteen tässä hieman kiillottaneen apostolien johtajan kuvaa...

koetan kääntää:

.........
Kun näitä pohdittiin, Xantippa sai mieheltään kuulla Agrippan neuvoteluista ja lähetti varoituksen Pietarille, että hän pakenisi Roomasta.

Myös muut veljet ja heidän kanssaan Marcellus kehottivat häntä lähtemään.

Mutta Pietari sanoi heille "Veljet, olisimmeko me karkureita?" Ja he sanoivat "Emme, mutta että voisit vielä palvella Herraa."

Ja hän noudatti veljien ääntä ja lähti sanoen: "Älköön kukaan teistä tulko kanssani, menen yksin vaihdettuani vaatteeni ja muutettuani miltä näytän".

Ja hän lähti kaupungista ja hän näki Herran tulevan kohti Rooman kaupunkia.

Ja kun hän näki Hänet sanoi hän "Herra, minne menet?" (quo vadis, Domine?)

Ja Herra vastasi hänelle; "menen Roomaan ristiinnaulittavaksi."

Ja Pietari sanoi hänelle: "Herra, ristiinnaulitaanko sinut toistamiseen?"

Ja hän vastasi: "Kyllä, Pietari, minut ristiinnaulitaan uudelleen"

Ja Pietari meni itseensä, ja kun Herra oli noussut ylös taivaaseen, hän palasi Roomaan iloiten ja ylistäen Herraa siitä, mitä tämä oli sanonut; minut ristiinnaulitaan ja mikä oli tapahtuva Pietarille.

Vercelli Acts XXXV XXXVI

Pietarin teot jatkuu sitten hänen vangitsemisellaan ja kuvaa monin sanoin, kuinka Pietari ylistää ristiä ja selittää, miksi hänet pyynnöstään sitten ristiinnaulittiin pää alaspäin.

en ole lääkäri, mutta olettaisin että näin ristiinnaulittu kuolee nopeasti veren pakkautuessa päähän?


Jos jahtaisimme Pietarien tekojn kauniista ja liturgisista sanakäänteistä todellisia tapahtumia, saisimme ehkä tällaisen kuvan Pietarin viimeisistä vaiheista.

Keisari Neron vainojen alkaessa Roomassa oleva Pietari säikähtää pahan kerran, pukeutuu valepukuun ja livahtaa yksin Roomasta pakomatkalle turvaan.

Via Appialla häntä vastaan tulee Jeesus, joka on matkalla kaupunkiin.

"Minne menet, Herra?" häkeltynyt Pietari kysyy - kuten kerran Galileassa Kinneretin järven rannalla.

Jeesus vastaa "Menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi"

Pietari menee itseensä, ehkä pyyhkäisee silmäkulmaansa, ja kääntyy siltä paikalta takaisin Roomaan. Jeesus katoaa näkyvistä.

Teloittajilleen hän sitten sanoo yksinkertaisesti - naulitkaa minut pää alaspäin, en ole arvollinen kuolemaan kuten Herrani"

Ja niin tehtiin.


Tämä rekonstruktio lähtee siitä, että Pietarin tekojen taustalla olisi autenttinen perimätieto hänen kuolemastaan Roomassa, jonka hurskaat Jeesuksen omat sitten häveliäästi peittivät Pietarin sankarillisuutta kuvaavin ja selvästi myöhäisemmän Kristuksen ristin palvonnan sanoin, liturgisella hyminällä.

ei ole helppo todistaa tuota oikeaksi, mutta se olisi melko napakka jatko Johanneksen evankeliumin lopussa olevalle kuvaukselle Jeesuksen ja Pietarin kohtaamisesta.


mitä tästä opimme?

olkoon Quo vadis Domine? myös meidän kysymyksemme.

sillä ei Herra Jeesus ole sellainen Paimen, elämämme johtaja, joka kaukaa taivaastaan tai takaamme huutaa ... menkää sinne.

Vaan Herra Jeesus on sellainen Paimen, elämämme johtaja, joka kulkee edellä ja kutsuu meitä seuraamaan Häntä.

Mihin menet, Herra?

Quo vadis, Domine?


Virsi 379
Herralle tiesi anna,
hän taivaat johdattaa,
ja hänen viittaustaan
maailmat noudattaa.
Hän meren kuohut tyyntää
ja myrskyt raivoisat.
Kun hänen tietään kuljet,
turvassa vaellat.

Herraasi luota aina,
hän johtaa parhaiten
niin menestyksen päivät
kuin päivät murheitten.
Ei itku, huoli auta,
odota Jumalaa.
Myös ristin antaessaan
hän siunaa, rakastaa.

Herrasi tietää kaikki,
neuvonsa parhain on,
on viisas toimissansa,
voimassaan rajaton.
Uskollisesti täyttää
hän lupauksensa.
Hän merten kuilut kuivaa,
jos niin on tahtonsa.

Ja vaikka vastaan ryntäis
myös vallat helvetin,
hän armopäätöksensä
vie voittoon kuitenkin.
Kun Herra armollansa
sinua hoitaa saa,
hän pyhäin joukkoon viimein
taivaaseen johdattaa.

Paul Gerhardt 1653.
Suom. Sionin Kannel 1892,
komitea 1937.
Virsikirjaan 1938.