Totuus p52

p52 recto

Jos totuus ei olisikaan tuo esikoislestadiolainen käsitys tietystä Hengellä tunnetusta ja hallitusta kaaviosta, joka määrittelee hengellisen todellisuuden.

ja jättää kaiken muun todellisuuden merkityksettömänä sivuun.

niin mikä se sitten on?

mikä on totuus?

minulla on tähän varsin omituinen vastaus, joten koetan johdatella lukijaa siihen suuntaan sillä varoituksella, että vastaukseni on varsin omituinen.


epäilys ja epäusko

ensinnäkin - totuus edellyttää mahdollisuutta epäillä sitä.

ei ole synti epäillä kaikkea, omaa olemassaoloakin.

kun meidät on silleen tehty, että kyselemme, olemme uteliaita, etsimme vastauksia.

epäily ei ole sama kuin epäusko

epäily ei ole syntiä vaan välttämätöntä totuuden kannalta.

sen sijaan Martti Luther opettaa, että epäusko merkitsee sitä, että emme usko Jumalan sanaa ja on suuri synti.

Martti Luther opettaa pyhän Augustinuksen ja Paavalin tavoin, että olemme Aadamin jälkeläisinä suuria syntisiä.

meissä kaikissa on siis epäuskoa epäilyn lisäksi.

se kuuluu ihmisyyteen tässä tilassa, jossa olemme.

sanoiko Jumala todella?



kivinen totuuden taulu ei anna epäilylle sijaa, vaan epäily täytyy kieltää, tukahduttaa

kyseleminen on jo Pyhän Hengen neuvomista

Hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen muuttuu tiedon puusta syömiseksi.

tieto sinänsä on pahaa ja aiheuttaa epäilyä ja epäuskoa

tällaisen "totuuden" kanssa joka kieltää epäilyn ihminen joutuu helposti kierteeseen.

alkaa tuijottaa jotain asiaa, ehkä jotain uskon asiaa, ja tajuaa että epäilyttää - onkohan se noin?

It ain't necessarily so! kuten Porgy ja Bess laulavat.

mutta epäily kun on kiellettyä ja ihmisen tulee uskoa se totuus, jota tarjotaan, niin johan on kierre hankala.

ahdistava suorastaan.


Totuus sen sijaan vapauttaa

epäile vain, selvitä asia pohjia myöten, etsi, kysele, kolkuta, rukoile, tutki, opiskele.. lyö päätäsi seinään.

"mutta jos totuus vie uskoni?"

vieköön, jos uskosi ei perustu kestävään totuuteen niin se joutaakin menemään!



Totuus on oppimisen asia, henkisen ja hengellisen kasvun asia.

Toisaalta meillä Uudessa testamentissa on vino pino kirjanoppineita, jotka ovat sangen oppineita ja tietävät totuuden. Ainakin tuntevat Mooseksen lain jokaisen kirjaimen.

Toisaalta meillä on pieni joukko oppilaita, "opetuslapsia" jotka tosin ovat aikuisia miehiä.

Nämä oppivat, kasvavat, kehittyvät, vahvistuvat, välillä kovin epäilevät ja kieltävätkin

mutta he oppivat tuntemaan totuuden, joka tekee vapaaksi



"vapaa-ajattelija" tahtoo olla vapaa kaikesta ajatuksia sitovasta, etenkin uskonnollisista auktoriteeteista kuten "Jumalan ilmoitus" tai "kirkon oppi" ja muutenkin.

tahtoo ajatella vapaasti, epäillä, olla skeptinen, puhua totta

mikä on hänelle totta?



voisimme tällaisia kielellisiä määritelmiä tehdä

"uskova" on henkilö, joka uskoo johonkin, esimerkiksi poliittiseen aatteeseen, tieteelliseen hypoteesiin, uskonnolliseen sanomaan

"epäilevä" on henkilö, joka epäilee jotain, johon monet uskovat (eikö niin?)

"agnostikko" on henkilö, jonka mielestä ei ole ihmiselle mahdollista tietää koko totuutta. esimerkiksi onko Jumalaa vai ei.

