Pornoa Raamatussa

Minulle tuli tämä Herran sana:

"Ihminen, oli kaksi naista, saman äidin tyttäriä, ja he harjoittivat haureutta Egyptissä.

Jo nuorina he siellä harjoittivat haureutta: miehet likistelivät heidän tytönrintojaan, hivelivät heidän nännejään.

Heistä vanhempi oli nimeltään Ohola, ja hänen sisarensa oli Oholiba. He tulivat minun omikseni ja synnyttivät poikia ja tyttäriä.

Tätä tarkoittavat heidän nimensä: Ohola on Samaria, Oholiba on Jerusalem.

Mutta Ohola, vaikka oli minun, harjoitti yhä haureutta.

Hänen verensä veti assyrialaisiin, heidät hän otti rakastajikseen, nuo soturit, joilla oli purppuraviitat, nuo käskijät ja päälliköt, nuo komeat nuorukaiset, jotka ajoivat sotavaunuilla.

Heille hän lahjoitti irstaan lempensä, kaikille noille Assyrian valiomiehille. Hän makasi jokaisen kanssa, johon tunsi halua, ja saastutti itsensä heidän epäjumalillaan.

Hän jatkoi rietasta elämäänsä, jonka nuorena oli Egyptissä aloittanut -- jo silloin miehet makasivat hänen kanssaan, hivelivät hänen tytönrintojaan ja purkivat himonsa häneen.

Sen tähden minä jätin hänet rakastajiensa armoille, annoin hänet assyrialaisille, joihin hänen himonsa paloi.

He riisuivat hänet alasti, veivät pois hänen poikansa ja tyttärensä ja surmasivat hänet miekalla lyöden.

Näin he panivat hänen rangaistuksensa täytäntöön, ja hänestä tuli varoittava esimerkki kaikille naisille.

Oholiba, hänen sisarensa, näki kaiken tämän.

Mutta siitä hänen himonsa vain yltyi, ja hän ryvetti itsensä irstailuissa vielä pahemmin kuin hänen sisarensa.

Hän himoitsi assyrialaisia, noita käskijöitä ja päälliköitä, noita upeasti pukeutuneita taistelijoita ja sotavaunujen ajajia, kaikkia noita komeita nuorukaisia.

Minä näin, miten hänkin ryvetti itsensä -- samaa tietä he kulkivat molemmat.

Mutta hän meni haureudessaan vieläkin pitemmälle. Hän näki seinillä miehenkuvia, punavärillä piirrettyjä Kaldean miehiä. Niillä oli vyötäisillään lannevaate ja päässä muhkea päähine, ja niillä oli soturin ylväs näkö.

Ne olivat Babylonian poikia, Kaldean maan kasvatteja, ja ensi näkemältä hänen himonsa syttyi.

Hän lähetti sananviejiä heidän maahansa Kaldeaan, ja niin babylonialaiset tulivat, tulivat hänen vuoteeseensa ja makasivat hänen kanssaan.

He saastuttivat hänet irstaudellaan, ja kun hän ryvettyi heistä, hänen himonsa sammui.

Mutta hän oli tuonut haureutensa kaikille julki ja paljastanut kaikille häpynsä, ja niin hän kävi minulle vastenmieliseksi, niin kuin oli käynyt hänen sisarensa.

Silti hän jatkoi entistä menoaan. Hän muisteli nuoruutensa päiviä, irstasta elämäänsä Egyptissä, ja hänen mielensä paloi Egyptin himokkaisiin miehiin, joilla oli elin kuin aasilla ja jotka sinkosivat siementään kuin orhi.

Sinä kaihosit syntistä nuoruuttasi, tuota aikaa, jolloin Egyptin miehet hivelivät nännejäsi ja likistelivät nuoria rintojasi.

Sen tähden, Oholiba, sanoo Herra Jumala: Minä yllytän rakastajasi sinua vastaan, nuo jotka kävivät sinulle vastenmielisiksi. Joka taholta minä tuon heidät sinun kimppuusi: babylonialaiset ja kaikki kaldealaiset, Pekodin, Soan ja Koan miehet ja heidän kanssaan kaikki assyrialaiset, nuo komeat nuorukaiset, kaikki käskijöitä ja päälliköitä, maineikkaita sankareita ja ylväitä vaunusotureita kaikki.

