Mä taimi olen sun tarhassas

Mä taimi olen sun tarhassas
ja taivasta varten luotu
sun armollisehen huomahas
jo syntymästäni suotu.

epäilemättä virren kirjoittajalla on tässä mielessään vastasyntyneet lapset, jotka on tuotu Jeesuksen luo pyhässä kasteessa.


Haamul kirjoitti
aiheesta keskustelujen puolella seuraavaa:

Täällä Nettiruukussa on tosiaan perusteltu pienten lasten uudestisyntymisen tarpeettomuutta mm. näin: "Jumala on heidät luonut, eikä Jumala luo ketään kadotusta varten".

Mutta eikö tällainen perustelu ole aika kehno? Nimittäin silloin kyllä kaikki luodut pelastuisivat.

Raamatulla ei voi perustella edes lasten pelastuvan ilman sitä samaa Vapahtajaa, jonka varassa aikuistenkin pelastus on.

- - -

Se on sitten vielä toinen asia, voivatko vauvat uskoa Jeesukseen ja siten pelastua Hänen varassaan. Raamattu kyllä antaa ymmärtää, että voivat.

Kaste heidätkin uudestisynnyttää. Jos he eivät ehdi elää kastetoimitukseen asti, vaan kuolevat vasta taimina, esim. Lutherilla on tällaista sanottavaa:

"Veri ja vesi tahtovat ja niiden pitää lakkaamatta yhdessä vuotaman, eikä toisen pidä olla ilman toista.
Tämä on sinun tarkasti huomattava, sillä se on aivan tarpeellinen, ei niiden tähden, jotka kuolivat vanhan testamentin aikana, eivätkä ole eläneet kasteeseen saakka; heillä oli oma kasteensa, ja he tulivat autuaiksi uskon kautta siunattuun siemeneen. Ei myöskään lastemme tähden, jotka kuolema äidin kohdussa, ennenkuin tulevatkaan kasteeseen, jo saavuttaa, jotka Jumala epäilemättä tallella pitää, koska Hän on antanut heille ruumiin ja sielun. Ei, vaan meidän tähtemme, ettemme me ylenkatsoisi tätä armonmerkkiä, emmekä pidättäisi itseämme eikä omiamme siitä pois. Sillä missä tämä pyhä kasteen vesi on, siellä on myös Herramme Kristuksen veri, koska tässä vuotaa samalla vesi ja veri Hänen kyljestänsä. Mutta mihin Hänen verensä on hyvä, on jo ennen ilmoitettu, nimittäin, että murhaenkelistä tulisimme varjelluiksi, synnistä puhdistetuiksi ja ijankaikkisesti eläviksi."
(Lainaus on Martti Lutherin ahtisaarnasta)



Siis Lutherkin näyttäisi perustelevan sikiöiden pysyvän Taivaan Isän huomassa Jumalan luomisteon tähden: "Ei myöskään lastemme tähden, jotka kuolema äidin kohdussa, ennenkuin tulevatkaan kasteeseen, jo saavuttaa, jotka Jumala epäilemättä tallella pitää, koska Hän on antanut heille ruumiin ja sielun."

- - -


Mutta synnytystapahtumako vasta tekee sikiöstä vanhan Aatamin lapsen, syntiinlankeemuksessa turmeltuneen siemenen hedelmän, joka tarvitsee uutta Siementä tullakseen Uudeksi ja taivaskelpoiseksi?

Ei. Taivasta varten tarvitaan aina uuden Siemenen hedelmä.

- --


Mutta entä sitten Johannes Kastaja? Hänhän oli se pikkumies, joka hypähti äitinsä Elisabetin kohdussa ilosta, iloiten Hengessä, vaikka ei tosiaankaan ollut vielä kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

No, ensinnäkin, eihän Jeesus ollut tuolloin vielä kuollut, joten miksi Johannes olisi kastettu Hänen kuolemaansa. Sillä Vapahtajan kuolemaan kastamista kristillinen kastetoimitus on.

Room. 6:3: "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut?"

Ei Johannes ollut tuolloin vielä ympärileikattukaan, mikä oli Vanhan Liiton merkkinä. Eipä tietenkään, sehän tapahtuisi vasta 8 päivän ikäisenä.

Mutta eihän Abrahamkaan pelastunut ympärileikkauksen takia, vaan uskon kautta. Ulkoinen ympärileikkaus toimenpiteenä oli kuitenkin Liiton merkki.

Mutta sydämen ympärileikkauksen hänelle suoritti Jumala itse.



Mikä siis on olennaista?

Herran äänen kuuleminen ja sen uskominen.

(Eikä meidän pidä unohtaa, että kasteen sakramentissa on Herra itse paikalla, siinä on itse Sana läsnä kaikkine aarteinensa.)

Raamattu ei jätäkään kertomatta Johanneksen riemastumiseen liittyvää aivan erityisen tärkeää yksityiskohtaa: Johannes hypähti ilosta, KOSKA KUULI JUMALAN POJAN ÄIDIN ÄÄNEN!

Hän täyttyi Pyhällä Hengellä, koska kuuli Marian, Jumalan Pojan armoitetun äidin äänen. Siinä äänessä oli jotain sellaista, mikä vaikutti Johanneksessa niin suuren ilon, että hän aivan hypähti. Ja hän oli tuolloin vasta 6 kuukauden ikäinen sikiö!




Maria synnytti lapsen Jumalalle.

Marian ääni meille on yhtä kuin Kristuksen seurakunnan julistama evankeliumi. Siinä evankeliumissa me kuulemme Kristuksen Sanan, ilosanoman, jonka kuulemisesta pelastava usko tulee. Ja niin me olemme saaneet syntyä Jumalan lapsiksi.