"skeptikko" on henkilö, joka ei kykene uskomaan mihinkään, ottamaan mitään uskomusta todesta, eräänlainen henkisen syövän sairastaja.

"pilkkaaja" on henkilö, joka nauraa toisten uskolle, uskomuksille, totena pitämille asioille ja ivailee ja vitsailee etenkin pyhinä pidetyille asioille.


puhumme totuudesta, mutta usein tarkoitamme jotain tiettyä totuutta, osatotuutta.

joku voi sanoa "on totta, että vesi kiehuu 100 astetta celsiusta."

johon toinen sanoo "tuo on täysin tyhjä lause, sillä Celsius määritteli sata astetta lämpötilaksi, jossa vesi kiehuu"

joku sanoo "on totta että yksi plus yksi on kaksi. Tämä voidaan sanoa myös näin 1+1=10".

joku toinen sanoo, "että älä höpötä, 1+1=2"

johon kolmas sanoo "olette kumpikin oikeassa, toinen käyttää binaari numeroita, jossa on vain merkit 0 ja 1, toinen kymmenjärjestelmää, jossa on merkit 0-9.


matemaattinen totuus on sellainen, jonka matemaatikot voivat osoittaa todeksi.

kokeellinen totuus on sellainen, joka voidaan kokeellisesti (empiirisesti) osoittaa todeksi.

teoreettinen totuus on sellainen, jota voidaan pitää mahdollisesti todennäköisesti totena, mutta joka ehkä vasta tulevaisuudessa voidaan osoittaa todeksi. (näin esimerkiksi Albert Einsteinin teoria, että tähtien vetovoima vääntää valonsäteen kulkua - se voitiin todistaa kokeellisesti vasta kauan hänen kuolemansa jälkeen)

mutta on muunkinlaista totuutta kuin tiedollista, tieteellistä, kokeellisesti todennettavaa tai loogisin johtopäätöksin todistettavaa.


rabbin luokse tuli aviopari, ja he kovin kinastelivat ja riitelivät ja olivat tulleet apua hakemaan.

rabbi antoi ensin miehelle puheenvuoron. Tämä selvitti perusteellisesti, mikä vaimossaan oli vikana ja mikä avioliitossa mättää.

rabbi totesi "puhut totta, olet oikeassa"

rabbi antoi sitten vaimolle puheenvuoron. Tämä selvitti sanarikkaasti, mikä miehessään oli vikana ja mikä avioliitossa mättää.

rabbi totesi "puhut totta, olet oikeassa"

mies tästä kimpaantui ja sanoi "arvon rabbi, emmehän me voi yhtä aikaa molemmat olla oikeassa, vaimoni ja minä?"

rabbi totesi "olet oikeassa"



palatkaamme hengellisiin asioihin

epäily pelottaa ja sitä voi taitamaton sielunhoitaja kutsua synniksi. saarnaaja voi varoitella epäilemisen juontavan sielunvihollisen juonista "onko Jumala todella sanonut?"

mutta epäily ei ole uskon vastakohta.

epäusko on uskon vastakohta.

jos ihminen ei saa epäillä, kysellä, olla utelias, vaatia todisteita, tahtoa tulla vakuutetuksi, ei hänen uskonsa ole koeteltua eikä todellista.

totuus vapauttaa epäilemään.

kuten sanoin, jos usko kohdistuu johonkin, joka ei kestä tutkimista ja epäileviä kysymyksiä, se saakin romahtaa ... terve menoa.



nämä muutamat kepeät toteamukset eräästä ihmiskunnan suurimmasta kysymyksestä "mikä on totuus?" saavat riittää.

asiasta riittää pohtimista ja on kirjoitettu loppumattomasti syvällisiä viisaita kirjoja.

olen teoreettisesta filosofiasta suorittanut yliopistossa vain alimman tutkinnon, approbaatturin, joten tiedän, kuinka vähän tiedän!

tarkoitukseni oli johdatella omituiseen vastaukseen.


