Tarina sormusten herrasta

Tämä tarina on tosi.

Kaukana Pohjanmaalla, jonne jonkun profeetan mukaan, oliko se nyt Sakkeus, Herran Henki viimeisinä päivinä laskeutui, on kaupunki.

Sitä suojaavat paksut korkeat muurit joiden sisällä sen asukkaat arkisissa askareissaan ja juhlissaan turvallisesti kulkevat.

Muurissa on useita portteja, jotka on huolellisesti suljettu ja ovat nimeltään:

"Louhioja" "Raja" "Puistola" "Tuomela" "Mustikka" "Noljakka" "Kannikka" "Lepola" "Kotka" "Tappara" "Sora" "Lepo" "Pelto" "Pihlaja" "Lossi" "Siirtola" "Nyystölä" "Kirkkotie" "Tapio" "Uusitalo" "Kurki" "Keitintehdas" "Kaita tie" ja muutama nimetönkin.

Portit ovat suurimman osan viikosta kuitenkin kiinni. Kaupungin asukkaita lukuunottamatta niistä harvemmin muukalaiset käyvät sisään. Vieraita ei sen kummemmin odoteta eikä oikeastaan edes toivota, jos rehellisiä ollaan.



Kaupungin muureilla kulkee tarkkasilmäisiä vartijoita suojelemassa asukkaita.

Ulkopuolista asiaa ymmärtämätöntä saattaisi tosin hieman hämmentää, että nämä vartijat ovat kääntäneet selkänsä ulkopuolelle ja katselevat kaupungin sisälle!

Sen sijaan että vartijat tarkkailisivat muurien takana olevaa maastoa, ilmatilaa, maailman menoa ja mahdollisia uhkaavia asioita tai ihmisiä, vartijat seuraavat huolellisesti kaupungin omia asukkaita ja heidän puuhiaan.

Aina silloin tällöin muureilta kuuluukin vihellys tai huudahdus ja joku kaupunkilainen saa ohjeita tai varoituksia kävelytavastaan, pukeutumisestaan tai muuten vain kehoitusta olla ahkerampi.

Kaupungissa on monien ammattien edustajia, paljon kotiäitejä, poliiseja, autokauppiaita, opettajia, lääkäreitä, tehtaan työläisiä, metsänhoitajia, kunnanvaltuutettukin, lastenhoitajia ja paljon muita.

yksi ammatti on kuitenkin ankarasti kielletty - kaupungissa ei ole lainkaan pappeja.

jos joku kaupunkilainen innostuu enempi lukemaan jumaluusoppia, hänet melko pian yhteisellä päätöksellä karkoitetaan kaupungista ja portit suljetaan häneltä.


Kaupungin hallituksella on talo keskustassa, jonne kaikki tiet vievät ja jonne on myös puhelinyhteys ja posti toimii.

Ikkunat ovat paksujen verhojen peitossa ja kaupunkilaiset ovat tottuuneet siihen, että päätöksiä tehdään siellä suljettujen ovien takana.

Sanotaan, että Ph arvot ovat siellä korkealla, mutta niitä on tietenkin vaikea mitata, ja harvoin sieltä kuulemma rukouksen ääntä kuuluu.

Savumerkit kertovat että ratkaisuun on tultu jossain asiassa ja airueet niistä sitten kaupunkilaisille kertovat, jotka hyväksyvät kaikki ratkaisut mutisematta.

ei ole tapana kaupungin johtoa arvostella.



kaupunkilaiset kokevat olevansa erityisessä asemassa Taivaan Jumalan suhteen ja Hänen erityisiä suosikkejaan.

Itse asiassa monet kaupunkilaiset ovat vakuuttuneita, että vain heidän majoissaan on jäljellä sitä elävää kristillisyyttä, joka aikoinaan Beetlehemissä ja Jerusalemissa syntyi.

heidän mielestään koko maailma on synkän pimeyden, luopumuksen ja synnin vallassa ja perkele hallitsee kaikkia maailman kirkkoja, Pietarin kirkkoa Roomassa, Johanneksen kirkkoa Konstantinapolissa, Lutherin kirkkoa Pohjoismaissa ja anglikaanista kirkkoa Brittein saarilla.

vaikka he eivät sitä näin sano, ulkopuoliset saavat ymmärtää, että vain tässä kaupungissa, kuin Jeesuksen vertauksen ylhäällä vuorella olevassa kaupungissa, loistaa yössä vielä öljylampun aito ja alkuperäinen valo.



