Amerikkalainen kauriin punkkikoiramme aika tuli lähteä ja hautasimme Jerryboyn kauniille rinteelle öljypuiden väliin paikalle, josta Beetlehemin kaupunki näkyy.
nyt olemme Jerryn nukkumasijoilla ja parvekkeella käyneet varsinaista sotaa punkkeja vastaan. olihan niitä turkissaan aina kesäisin ja annoimme hoitoa, mutta se oli tuttua hommaa. Lapsena kirmasimme rantalepikossa ja joskus jouduimme omalta iholtammekin näitä poistamaan.
rakennuksemme kiviseinän raoissa ja ikkunoiden, ovien väleissä sitkeästi elävät lukemattomat punkit ovat olleet uusi tuttavuus. olen maallikkona täysin hämmästynyt opittuamme punkkisodassamme hieman tuntemaan tätä Jumalan luomaa eläintä.
kaksi asiaa on tullut tästä oppimisesta mieleeni:
1. punkin evoluutio?
2. miksi Jumala on luonut punkin, koiralle niin kiusallisen loisen, jonka eräs laji voi aiheuttaa ihmiselle vaarallisen aivokalvontulehduksen?
olisihan sen voinut jättää luomattakin, siinä missä syöpäsolunkin.
(tietolähteinä tähän kirjoitukseen olen käyttänyt suomalaista ja englantilaista wikipediaa ja eräitä muita internet sivuja.)
punkki kuuluu hämähäkkien ihmeelliseen maailmaan - kuka ei olisi ihaillut hämähäkin seitin taidokasta rakennetta ja kysynyt, mistä tuo pieni otus on oppinut sellaista kutomaan!
punkkeja elää maalla ja sekä suolaisessa että makeassa vedessä. Niitä tunnetaan nykyään yli 30.000 eri lajia, ja luonnontieteilijöiden mukaan lajeja on varmasti vielä paljon enemmän.
koska niitä on niin monenlaisia, luonnontutkijat jakavat ne kolmeen pääluokkaan - aidot punkit, lukkipunkit ja loispunkit, joihin meille ja koirillemme tutut kiusankappaleet kuuluvat.
petoja ne ovat! Suomessa tuttuja ovat pelätty puutiainen, pikkarainen pölypunkki, punainen samettipunkki sekä vihannespunkit.
metsässä näemme noita pieniä punaisia samettipunkkeja, meille vaarattomia, jotka käyvät hämähäkkien tai heinäsirkkoihin ja juotuaan niiden verta hyppäävät kyydistä ja jättävät saaliinsa eloon.
Loispunkkien lahkossa on yli kahdeksantuhatta erilaista petopunkkia.
nämä veijarit metsästävät saalistaan tunnistuselimillään usein hajun avulla, käyvät saaliinsa kimppuun vahvoilla leuoillaan, iskevät hampaansa syvälle ja pistävät murkinaksi.
kooltaan nämä petopunkit ovat puolen millimetrin luokkaa, naaraat isompia, ja ne kykenevät liikkumaan pitkiä matkoja, lentämään jopa tuulen mukana.
ihmiset ovat oppineet käyttämään punkkeja taistelussa kaikenmoisia kasvihuoneen vihulaisia vastaan biologisessa, luonnonmukaisessa torjunnassa.
niveljalkaiset vihannespunkit, ripsiäiset, kirvat, harsosääsket, jauhiaiset ja miinaajakärpäset pelätkää!
viisas puutarhuri näet päästää kimppuunne
Ansaripetopunkkejä, jotka syövät kehrääjäpunkkeja
Harsosääskenpetopunkkeja, jotka syövät, kuten nimi sanoo,harsosääskiä
Ripsiäispetopunkkeja, jotka syövät ripsiäisten lisäksi vihannespunkkeja
Suomenpetopunkkeja, jotka syövät vihannespunkkeja
Swirskipetopunkkeja, jotka syövät jauhiaisia ja ripsiäisiä
Kalifornian petopunkkeja, jotka syövät myös noita vihannespunkkeja
(vihannespunkki kutoo luonnossa havaittavai seittejä, joista sille on annettu myös nimi kehrääjäpunkki ... punkithan kuuluvat hämähäkkieläimiin)
Lapsena kuulimme, että puutiaiset - kansankielellä nuo vertamme imevät punkit - putoavat ihollemme rannan tervalepistä, kun siellä uikkareissa juoksemme.
nyt tiedetään paremmin, eivät ne sieltä putoile vaan viihtyvät rannan kosteassa maassa kasvavassa heinikossa.
siperianpuutiainen on tuo kesäisin sanomalehtien etusivun uutisiin pääsevä itärajan takaa tullut punkki, joka voi aiheuttaa erittäin vaarallisen borrelioosin tai puutiaisaivokalvontulehduksen.
meille kerrottiin lapsena, että älkää nykäiskö punkkia, sen pää jää ihoon. se pitääkin hitaasti pinseteillä kiertää irti niin että lihaa jää sen vahvoihin leukoihin.
samoin saatettiin käskeä pistämään voita tai jotain rasvaa, niin että punkki tulehtuu. mutta nyt lääkärit sanovat, että punkki voi tukehtuessaan oksentaa ihoomme ja näin taudin vaara kasvaa.