Douglas Noel Adams (1952–2001) kirjoitti vuonna 1978 BBC:ssä esistetyn radiokuunnelman "The Hitchhiker's Guide to the Galaxy" (Linnunradan opas peukalokyytiläiselle).

Kuunnelmasta on tullut suoranainen kulttuuri-ilmiö - siitä tehtiin kirja, mainio elokuva ja viittauksia sen hauskaan kielenkäyttöön löytyy nykyään ihan mistä vaan.

Douglas Adams oli ateisti ja suuri luonnonsuojelun ystävä. Koko kertomusta sävyttää mielestäni todella syvällinen yritys ymmärtää todellisuutta, hän etsii hauskalla, suorastaan nerokkaalla huumorillaan ja kielikuvillaan totuutta.

Richard Dawkins omisti kirjansa "God Delusion" (Jumala harha) juuri Adamsille.

Kuunelman kuuluisassa kohdassa etsitään vastausta totuuteen, perimmäisiin kysymyksiin

"Vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen"



"Linnunradan käsikirjan mukaan miljoonia vuosia sitten eräs hyperälykäs yleisulottuvainen rotu oli niin käsittämättömän kyllästynyt ainaisiin väittelyihin elämän tarkoituksista, että päätti ratkaista perimmäisen kysymyksen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta.

Tehtävää suorittamaan rakennettiin maailmankaikkeuden toiseksi mahtavin supertietokone nimeltä Syvä miete (Deep Thought).

Seitsemän ja puolen miljoonan vuoden pohdinnan jälkeen Syvä miete ilmoitti vastauksen olevan 42. Vastauksen suoranaisen epätarkkuuden Syvä miete kuittasi kysymällä, tietävätkö kysyjät, mikä tuo perimmäinen kysymys itse asiassa on.

Kysymystä Syvä miete ei kuitenkaan kyennyt selvittämään, vaan siihen tarvittiin hänen jälkeensä tuleva supertietokone, "joka on niin monimutkainen, että orgaaninen elämä muodostaa osan sen toiminnasta."

Tämän nimi oli Maa, jonka vogonit kuitenkin tuhosivat viisi minuuttia ennen kuin kysymys oli selvillä, joten kysymystä ei vieläkään tiedetä."


Kysymys saadaan kuitenkin selville jatko-osassa aikamatkailun, huonon tuurin ja älyttömän idean kautta.

Se, mitä kysymys itsessään tarkoittaa ja onko se ylipäätään oikea tai järkevä, jää arvoitukseksi.

Ei kuitenkaan voi pohjimmiltaan olettaa, että kysymyksen ja vastauksen ymmärtäisi vain sen takia että tietää sen.

Douglas Adamsiltä kysyttiin useita kertoja hänen uransa aikana miksi hän valitsi juuri numeron 42.

Useita teorioita esitettiin, mutta hän hylkäsi ne kaikki. Marraskuun 3. 1993 hän antoi vastauksen keskusteluryhmässä alt.fan.douglas-adams:

»Vastaus tähän on hyvin yksinkertainen.

Se oli vitsi.

Sen piti olla numero, tavallinen, pienehkö numero, ja valitsin tuon. Binääriset esitysmuodot, 13-kantaiset luvut, Tiibetiläiset munkit ovat kaikki täydellistä hölynpölyä. Istuin työpöytäni ääressä, katselin puutarhaan ja ajattelin '42 sopii' Kirjoitin sen paperille. Tarinan loppu.»

suomalainen wikipedia



Tuo tilanne on kuvattu mainiosti elokuvassa. Miljoonia ihmisiä on saapunut Deep Thought tietokoneen äärelle, joka on seitsemän ja puoli miljoonaa vuotta pohtinut, mikä on vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen.

Hiljaisuus on täydellinen, ja lopulta kone antaa vastauksen "42"

kaikki ihmiset suuttuvat ja ihmettelevät ja - kuten wikipedian artikkeli kertoo - monet kuunnelman kuulijat alkoivat miettiä vastausta elämän tarkoitukseen ja mikä on numero 42.


no nyt on mikkoL vuoro antaa vastaus, eikä hän tosiaan ole miettinyt sitä 7.5 miljoonaa vuotta eikä vastaus ole vitsi.

Vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen on

"p52"


ei 42 - edesmennyt ateisti D.N. Adams varmaan nyt jo tietää siellä kuoleman toisella puolella oikean vastauksen.

vaan p52

papyrus Rylands 52

se on maailman vanhin tunnettu katkelma Uudesta testamentista, jonka ajoituksesta - totuudesta - tiedemiehet edelleen ankarasti kiistelevät.

heillä ei ole vain lupa kiistellä p52 ajoituksesta, vaan se on heidän velvollisuutensa ja etuoikeutensa - etsiä tästä asiasta totuutta parhain mahdollisin menetelmin.

mutta yleisesti ajatellaan tällä hetkellä, että tämä pienen pieni Rylands kirjastossa säilytettävä Egyptistä 1920-luvulla tuotu papyruksen palanen, jonka molemmille puolille on musteella kirjoitettu Johanneksen evankeliumia, ajoittuu vuoden 100 tuntumaan jälkeen Kristuksen syntymän.

ja vaikka se osoittautuisi joitain vuosia nuoremmaksi tai vanhemmaksi, ei se muuta mitään itse asiasta.



p52 toisella puolella (recto) on kreikkalaisin kirjaimin kirjoitetusta Johanneksen evankeliumista seuraava katkelma

Niin Pilatus sanoi heille: ottakaat te häntä ja tuomitkaat häntä teidän lakinne jälkeen. Juudalaiset sanoivat siis hänelle: meidän ei sovi ketään tappaa;

Että Jesuksen puhe täytettäisiin, kuin hän sanoi, merkiten, millä kuolemalla hänen piti kuoleman.

Niin Pilatus taas meni raastupaan, kutsui Jesuksen ja sanoi hänelle: oletkos sinä Juudalaisten kuningas?
Joh 18:31-33



p52 toisella puolella on samasta luvusta

Niin Pilatus sanoi hänelle: niin sinä olet kuningas? Jesus vastasi: sinä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten olen minä syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä totuden tunnustan. Jokainen, joka on totuudesta, se kuulee minun ääneni.
Pilatus sanoi hänelle: minä on totuus? Ja kuin hän sen sanonut oli, meni hän taas ulos Juudalaisten tykö ja sanoi heille: en minä löydä yhtään syytä hänessä.
Joh 18:37-38



p52 - maailman vanhin tunnettu Uuden testamentin kirjoitusta sisältävä teksti.

Jeesus puhuu kuninkaallisen rohkeasti totta Hänen elämästään ja kuolemastaan päättävän tuomarin, Rooman keisarin edustajan edessä.

Näin uljaasti ja käsittämättömän syvällisesti puhuu Johanneksen evankeliumissa maailmankaikkeuden luoneen Jumalan Poika:

Jesus vastasi: sinä sen sanot, että minä olen kuningas.

Sitä varten olen minä syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä totuden tunnustan.

Jokainen, joka on totuudesta, se kuulee minun ääneni.


Pilatus lienee jo Jerusalemiin melko väsynyt valtiomies, joka oli saapunut pääsiäisjuhlien ajaksi sinne päämajastaan aidosti roomalaisesta Kesareasta (nykyisestä Tel Avivista pohjoiseen).

Kaupungissa oli juhlien aikaan Josefuksen mukaan jopa satatuhatta pyhiinvaeltajaa ja Apostolien tekojen alussa saamme kuvan siitä, miten kansainvälistä joukkoa tämä oli kaikkialta Välimeren ympäristöstä. Etiopiastakin asti.

Tiedämme Pilatuksesta aika vähän, mutta hän oli tyypillinen rajuja otteita kaihtamaton valtiomies, joka oli suoraan keisarille vastuussa teoistaan.

Ilmeisesti hänet aika pian kutsuttiin Roomaan ja perimätiedon mukaan karkoitettiin Sveitsiin, jossa hän teki itsemurhan hyppäämällä vuoren rinteeltä alas.