sangen ihmeellinen on siis tuo kaupunki ja tahdomme nyt sitten vieraina huolellisesti kuunnella, millaista opetusta tässä Jumaalan ainoassa jäljellä olevassa lammaslaumassa Jeesuksen omille annetaan.

pois sellaiset väitteet, että kaupunkia valaisee järjen valo eikä Karitsan aurinko, ihmisten mielipiteet eikä Jumalan Sana, ihmisten ajatukset eikä Jumalan tahto.

sehän olisi julkeata noin väittää, joten seuratkaamme nyt kaupungin menoa.

itse olen havainnut kaksi vavahduttavaa tapauasta, jotka kerron tässä meille kaikille ylösrakennukseksi.

jos vähän liiottelen pantakoon se minun vilkkaan mielikuvitukseni tiliin ja jos sanon jotain, mikä ei ole totta, annettakoon siitä tämän tarinan kertojalle heti oikaisua ja satinkutia.


eräänä päivänä näet katselin täältä kaukaa Pyhältä maalta kaupungin elämää.

ihmiset kulkivat arkisissa askareissaan ja pyhän vietossaan totuttuun tapaansa.

ei ollut kotien ikkunoilla kukkia, taidemaalarit olivat haudanneet leiviskänsä, muusikot kätkeneet soittimensa, kuorolaulua ei kuulunut, välillä gregoriaanista yksiäänistä veisuuta, jota kanttori komeasti johti vahavalla äänellään.

silloin näin kuinka eräs viehkeä siististi pukeutunut rouva käveli kaupungin kadulla asioitaan hoitamassa.

hän pysähtyi hetkeksi keskustelemaan jostain asiasta pitkänlaihan, valkotukkaisen ja hieman tuiman näköisen kaupungin johtoon kuuluvan mielestäni vähän oudon miehen kanssa.



yllättäen tämä johtoportaan mies menetti malttinsa ja kasvonsa kävivät punertaviksi, hyvä ettei savua tullut korvista ja silmiin syttyi tulinen vihainen katse.

en oikein hyvin kuullut tänne 5000 km päähän sanoja, mutta jotain tämmöistä meidän kielen sävyistä olin kuulevinanin

"sinä lutka, sinä huoran penikka, sinä saastainen miesten viekottelija, perheiden rikkoja, sinä katala viettelevä Eeva, sinä synnin alku ja juuri..."

puheensa oli melko rankkaa ja kuola hieman suupielestä taisi valua.

mietin, miksi ihmeessä tämä arvokas hengenmies noin menettää malttinsa ja alkaa kutsua tuota mielestäni ihan siveää kaupunkilaista portoksi?

sitten ymmärsin.

aurinko tuli pilven takaa esiin ja valaisi noita kahta kadulla olevaa ja naisen kaulalla välähti pieni esine.

Ihmisen Pojan merkki.

kullasta tehty merkki, josta kautta aikojen kristityt on tunnistettu.

mutta ilmeisesti tässä kaupungissa sillä on nimi "porton koru" ja vihaisesti tuhahtaen hengenmies jatkoi matkaansa mutisten "pienikin koreus kadottaa"


näin kirkkaasti siis rakkauden Jumalan ihmeellinen valo Kristuksessa loistaa tuolla kaupungin kaduilla!

nöyrästi kaupunkilaiset tekevät parannusta kaikesta, mitä heitä uskollisesti ja kärsivällisesti vuodesta toiseen rankkaa palvelustyötä tekevät kaupunginjohtajat näkevät hyväksi ilmoittaa.

viime kesästä lähtien on lakannut iloinen hei huutokin kuulumasta kaduilla ja ihmiset tervehtivät toisiaan kohteliaasti muilla ilmauksilla kuin tuolla, jonka joku Raamatun kertomus hämärästi muistaaksemme kieltää.



tämän pienen kultaisen ristin tapahtuma sai minut mietteisiini, mutta Ihmisen Pojan merkin kieltäminen koruna tietysti kuuluu kaupungin tapoihin ja maassa maan tavalla.

mutta sitten panin merkille, että nyt täällä Jumalan erityisesti rakastamassa kaupungissa, jossa ainoastaan Hänen lapsiaan on jäljellä on tulossa suuri tapahtuma.

