Harhaoppi esikoisuudessa -kaikkien lasten autuus

olen nyt koettanut varmistaa, että en ulkopuolisenaa puhuisi läpiä päähäni.

esikoislestadiolaisuudessa elää voimakkaasti opetus, jota voimme suorastaan kutsua opiksi, jonka mukaan kaikki maailman lapset syntyvät ilman kadottavaa perisyntiä ja jos he kuolevat ennen henkilökohtaista synnin tekoa, Taivaan Isä ottaa heidät suoraan taivaaseen luomisen puhtauden ja Kristuksen uhrin ansiosta.

Jeesus on kuollut koko ihmiskunnan edestä ja näin Hänen uhrinsa riittää jokaisen viattoman lapsen perisynnin maksamiseen ja taivas on avoin ihanalle pikkuruiselle, jonka kylmä kuolema liian varhain korjasi.

oppi kuuluu siis näin:

Jumala luo ihmisen äidin kohdussa ja syntyessään hän on puhdas ja viaton, ei ole syyllistynyt mihinkään Jumalan tahdon vastaiseen tekoon eikä kykene edes erottamaan hyvää ja pahaa.

Jeesus Kristus on maksanut Golgatan keskimmäisellä ristillä Aadamin syntivelan eikä kadottavaa perisyntiä ole.

jokainen viaton lapsena kuollut ihminen pelastuu ja pääsee suoraan taivaaseen.


mikä piru tämmöisen harhaopin on saanut esikoisten sydämiin niin syvälle, että siitä puhuva on "julmuri, joka tuomitsee epävanhurskaasti täysin viattomat iankaikkiseen tuleen"

sanotaan, kuinka suloisia ja rakastettavia ovatkaan ihmisen alut pian syntymänsä jälkeen, kauneinta mitä kuvitella voi.

kysytään, nämäkö raukat joutuisivat perkeleen kanssa sammumattomaan tuleen?

kenellä on pokkaa mennä sanomaan surevalle isälle ja äidille, että koska lasta ei kastettu hän ei ole pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä osallinen.


näemme noista Ramin lainauksista, että Laestadius ajatteli tähän tapaan.

mutta voinemme kuitenkin olettaa melko turvallisesti, että rovastin mielessä olivat lähinnä Ruotsin Lapin kristityt perheet, joissa pitkien etäisyyksien ja muiden syiden tähden lapsikuolleisuus oli korkea eikä hätäkastettakaan aina osattu antaa.

1800-luvun puolivälin sivistynyt rovasti varmaan tunsi ranskalaiset ja saksalaiset ja ehkä suomalaisetkin - saihan hän Ranskasta korkean palkinnon kasvitieteellisestä työstään.

mutta varsin hämärä lienee tuon ajan ihmisten käsitys ollut Intiasta, Kiinasta tai Mongoliasta tai Keniasta.

Löytöretket olivat Afrikkaan menossa, suomensukuisia haettiin Siperiasta... mutta kansan parissa tiedettiin tuskin höykäsen pöläystä jostain Mombasasta, Pekingistä tai Goasta.

rovasti ajatteli kastamattomia kristittyjä lapsia.



mutta tämän pelottavan harhaopin ajatus on selkeä

jos kerran kastamattomat kristittyjen lapset pelastuvat, miksi emme ulottaisi samaa periaatetta myös Mombasaan.

tänään ollaan 1800-lukua paljon paremmin tietoisia muusta maailmasta, eihän tuohon aikaan juuri ollut edes sanomalehtiä, ei radiota, telkkaria eikä internettiä.

Laulu Oolannin sodasta kertoo kansamme sivistystasosta joka jotenkin tiesi jostain Englannista.

Turkki, Krimin sodan aikaan 1850 luvulla, oli niin kaukana kuin pippuri kasvaa.


nyt tiedotusvälineet suorastaan syytävät tietoa maailmasta oman tutun ympäristömme ulkopuolelta.


ja todellakin, jos kerran ihminen on syntyessään luomisen tuore puhdas olento vailla mitään syyllisyyttä

jos a. perisynti ei kadota vaan on Aadamin ja Eevan oma ongelma, meidän lankeamuksemme tulee vastuullisessa iässä

tai b. hieman kristillisemmin ajatellen, Jeesus on maksanut perisynnin eikä se enää kadota.

niin järkikin sanoo että yhtä viattomia ovat Mombasan pikkuruiset.

ja "onhan Kristuksen sovitustyön vähättelyä" sanoa, että Hänen kuolemansa ei ulottuisi Zambiaan tai Papualle myöskin.



ilmeisesti rajujen ja suorastaan rumien väitteiden perusteluille on paikkansa tässä yhteydessä.


aloitetaan tuosta äidin ja isän rakkaudesta pienokaisia kohtaan, vastasyntyneen kauneudesta ja viattomuudesta ja voimakkaista tunteista

Augustinuksen jyrkkä linja kastamattomia lapsia kohtaan herättää meissä järkytystä ja inhoakin moista kylmyyttä kohtaan. Jumalasta tehdään hirviö.

kuten kerroin, mikään kirkko ei ole Augustinuksen sinänsä loogista näkemystään omaksunut oppeihinsa. kun lestadiolaiset aina vaan vetoavat siihen, että "tuomitsevat kastamattomat lapset helvettiin" he yksinkertaisesti eivät tiedä mistä puhuvat tai tietoisesti panettelevat.


"ihania lapsia!" suoraan taivaskelpoisia joko viattomina tai Kristuksen tähden.

tässä sinänsä kauniilta näyttävässä perustelussa on kuitenkin aimo annos ulkokultaisuutta ja röyhkeyttä.

eikö tuo sariin pukeutuva 16 vuotias intialainen tyttö, ujo piimä, siveä ja käytökseltään vanhemmilleen niin kohtelias, ole myös taivaskelpoinen?

kuinka Jumala rohkenee tuomita ikuiseen kadotukseen kaikki, jotka eivät ole Elämän Kirjaan kirjoitettu?

mikä oikeus Hänellä on rangaista noin julmasti ihmisiä, jotka ovat ihan kunnollisia.

tuokin maori poika Apagnata on isänsä lemmikki, kahdeksan vuotias ja jo taitava kalamies. vaan isosta saaliista innoissaan hän kumartui liian syvään, putosi kanootistaan ja hukkui Tyynen valtameren aaltoihin.