Moderni ihminen kohtaa Pilatuksessa ei niinkään "tietämättömän" eli agnostikon vaan skeptikon (jota kutsun kykenemättömyydeksi uskoa mitään).

Saatamme ajatella, että skeptikko on ainakin rehellinen eikä teeskentele mitään.

Mutta pyhä Raamattu antaa hänestä toisen kuvan - koska hän ei usko mihinkään (paitsi ehkä itseensä ja omaan järkeensä) hänellä ei ole moraalista perustaa, kalliopohjaa, vaan hän ratkoo asiat käytännön poliitikon tavoin.

Mikä tässä tilanteessa on parasta ja viisainta?

Jeesus sen sijaan puhuu totuudesta.

Tuomarina Pilatuksen pitäisi ratkaista, onko mies syyllinen vai ei.

Skeptikkona hän huitaisee tuon kysymyksen sivuun, ja tekee maailmanhistorian järkyttävimmän oikeusmurhan - lähettää täysin viattoman, totta puhuvan Jumalan Pojan synkkään kuolemaan ja vapauttaa Barabbaan.

skeptikko voi olla nokkela ja kaataa monet valheelliset uskomukset osoittamalla ne perättömiksi.

mutta Pilatus on hänelle varoitus - kysymys "mikä on totuus?" on ihmiskunnan syvä ja suuri kysymys, jonka ei pitäisi aiheuttaa virnuilua ja uskovien pilkkaamista.



mutta mikko, mitä tarkoitat kun sanot Totuus p52?

onko se sen kummempi kuin ateistin Adamsin 42?

no kun on...

:-)

olen useamman kerran varoittanut että vastaukseni on omituinen.

Totuus ei näet ole vain jokin filosofinen määritelmä, jokin empiirisesti koeteltava väite, jokin loogisesti vakuuttava teoreema, jokin tilastollinen toennäköisyys, jokin sisäinen tunto siitä, mikä on totta.

nämä ovat osatotuuksia.

totuus on henkilö, persoona, Jeesus Kristus.



Johanneksen evankeliumissa on tämä kumma sana

"Minä olen Tie, Totuus ja Elämä"

kumma ... miten Jeesus voi olla Totuus?

ihmisen elinikä ei riitä ammentamaan vastausta tähän!



Jeesuksen seurassa kulkeminen ei merkitse, että sinulla on itselläsi nyt totuus ja tarvii vain sitä soveltaa.

se on elämää Totuuden seurassa, se on rakkautta totuuteen, se on sitä, ettei mikään valhe kelpaa enään.

Jeesuksen seurassa, Hänen lähellään, ei ole helppo olla.

Jeesuksella ei ole tapana paijailla omiaan vaan enempi niinkuin ruoskalla ruoskia.

kristittynä eläminen ei ole suojautumista synniltä, lihalta, maailmalta, perkeleeltä...

vaan kulkemista tämän maailman halki känny Jeesuksen kännyssä.



tilanne oli siis erikoinen

Pilatus, keisarin juhlava edustaja, lain ja järjestyksen ja sotilashallinnon johtaja, istuu valtaistuimellaan.

Hänen edessään seisoo pahoinpidelty Jeesus.

Totuus seisoo Pilatuksen edessä.

mutta hän ei sitä näe, ja vaikka tietää miehen syyttömäksi, tuomitsee hänet kuolemaan.

kun se nyt näyttäisi olevan kansalle mieleen.



"Pitäkää itse hänet", Pilatus sanoi, "ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan."

Mutta juutalaiset sanoivat: "Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan."

Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
...

Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi.

Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua."

"Mitä on totuus?" kysyi Pilatus.

Totuus papyrus p52 verso

USKONKAPPALE

Paholainen oli kaverinsa kanssa kävelyllä. Heidän edellään kulki mies, joka kumartui nostamaan maasta jotain.

Kaveri kysyi paholaiselta: "Mitä hän mahtoi löytää??

Paholainen vastasi: "Näytti löytäneen totuuden sirpaleen."

Kaveri: "Eikö se huolestuta sinua??

Paholainen: "Ei ollenkaan. Annan hänen tehdä siitä uskonkappaleen."
AdM