Erään punkin elämänvaiheet munasta aikuiseksiminua ihmetyttää tavattomasti punkin elämä, kuinka Jumala on sen luonut.
yksi punkki voi kunnon aterian saatuaan laskea tuhansia munia. sieltä niitä on talomme seinistä satoja pikku vesseleitä tullut ulos, kun myrkkyä levitimme.
parin viikon päästä piti taas myrkyttää, kun lisää kuoriutui munista. vanhaksi eläneen koiramme turkki on ollut niille parasiiteille oikein paratiisi.
ne pystyvät elämään talomme kiviseinässä kuulemma jopa 200 päivää ilman ruokaa.
munasta kuoriutuu kuusijalkainen larva, joka tarvitsee ensimmäisen verisen ateriansa.
sen saatuaan - voi ihmettä - se muuttuu kahdeksanjalkaiseksi nymfiksi, joka on ihan toisen näköinen.
nymfit hakevat toisen isännän tai emännän ruokapaikakseen ja juovat verta, hyppäävät jonnekin lepäämään, lähtevät taas syömään - jopa seitsemän kertaa lajista riippuen.
noiden aterioiden jälkeen punkki sitten menee suojapaikkaansa taas lepäämään ja muuttuu aikuiseksi.
aikuinen punkki käy sitten vielä aterioimassa koirassamme tai kanassa tai hirvessä tai mikä nyt sitten onkaan lemmikkinsä, kunnes paksuksi kasvaneet naaraat taas munivat tuhansia muniaan ja kuolevat.
kuten näet, olen ihan amatööri näiden Jumalan luomien ihmeiden kanssa ja nyt vasta niihin vähän tutustunut, kun niitä vilisee pitkin talon nurkkia, pieniä mustia pisteitä.
1. punkin evoluutio
jos yritän järkeillä Charles Darwinin kehitysopin perusteiden kannalta, miten punkki on "kehittynyt" luonnonvalinnan seurauksena sattumanvaraisista geenimutaatioista, niin kyllä mulla menee sormi suuhun.
hetkinen, sanoi putkinen, miten ihmeessä näin monimutkainen eliö, jolla on hajuaisti, järkeä kutoa seitti, kyky saalistaa, ja näin monimutkainen monivaiheinen elämänkaari - miten ihmeessä luonto tuollaisen saisi aikaan?
aitona evoluutiobiologina alkaisin ehkä keksiä mahdollisia kehitysratoja, mutta hyvin hankala olisi punkkien fossiileja löytää ja arvelen, että kunnon tyrannosauruksen fossiilista löytäisimme punkin, joka on ihan samannäköinen kuin nykyinenkin, tai ainakin melkein.
evoluution näkökulma on monella tapaa hyödyllinen, mutta ei ilmeisestikään kaiken kattava selitys biodiversiteetin synnylle!
oikein hartaasti kehitysopin ideat omaksuneena voin urautua tähän umpikujaan, ja luottaa vaan, että kyllä joskus joku pystyy selittämään munat, toukat, larvat, nymfit ja verisen aterioinnin kehityksen luonnonvalinnan ja olosuhteiden avulla!
mutta tiede etenee.
nykyään on erityisesti teoreettisen fysiikan tutkimuksessa noussut uusi tapa katsella luontoa, tässä tapauksessa atomien ytimissä olevaa perustavaa todellisuutta.
siellä näyttää nyt matemaattisesti ajatellen siltä, että "informaatio" pelaa hyvin.
jos todellisuutta katsotaan siten, että kyseessä ei ole pohjimmiltaan aineen, materian, ja energian luoma todellisuus vaan informaatio, matikka alkaa toimia.
ja hei! (anteeksi Håkan)
eikös tuo näkökulma toimisi todella hyvin punkin kohdalla.
punkin biologinen rakennelma, sen monimutkainen elämänvaiheiden sarja, sen kyky haistaa ja vihannespunkin taito kutoa verkkoa.
informaatiota!
sen sijaan että ähkimme kehitysopin vanhojen kuvioiden kanssa, lähdetääs tutkimaan, mitä punkin kertoma informaatio kertoo meille sen synnystä.