"jaaha, seitsemän vuoden vastuullinen kynnys ylitetty. ulos pimeyteen!"

(kiittäkäämme kaikki Jeesusta Kristusta niistä lähetyssaarnaajista, jotka ovat tehneet Polynesian saarten asukkaista kristittyjä. Islam on sielläkin nyt vahvassa nousussa)



ulkokultaisuutta sen tähden, että "teoriassa" määritellään pienet lapset taivaskelpoisiksi, mutta käytännössä ei tehdä mitään heidän varttuessaan vanhemmiksi.

kyse ei ole todellisesta rakkaudesta vaan jonkinlaisesta ajatuskuviosta essujen aivoissa, järkeilystä.

todellinen rakkaus ihmistä kohtaan hätääntyisi suunnattomasti, että niin monet ihmiset joutuvat kadotukseen tultuaan vastuulliseen ikään, vaikka olisivat voineet pelastua.


röyhkeyttä, koska tässä mennään ohi Jumalan Sanan ilmoituksen tuomitsemaan ihmisiä taivaaseen.

takana on täysin ymmärrettävä inhimillinen kiivaus vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta tässä pahassa maailmassa.

viattomien lasten kohdalla ihminen järkeilee, miten Herran Jeesuksen tulee ratkaista nämä asiat.

Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja Hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

ei mennä sekoileen sinne Hänen tuomioistuimensa luo ja mestaroimaan, mitä Herran täytyy tehdä ollakseen vanhurskas.

ei yli sen mitä kirjoitettu on.

Hän ei käskenyt meitä istumaan nyt tuomiolle, vaan menemään kaikkeen maailmaan kertomaan hyvä uutinen.



Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille:

"Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.

Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'.

Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'.

Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'

Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.

Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa.

Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi."


Luukas 13:23-30 KR 1933


tämä siis tämän harhan helpommin käsitettävistä ominaisuuksista


- tunteenomainen ja ihmisen oikeudentajun mukainen vaatimus, miten Herran tulee tuomita maailmaa. Ikäänkuin se olisi meille annettu tehtäväksi.

- välinpitämättömyys niistä, joista muka välitetään. "Herra pelastaa viattomat, vanhemmat menkööt helvettiin, minkä minä sille voin" ja tottelemattomuus lähetyskäskyä kohtaan.



opillinen ja raamatullinen keskustelu on tietenkin paljon hankalampaa.

mikään kristillinen kirkko ei ole moista essujen käsittämätöntä opetusta omaksunut, mutta essut itse pitävät sitä Jumalan Sanan veroisena totuutena.

totta kai se on näin! sanoohan niin ... hmm ... onhan kirjotiettu että ... hmm ...


vilkaistaas yhdessä vähän "kaiken maailman autuuden" oppia joka on tälle sukua ja muka kirkastaa Jumalan Pojan kunniaa.

seuraava teksti on lainausta Esa Santakarin kirjasta Armosta autuaaksi

"Evankelisessa herätysliikkeessä, varsinkin vanhemman polven keskuudessa, tunnetaan sanonta "koko maailman autuus".

Sillä tarkoitetaan koko maailman, kaikkien ihmisten osaksi tullutta pelastusta Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh. 1: 29).

"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan" (2 Kor. 5: 19).

"Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän vaan myös koko maailman syntien" (1 Joh. 2: 2).

Tästä suuresta perustapahtumasta Raamattu kertoo erilaisin ilmaisuin.

Puhutaan pelastuksesta (vanhassa suomennoksessa siis "autuudesta") mutta myös lunastuksesta, sovituksesta, vanhurskauttamisesta, syntien anteeksisaamisesta, lapsen asemaan pääsemisestä, puhdistuksesta.

Kaikki nämä sanat - ja monet muutkin ilmaisut - kertovat samasta "autuudesta".

kaikkia niitä käytetään Raamatussa paitsi siitä mitä tapahtuu henkilökohtaisesti yksityiselle ihmiselle kasteen ja uskon kautta, myös objektiivisessa, totaalisessa, kaikkia ihmisiä, "koko maailmaa" tarkoittavassa merkityksessä.



Omakohtaisen "autuuden", uskon kautta tapahtuvan vanhurskauttamisen perustana on kaikille hankittu yleinen vanhurskauttaminen, "koko maailman autuus".

Yleinen vanhurskauttaminen kuuluu toiseen uskonkappaleeseen, Kristuksen työhön kaikkien edestä.

Uskosta vanhurskauttamisen paikka on kolmannessa uskonkappaleessa, sillä se ilmaisee Pyhän Hengen työn itsekussakin uskovassa henkilökohtaisesti.

Yleistä vanhurskauttamista on ajateltava kaikille jo tapahtuneena koko ihmiskunnan osana.

Uskosta vanhurskauttaminen on sen sijaan Jumalan armon vastaanottaneen ja jatkuvasti siitä elävän yksityisen uskovan osa.

Molemmat kuuluvat yhteen: yleinen vanhurskauttaminen on edellytys, uskosta vanhurskauttaminen seuraus. koko maailman autuudesta johtuu itsekunkin henkilökohtainen autuus - mikäli emme epäuskossa hylkää ja tee tyhjäksi autuuttamme.


"Paljon kiistelty sanonta - "on kauheata mennä helvettiin anteeksiannetuilla synneillä" viittaa siihen, että ilman uskoakin synnit ovat yleisen vanhurskauttamisen merkityksessä anteeksi annetut, mutta ilman uskoa ei päästä taivaaseen.

Sanonta "koko maailman autuus" kuuluukin vainyleiseen vanhurskauttamiseen.

Uskosta vanhurskauttamiseen liitetään sanonta "minun autuuteni", "sinun autuutesi".

