"Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette."
apostoli Paavali
2 Kor 13:5 Biblia 1776
Hän katsoo peiliin ja mitä hän näkee?
Hän näkee ihmisen kasvot, vaaleat hiukset, otsan, tummat kulmakarvat, siniset silmät, asiallisen nenän, posket, huulet ja vähän toista korvan nipukkaa.
"Olen saanut armon syntyä esikoislestadiolaiseen kotiin. Olen saanut kasvaa kiinni tähän meidän kristillisyyteemme pienestä pitäen. Olen yhdistyksen jäsen ja maksan jäsenmaksun uskollisesti ja osallistun koko sydämestäni rukoushuoneen rakentamiseen, hoitamiseen ja muihin talkoisiin."
"Tulin parannukseen, kun ensimmäisen kerran tulin isän ja äidin luo ja pyysin anteeksi pahaa tekoani. Ja kuinka rakkaasti he minulle anteeksi antoivat, hyvä mieli siitä tuli koko päiväksi."
"Tiedän, että on monia kohtia joissa nuo toiset noudattavat tämän kristillisyyden neuvoja tarkemmin kuin minä, mutta pysyttelen oikealla tiellä, ihan sen keskellä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Teen parhaani, mutta tiedän että he pääsevät kyllä varmasti perille."
"Käyn ahkerasti seuroissa"
"usein olen myös muiden joukossa astunut pöntön luokse ja pyytänyt saarnaajalta "annatko mulle anteeks mun syntisyyteni ja viallisuuteni ja kärsimättömyyteni ja pahanpuhumiseni" ja mikä ilo onkaan sydämen täyttänyt tämän nöyryyttävän kokemuksen jälkeen kun saarnaaja niin isällisesti ja rakkaudella sanoo "usko anteeksi kaikki synnit ja viat Jeesuksen nimessä ja veressä" ja niin totisesti tahdon tehdä."
Peilikuva katsoo takaisin vakain sinisin silmin, otsa kirkkaana ja koko olemus jollain tapaa niin aitona ja hän aivan kuin kuulee vakuuttavan äänen "olen oikealla tiellä ja pääsen perille taivaan kotiin"
hänen lisäkseen esikoisten seurakansan joukossa on näitä todella tarkkoja tien kulkijoita, jotka noudattavat jokaista tämän kristillisyyden ohjetta omantunnon tarkasti ja mitään salaista maailmallisuutta suosimatta.
kun asia on julistettu synniksi, siitä tulee taas uusi ilon aihe, jotain jonka pois panemalla saa iloita esikoisten seurakunnassa.
kuinka hartaasti nuoret ottavatkaan tämän kristillisyyden ohjeet sydämelleen ja tahtovat kokonaisvaltaisesti antautua Jumalan tahdon noudattamiseen elämässään.
on siellä joukossa myös oikeita kristittyjä.
raskain sydämin he seuraavat kuinka laumaa viedään harhaan ja murehtivat myös omaa epätäydellistä vaellustaan.
mutta palatkaamme peilikuvaa katselevan tuttavamme luo.
hän ei ainoastaan näe peilissä tämän meidän kristillisyytemme suojissa pelastuvan ihmisen kasvoja.
hän osaa ulkoa armojärjestyksen sekä Vuorisaarnan että muiden opetusten mukaan.
hän tietää että kasteessa ei oikeasti kukaan synny uudestaan.
hän tietää, että ulkopuolella tämän meidän kristillisyytemme on kuolleen uskon ihmisiä, joilla on usko peruukissa.
mutta koska hän ei ole itse syntynyt uudestaan kasteessa eikä ole todellisuudessa koskaan kulkenut oikeasti tuota armojärjestyksen tietä, joka niin tarkkaan määritellään, vaan jotain sinne päin, hän ei ole itse syntynyt uudestaan.
hän ei sitä vain tiedä.
ja osoitellessaan sormella ulkopuolisia, joilla ei ole Pyhää Henkeä ja oikeaa uskoa niinkuin se tässä meidän kristillisyydessämme ymmärretään, hän ei huomaa, että on itse kuolleen uskon kantaja, usko peruukissa eikä sydämessä.
pelkkiin ulkonaisiin tapoihin ja yhteisön valheelliseen opetukseen turvaava eksynyt.
joka ei ole koskaan oikeasti kohdannut Jeesusta.
"Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette."
apostoli Paavali
2 Kor 13:5 Biblia 1776
autuas on se ihminen, jota satuttavat nämä seppä Högmannin sanat
"yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki:
Kristuksen sisällinen tunteminen"
sillä jokaiselle anovalle annateaan, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan
Nin mine mös sanon teille/ Annocat/ nin teille annetan. Etziket/ nin te leudhet. Colkutacat/ nin teille auatan.
Sille iocainen quin anopi/ se saapi/ ia ioca etzipi/ se leute/ Ja ioca colkutta/ sille auatan.
Cuca teiste se Ise ombi/ iolda Poica Leipe anopi/ andako hen sen edhest Kiuen? Eli ios hen Cala anopi/ andako hen henelle sen edhest Kärmen?
Eli ios hen Muna anopi/ andako hen henelle sen edhest Scorpion?
Jos nyt te/ iotca pahat oletta/ taidhatta hyui Lahioia anda teiden Lapsillen/ Palio enemin teiden Taiualinen Isen/ andapi pyhen Hengen anouaisille.
Luukas 11:9-13 Agricola 1548
Kirjoittanut: mama
Tämäpä onkin rankkaa tekstiä.
Mihin turvaan? Turvaanko sunnuntaiseen seuroissakäyntiin, oikeaan esikuvaan, neuvojen noudattamiseen, perinnäissääntöihin, jäsenmaksun maksamiseen, vanhempieni uskoon, siihen, että tutut vielä tervehtii, saarnaajiin, lapinvanhimpiin, rahaan, oikeanlaisiin ystäviin, koulutukseen, hyvään työpaikkaan, ...?
Vai turvaanko Jeesukseen, joka joskus outojakin polkuja kuljettaa.
Mistä voisin luopua Jeesuksen tähden?
Persäter:
VastaaPoista"Muuten voi käydä niin, että kaikki luulevat, että heillä on korvat, vaikkei heillä kuitenkaan ole tätä tehtävää. Silloin tulee sekaannus kristillisyyteen."
Jeesuksen mukaan k a i k i l l a lampailla on korvat. Vanhin Gunnar Persäterin mukaan näin ei ole!
Paavali käskee k a i k k i a kristittyjä koettelemaan ja pitämään sen, mikä on hyvää. Vanhin Gunnar Persäterin mukaan vain "ymmärtäväiset" kristityt saavat tehdä näin.
Muuten tulee sekaannusta.
Vanhin Gunnar Persäter siis todistaa, että Jumalan sanan tutkimisen mukana tulee seurakuntaan sekaannusta.
Luther näkyy olevan erilaisessa uskossa:
Uskonpuhdistaja M. Lutherin mukaan "Sanalla seurakunta on pelastettu, Sanalla se myös palautetaan ennalleen ja Sanalla antikristus tullaan tallaamaan maahan".
Gunnar Persäterin seurakunnassa kaiken tekee joku muu: "kuuliaisuus sille, mitä Henki seurakunnalle opettaa". On huomattava, että tämä Henki ei pidä yhtä Jumalan sanan kanssa.
Onko Gunnar Persäterin oppi jotain uutta oppia?
Ei ole, sillä Lutherin aikaan Rooman kirkko ja sen uskolliset vanhimmat opettivat tätä samaa oppia.
Johannes Hus tuomittiin tämän saman vaatimuksen perusteella. Tiedämme, että Hus rohkeni nousta äitiseurakuntaa ja sen uskollisia vanhimpia vastaan. Häntä tosin varoittivat monet vakavat kristityt, jotka halusivat säilyttää lauman yhtenäisenä ja kristittyjen välisen rakkauden ehjänä. Omaan viisauteensa mielistynyt J. Hus kuitenkin hylkäsi nämät monet kalliit neuvot, joita jo edesmenneet saarnaajat olivat antaneet.
Husin tuomiopäätös on dokumentoitu. Pääsyytös oli siinä, että Hus ei pitänyt luottamusta Rooman äitiseurakuntaan autuuden ehtona.
Kaikki uskolliset saarnaajat olivat sitä mieltä, että ilman luottamusta Rooman äitiseurakuntaan ja sen uskollisiin saarnaajiin ei kukaan voi pelastua.
Tauno Immonen Helsingistä on kirkastanut meille tätä kallista oppia, joka on jäänyt Husin päiviltä unholaan.
Myöskin ent. pj. Pekka Liuksiala on tuonut tämän saman asian esiin.
Tässä Immonen ja Liuksiala lyövät sen saman naulan päälle vanhin Gunnar Persäterin kanssa. Mitä siitä tulisi, jos lampaillakin olisi korvat?