He käyvät kimppuusi pohjoisesta, tuovat jyrisevät vaununsa ja eri kansoista kokoamansa sotajoukon, ja niin olet kohta saarroksissa, joka puolella on kilpeä ja kypärää.

Minä annan heille tuomiovallan, ja he tuomitsevat sinut omien lakiensa mukaan.

Minä annan sinun tuntea vihani, annan heidän purkaa kaiken raivonsa sinuun.

He leikkaavat sinulta nenän ja korvat, ja sotajoukkosi rippeet kaatuvat miekkaan.

He vievät pois poikasi ja tyttäresi, ja jäljelle jääneet palavat tulessa.

He raastavat vaatteet yltäsi ja repivät korusi pois.

Niin minä teen lopun iljettävistä teoistasi, riettaudesta, jota Egyptistä alkaen harjoitit. Enää et niitä kaihoa, enää et kaipaa Egyptiin.

Näin sanoo Herra Jumala:

Minä annan sinut niiden käsiin, joita sinä vihaat, niiden, jotka kävivät sinulle vastenmielisiksi.

He purkavat sinuun vihansa ja ottavat kaiken mitä olet hankkinut, he jättävät sinut makaamaan alastomana ja paljaana, niin että kaikki näkevät portonhäpysi.

Omilla iljettävillä teoillasi ja omalla irstaudellasi sinä olet valmistanut kohtalosi, juoksemalla himoissasi vieraiden perässä ja rypemällä heidän epäjumaliensa edessä.

Samaa tietä olet kulkenut kuin sisaresi kulki, ja saman maljan minä annan sinun juodaksesi.

"Näin sanoo Herra Jumala:

-- Tyhjennä sisaresi malja,
syvä ja suuri.
Se on täytetty ivalla ja pilkalla
piripintaan, kukkuroilleen,
ja sinä juovut tuskasta.
Se on kauhun ja tuhon malja,
sisaresi Samarian malja.
Sen sinä juot, ryystät pohjia myöten, sinä puret maljan sirpaleiksi ja revit verille rintasi.

Minä, Herra, olen puhunut. Näin sanoo Herra Jumala.

Sen tähden sanoo Herra Jumala: Sinä unohdit minut, sinä käänsit minulle selkäsi. Kärsi siis sinäkin, kanna irstauden ja iljettävien tekojesi seuraukset.

Ja Herra sanoi minulle:

"Ihminen, tuomitse Ohola ja Oholiba. Puhu heille, paljasta heidän iljettävät tekonsa.

He ovat avionrikkojia, ja heidän kätensä ovat veren tahraamat.

He ovat harjoittaneet haureutta epäjumaliensa kanssa, ja jopa poikansa, jotka he minulle synnyttivät, he heittivät tuleen, epäjumalien ruoaksi.

Eikä siinä kaikki: sinä samana päivänä he saastuttivat minun pyhäkköni!

He pitivät minun sapattiani pilkkanaan.

Kun he olivat teurastaneet poikiaan epäjumaliensa ruoaksi, he samana päivänä menivät minun pyhäkkööni ja saastuttivat sen.

Näin he tekivät minun huoneessani!

Eikä siinäkään kaikki. He lähettivät viestejä miehille kaukaisiin maihin, ja sanan saatuaan miehet tulivat heidän luokseen.

Sinä olit kylpenyt, olit maalannut silmäsi, pannut yllesi korut ja asettunut upealle vuoteellesi.

Sen ääressä oli katettu pöytä, ja sille olit pannut suitsukkeet ja öljyn, jotka olisivat kuuluneet minulle.

Jopa autiomaasta oli haalittu joukoittain miehiä, ja ilo oli ylimmillään, he joivat viiniä ja juopuivat ja panivat renkaita molempien naisten ranteisiin ja kauniit otsarivat heidän päähänsä.

Mutta minä sanoin: 'Koko ikänsä he ovat harjoittaneet haureutta, ja vielä nytkin, vanhoilla päivillään, he makaavat irstaasti miesten kanssa!'

