Harhaanjohdetut

6. sunnuntai loppiaisesta

Matt. 24:4-5
Jeesus sanoi:
"Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä olen Messias', ja eksyttävät monia."



Katso ja ihmettele, kirkkaasti loistava käärme on päässyt kaikkein pyhimpään!

Katso ja ihmettele, Jumalan kansan sydämiä se puhuttelee saarnaajan suun kautta!

"Minä en ole valmistanut saarnaani, niinkuin kuolleen uskon papit ja eriseuralaiset.

Minä puhun vapaasti ja jaan sitä mannaa, jota Pyhä Henki tänään kauttani teille tahtoo antaa.

Minä olen itsessäni syntinen ja nöyrästi tunnustan heikkouteni ja puutteeni.

Mutta Pyhä Henki puhuu suuni kautta jumalallista totuutta sydämillenne"

Katso, kuinka seuraväki hiljenee tätä jumalallista saarnaa kuulemaan, ja kuinka käärme ihmeellisesti kieppuu lumoten ja vallaten ajatukset ja sydämet.

"Herran ääni, Jumalan ääni, Jumalan Sana puhuu!!"



ja kuitenkin

vaikka tämä julkea saarnaaja ei ole vaivautunut Raamattuja tutkimaan eikä saarnaansa valmistamaan rukouksin ja paastoin.

vaikka tämä julkea saarnaaja kutsuu itseään Malakian profetiassa mainituksi totuuden julistajaksi, enkeliksikin.

vaikka tämä julkea saarnaaja puhuu Pyhän Hengen nimissä ja väittää Jumalan huuliensa kautta seuraväkeä puhuttelevan.


niin ei ole kuitenkaan saarnassaan vapautta.

Jumalan Hengen tuuli ei humise, myrskytuuli reuhaa, hiljainen leuto tuuli lohduta.

vaan sen sijaan on tyyntä ja rauhallista ja tarkkaan on harkittu jokainen sana, esikoislestadiolaisen liturgian kaavan mukaan.

saarnaaja tietää, etät näistä Lapin neuvojen mukaan puhutaan, parannukseen kehotetaan näistä asioista, tärkeää on tämä ja erityisesti kuuliaisuus, nöyrä kuunteleminen, vanhinten antamien varoitusten ja neuvojen noudattaminen.

saarnaaja tietää, että näistä ei puhuta. pyhän kasteen ihanasta lahjasta ei saa puhua, koska se herättää riitaa ja erimielisyyttä. ja niin seuraväen käsitys kristillisestä kasteesta on päin prinkkalaa, jos sitäkään.

ehtoollisesta ei puhuta, koska se on kuolleen uskon pappien käsissä ja ihmisten tekoa osittain. ja niin seuraväki luulee että Jeesuksen veri on pyhissä sanoissa "Jeesuksen nimessä ja veressä"

ja loistava käärme kiemurtelee niin kiehtovasti, vain me, vain me ymmärrämme totisen kristillisyyden olemuksen!



saarnaaja antaa seuraväen uskoa, että nyt Raamattua selitetään,

ja alkaa sitten ladella esikoisten omia luuloja ja harhoja, joita sen sijaan että tutkittaisiin, mitä Jumala puhuu pyhässä Sanassaan.

ja käärme kieppuilee loistaen kirkkaana "ei sillä ole väliä. tämä meidän käsityksemme on oikea, ja Raamattu taipukoon siihen. me kerromme Jumalalle Kiirunan Beetlehemin valossa, miten asiat oikeasti ovat!"



seuraväki kuuntelee saarnaa kuin suroaan Jumalan suusta tulevana, kun Pyhä Henki on asuvaisena ja läsnä, johtaen kaikkeen totuuteen.

mutta ei tuuli vapaana humise, vaan saarnaaja tarkkaan tietää mitä saa sanoa ja mitä ei saa sanoa - muuten tulee tulenrapinat Pohjoisen kaamoksesta.

liturgia on puhdaslinjainen, sisältö on selkeä ja sitä toistetaan eri tavoin seuroista seuroihin.

Pyhä Henki ei saa puhua, vaan ihmiset määräävät, mitä sanotaan ja mitä ei sanota.

poissa on vapaus, ilo, kiitos ja Jumalan Pojan kunnioitus.

poissa on Raamatun tunteminen, Jumalan Sanan oppiminen, kuuleminen,

poissa on kristillisen opin tunteminen, Raattamaan katekismus saarnat ja Erkki Antin ahkera lukeminen oikeasta armonjärjestyksestä!

tilalla on Putte Possun nimipäivät missä "meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana"



Matt. 24:4-5
Jeesus sanoi:
"Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä olen Messias', ja eksyttävät monia."



olemme saaneet kuulla, mustaa valkoisella että

esikoisten herätys on se Kristus

esikoisten seurakunta on se Kristuksen ruumis

Lapin vanhimmat on se Kristuksen ruumiin pää, jota on toteltava iankaikkisen kadotuksen uhalla

saarnaajien julistus on se Kristus, joka puhuu uskoville

lestadiolainen synninpäästö jonka antaa Pyhän Hengen asuvainen kolmen kyynärän jumala on se evankeliumin ydin

elämämme kallein asia on veljen tai sisaren antama todistus siitä, että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä

vielä kuolinvuoteellakin, kuin mustien lintujen lauma, nämä käärmeen lumoamat tulevat vahtimaan, että tämä elämän kallein asia ei vain joutuisi hukkaan


Virsi 165
On suuri ihme seurakunta Herran!
Maailman muoto vaikka katoaa,
on Jeesus Kristus sama ikuisesti,
hän itse seurakuntaa rakentaa.
Kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää
ja kohti täyttä päivää vaeltaa.