Vanhin Gunnar Persäterin oppi ei ole uusi. Kun M. Luther oli 14.10.1518 kardinaali Cajetanuksen edessä Augsburgissa, esitettiin Lutherille tämä sama Gunnar-vanhimman opetus: yksityisellä munkilla ei voi olla korvia, vaan sellaiset on vain Pyhällä Isällä ja niille, jotka toimivat uskossa ja luottamuksessa yhdessä hänen kanssaan.
Mitä sitten sanoo M. Luther, joka näin julkealla tavalla alkoi 1500-luvulla roskittamaan Rooman äitiseurakuntaa ja vaatimaan sen uskollisilta vanhimmilta avointa keskustelua opista ja elämästä?
Lutherin mukaan k a i k i l l a Kristuksen lampailla on korvat:
"Se joka näitä kuulee ja ne käsittää, on Kristuksen lampaita, niinkuin hän itse sanoi: "Minun lampaani kuulevat ääntäni". Ne sitä vastoin, jotka eivät tahdo tätä oppia kuulla ja jotka eivät sitä lampaille saarnaa, eivät ole Kristuksen lampaita eivätkä oikeita paimenia, vaan parhaat heistä ovat palkkalaisia, toiset raatelevia susia. Sellaisia ei pidä kuulla, vaan paeta kuin itse perkelettä".
Kuten huomaamme, Luther ei käske saarnaajien paeta väärin opettavia saarnaajia, vaan hän neuvoo kuulijoita tekemään sen.
>>Mikko.
VastaaPoistaEi raamatussa puhuta pirujen palottelemisesta. Ei Jeesus itsekkään palitellut. Hän käski lähteä ulos. Näin voidaan tehdä Jeesuksen nimen voimsasta vieläkin.>>
Nyt olisi itsekunkin hyvä miettiä näitä ulos lähtemisen motiiveita ja voimaa.
1 Jos voima on Jeesuksen nimessä ja motiivi
sanan tähden
2 Josko voima on lihallisten motiivien ja ns. yleisten syiden tähden
Jos voima on Jeesuksessa ja motiivina evankeliumin sanan puhtaus, olisivat jäljet toisenlaiset.
Tarkoitan sitä, että aina kun kynnetään Herran peltoa, nousee loukkauskivi esteeksi. Mitä tällä tarkoitan?
- jos kannellaan itsevanhurskauden perkeleestä,
nousee perinnelestan sormi pystyyn ja kuuluu ääni "so, so, ei saa".
- jos kerrotaan siitä kuonasta, jota antikristuksen henki kakkii elävän veden lähteeseen, nousee taaskin ääni varoittamaan: "so, so, ei saa pilkata!".
- jos puhutaan siitä ahdistuksesta, jota töiden vanhurskaus teettää Herran omille, nousee taaskin perinnelestan varoittava sormi pystyyn: "ahtautta pitää ollakin ahtaassa portissa!". Kristus ei kuitenkaan puhu tällaisesta ahtaudesta, vaan vapaudesta, kuten apostolitkin. "Heidän olkainsa vitsan ja heidän vaatijansa sauvan Hän on särkenyt, niin kuin Midianin aikana".
Perinnekristitty, joka fyysisesti voi olla ulkona, mutta edelleen sydämessään istuu keskellä ahtainta itsevanhurskauden perinnettä, haluaisi tämän käskijän sauvan edelleen säilyttää.
Minussa tällainen kiivaus menee lähinnä sanan himmentämisen piikkiin.
Kun kumminkin puhutaan siitä lähtemisestä, niin mistä syystä sitten on lähdetty, kun syynä ei näytä kerran puhtaan sanan vapaus?
Olisiko se ns. Sepeteuksen poikien ongelma?
Jos taas motiivina on evankeliumin sanan vapaus ja sen kuuluminen, ei ihminen voi olla vaiti. Hänen on pakko puolustaa sanaa.
"Minä, tohtori Martinus Luther, olen tullut pakotetuksi siihen, että minun on täytynyt tulla tohtoriksi. Minun on tarvinnut vannoa ja luvata rakkaimmalle Pyhälle Raamatulleni, että saarnaaj ja opetan sen mukaisesti. Siinä opetustyössä on paavikunta tullut tielleni ja tahtonut minua estää. Niin sille myös on käynyt... ja pitää vielä pahemminkin käymän, eikä heidän pidä minua estää".