Tästä kaupunkilaiset käyttävät ilmaisua "julistetaan synniksi"

se on merkittävä juttu, ja nopeasti sana kiertää talosta taloon - hei, tulkaas kuulemaan, tänään jotain julistetaan synniksi!

asiaa sitten pohditaan myöhemmin pitkään ja kaikki ahkeroitsevat että tämä uusi ohje tulisi mahdollisimman tarkoin pantua käytäntöön.

airuet olivat nyt liikkeellä ja kansaa alkoi kokoontua torille, jossa juhlallinen julistus tultaisiin antamaan.



minäkin täältä kaukaa havahduin kuuntelemaan ja seuraamaan tätä suurta tapahtumaa Taivasten valtakunnassa.

nyt varmaan itse Isä Jumala antaisi kuulla jotain olennaisen tärkeää, joka olisi siunauksena ja apuna tälle Hänen ainoalle laumalleen, näille uskollisille, jotka ovat pitäneet kiinni Jeesuksesta kun koko muu maailma on eksynyt ja lähteynyt eriseuran tai saatanan viekottelujen tielle.

tämä tulisi olemaan nyt varmaan jotain todella syvää ja suurta, rohkaisemaan näitä kilvoittelijoita elämän tiellä ja ohjaamassa kohti iankaikkista autuutta, jonne vain näistä porteista on mahdollista päästä.



ja näen suuren joukon näitä Esikoiselle uskollisia kokoontuneena airuiden kutsusta.

kaikki ovat hiljentyneet kuuntelemaan mitä tänään saamme kuulla ja minäkin oikein herkistän korviani, kun kaupunginjohdon edustaja astuu puhujanpaikalle ja on veisattu mahtavasta virrestä kaksi ja puoli säkeistöä.

ja sieltä se tulee!

Jumalan valtakunnan ihmeellistä taivaallista sanomaa sielujen pelastuksesi ja uskollisten Karitsan lampaiden turvaksi ja neuvoksi tällä kaidalla elämän tiellä.

"miehet eivät saa käyttää sormusta"


viesti jysähtää perille kansaan ja myös minuun ulkopuolisena tarkkailijana kuin Mooseksen sana Siinailta.

mikä valtava ilmoitus, mikä ihailtava neuvo, mikä puheen taituruus ja ajatuksen syvällisyys.

tämän täytyy tulla suoraan sieltä Ruotsin Lapin Beetlehemistä, jossa Jeesus lapsi uudelleen syntyi pimeään talviyöhön!

ymmärrän oitis, että kultaisen sormuksen pitäminen on tietenkin koreilua!

kaupunginjohtajan Rolex, suoraksi silitetyt puvun housut, tarkkaan kammatut kulmakarvat eivät minua häiritse - sillä eihän hänellä ole kimaltelevaa sormusta sormessaan!

ja ymmärrän oitis myös, että tämä kaikkien pakanakansojen tuntema uskollisen kihlauksen tai avioliiton merkki on myös hankala.

näet jos silmä välttää ja on joku nätti tyttö näköpiirissä, niin ensimmäisenähän he vilkaisevat vasemman nimetöntä - hei, tämä komea ukkeli on vapaa! ja siitähän voi syntyä ihan kivaakin keskustelua, kun ei perhesuhteista vaan tule puhe.

Kirjoittanut: Rami
Sä et Mikko ole vissiin kuullutkaan, että ukkomiehet ovat nykyään tavoitellumpia kuin poikamiehet. Että sen tähden.

Ei pelkän koreilun takia.

Muuten kyllä ehdottaisin sinulle kirjailijan uraa. On sulla sen verran lennokas mielikuvitus.


Kirjoittanut: Rami
Hävettää sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut sormusta. Kyllä olen uhonnut, että ostan sen 40-vuotis hääpäivän kunniaksi, mutta nyt on jo 42 vuotta täyteen ja aina on rahoille löytynyt järkevämpää käyttöä.

Mitään viettelyksiä ei ole tielleni sattunut.

Pitäskö kokeilla minkä säväyksen sormus tekisi. Vois vaikka messinkirenkaasta aloittaa.