Maailma on autuas yleisen vanhurskauttamisen merkityksessä, mutta ei sitä ole, jos ajatellaan vanhurskauttamista uskon kautta - eiväthän kaikki usko.

Sanonta "koko maailman autuus" on näin ollen paradoksi ja sellaisena hyvinkin altis väärinkäsityksille."


Koko maailman autuutta on evankelisessa liikkeessä tähdennetty ennen kaikkea kahdesta syystä.

Ensiksi oppi yleisestä vanhurskauttamisesta varjelee Kristuksen työn säilymistä puhtaana, todella sinä, jossa "se on täytetty" ja "kaikki on valmiina". "Kristus ei olisi Paavalin mainitsema toinen Aadam (Room. 5, 1 Kor. 15), ellei hänen työnsä olisi saattanut maailmaa samaan tilaan, missä se oli ennen ensimmäisen Aadamin lankeemusta: vanhurskaaksi.

Koko maailman autuutta julistettaessa lunastus, sovitus, vanhurskauttaminen - mitä sanaa käytetäänkin - asetetaan kristillisyyden lähtökohdaksi.

Kristus ja hänen työnsä ei ole "autuuden rakennuksen" harjahirsi, vaan kulmakivi, jopa koko rakennus.

Ihminen pelastuu sola gratia, yksin armosta.



Toiseksi evankelinen liike tahtoo säilyttää myös uskon puhtaana, vain sinä "tyhjänä kätenä", joka ottaa vastaan Jumalan lahjat.

Usko ei tee eikä ansaitse vanhurskautta; se ei lisää mitään siihen, mitä Golgatalla on tehty ja ansaittu.

Usko vain ottaa vastaan valmiin vanhurskauden, Jeesuksen tekemän ja ansaitseman.

Usko on vain silmä, joka näkee.

Uskon vanhurskauttava merkitys ei ole siinä itsessään, vaan siinä, mihin se tarttuu.

Usko ei vanhurskauta jonain hyvänä ominaisuutena tai välttämättömänä toimintana, vain ainoastaan ilmauksena siitä, että "minä, joka ennen olin sokea, nyt näen". (Joh. 9: 25).

Ihminen pelastuu sola fide, yksin uskosta, mutta ei uskon tähden, vaan uskon kautta Kristuksen tähden.

Emme voi turvautua ratkaisuun, kääntymykseen, parannukseen, emme liioin uskon hedelmiin, pyhitykseen, vaan yksin Kristukseen.



Oppi koko maailman autuudesta ajaa ihmisen uskoaankin ajatellen pois omasta itsestään ja omista mahdollisuuksistaan omistamaan Kristuksen ja sen mitä hän on jo tehnyt kaikkien edestä.

Näin toteutuu apostolin sana: "Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra" (1 Kor. 1: 30-).

Lainaukset tähän asti rovasti Esa Santakarin kirjasta "Armosta autuaaksi" SLEY 1968, sivuilta 15 -16,22-23,25



no edustaakos rovasti Santakari tässä sitten jotain evankelisen herätyksen keskuudessa elävää harhaoppia puhuessaan koko maailman autuudesta?

no kun ei.

Rovasti selittää huolellisesti, mistä on kysymys ja mistä ei.

tekee eron Kristuksen tehdyn teon, ihmiskunnan synnin sovittamisen, ja henkilökohtaisen uskon välillä.

Santakarin teksti antaa hyvän perustan arvioida oppia kaikkien lasten autuudesta, kuinka siinä nämä kaksi menevät autuaasti sekaisin, Kristuksen tekemä työ ja ihminen, joka sen uskolla ottaa vastaan suurimpana Jumalan lahjana.


arvoisa nruukku väki. laitoin väitteeni harhaopista ja teesille perusteluja.

nyt olisi hyvä tilaisuus osoittaa, että väitteeni on virheellinen ja perusteeni kestämättömät.

näinhän asia selviäisi.


lainaan omin lupineni toiselta foorumilta saman teeman kuuluvaa pohdiskelua kaukaa Utsjoelta asti:

Perisynnin kadottavuus on vapaiden suuntien mielestä hoidettu sillä, että yleinen vanhurskauttaminen sovittaa lasten syyllisyyden: “Kun Jeesus kuoli ristillä, maksettiin perisynti siellä. -- Koska Jumala on sovittanut kaikki itsensä kanssa, hän ei lue lapsille heidän perisyntiään -- Niin kuin Aadamin lankeemus koitui luonnostaan lapsille kadotukseksi, samoin koituu “yhden ihmisen vanhurskauden teko” heille elämän vanhurskauttamiseksi (Room. 5:18).
Tämä on esimerkiksi hellujen teologiaa, jota lestadiolaiset seuraavat.

Näin sekä p a k a n akodin että kristityn perheen lapsi pelastuu Jeesuksen sovitustyön tähden luonnostaan…”.

Tämän tueksi otetaan sitten Joh. 1:29 ja 2. Kor. 5:19, jotka puhuvat yleisestä sovituksesta ja koko maailman objektiivisesta vanhurskauttamisesta.


Tämän ajatuksen mukaan Kristuksen kollektiivinen työ (eli yleinen vanhurskauttaminen) hyödyttää ihmistä ja pelastaa hänet ilman niitä välineitä, joiden välityksellä Jumala omalta puoleltaan lahjoittaa sen ihmisen omaksi (sana ja sakramentit).

Tämä harha alkoi jo uskonpuhdistuksen aikana.
L u t h e r kirjoitti Zwingliä vastaan, joka pyrki kieltämään syntien anteeksisaamisen Herran ehtoollisessa sen varjolla, että vain Kristuksen kuolemassa on ansaittu anteeksiantamus.
Luther kirjoitti Zwinglistä: “Tuo sokea, typerä henki ei tiedä, että Kristuksen ansio ja tämän ansion jakaminen ovat k a k s i eri asiaa. Hän sotkee ne yhteen niin kuin siivoton sika.”



Uskonkastajilla sekaantuvat myös Kristuksen ansio ja Kristuksen ansion jakaminen.