(ei kuitenkaan hypätä väärään junaan ja ruveta selvittämään, miten tämä ihmeellisessä punkissa oleva tieto todistaa Jumalan olemassaolosta - se on teologian ja uskonnon kysymys, ei biologian vastattavissa)
2. miksi Jumala loi punkin
no, meidän ihmisten kannalta tietysti on hankalaa, että on olemassa Jumalan luoma eläinlaji, hämähäkkien sukulainen, joka joskus imee vertamme ja voi aiheuttaa vaarallisen sairauden.
mutta näemme myös, että punkit ovat punkkeja - kauan sitten maan päälle luotuja, eläinten, hyönteisten, hämähäkkien maailmaan kuuluvia, luonnon suurten kiertokulkujen hämmästyttäviä otuksia.
niisssä oleva tieto on meille uskon silmin katsoen aivan selvää näyttöä Israelin Jumalan ajatusten syvyydestä ja viisaudesta ja paljon yli ihmisen ymmärryksen käyvästä neroudesta.
ja noiden yli 30.000 lajin joukossa on myös punkkeja, joista on puutarhurille suurta apua kasvihuoneessa muiden parasiittien torjunnassa.
joudumme toteamaan, että Jumala on luonut maailman. ja tähän maailmaan Hän on luonut myös ihmisen.
olemme yksi monien luotujen joukossa, ja Jumala on antanut Raamatun mukaan meille tehtävän hallita luotujaan ja pitää niistä huolta, viljellä ja varjella.
mutta emme ole ainoita tällä planeetalla, emme tosiaan, vaikka niin itsekkäästi tahtoisimme ajatella! että kaikki on meitä varten...
Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides päivä.
Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa eläimet lajinsa jälkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jälkeen. Ja tapahtui niin.
Ja jumala teki pedot maalle lajinsa jälkeen, ja karjan lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.
Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen: ja he vallitkaan kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä.
Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata, ja tehkäät se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka maalla liikkuvat.
1 Ms 1:22-28 Biblia 1776
punkeista tuli mieleeni vielä kirput.
Amerikoissa kaikki on suurta, ja kun texasilainen ystäväni tahtoi kertoa, miten suurta hän sanoi
"well, here in Dallas things are really big - even our flees have dogs on them!"
Kirjoittanut: mama
"sen sijaan että ähkimme kehitysopin vanhojen kuvioiden kanssa, lähdetääs tutkimaan, mitä punkin kertoma informaatio kertoo meille sen synnystä."
Jaahas! Tässä meille huikea haaste.
Punkin DNA:ssa on aikamoinen määrä informaatiota siitä, mistä se on tullut ja miten se on tommoseksi kehkeytynyt ja millasia ja miten kaukaisia ne muut punkit sitten onkaan.
Ja millä tavoin se on millekin elolliselle sukua.
Tuota informaatiota aletaan vasta oppia tutkimaan.
Joidenkin eläinlajien perimä on jo tutkailtu ja kartoitettu kokonaan ja niistä saamme jatkuvasti lisätietoa näistä kaikenkarmeista ja -ihanista otuksistamme ja niiden kehityksestä.
Se avaa ihan kokonaan uuden huikean maailman pohtia Jumalan luomistyön ihmeitä.
Kirjoittanut: MikkoL
juuri näin on tapahtunut.
Charles Darwin raoitti hieman ovea, ja hänen teoriansa mursi paksun jään avaten tien varsin merkittävälle biologisten lajien syntyä koskevalle tutkimukselle.
tässä tutkimuksessa oli - ja on - se tuttu vaihe, jossa ihminen sanoo "hei, me tiedämme miten tää menee, joten ei tässä sitten Jumalaa tarvita!"
jatkuvasti toistuva kuvio.
vuoden vitsikilpailussa oli jenkeissä tämäkin sutkautus, joka sopii minusta hyvin myös tieteellisten löytöjen ateistisiin tulkintoihin
kaveri hymyilee leveästi ottaessaan kännykkänsä taskustaan, jolloin toinen sanoo "sinulla on kyllä iPhone, mutta et sinä ole sitä keksinyt".
nyt, kun luonnontieteen parissa on perimää tiiviisti 140 vuotta tutkittu Darwinin kirjan jälkeen (1859), ovi on avautunut DNA tutkimukseen.
klassinen evoluutioteoria alkaa klonkata pahan kerran kuin isoisän kaappikello, jonka rattaisto narisee vaikka Könni onkin - aikansa upea tuote.
informaatioteoriaa tarvitaan, tietokoneita, uudenlaista matematiikkaa, jossa on neljä yksikköä DNA neljän aminohapon tapaan toisin kuin meidän kahden tilan, 0 1, binäärikoneissamme.
Jumalan luomakunta on ihmeellinen, eikä ihminen vaan millään tahdo kunnioittaa sen Tekijää, hämmästyttävien punkkienkin Luojaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti