Mitä ihmisessä on

Kun Jeesus oli pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemissa, monet uskoivat häneen nähdessään ne tunnusteot, jotka hän teki.

Jeesus sitä vastoin ei uskoutunut heille, koska hän tunsi heidät kaikki. Hän ei tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.
Joh 2:23-24 KR 1992


Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille:

"Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?
Mk 2:8-9


"Teidän joukossanne on kuitenkin muutamia, jotka eivät usko." Jeesus tiesi näet alusta alkaen, ketkä eivät uskoneet ja kuka hänet kavaltaisi.
Joh 6:64


"Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle teistä hänen tekojensa mukaan."
Ilm 2:23



Johanneksen evankeliumi kertoo, että Jeesus ei uskoutunut heille.

Hänellä ei ollut uskollista ystävää, jolle voisi uskoutua.

Kun Hän sitten alkoi uskoutua jo muutaman vuoden jatkuvasti seurassaan olleille valitsemilleen oppilaille, ystävilleen, heti karahti kiveen!

....
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä:
"Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!"

Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille:
"Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"
Mt 16:22-23



Jeesus ei tarvitse kenenkään todistusta, selittelyä, selvittelyä siitä, mitä ihmisessä on.

Hän tietää sen itse ja on saanut sen lihansa päivinä karusti kokea, mitä ihmisessä on.

Etenkin uskonnollisessa ihmisessä.


Voimme tästä näkökulmasta katsella Jumalan Sanaa, joka on juutalaisen kansan kautta meille annetuissa Vanhan ja Uuden liiton kirjoituksissa.

Raamattu kertoo alastoman totuuden, mitä ihmisessä on.

Joskus tämä totuus on häkellyttävän kaunis, joskus tämä totuus on hirvittävän raaka, julma ja ruma.

Raamattu on täynnä ihmisiä, joita kuvataan juuri sellaisina kuin he ovat - totuudellisesti, sydäntä ja munaskuita myöten.

Ei selviä siinä valossa "ihailtavana esimerkkinä" kukaan ihminen.


Vanha testamentti on niin valtavan suuri, syvällinen ja korkea, laaja ja ajaltaankin pitkä sisällöltään ja ajatuksiltaan, että siellä ihmisestä annetaan tosi monipuolinen kuva.

Jeesus, lihaksi tullut Jumalan Sana, siellä ihmisten luo tulee ja näemme heidät mekin jumalallisin silmin pyhien Kirjoitusten valossa.

Paikoin ei kovin kaunista katseltavaa.

Monin paikoin ei kovin kaunista katseltavaa.


Vanhan testamentin eri kirjallisuuden muodot kertovat ihmisestä niin monella eri tavalla ja tasolla, ettei ole mitenkään edes mahdollista muutamin sanoin tiivistää tätä Vanhan testamentin piirtämää valtaisan rikasta kuvaa ihmisestä, joka on miltei jumal' olento.

Näinkin voimme nähdä, että Jeesus tietää, mitä ihmisessä on.

Ihmisen kirjoittamana Vanhassa testamentissa on myyttiä ja tarua ja historiaa. On syvällistä hengellistä runoutta, psalmia, joiden sisältö on niin tavattoman rikas herkästä syntien tunnustamisesta ja katumuksesta riemukkaaseen ylistykseen ja sitten kostoonkin.

On sananlaskujen viisautta, on tavattoman hienoa erotiikkaa, raisua pornoa, on eläinten suojelua, on lakimääräystä, on uskonnollisen esineistön taidokasta laatimista käsityönä...

ei kannata edes yrittää luetella, mitä ihmisessä on Vanhan testamentin mukaan.

Sen kuvaamiseen Jumala käytti yli tuhat vuotta, inspiroiden kirjoittamaan läpitunkevia profetioita kansojen ja yksilöiden sydämistä.



Uusi testamentti sisältää erinomaisen rajua tekstiä siitä, mitä ihmisessä on.

Toinen toistaan terävämpää Jumalan Sanan säilää tunkemassa tuon ajan ihmisten - ja meidän - sydämiimme ja munaskuihimme, erottaen hengellisen ja sielullisen.

Eipä löydy Uudestakaan testamentista montaa Aadamin jälkeläistä, joka läpäisee tämän filtterin puhtain värein!

Heikosti pärjää äkkipikainen kristittyjä murhannut Paavali, kirkon peruskallio Pietari herättää meissä pelkuruudellaan suorastaan huvittumista, Juudas Iskariot on siellä omassa tehtävässään.

Ylipapit, kansan vanhimmat (ministeritason tyypit), fariseukset (uskonnon spesialistit) eivät juuri sen paremmassa valossa näy kuin petolliset veromiehet, miehittäjän palveluksessa olevat tullimiehet, publikaanit (public), syntiset naiset ja rikolliset, Barabbasta kaipaavat väliin ylistäen hurraavat väliin vertahyytävästi huutavat kansanjoukot (sen ajan iltapäivälehdistö).


Mitä ihmisessä on

Raamattu lienee ihmiskunnan keskuudessa merkittävin, syvällisin, totuudellisin, monipuolisin upein ja kauhein kirja siitä, mitä ihmisessä on.



sen vuoksi on niin kylmäisevän murheellista kuulla seurojen jälkeen perinteinen hyvänmielen ilmaus

"tuli Jumalan sana kokonanaisesti saarnattua"

kun se saarna oli taas semmoista tuttua sanankäännettä käyttävää ja kuulijan kannalta lähinnä toisten ihmisten pikkuruista ihon raapustelua (sillä enhän minä, hyvänen aika, tuollaista ole elämässäni tehnyt..)


sen sijaan että rukoushuoneella raikuisi Pyhän Hengen antama profeetallinen ja apostolinen saarna siitä, mitä ihmisessä on.

siellä ei nyyhkittäisi huonoa omaatuntoa ja huonoa oloa, kun ollaan miehiä ja naisia eikä neutreja.

siellä pyörittäisiin lattialla kauhusta, kun Jumalan Sanan miekka lyö.

ja siellä olisi todellista hihhulien menoa, että voi ihme, juuri tällaisena Jumala minua rakastaa - ehdoitta!

(koska tämän kummempaa ei minusta itsestäni tässä ajassa tule... näin syntisenä Herra, mun täytyy vaeltaa)


Virsi 273
Jeesus, parhain ystäväni,
löytäisinkö vertaista?
Auta, etten eläissäni
koskaan hylkää sinua.
Minut ken saa riistetyksi
kädestäsi rakkaasta,
kun on meillä tahto yksi
nyt ja kerran taivaassa?


Hän on kuollut puolestani,
minut ken voi kadottaa?
Ylösnoussut puoltajani
minut vanhurskauttaa.
Ken nyt syyttää uskaltaisi
valittua Kristuksen,
tuomita ken hänet saisi
joukkoon kadotettujen?


Eivät mitkään voimat maiset,
eivät henkivallatkaan,
nykyiset, ei tulevaiset,
elämä, ei kuolokaan
erottaa voi Jumalasta,
hänen rakkaudestaan.
Kristuksessa on se vasta
julki tullut maailmaan.

Jakob Arrhenius 1691. Suom. virsikirjaan 1701.