On totta, että pelastus on ansaittu Golgatalla. Sitä ei ansaita ehtoollisessa tai kasteessa – mutta se j a e t a a n niiden kautta.

A n s i o ja a n s i o n j a k a m i n e n ovat kaksi eri asiaa.

Golgatan ansio pitää tarjota ihmiselle, jotta hän hyötyisi siitä.

Armo pitää välittää ihmiselle.

Siihen tarkoitukseen armonväline on annettu, ja siinä usko ottaa sen vastaan.

Armo ja armonväline ovat kaksi eri asiaa.

Reformoitu teologia ei ole koskaan osannut tehdä tätä raamatullista eroa.

Kristus on ansainnut pelastuksen koko maailmalle yksin ristillä.

Pelastuksen ansaitsemisessa sakramenteilla ei ole osaa eikä arpaa.

Mutta tuo Golgatalla ansaittu anteeksianto pitää tarjota ihmiselle, jotta se hyödyttäisi häntä.


TÄSSÄ sakramenttien osuus tulee.

Kristuksen ansion jakaminen tapahtuu muun muassa ehtoollisen sakramentissa, kuten asetussanat osoittavat (Matt. 26:28).

Myös kaste tapahtuu “Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi” (Ap. t. 2:38; Mark. 1:4; Luuk. 3:3; Ap. t. 22:16).


SEKIN on anteeksiannon ja pelastuksen välittäjä ihmiselle, sen pelastuksen joka on ainoastaan Golgatalla ansaittu.

Yleinen vanhurskaus ei siis pelasta pakanamaan lapsia, koska heillä ei ole sanaa ja sakramentteja, EIKÄ Kristusta.


Vaikka Kristus ristiinnaulittaisiin sata kertaa, ei minulle olisi siitä mitään hyötyä, ellei SANA sitä minulle ilmoittaisi.



utsjokelainen selittää tässä syvällisemmin tuota ongelmaa, joka esikoislestadiolaisessa hengellisessä perinteessä olen edellä tarkastellut.

papiston hoitamat armovälineet ovat hukassa ja samoin taju niiden merkityksestä Taivaan valtakunnan asioissa.

kaikki on oikeastaan maallikkojen haltuunsa ottaman ripin varassa, jossa yksin on autuus ja elämä, kunhan se on valtuutettu tässä meidän kristillisyydessämme.

no - jos kaste on oikeastaan vain jonkinlainen siunaus, lupaus tulevasta, niin kastamattomat viattomat lapset ovat taivasvalmiita oikestaan ilman Kristuksen uhriakin.

mikäli perisynnin tuhoisa merkitys siis kiistetään.



kirjoittanut Rami

"Golgatan ansio pitää tarjota ihmiselle, jotta hän hyötyisi siitä.

Armo pitää välittää ihmiselle.

Siihen tarkoitukseen armonväline on annettu, ja siinä usko ottaa sen vastaan.

Armo ja armonväline ovat kaksi eri asiaa."

Miksiköhän tuo on niin vaikea uskoa?

Ihmiset alkavat typeryyksissään muka pelastamaan Jumalan kunniaa ja samalla osoittavat suurinta halveksuntaa hänen sanalleen.



totta kai tiedän että tämän palstan aihe on pyhä ja tärkeä esikoislestadiolaisuudessa ja että kirjoitan rankasti.

toiset kirjoittajat ovat lisänneet vielä näkökohtia ja syventäneet tätä keskustelua sanomalla, että vikaan menneessä opetuksessa koko maailman autuudesta on unohtunut "armonväline"

eiväthän nämä "armonvälineet" oli ihmisten keksintöjä vaan meidän Herramme Jeesus Kristus on ne itse asettanut valtakuntaansa.

kovin henkisessä, aineellista todellisuutta väheksyvässä, samoin kuin kovin järjellisessä kalvinismin tapaisessa ilmapiirissä ei kasteella ja ehtoollisella ole kuin vertauskuvallinen merkitys.

ne eivät todella "jaa armoa", ole oikeita armonvälineitä, vaan vain symboleita.

tärkeä on sydämen usko ja ajatukset ja elämä Hengen täyteydessä ja voimassa.




asetan haasteen siis uudella tavalla, pyydän että norppa ja te muut jotka ajattelette, että vastasyntyneet hindulaiset, shialaiset ja vakaumuksellisten ateistien lapset pääsevät taivaaseen viattomuutensa ja Jeesuksen koko ihmiskuntaa koskevan lunastuksen kautta ilman mitään armonvälineitä...

kirjoittakaa jos viitsitte tähän ja kumotkaa kaikessa rauhassa tässä esitetyt väitteet totuuden nimessä.

osaltani lupaan olla lainkaan kommentoimatta ja häiritsemättä vapaan keskustelun kulkua.

saamme myös yhdessä rukouksin pyytää Herraamme Jeesusta Kristusta näyttämään meille totuuden Jumalan Sanasta ja antamaan meille nöyryyttä ja tarvittavaa taivaallista viisautta kuulla Hänen ääntään.

Aamen



halusin tuolla edellä ottaa esimerkin mahdollisimman kaukaa ja menin Polynesian saarille maori (mauri) kansan pariin kertoakseni tuosta pojasta.

vaan suuri oli yllätykseni, kun näin että Jeesuksen omat olivat ennättäneet ja kauan ennen sinne.

oli hyvin vaikea löytää maorien pakanuuden ajasta jälkiä, kaikki ovat kristittyjä eri kirkkokunnista lähetystyön seurauksena.

on siellä toki Mormoni kirkkoonkin kuuluvia, ahkeria ovat he lähetystyössä, ja islam kasvattaa vaikutusvaltaansa nopeasti.

niin ovat Jeesuksen omat saaneet muutoksen aikaan, että joidenkin maorien mielestä Kristus on turmellut heidän alkuperäisen - pakanallisen - kulttuurinsa.

näinhän Kristus teki Suomessakin.



Eräänä aamuna Hessu Perus-essu keskusteli Herran Jeesuksen kanssa:

"oikeudenmukainen on Isä Jumala, joka lähetti sinut tänne maailmaan sovittamaan meidän syntimme. Velkamme on maksettu ja perisynnin kirous voitettu, Sinä olet kukistanut perkeleen ja kuoleman!"