Miehet tulivat niin kuin porton luo tullaan, niin he tulivat Oholan ja Oholiban, noiden iljettävien naisten luo.

Mutta oikeamieliset miehet tuomitsevat heidät niin kuin avionrikkojat ja murhaajat tuomitaan -- hehän ovat tehneet aviorikoksen ja tahranneet kätensä vereen.

Näin sanoo Herra Jumala: Nostettakoon kansa heitä vastaan, jätettäköön heidät ryöstäjien armoille, pelotukseksi muille.

Kansa kivittää heidät ja lyö heidät miekalla kuoliaaksi, heidän poikansa ja tyttärensä surmataan ja heidän talonsa poltetaan poroksi.

Näin minä juurin siveettömyyden koko maasta, ja kaikki naiset ottavat opikseen eivätkä tee niitä iljettävyyksiä, joita te teitte.

Mutta te joudutte vastaamaan siveettömyydestänne, te saatte sovittaa syntinne, joita teitte, kun palvoitte epäjumalianne. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, Jumala."

Hesekiel 23 KR 1992


Oholiban ja miesten kuvaus on käännetty Bibliassa näin siististi:

Mutta hän teki aina enemmän huorin ja muisti nuoruutensa aikaa, jona hän Egyptissä huorin tehnyt oli.

Ja syttyi himoon heidän jalkavaimoinsa kanssa, joiden liha on niinkuin aasien liha, ja heidän himonsa niinkuin hevosten himo.

Ja sinä teit häpiäs, niinkuin nuoruudessas, kuin Egyptissä sinun rintaas pideltiin, ja sinun nuoruutes nisiä taputeltiin.
Hes 23:19-21 Biblia 1776


Otto Mannisen komitea suomensi näin:

Mutta hän yhä enensi haureuttaan, kun muisti nuoruutensa päivät, jolloin oli haureutta harjoittanut Egyptin maassa.

Ja hän sai himon heidän hekumoitsijoihinsa, joilla on jäsen kuin aaseilla ja vuoto kuin orheilla.

Ja sinä etsit nuoruutesi iljettävyyttä, jolloin egyptiläiset puristelivat nisiäsi nuorekkaiden rintojesi tähden.
Hes 23:19-21 KR 1933


Jumalan Sana on tässä alastonta totuutta.

kahdeksi jakautunut Daavidin valtakunta, Samaria (Israel) ja Jerusalem (Juuda) ovat Jumalan naisia - sisarukset, jotka kuuluvat Hänelle.

Aviomies joutuu kuitenkin näkemään, miten ensin toinen ja sitten toinen vaimo himoaa muita miehiä, Assyrian ja Kaldean komeita uroita.

Naiset antoivat sen, mikä kuuluisi Hänelle, lailliselle aviomiehelle, vieraille miehille joita naiset seinäkuvissa näkivät ja joiden luo kauas he lähettivät rakkauden viestejä.

Tuon ajan juhlinnasta kerrotaan elävästi.

-- Ensin nainen valmistautuu miesten tapaamiseen, tehden itsestään mahdollisimman viehättän - hyvin nykyaikaiseen tapaan!

"sinä peseydyit ja maalasit silmäluomesi ja panit päällesi korut"


-- sitten hän asettuu leposijalle odottamaan rakastelijoitaan - mutta hyvän tuoksuinen suitsuke kuuluu lailliselle aviomiehelle, ei näille vieraille, ja samoin öljy:

"Ja sinä istuit komealle vuoteelle, sen ääressä oli katettu pöytä, ja sille sinä panit minun suitsukkeeni ja öljyni."


-- ja niin alkaa meluisa ilonpito ja nauru ja vitsailu ja huutelu ja suutelu ja tytöt oikein kruunataan!

"Sitten sieltä kuului suruton melu. Ihmisjoukosta otettujen miesten lisäksi tuotiin erämaasta juomareita, ja ne panivat noiden naisten käsiin rannerenkaat ja heidän päähänsä kauniit kruunut."


Minkäs teet, aviomies.