Kirjoittanut: MikkoL

ymmärrän hyvin että saatoin vihjauksellani sormuksesta monta kunnon miestä ilman vihkisormusta aiheettomasti epäilyn alaiseksi.

tuota minun ei olisi tarvinnut edes kirjoittaa, koska "vapaana oleminen" ei todellisuudessa liity kysymykseen vihkisormuksesta.

varmaan ajatus on samantapainen kuin se, että kravatin käyttö on koreilua.

mietin vain noita monia edesmenneitä essumiehiä: miltähän heistä tuntuu kävellä siellä uudessa Jerusalemissa kultakaduilla, kun on tämmöinen kultaisen metallin ja koreilun huoli täällä ajassa?

ja vielä portit jaspiksesta ja onyx kivestä? eikö nyt vaikka kunnon kelohonka olisi riittänyt siellä taivaassakin?


kirjoittanut:immata
Miesten sormuttomuus ;-) on selitetty saarnaajien toimesta niin, ettei Jeesusta kihlaa morsian vaan Jeesus kihlaa morsiammen.


Tarina on totta. Ikävä kyllä. Voi kun puhuvaiset lukisivat Raamattupiirin kirjoituksia!


Kirjoittanut: MikkoL
voisitko Immata vähän selittää laajemmin tuota kuvaamaasi kihlausta, en oikein ymmärrä ajatusta sormuksen suhteen.

Jeesus kihlaa, morsian kihlaa

mies antaa kihlasormuksen naiselle, avioliitossa mies ja nainen antavat toisilleen sormukset ja pidetään kaunis sormusrukous.

en ymmärrä mitä tuo kertomasi lause tarkoittaa.


Uusi vihkikaava pääpiirteissään

JOHDANTO

1. Johdantomusiikki (soitinmusiikkia ja/tai virsi)
2. Alkusiunaus
3. Johdantosanat
4. Psalmi
5. Rukous

SANA

6. Lukukappale (luetaan raamatunteksti)
7. Vastaus (virsi, psalmi, laulu tai soitinmusiikkia)
8. Evankeliumi (luetaan raamatunteksti evankeliumista)
9. Puhe

VIHKIMINEN

10. Kysymykset (kaksi vaihtoehtoa)
11. Sormusrukous
12. Sormuslupaukset (voidaan jättää pois)
13. Avioliiton vahvistaminen ja aviopuolisoiden siunaaminen
14. Vihkivirsi
15. Yhteinen esirukous
16. Isä meidän -rukous

PÄÄTÖS

17. Siunaus
18. Lähettäminen
19. Päätösmusiikki


9. Sormusrukous

Sulhanen antaa papille sormuksen (sulhanen ja morsian antavat papille sormukset). Vihittävät voivat polvistua. Pappi lausuu pitäen sormusta (sormuksia) koholla:

Rukoilkaamme sen liiton puolesta, jonka merkkinä tämä sormus on (nämä sormukset
ovat).
Kaikkivaltias Jumala.
Sinä itse olet rakkaus ja siunaat niitä,
jotka turvautuvat sinuun.
Ota suojelukseesi tämä liitto.
Auta NN:ää ja NN:ää (etunimet) elämään avioliitossaan
pyhän tahtosi mukaan,
pysymään toisilleen uskollisina
ja palvelemaan toisiaan kiitollisin mielin.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden.

S Aamen.

Pappi antaa sulhaselle sormuksen, ja tämä panee sen morsiamen vasemman käden nimettömään. Jos käytetään kahta sormusta, pappi antaa vihittäville sormukset ja nämä panevat ne toistensa vasemman käden nimettömään.


"Rukoilkaamme sen liiton puolesta, jonka merkkinä tämä sormus on"


liiton merkki

ei kelpaa koska on kultaa

olisko messinki vähempi koreaa, Rami, vai miten tämä oikeasti menee?

hjelp!

Kirjoittanut: Haamul
Onhan se tosin vanhatestamentillinen tapa, että mies kihlaa naisen eikä nainen miestä.

Kovin syvällisesti eivät Raamattua ja etenkään Vanhaa testamenttia lue ne lestadiolaiset saarnaajat, jotka jakelevat tietynlaisia sääntöjä, kuten: "älä pue tietynlaisia vaatteita, älä käytä koruja ym., älä edes koske tiettyihin asioihin, sillä kristitty ei ei näin tee".

- - -

Hes. 16 kertoo tosin, miten Kristus otti omakseen morsiamensa, ja koristeli hänet hyvin runsaasti.

"Minä puin sinut kirjailtuihin juhlavaatteisiin, panin jalkaasi pehmeät nahkakengät, kiedoin päähäsi pellavaisen liinan ja asetin upean viitan harteillesi.
Minä kaunistin sinut koruilla ja sinun ranteesi kultarenkailla ja kiedoin kaulaasi kultaiset ketjut. Minä kiinnitin nenääsi kultarenkaan, ripustin korut sinun korviisi ja laskin hiuksillesi kimaltavan otsarivan."