Jeesus vastasi ja sanoi:

"minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslepsikseni kastamalla heitä ja opettamalla heitä pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää"

Hessu Perus-essu vastasi ja sanoi: "minulle on annettu sellainen vastuu täällä Suomessa, että en voi lähteä kaukomaille"

Jeesus vastasi ja sanoi:

"sinä voit tukea esirukouksin, käytännön toimin ja taloudellisesti niitä, jotka minun käskyäni noudattavat ja menevät kaikkeen maailmaan."


Hessu Perus-essu vastasi ja sanoi:

"Pois se, Herrani! Siellä on maailman kansojen parissa kuolleen uskon luterilaisia, harhaoppisia helluntailaisia, uudenheräyksen eriseuralaisia, hurmahenkisiä nokialaisia, skotlantilaisia presbyteerejä, amerikkalaisia mennoniittoja, ruotsalaisia baptisteja, ja noita Italian katolisia munkkeja ja nunniakin...

Ei koskaan minua ole nähty saastaisten kuolleen uskon kantajien seurassa tai heidän työtään tukemassa"

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:

"mitä Jumala on puhdistanut, älä sitä sinä sano yhteiseksi eli saastaiseksi"


lähituntumassa ei näytä esikosilestadiolainen herätys suuntaansa muuttavan ja se tulee pitäytymään tässä "kauniissa" maailman kaikkien viattomina kuoleliden lasten pelastumisen harhaopissa.

samoin ilmapuntari näyttää, että lähetystyö tulee hitaasti jos ollenkaan essujen sydämelle.

mutta älä sinä ota tuosta tekosyytä.

sinulla on monia kanavia oman herätysliikkeesi liepeillä ja ulkopuolella totella Jeesusta.

osoita rakkautesi viattomia lapsia kohtaan toimimalla siten, että he pääsevät osallisiksi armovälineiden kautta annetusta Jumalan lahjasta, syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä.

Polynesiaan Jeesuksen omat ovat jo kerenneet.

mutta erityisen raskas on tällä hetkellä etelä-Sudanin yönmustien kristittyjen tilanne Darfurissa. Pienikin apu siellä työtään tekeville saksalaisille tai muille kristityille merkitsee paljon.

ehkä Jeesus näyttää sinulle lähetystyön kohteita ihan siinä kotioven vieressäkin.


Kirjoittanut: Rami
En tiedä miten lähetysaktiiveja muut seurakunnat ovat, mutta ei lessutkaan ihan vailla lähetystyötä ole.

Virallista lähetystyötä tehdään itärajan taakse Inkeriin, Latviaan, Muurmanskiin, Moskovaan, jopa siperiaan Grasnojarskiin ja sen ympäristöön. Pari matkaa vuodessa keskieurooppaan. Nämä rahoitetaan mm. keran kuussa tarjottavilla lähetyskahvituloilla ja muutaman kerran vuodessa lähetysateriatuloilla.

Epävirallisesti lähetystyötä tuetaan mm. Mukkulan(n. 50henkeä) ja Ahtialan(20-30henkeä)lähetyspiireillä

Keskiviikon raamattutunnilla keräämme varoja kolmen afrikkalaisen (olikohan Nmibialaisia, en muista) opiskelijan tukemiseksi.

Tämä Lahden seudulla. Lisäksi on aina joskus satunnaisia esim. kansanlähetyksen lähetyskokouksia joisa aktiivisemmat ovat mukana.


toistan tuolta Utsjoen Tenon tuntumasta tulleen varsin hyvän lainauksen sieltä keskiajan valttipakasta:

Luther kirjoitti Zwinglistä: “Tuo sokea, typerä henki ei tiedä, että Kristuksen ansio ja tämän ansion jakaminen ovat kaksi eri asiaa. Hän sotkee ne yhteen niin kuin siivoton sika.”

näin juuri esikoisten opettajat ja saarnaajat tekevät, kuin siivottomat siat.

en hyssyttele, sillä tauti on vakava.

hyssytelkää te ja antakaa junan ajaa väärille raiteille, mitä se teille kuuluu? antaa mennä vaan.

mutta tämä herätys ei kuulut teille eikä minulle eikä Lapin vanhimmille eikä Enon saarnaajille vaan Herralle Jeesukselle Kristukselle.

Häntä tulee totella.


Mua siipeis suojaan kätke,
oi Jeesus, Herrani,
suojassas suo mun olla,
jos kuinka kävisi.
Sä kaikeks tule mulle
valollas, neuvoillas,
suo joka päivä elää
mun yksin armostas.

Suo anteeks kaikki synnit,
puhdista verelläs,
luo minuun uusi mieli,
pyhitä Hengelläs.
Ja meidät suuret, pienet
sun sulje suojahas,
yö rauhainen suo meille,
oi Jeesus, laupias.


virsi 552
Lina Sandell 1865.
Suom. 1900.
Virsikirjaan 1938.



lyhyestä virsi kaunis


"Sä kaikeks tule mulle valollas, neuvoillas"

tuolla tavoin kun Jeesus saa vallata meidät, tulla kaikeksi kaikessa, niin emme yksinkertaisesti voi istua ja uskoa.

persukset alkaa palaa penkillä...

Hän vie että tukka hulmuaa eikä aika meinaa riittää

hätä ja tuska maailman on nimittäin suurempi kuin aavistamme omassa turvallisessa lintukodossamme


Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.

Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.


Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?

Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.

virsi 434
Hans Utbø 1870, pain. 1880.
Suom. Mikael Nyberg 1920.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.



en varsinaisesti ajattele yksittäisiä ihmisiä jotka tänne kirjoittavat tai itseäni, vaan murheellista havaintoani:

esikoislestadiolaisuus on paljolti kristillisyyttä ilman Kristusta.

herätyksestä on tullut perinneliike.

istutaan ja jauhetaan samoja uskon alkeita, oppia parannuksesta ja armojärjestyksestä ja muistellaan isien perinnäissääntöjä, mistä kaikesta kieltäytymällä meistä tulee Jumalan tahdon mukaisia ihmisiä.