Jumala tuimistuu, suorastaan raivostuu ja naisille käy kuten naisille tuohon aikaan kävi - ja yhä nykyään.

Ensin tuomio lain mukaan - avionrikkojia ja murhaajia (lasten murha Molokille)

"Mutta vanhurskaat miehet tulevat tuomitsemaan heidät sen mukaan, mitä on säädetty avionrikkoja-naisista ja mitä on säädetty verenvuodattaja-naisista; sillä he ovat rikkoneet avion, ja heidän käsissään on verta."

sitten koko porukalla toimeen:

"Nostatettakoon kansanjoukko heitä vastaan, ja heidät pantakoon kauhistukseksi ja ryöstettäköön.

Ja kansanjoukko kivittäköön heidät ja hakatkoon kappaleiksi miekoillansa; tappakoot ne heidän poikansa ja tyttärensä ja polttakoot heidän talonsa tulella."

Jumala ei oikeastaan uhkaa tässä profeettansa kautta, vaan toteaa vain, mitä tulee tapahtumaan:

"he kohtelevat sinua tuimasti: he leikkaavat sinulta pois nenän ja korvat"

Hesekielin profetia on nimittäin kirjoitettu pakkosiirtolakisuudessa sekä Samarian (721) että Jerusalemin (587) hävitysten jälkeen.

---
tämä on hyvin julma kuva.

Afganistanissa amerikkalainen toimittaja löysi 19-vuotiaan Aisha tytön, jonka nenän ja korvat hänen aviomiehensä oli Talibanin islamilaisten sääntöjen mukaan leikannut pois ja ajanut kotoa.

Time lehden kannessa julkaistu kuva häkellytti koko maailmaa.

Aisha oli tosi pahan näköinen, kun ei ole nenää suojana, vaan suoraan nenäaukot naamassa hengitystiehen.

Kautta maailman ihmiset tahtoivat auttaa ja nykyajan lääketieteen keinoin Aishalle voitiin rakentaa kaunis nenä - ja tyttö hymyilee tänään iloisesti.

...
Profetiassa mainitut Jerusalemin naiset, joiden nenän ja korvat babylonialaiset hakkasivat irit veitsillään ja miekoillaan eivät koskaan enää hymyilleet valloittavasti.

Erityisen rankaksi Hesekielin 23 alastoman totuuden tekee tuo syytös, että Jerusalemin naiset antoivat esikoispoikansa epäjumalan ruoaksi, ja sen jälkeen menivät Jerusalemin temppeliin palvomaan Israelin Jumalaa.

Molok-jumala (mlk, kuningas) on foininkialainen - sen ajan korkeasti sivistyneen kansan jumaluus nykyisessä Libanonissa - ja hänen uhrialttarinsa oli Hinnomin poikien laaksossa.

Hepreaksi nimi on Gee Bne Hinnom, josta kreikan gehenna.

Foininkialaisten lapsiuhreista on löydetty valtavasti todisteita Karthagosta - minulla on kollegana amerikkalainen arkeologi, joka oli niitä kaivamassa.

Pienet lapset asetettiin tuleen elävinä ja jumalattaren papit lauloivat ja rummuttivat kovalla äänellä, ettei lapsen itku ja tuskan huudot häiritsisi vanhempia.

se on suuri hautausmaa Karthagossa, jossa on satojen vuosien ajan uhrattu lapsia.

Naisten erityisenä ilona olivat kauniit vaatteet ja hienot korut - mutta kun vihollisarmeijan miehet tulivat murrettujen muurien läpi, meno oli melko säälimätöntä kaikkia naisia kohtaan.

"Sen tähden minä jätin hänet rakastajiensa armoille, annoin hänet assyrialaisille, joihin hänen himonsa paloi.

He riisuivat hänet alasti, veivät pois hänen poikansa ja tyttärensä ja surmasivat hänet miekalla lyöden. Näin he panivat hänen rangaistuksensa täytäntöön, ja hänestä tuli varoittava esimerkki kaikille naisille."

---
voi voitettuja!

erityisesti ajattelen Berliinin saksalaisia äitejä ja tyttäriä sodan loppuvaiheessa, kun venäläiset joukot saapuivat kaupunkiin etsien ihmisiä raunioista.