Oi päivää, jolloin sulaa viha kaikki,
kuin kesän tullen sulaa lumi, jää!
Näin saatanalta kaatuu voima, valta
ja paha taistelunsa häviää.
Vaan Herran kansa kylvöänsä niittää,
saa nähdä Herran, häntä ylistää.

Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan,
ei muutu mieli Herran Jeesuksen.
Yö pitkä lie ja taistelu on raskas,
vaan aamutähti loistaa rohkaisten.
Siis sanaan luota ahdistusten tiellä,
tie kulkee kohti päivää Kristuksen.

Ronald Fangen 1942.
Suom. Niilo Rauhala 1984.
Virsikirjaan 1986.


........ Tauno Väinölä kertoo tästä virrestä ---------

Virren kirjoittaja Ronald Fangen (1895-1946) oli Norjan 30-luvun eturivin kirjailijoita.

Hänen tuotantoaan leimaavat moraaliset ja uskonnolliset ongelmat. Seitsemän romaanin lisäksi siitä on suomennettu kirjoituskokoelma Kristinusko ja nykyaika (1939), jossa Fangen osoitti sekä kansallissosialismin että materialistisen kommunismin epäjumalanpalvelukseksi.

Kristittyjen on arkailematta noustava kaikkea epäjumalanpalvontaa vastaan ja tuomittava se, koska ”he ovat vakuuttuneita siitä, että epäjumalien palveleminen johtaa ihmiset ja kansat yhä suurempiin onnettomuuksiin. Ellei muutosta, kääntymystä tapahdu, ei Euroopan kohtalon hetki ole kaukana.”

Saksa miehitti Norjan 9.4.1940; saman vuoden syksyllä Gestapo vangitsi Fangenin hänen saksalaisvastaisen asenteensa vuoksi. Vankeusajasta tuli raskas, Fangen sairastui ja joutui olemaan sairaalassa ankarasti valvottuna, kunnes hänet kesällä 1941 päästettiin vapauteen. – Vankeusaika merkitsi Ronald Fangenille vakuuttumista siitä, mitä hän oli kirjoittanut uskosta.

Norjan lähetysseura tilasi satavuotisjuhlaansa 1942 Fangenilta kantaatin. Se hahmottaa eteemme lähetystyön koko historian, aina Kristuksen paluuseen saakka. Teos huipentuu kuorolle kirjoitettuun ”uskon vastaukseen”, väkevään visioon, jonka kolmesta loppusäkeistöstä on tullut virsi Suomenkin virsikirjaan: On suuri ihme seurakunta Herran.

Norjan miehittänyt kansallissosialistinen Saksa ja kommunistinen Neuvostoliitto, siis nuo epäjumalaa palvelevat ideologiat, taistelivat herruudesta, mutta Ronald Fangen uskoi, että ”kun vallat vaipuu, kirkko yhä elää / ja kohti täyttä päivää vaeltaa”. Natsismin loppu olikin lähellä, kommunismin kauempana; me voimme vain ihmetellen kysyä, miten Fangenin viesti vaikutti ensimmäisiin vastaanottajiinsa. ”Me jäämme toivoon, lupaukseen varmaan, / ei muutu mieli Herran Jeesuksen.”

Ronald Fangenin elämä päättyi tapaturmaisesti 22.5.1946. Hän oli matkalla Tukholmaan lentokoneessa, joka pian noustuaan Oslon lentokentältä syöksyi maahan. Yhtä lukuun ottamatta kaikki koneessa olleet saivat surmansa. Suomen lehtien muistokirjoituksissa korostettiin myös Fangenin merkitystä maamme ystävänä. Myös mainittiin, että hän oli nousemassa maansa kristillisen puolueen "ehkä merkittävimmäksi mieheksi".

Tauno Väinölä virrestä 165
--------------


Ronald Fangen maksoi kalliin henkilökohtaisen hinnan siitä, että puhui totta Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Älkää arkailko, Jeesukseen uskovat vanhimmat, lähetysmiehet, saarnaajat, seuraväki!

"Kristittyjen on arkailematta noustava kaikkea epäjumalanpalvontaa vastaan ja tuomittava se,"

vastustakaa joukkoonne luikertaneita Perkeleen enkeleitä, ja ne pakenevat teitä.

hinta voi olla sinulle henkilökohtaisesti kallis.

maksa se iloiten ja kiittäen Jumalaa