"Telkkarista pääsin jo irti, musiikki tekee vielä tiukkaa..."

puhutaan teoriassa uudestisyntymisestä, mutta ei olla oikeasti sitä koskaan koettu.

puhutaan teoriassa syntien anteeksisaamisesta, mutta ei olla oikeasti sitä koskaan koettu.

puhutaan teoriassa PH vaikutuksesta, vaikka saarnaaja omasta muististaan jauhaa vanhaa ja tuttua, joka ei ketään yllätä tuoreudellaan.

ylistetään tätä meidän kristillisyyttämme pelastajana maailman pahuudesta ja uskon elinvoimaisuuden takeena, vaikka ainoa toivomme on Jeesus Kristus.

Lapin vanhimmat opettavat paavin tavoin, että Jeesus sanoi moi ja asettui sinne jonnekin ja antoi kristillisyyden hoitamisen meidän ihmisten käsiin.


voisimme kutsua sitä essumiesten shakkipeliksi.

istahdetaan tupaan rattoisasti ja joku avaa jonkun opillisen kysymyksen.

siinä sitten turistaan ja kukin tekee siirtojaan pelin edetessä, ja näinhän tuo aihe tulee monipuolisesti käsiteltyä.

esimerkiksi omantunnon puhtaus.

mutta kun peli on ohi, kaikki jäi teorian tasolle ja kukin on edelleen yhtä ahdistunut salaa sydämessään että eihän tämä mun omatunto nyt ole ollenkaan puhdas.

tietäen, että vain ulkokultaisuudella ja hurskastelulla ja näyttelemisellä toisten edessä "hyvän kristityn" naamio säilyy.

tähän naamioon kuuluu myös käynti salin edessä kun kutsu kuuluu.

shakkipeliä, tammea, kielileikkiä, sanoja vain - perinneliikkeen opettamalla kielellä, johon on kätketty suuria aarteita, joista ei oikeasti päästä osallisiksi.



opilliset asiat poimitaan oman järjen hyllyltä luontevasti ja vaivattomasti ja vakuuttavasti.

"totta kai asia on näin, onhan PH sen minulle ilmoittanut"

"näin on asia, sanoohan Raamattukin selvästi...."

rationalismi, järkeily, uskon salaisuuksien äärellä, on kovin tyypillistä tälle tammipelille jota ei ehkä käydä aina julkisesti keskusteluissa vaan hiljaa omassa mielessä.

etenkin saarnaajilla on tähän kiusaus, kun on oltava jatkuvasti äänessä. siinä ajatukset kypsyvät ja kehittyvät ja sitten välähtää, "Hej! näinhän tän täytyy olla" ja seuraväki ei saa tuomion uhalla arvostella moista älynväläystä.

käsitys "maailman kaikkien lasten autuudesta" on tällaista järjen lentoa, joka näyttää niin suloiselta ja lohduttavalta, kunnes joku osoittaa, millainen julmuus siihen itse asiassa sisältyy välinpitämättömyytenä noiden lasten omaisista.

järkeily sakramenteista on vienyt niiltä aito-luterilaisen, aito-paavalilaisen jykevyyden, todellisen tapahtuman luonteen, ja ne ovat kalvinistiseen malliin vain vertauskuvia, symboleja, lupauksia jostain joka sitten siinä pyhässä ripissä huipentuu, jos nuo sanat lausuu donatiolaisen mallin mukaan oikein valtuutettu henkilö.


nämä suomennokset menivät vähän pitkiksi, toivottavasti ne hieman selventävät mitä ajan takaa.

Jeesusta Kristusta.

asia on nimittäin niin, että Hänet teloitettiin, julmasti surmattiin ristinpuulla ja oikea ihminen kuoli oikeasti.

mutta kolmantena päivänä Jumala herätti tämän oikean ihmisen kuolleista ja antoi Hänelle ensimmäisenä ihmiskunnan joukossa ylösnousemusruumiin. Esikoisena kuolon uneen nukkuneista.

kaikki herätetään tästä unesta.

Mutta me emme nyt näe kaikki herätettyinä, vaan ainoastaan Jeesuksen, joka istuu Isän Jumalan oikealla puolella valtaistuimellaan, ja toisinaan tilanteen kärjistyessä seisookin - kuten Stefanuksen kivittämisen aikaan.

Jeesus elää nyt, tänään, 18.10.2009. Hän on persoona, henkilö, joka tahtoo kulkea sinun kanssasi heti aamusta, näyttää tietä, valaista elämäsi asioita, johdattaa palveluun ja työhön taivasten valtakunnassa, täyttää sydämesi pelastuksen riemulla ja ilolla, vahvistaa uskoasi, täyttää sydämesi rakkaudella kaikkia ihmisiä - vihollisiakin - kohtaan.


jos murheellinen diagnoosini on kohdallaan - perinneliike, jossa puhutaan teoriassa hyvistä asioista niitä itse koskaan todella kokematta ja jossa keskitytään isien perinnäissääntöjen yhä tarkempaan soveltamiseen, kristillisyyden nimellä kulkeva liike ilman Kristusta.

niin lääke tuohon kuolemantautiin on tietenkin Kristus keskeinen esikoislestadiolaisuus!

mikä vitsi se olisi saarnaajalle pistää koko isien perinnäissääntöjen salkku sinne naulakkoon takin ja hatun kanssa.

tempaista Jumalan Sana eteen ja alkaa julistaa ylösnoussutta Jeesusta Kristusta, Hänen kärsimystään, kuolemaansa ja sovitusuhriaan, ja Hänen läsnäoloaan seuroissa tässä ja nyt, tänään sunnuntaina.

olisi niin tärkeä kertoa kaikille Sanan nälkäisille lampaille Siionin porttien sisäpuolella:

Jeesus elää! Hän sekä voi että tahtoo auttaa sinua tässä ja nyt, oli asiasi mikä tahansa.

Hän on sinun Herrasi ja Jumalasi, polvistu Hänen eteensä.