Toki liittoutuneidenkin sotilaiden käsiin jääminen merkitsi monelle saksalaiselle naiselle ei vain raiskatuksi joutumisen ikävä, vaan lasten menettämisen kauhea tuska.



"Näin sanoo Herra Jumala:

-- Tyhjennä sisaresi malja,
syvä ja suuri.
Se on täytetty ivalla ja pilkalla
piripintaan, kukkuroilleen,
ja sinä juovut tuskasta.
Se on kauhun ja tuhon malja,
sisaresi Samarian malja.

Sen sinä juot, ryystät pohjia myöten, sinä puret maljan sirpaleiksi ja revit verille rintasi. Minä, Herra, olen puhunut.

Näin sanoo Herra Jumala.


Näin sanoo Herra Jumala.



Onko siis Hesekielin profetia sisaruksista Ohola ja Oholiba pornografinen?

sanan alkuperäisessä merkityksessä on. Pornografia sana johdetaan kahdesta sanasta,
porne - huora, prostituutti
grafo - kuvata

Ja haureuden kuvausta Hesekiel 23 todella on.


Onko siis Hesekielin profetia sisaruksista Ohola ja Oholiba pornografinen?

"Pornography or porn is the portrayal of explicit sexual subject matter for the purposes of sexual excitement and erotic satisfaction."

Pornografia, tai porno, kuvaa avoimesti seksuaalista aihetta siten, että tarkoituksena on herättää seksuaalista kiihottumista ja eroottista tyydyttymistä."

Pornografia sanan tässä nykyisessä ja yleisesti ymmärretyssä merkityksessä Hesekiel 23 on pornosta yhtä kaukana kuin taivas on maasta.



Hesekielin teksti on "alaston totuus" jossa vertauskuvana on 500-luvun elämä Luvatussa maassa ja Babyloniassa, jonne Hesekiel on pakkosiirtolaisten mukana viety.

Ymmärtääkseni kuvaus Oholasta ja Oholibasta on ainutlaatuinen ja antaa meille myös intiimin lähikuvan siitä, miten uskollinen vaimo piti huolta aviomiehestään.

Nämä naiset olivat uskottomia ja syttyivät himoitsemaan muita miehiä.

Hesekiel kuvaa seksuaalisuutta varsin ytimekkäästi - naisen kasvot, silmäluomet, korut, käytös, rinnat, nännit (nisä vanhemmassa käännöksessä), häpy ja miehen peniksen suuri koko ja siemensyöksyn vahvuus toistuvat.

Tämä on yleisinhimillistä seksin kuvausta, joka on kaikille tuttua asiaa.

Mutta naiset eivät kaunistaneet itseään lailliselle miehelleen, joka heillä oli, eivätkä halunneet ja himoinneet häntä, vaan muukalaisia miehiä, komeita nuoria urhoja Assyriassa ja Babyloniassa.

Tämä on vertauskuvana epäjumalanpalvelukseen, joka kuvataan hyvin synkin sanoin.

Luvun painopiste on aviomiehen, Israelin Jumalan, ankarassa vihastumisessa ja toimeenpanemassa kamalassa rangaistuksessa, josta Afganistanin Aisha-tyttö antaa tarkan mallin (nenä ja korvat leikattiin pois)



Arvelen, että löytyy taas vino pino aikamme ihmisiä, jotka sanovat "katsokaa nyt taas, millainen kamala kirja Raamattu on"

Jumala käskee siellä tekemään massamurhia (genocide) ja antaa hyväksymisensä sille, että naisten nenät ja korvat leikataan, heidät raiskataan, ryöstetään ja lapsensa surmataan tai viedään heiltä pois ja kotinsa poltetaan.

Kieltämättä - hurjaa tekstiä ja hurjan kiivas tämä Israelin Jumala, Israelin autiomaasta omakseen ottama ja hänelle kauniin kodin antanut aviomies.



Jos profeetta Hesekielin sanoma olisi ollut vain Israelin ja Juudan syyllisyydestä muistuttaminen ja heitä kohdanneen rangaistuksen kuvaaminen, ei juutalaisia enään olisi.