Mutta eihän siitä mitään hyvää seurannut. Se vaimo alkoi huoraamaan...

Hyvin pinnallista ja hengetöntä raamatuntulkintaa edustaisi sellainenkin tulkinta tuon Hesekielin luvun perusteella, että korut olisivat syntiä.

Kirjoittanut: immata

Jossakin kanssapuheissa on tullut oheisaiheena miesten sormusasia. Siinä sitten selitettiin, ettei nainen kihlaa miestä. Perusteluna juuri Jeesuksen kihlaama morsian, joka on esikuvana essumiehille.


Kulta ei siis ole se pointti tässä.



Tuo selitys on perustana sormuskiellolle yleisesti, näin olen saanut kuulla jo nuoruuden ajoista lähtien.

Tämä kultakorukielto taas on lappiwanhinten kielto, koska se on koreutta ja herättää "jotain hämmentävää" heissä. Tarttuvat oireisiin, eivät omaan juurisyyhynsä. Minun mielipiteeni.

Kirjoittanut: Haamul
Joo, ei kulta ole pointti. Tuo miesten sormusasia ei ole kovin kumma asia, kyllähän sen voi raamatulla tavallaan perustellakin.

Mies valitsee vaimon eikä vaimo miestä. Näin on hengellisesti, kun Kristus nähdään sulhasena ja seurakunta morsiamena. Maallisesti asia tietysti tänä päivänä on milloin mitenkin.

Mutta koruissa synniksi taidetaan lukea yhtä lailla puuhelmet kuin kultaiset kaulanauhat. "Koreuden alla piilee huoruus".

Koreus lestadiolaisittain tosin nähdään aika yksisilmäisesti vain tietyissä esineissä ja asuissa.

Sen sijaan esim. korostuneessa askeesisissa ja koruttomuudessa ei nähdä sen turhuutta, sitä ei nähdä seurakuntavaimon omatoimisena ja turhana "koristautumisena", jota se kuitenkin tavallaan on.

Kirjoittanut: immata
Juuri niin!

Kirjoittanut: mama

Mulla ei meinaa mennä jakeluun nuo ylläolevat raamatulliset perusteet tolle sormuskiellolle.

Voihan toki vaikka kuperkeikoille tehdä kiellon sillä, että ei tiedetä Mooseksen tehneen kuperkeikkoja. Tai Jeesuksen, jos Mooseksen auktoriteetti ei riitä.

Kihlaus on molemminpuolinen sopimus, jonka merkiksi vaihdetaan kihlasormukset.

Vai onko joku teistä arvon herrat ottanut puolison, ilman kysymistä? Tai arvon rouvat, onko joku teistä kihlattu ilman, että olette juuri tuota miestä halunneet?

Taitaa olla täällä sellaisia rouvasihmisiäkin, jotka ovat kosijana olleet.



Kovin vähän on tietoa kihla- ja vihkisormuksista netissä ja vaikuttaa siltä, että se, mitä suomeksi löytyy on käännetty samalta englanninkieliseltä timanttifirman sivulta... muutamin lisäyksin.

Sivulla http://www.haat.fi/artikkeli.shtml/681848?korut kerrotaan:

Suomessa sormus yleistyi avioliiton symbolina katolisen kirkon vaikutuksesta keskiajalla. Sormuksen pyöreä muoto on täydellisyyden ja ikuisuuden symboli. Sormukseen kätkeytyy suojelevia voimia, sillä sormen ympärille sulkeutuva rengas synnyttää suojaavan vaikutuksen, joka karkottaa pahat henget. Vihkisormuksen paikaksi vakiintui vasemman käden nimetön, koska juuri tästä sormesta uskottiin olevan suora yhteys sydämeen.

Keskiaikana suosittuja olivat uskonnollisten symbolien koristamat kulta- ja hopeasormukset. 1600-luvun lopulla Ruotsissa ja Suomessa tuli tavaksi, että sulhanen antoi morsiamelleen vihittäessä vielä toisen sormuksen. Tästä alkoi kahden sileän sormuksen historia. Vain Suomessa ja Ruotsissa vaimot käyttävät kahta sormusta, muissa maissa se on lesken merkki. 1600-luvulla tuli myös tavaksi, että sulhanenkin rupesi käyttämään sormusta.