Iske kourasi Galilean miehen kouraan. "Mennään eikä meinata..." sanot Hänelle ja loppu on historiaa, elämäsi muuttuu.

Jeesus elää!


Jeesus elää, Herrani!
Kuolemalta murtui valta.
Hän on vapahtajani
kuoleman ja synnin alta.
Jeesus auttaa, pelastaa,
siihen tahdon uskaltaa.

Jeesus elää, Herrani!
Hänessä on kaikki luotu,
minullekin iäksi
elämä ja armo suotu.
Minkä Herra vakuuttaa,
siihen tahdon uskaltaa.

Jeesus elää, Herrani!
Älä pelkää, syntisparka.
Hän on minun turvani,
häneen luottaa sydän arka.
Hänen luokseen tulla saa,
siihen tahdon uskaltaa.

Jeesus elää, Herrani!
Ota vastaan elämäni.
Sydän pese puhtaaksi,
päästä minut synneistäni.
Heikkoa hän vahvistaa,
siihen tahdon uskaltaa.

Jeesus elää! Minä saan
elää hänen omanansa.
Mikään ei voi milloinkaan
riistää hänen turvistansa.
Taivaaseen hän kuljettaa,
siihen tahdon uskaltaa.

Jeesus elää! Hänessä
kuolema on taivaan ovi.
Ei siis missään hädässä
epätoivoon jäädä sovi.
Rauhakseni Jeesus jää,
kuolleista hän herättää.

virsi 99
Christian Gellert 1757.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.


minua on aiheesta moititti asiantuntemattomuudesta ja myös siitä, että yleistän liikaa.

olen kuitenkin turvallisella mielellä.

jokainen Jeesusta rakastava essu, joka kulkee päivät yöt Hänen valkeudessaan, iloitsee tuosta virrestä ja tahtoo kanssani ylistää ja palvoa Kristusta.

he jakavat kanssani murheen kamalasta Lapin palvonnasta, ikäänkuin apu tulisi sieltä.

Lapista pitäisi kuulua kaikkein selvimmin tuo mahtava, majesteettinen huuto Jumalan pasuunalla vahvistettuna

Jeesus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän toi!

sen sijaan että ruostuneen rattaiston tavoin nitistään, miten kristityn tulee varjeltua maailman kiusauksilta ja uskon sammumiselta sieltä pitäisi kuulua järisyttävä tieto

sinulla on elävä Jumala, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

sinun Jumalasi ei ole mikään ihminen eikä mikään herätys eikä mikään pelastava ihmisyhteisö vaan Jumalan Poika.

Hän on A ja O ja viimeisenä Hän on seisova tämän maailman multien päällä.


olen varma, että Jeesusta korottavat saarnaajat saavat kokea Pyhän Hengen voimaa ja johdatusta ja seuraväki kokee aitoa hengellistä kasvua ja parantumista.

silloin alkavat silmät myös aueta, käärmeen lumous haihtuu, ja järkeisopit, kuten "kaikkien lasten autuus", itsestään putoavat roskakoriin.

"Herra, sinä käskit tehdä kaikki kansat opetuslapsiksesi kastamalla ja opettamalla. Mitä minä voin tänään, nyt, tehdä Sinun valtakunnassasi, että Sinun tahtosi tapahtuisi minun elämässäni?"

mikä ilo enkeleillä - hei, tuolla vilahti valopilkku, yksi ihminen kyselee Jeesukselta neuvoja ja johdatusta!

sillä taivaan enkelit tietävät että se merkitsee heille pian mielenkiintoisia työpäiviä ihmisten parissa, pelastettujen palveluksessa.


Laitan kerran vielä tämän marssilaulun

en vaatimuksena, en uskon mittarina, en oikean jumalasuhteen kaavana

vaan kääntääkseni katseemme Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täyttäjään.


Sä kuljet seurassa Jeesuksen,
sen kertoo katseesi riemuinen,
sen kertoo laulusi helkkyvä
myös murheen kyynelten keskellä.

Ei tunne rauhaasi maailma,
ei huomaa tielläsi kukkia,
se aallon leikkeihin kiintyen
ei tiedä helmistä syvyyden.

Vaan helmen sait sinä kalleimman,
se aarre on veri Karitsan.
Hän kuoli puolesta syntisten,
nyt kuljet vaatteissa autuuden.

Jo täällä riemusi Jeesus on,
maan päällä, laaksossa ahdingon.
Kun matka vaikea uuvuttaa,
hän armonlähteenä virvoittaa.

Se lähde auki on kaikille,
vaan monet kulkevat ohitse.
Ei maista korskea maailma
sen voimaa, rauhaa ja riemua.

Vaan kylmä, synkeä erämaa
tuon virran partailla virkoaa,
se valkoliljoiksi puhjeten
jo loistaa riemua autuuden.

Ja virtain varsilla kulkijat
näin toinen toistansa auttavat:
Oi nosta pääsi ja kultaisiin
taas katso taivasten kunnaisiin!

Siis riennä, ystävä, riemuiten
ja kasva armossa Jeesuksen.
Saat kerran porteista Siionin
hääriemuun astua sinäkin.

Virsi 319
August Verner Jaakkola 1920.
Uud. Anna-Maija Raittila
virsikirjaan 1986.


keskustelujen puolella nimimerkki Haamul on Siinain pensaan äärellä ja kertoo Jeesuksesta näin palavasti:

"Kristus on meille kuin aamurusko, Valo, jonka olemme uskon silmillä näemme jo koittaneen tähän pimeään maailmaan. Hänen kauttaan olemme saaneet lupauksen iankaikkisuuden ihanasta päivästä, joka meille on luvassa. Silloin päivä ei enää koskaan vaihdu yöksi."



ja toisessa kohtaa:
"En. En ole koskaan kyennyt tuomaan yöhön valoa, päivä ei ole koittanut minun käskystäni kertaakaan. Ei minusta siihen ole. Mutta onneksi Herra on muistanut minut tomuksi ja tehnyt tämän kaiken itse.