Assyrian ja Babylonian suurvaltojen hyökkäykset Välimeren itärannalla olevien pienten valtioiden kimppuun 700-500 luvuilla ennen Kristuksen syntymää merkitsi useimpien historian päättymistä.

Kaupunkivaltiot, pikkuvaltiot, jäivät idän suurvallan jalkoihin eivätkä koskaan enää nousseet.

Minkä Assyria aloitti, sen Babylon päätti.

Poikkeuksen tekee juutalainen kansa. Jostain syystä tämä fataali sotilaspoliittinen ja suurpoliittinen kierros Lähi-idässä ei tuhonnut heitä kansana ja heidän historiansa jatkui Persian suruvallan nousun myötä.



Tämä on ollut Vanhan testamentin kaikkien profeettojen tehtävä.

Jumala on puhutellut heidän kauttaan kansaansa ja ilmoittanut etukäteen heidän syyllisyytensä ja tulevan tuomion.

Kuulivatko he Jumalaansa?

"ketä profeetoista teidän isänne eivät vainonneet?" kysyy Stefanus syvässä vihassa Suuren neuvoston Moosekseen uskovilta juutalaisilta.

Mutta profeettojen, suurten ja pienten, sanomaan sisältyi myös väkevä lupaus tulevaisuudesta ja toivosta.

Hoosea puhuu haureellisista vaimoista Hesekielin tapaan, Aamos ei sanoja säästä, Miika kertoo että tuo pyhäkön vuori on autioituva ja metsittyvä,

Tulevan tuomion ja toivon kipinän lista käy läpi kaikki Raamatussa säilyneet profeettakirjat.

Iisain kannosta puhkeaa virpi.



Olen siinä käsityksessä, että ilman Israelin profeettojen ilmiötä, tuota erikoista vanhan Lähi-idän ihmisjoukkoa, joita esiintyi myös naapurikansojen parissa, Oholan ja Oholiban ankara rangaistus olisi merkinnyt kansan täydellistä tuhoa.

Itse asiassa Jaakobin kahdestatoista heimosta kymmenen tuhoutui täydellisesti, totaalisti, Assyrian hyökkäykseen ja Samaria (Ohola) tuhottiin 721 järkyttävässä massamurhassa ja tulen liekeissä.

Henkiin jääneet vietiin ja tilalle tuotiin muiden kansojen jälkeläisiä ja syntyi samarialaisten sekakansa.

Juudalle meinasi käydä samoin 587 kun suurkuningas Nebukadressarin armeija poltti Salomon temppelin ja vei sen aarteet Babyloniaan.

(Liitonarkki katoaa tässä vaiheessa, perinne kertoo että profeetta Jeremia sen olisi piilottanut Kuolleen meren seudulle)

Vaan ei käynyt.


Hesekiel on tässä avainasemassa.

Hänen kauttaan Israelin Jumala antoi profetioita kauheasta epäjumalanpalveluksesta, josta Hes 23 on raju esimerkki.

Mutta Hesekielin erityisenä tehtävänä oli kertoa Jumalan uskollisuudesta langennutta kansaansa kohtaan, siitä että paluu on edessä ja temppeli rakennetaan uudelleen.

Ja nyt kansa kuunteli profeettaansa.

Kun myös toiset profeetat, deutero-Jesaja ja trito-Jesaja ja muut, alkoivat julistaa paluuta, niin monet lähtivät takaisin. Toiset jäivät Irakiin ja Iraniin ja jälkeläisensä asuvat siellä yhä.

Kansa palasi, Esra ja Nehemia ja muut profeetat kertovat, miten Jerusalem rakennettiin uudelleen, Serubbaabel rakensi vaatimattoman temppelin ja elämä elpyi.



Mutta Hesekielin sanoma on Jumalan Sanaa, ei ihmisten keksintöä, pornografioineen kaikkineen, ja kirjan sanoma ylittää muinaisen Lähi-idän tilanteet ja kansojen kohtalot 500-luvulla ennen Kristusta.

Nimittäin homma meni taas uusiksi.

Jumala lähetti Hänelle hyvin rakkaan kaverin kansansa keskelle, kun aika oli täyttynyt.

Eivät he Häntä tunteneet, tunnistaneet, kuunnelleet, rakastaneet totuutta.

ei heissä ollut totuutta.

ja niin kirkkauden Herra lyötiin ristille.



Jeesus kyllä rukoili roomalaisten sotilaiden puolesta, kun nämä julmasti löivät isot rautanaulat hänen ranteisiinsa ja kantapään luun läpi.

uskon, että Isä kuuli Poikansa rukouksen ja nämä sotilaat eivät tosiaan tienneet, mitä tekivät.

Jeesus ei rukoillut Jerusalemin puolesta, vaan itki sitä ja ennusti sen tuhon.

Luukas kertoo että Via Dolorosalla, tuskien tiellä, Hän neuvoi Jerusalemin naisia itkemään heidän ja lastensa omaa kohtaloaan - autuaat niiden naisten kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet.



Jeesusta lähdettiin viemään.

Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.

Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta.

Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: "Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. Tulee aika, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.' Silloin ihmiset sanovat vuorille: 'Kaatukaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.'

Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!"
Lk 23:26-31 KR 1992



Jumalan viha iski Hesekielin kirjan Oholan ja Oholiban profetian kuvaamalla hirveällä tavalla Jerusalemiin 587 eKr.

Hänen Poikansa kuolema ei mennyt ilman kostoa.

Jumalan kansa, juutalaiset, nousivat kapinaan miehittävää Rooman imperiumia vastaan keisarien Vespasianuksen ja Tiituksen aikana.

Juutalaissota alkoi 67 ja päättyi 73 juutalaisen kansan lähes täydelliseen tuhoon Luvatussa maassa.

Meillä on näistä tapahtumista silminnäkijän kuvaus, Josefuksen historiateos - hän osallistui ensin itse taisteluun ja kulki sitten roomalaisen sotaväen mukana taistelusta toiseen.

Josefuksen kertomus Jerusalemin tuhosta on aivan hirveä ja kuuluu harkitussa julmuudessaan varmaan pahimpiin kaupungin hävityksiin, mitä historiasta tunnemme.

Muistamme Maria äidin, jonka taloon kadulla kulkeva ryöstelevä juutalaisten miesten nälkäinen porukka murtautuu haistaessaa paistin tuoksun.

Mielipuolen iloisin katsein Maria tarjoaa heille paistettua lastaan, mitä hänestä vielä on jäljellä syötäväksi.



Vaan sitten tuli Messias! Mooseksen kirjassa luvattu tähti, joka nousee Jaakobista. Bar Kokhba, tähden poika.

Galilean Nasaretista, Juudean Beetlehemistä tuleva mies ei kelvannut. Mutta tämä kelpasi!

Rabbit ja kirjanoppineet sanoivat - tässä hän on, profeettojen lupaama Messias!

ja niin kansa nousi uudelleen kapinaan Roomaa vastaan 132-136 jälkeen Kristuksen syntymän.

Tästä sodasta meillä ei ole mitään juutalaisilta säilynyttä kirjoitusta. Täydellinen hiljaisuus, pimeys.

Se oli niin hirveä verilöyly, ettei juuri yhtään juutalaista jäänyt Jumalan lupaamaan maahan.

heidät hajoitettiin ja alkoi diaspora, elämä kaikkien kansojen parissa, ja Jeesuksen ankarat sanat kävivät sielläkin toteen - juutalaisviha on suorastaan käsite, pelottava käsite, maailman kansojen keskuudessa.


Mikä tahansa muu kansa olisi kahden tuhannen vuoden hajoituksen jälkeen sulautunut muihin kansoihin ja kadonnut historiasta.

Tiedämme kaikki, että Suomesta Amerikkoihin muuttaneissa suvuissa kolmannessa polvessa on enää vähän suomenkielen taitoisia tai suomalaisista sukujuuristaan erityisen kiinnostuneita.

Hesekielin ääni kaikui diasporassa synagoogissa vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen, vuosisadasta toiseen.

"Tänä vuonna täällä, ensi vuonna Jerusalemissa" maailman kansojen keskelle hajoitetut juutalaiset sanoivat toisilleen joka pääsiäinen.

Profeetan tuomion ja lupauksen sanat kaikuivat ja innoittivat ja siitä kertoo modernin Israelin kansallislaulu, itä-eurooppalaisella sävelellä laulettu HaTikva.

(sillä kaikki Euroopan kansat juutalaisiaan vainosivat, Espanja, Ranska, Englanti, Italia, Saksa, ja he painuivat kohti itää, missä Venäjän tsaarien progromit heidän kyliään kohtasivat. Puolan juutalaisten kohtalosta olemme tietoisia)


TOIVO

Kun Israelin lapset yössä kyynelten aamua kohden silmän nostavat.
Ja polttavina kaipuut rinnan tuskaisen Siionin vuoren nähdä soisivat.
Ah, taas tulta syttyy sydämiin, kun tää toivo mielen kirkastaa
Daavidin pyhään kotikaupunkiin viel, että riemuin saamme vaeltaa
Daavidin pyhään kotikaupunkiin viel, että riemuin saamme vaeltaa

Kun ikimuurit, tornit, portit kertovat muinaisten aikain sankarkunniaa;
kun itkumuurin luona mielet hurskahat temppelin kaipuu kyyneleihin saa
Ah, taas tulta...

Kun Jordan rintehiltä kuohuu Hermonin, ken voisi estää vyörymästä sen?
Kun hyväilee se rantaa Gennesaretin, polttavin kaipuin rinnan täyttäen
Ah, taas tulta...

Kun muukalaisna täällä sairas sydän lyö: kaukana siell’on lupausten maa!
Vain kastehelmet taivaan kuin seppelvyö sankarihautaa isäin koristaa;
Ah, taas tulta...

On isäin pyhät muistot tomuun tallatut, Israel kantaa iestä vierasten;
Jerusalemin muurit maahan murretut, Siionin tyttäret käy itkien,
Ah, taas tulta...

Vaikk` hajallensa aivan kansa lyöty on, yhtehen meidät liitti rakkaus!
Oi, eihän viha Herran liene loputon, koittava varmaan viel` on armahdus!
Ah, taas tulta...

Vuossatain takaa kuuluu ääni profeetan: ”Isien maahan tulkaa rientäen!”
Ei Juudan heimon toivo sammu ainian ykskään, kun sykkää vielä sydän sen:
Ah, taas tulta syttyy sydämiin, kun tää toivo mielen kirkastaa
Daavidin pyhään kotikaupunkiin viel, että riemuin saamme vaeltaa
Daavidin pyhään kotikaupunkiin viel, että riemuin saamme vaeltaa

suom. Yrjö A. Nummi


ja niin Hesekielin aikana opittiin yksi läksy:

arkeologia todistaa yksiselitteisesti, että pakkosiirtolaisuudesta palaava kansa lakkasi palvelemasta vieraita jumalia.

Ennen Jerusalemin hävitystä 587 eKr on lähes joka talossa Ishtarin - Ashtarten isorintaisia saviveistoksia ja kaikenlaista epäjumalankuvaa.

Pakkosiirtolaisuudesta palattaessa persialaisajalla ei löydy yhtään.

Läksy opittiin ja kun hellenistinen ruhtinas Antiokus IV Epifanes tahtoi tuoda Zeus-jumalan uhrit Jerusalemin temppeliin yhdistääkseen valtakuntansa Kreikan uskonnolla, syttyi julmettu makkabealaissota.

verinen taisto, jonka juutalaiset yllättäen voittivat Epifaneen elefanteista huolimatta.
(Makkabealaiskirjat)

syntyi ylipappien ja kuninkaan johtama pieni valtio, sitten tosin Rooman alainen, johon Herramme syntyi, kun aika oli täyttynyt.



Juutalaisen kansan kohtalot diasporassa ja paluu Luvattuun maahan opettaa heille

ja meille

mistä HaTikva laulussa he laulavat

Oi, eihän viha Herran liene loputon, koittava varmaan viel` on armahdus!

...
oi Ohola ja Oholiab, orjuudessa elävä Jerusalem

teille koittaa armahdus!