Savi - ihminen, ja Herran Lupauksen sinetti - kaste, ja...
kaikki tulee pyhässä asussa esille, Kristuksen ansion tähden!

Siis minäkin tahdon ja me kaikki saamme yhtyä Pekka Simojoen lauluun:"


KOHOTTAKAA HUUTO KORKEIMMALLE

Tulkaa Hänen porteillensa kaikki, Luojan eteen, kiittäen!
Tulkaa Hänen suureen temppeliinsä
ylistystä laulaen!
Kohottakaa huuto korkeimmalle, kunniaksi Kuninkaan!
Soikoon uusi laulu Jumalalle, halki taivaan halki maan!


Virittäkää soitto, tuokaa rummut, torvet soikoon pauhaten!
Nyt on tullut aika viettää juhlaa,
nyt on aika kiitoksen!
Kohottakaa huuto korkeimmalle, kunniaksi Kuninkaan!
Soikoon uusi laulu Jumalalle, halki taivaan, halki maan!


Saamme käydä juhlakulkueessa, jossa riemulaulut soi.
Neidot siellä rumpujansa lyövät,
kaikki kansa karkeloi.
Kohottakaa huuto korkeimmalle, kunniaksi kuninkaan!
Soikoon uusi laulu Jumalalle, halki taivaan halki maan!


Täällä voimme aavistella vasta, kuinka kerran juhlitaan.
Milloin on se päivä, jolloin saamme
tulla juhlaan suurimpaan?
Kohottakaa huuto korkeimmalle, kunniaksi Kuninkaan!
Soikoon uusi laulu Jumalalle, halki taivaan halki maan!



Aamen, Haamul!

todellakin Jeesus on aamurusko, eikä kukaan voi aurinkomme nousua estää!

ilo Herrassa Jeesukessa on väkevyytemme.

semmonen väkevyys, jota suurempaa ei maapallo päällään kanna.



Jeesuksen totisesta seuraamisesta kertovaan virteen 434 Tauno Väinölä on antanut seuraavaa taustatietoa ja hengellisesti arvokasta ajatusta:

Virren kirjoittaja, norjalainen opettaja Hans Utbø (1849-1875), on virsikirjamme nuoria runoilijoita: hän oli kuollessaan juuri täyttänyt 26 vuotta. Kokoelma hänen runojaan, niiden joukossa tämä virsi, julkaistiin vasta 1880, mutta tämä virsi syntyi jo 1870, jolloin Utbø oli 21-vuotias.

Kunnian Herraa palvelkaa on voimakas lähetysvirsi, joskin se on sijoitettu palveluvirsien osastoon. Se kutsuu palvelemaan Jumalaa viemällä armon sanaa eli evankeliumia ”ihmisten avuksi”. Se taas tapahtuu ”palvellen matkalla muita”, kuten suomennoksen painokkaat loppusanat kuuluvat. Lähetys ja palvelu eli diakonia kuuluvat yhteen.


”Eloa kypsyy korjuuseen.” Kun paljon ihmisiä tuli Jeesuksen luo, tämä sanoi heihin viitaten: ”Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi” (Joh. 4:35). Aina ajankohtainen on hänen sanansa: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”

”Elonkorjuu” tarkoittaa kaikkea lähetystyötä, sadon korjaamista iankaikkiseen elämään.

Sadonkorjaajan ilosta pääsee osalliseksi myös lähettävän seurakunnan jäsenenä.

Tauno Väinölä
Virren 434 taustakuvauksesta.



viattomia lapsia ja ihania aikuisia ja vanhuksia on maailma pullollaan.

"Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”

joko itse lähtien tai toisia lähettäen.

muita vaihtoehtoja ei Jeesuksen omille ole.

ei saa lykätä lähetyksen hommaa Jumalalle väärän opin nimissä, tota kai he saava saavat armon ilman armonvälineitä!

kun Jumala lykkäsi homman meille, niin ei muuta kun töihin laiskurit!





verrattuna kaikkiin muihin tuntemiini lestadiolaisuuden suuntauksiin, Lapin herätyksen jälkeläisiin, esikoisuudessa on aitoutta, raakaa hengellistä ja yhteisöllistä alkuvoimaisuutta, vankkaa maallikkojen osallistumista ja avoimuutta muutoksille erityisen Lappi keskeisen rakenteen vuoksi.

samanlaista tervaksisten puiden räiskyntää tuskin on kirkollistuneessa papillisessa Rauhan Sana suunnassa, jota tosin en tunne kuin pintapuolisesti.

samoin ilmottaudun heikoksi pikku-esikoisten tuntijaksi.

mutta perustavin asia raamattupiirin puolella on tuo AnttiL perusidea..

Raamattu käteen jokaiselle, Jumalan Sanaa tutkimaan ja lukemaan, se auttaa omalla voimallaan ja uudistaa herätysliikkeen nuoruuden kukoistukseen.

joskus meiltä aurinko vähän pimenee emmekä muista, mikä tämä Jumalan Sana on.

Se on se sama Sana, jolla Jumala loi taivaan ja maan.

niin että ytyä kyllä löytyy.




esitin tämän palstan alussa haasteen ja toivomuksen, että väitteeni "maailman kaikkien viattomien lasten autuuden" harhaopista kaadettaisiin.

asia on hyvin vakava ja pyhä.

olen vakuuttunut, että meidän Herramme Jeesus Kristus tahtoo korjata erheeni, jos se sellainen on ja tällaisen rukouksenkin laitoin palstalle.

todella iloinen ja kiitollinen olen jos Auroora saat asiasta Hengen valoa ja voit osoittaa minulle, ja niille joita olen saattanut väitteelläni murheelliseksi, että opetan väärin.

Hän johdattaa meidät kaikkeen totuuteen, Totuuden Henki, eikä Hänessä ole mitään pimeyttä tai harhaa tai epäselvää mutinaa.

yhteisen pohdinnan tarkoitus on juuri se, että kaikki asetetaan kyseenalaiseksi ja kaikkea arvostellaan hengellisesti ja kaikki arvoton viskataan pois ja pidetään se, mikä hyvä on.