Kristillisessä kastetoimituksessa myös kuullaan Jumalan Sana. Ja Johanneksen esimerkkikin jo osoittaa, että tosi pieni lapsi todella osaa ymmärtää hengellistä puhetta, hän osaa kuulla ilosanoman Vapahtajasta.




Ainoa uudestisyntymisen paikka on todellakin Kasteessa. Myös kristillinen kasteen sakramentti tarkoittaa juuri sitä Kastetta, mikä kostutti maan (meidät) Golgatalla, kun Jeesuksen kylkeen iskettiin miekalla Hänen kuolemansa varmistamiseksi aukko.

Siitä aukosta Herran Seurakunta on koverrettu.

Herra sanookin: "Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut." (Jes. 51:1)


Kirjoittanut: MikkoL

Mä silmät luon ylös taivaaseen
ja yhteen käteni liitän.
Sua Herra, ystävä lapsien,
nyt hartain mielin mä kiitän.

Sua riemullista on ylistää,
ja mielelläni sen teenkin.
Ei sulta pieninkään unhoon jää,
vaan katsot myös vähäiseenkin.

Oi kiitos lahjoista, joita suot,
niin paljon hyvyyttä riittää.
Ja aina iloa uutta luot,
en osaa kaikesta kiittää.

Mä taimi olen sun tarhassas
ja varten taivasta luotu,
sun armollisehen huomahas
jo syntymästäni suotu.

Mua suojaa sä, Isä armoinen,
sun Henkes voimalla vielä
ja tieni johdata taivaaseen,
iäiseen elohon siellä.


Virsi 490
Johan Ludvig Runeberg 1857.
Suom. 1863.
Uud. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.



käytännössä sinut on kastettu pikkuvauvana, ja koet kuitenkin olevasi Jeesuksen oma, uudestitynyt Pyhällä Hengellä täytetty kristitty.

jotenkin siis Jumalan Henki on päättänyt hyväksyä sen kasteen, joka sinulle vauvana annettiin.

mitä tarkalleen siellä sylikummin tai äidin sylissä tapahtui, Jumala tietää.

tuo Haamulin valitsema virsi kertoo Jumalan todellisista ajatuksista meitä ihmisiä kohtaan.

Jotta mahdollisimman moni ihminen saisi tuon todeksi kokea, olla taimi taivaan tarhassa, lähdetään porukalla koko maailmaan kertomaan hyvää uutista.

Tai tuetaan niitä, jotka lähtevät kastamaan ja opettamaan mitä kaikkea Jeesus on käskenyt meidän pitää.

että mahdollisimman moni lapsi ja aikuinen saisi iloita siitä autuudesta, josta me saamme iloita jo tässä ajassa. kellistellä Jumalan armon auringossa!


Raamattua ja kristillistä oppia ymmärtävät ihmiset laittaisivat tähän paljon viittauksia

"Nimittäin kuoleminen tästä ajasta vailla kadotustuomiota tapahtuu syntyminen uuteen elämään lopullisesti.

Ja siinä ei ole muita elementtejä apuna kuin Jeesuksen lävistetyt kädet ja Pyhän Hengen voima."

nyt saamme sen kuvan, että asia on näin koska joku saarnaaja niin sanoo.


Herran veli Jaakob (eikä siis serkku tai velipuoli) sanoo

"Älkäät, rakkaat veljeni, jokainen pyytäkö opettajana olla, tietäen, että me sitä suuremman tuomion saamme.

Sillä moninaisissa me kukin puutumme. Mutta joka ei puheessa lankee, se on täydellinen mies, joka voi myös koko ruumiinsa suistaa."
Jaakob 3:1-2 Biblia 1776

on suuri vastuu ryhtyä opettamaan toisille kristillisen opin asioita.


Jeesus sanoo fariseuksille:

Te kyykärmetten sikiät, kuinka te taidatte hyvää puhua, koska te itse pahat olette? sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Hyvä ihminen tuo edes hyvästä sydämen tavarasta hyviä, ja paha ihminen tuo edes pahasta tavarasta pahoja.

Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;

Sillä sanoistas sinä hurskaaksi tehdään, ja sanoistas sinä tuomitaan.

Matteus 12:34-37 Biblia 1776


miksi ihmisen sanat ovat niin tärkeät, että Jeesus puhuu ikäänkuin suurista nauhureista taivaassa, joihin jokaikinen turha sana tallennetaan?

miksi Jaakob niin synkästi puhuu ihmsen puheesta, helvetin pyörästä?

miksi Jaakob varottaa, että jotka ryhtyvät opettajiksi - kuten hän - saavat sitä ankaramman tuomion?

jokaisesta sanasta??


Jeesus
"vastasi ja sanoi: kirjoitettu on: ei ihminen elä ainoasti leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee."
Matteus 4:4 Biblia 1776



on elämän ja kuoleman sanoja, on vakavia armeijan tulikäsky, lääkärin antama lääkeohje, liikennepoliisin lause, pankkiirin mielipide nokian kursseista...

emme saisi Herramme neuvojen mukaan puhella kovin paljon turhia.

jos turhan puhuminenkin on vakava juttu, niin kuinka ei sitten kristillinen opetus?

opilliset ja iankaikksita kohtaloamme koskevat asiat on perusteltava, harkittava, esitettävä varoen ja odotettava arvostelua ja palautetta kaikilta, jotta totuus tulisi ilmi.

kun jokaisesta turhasta sanastakin on tehtävä kerran tili.

tahdommeko ehdoin tahdoin joutua opettajien ankarampaan syyniin?

Jaakob neuvoo että ei kannata..


sinun kanssasi olisi niin mukava täällä keskustella kaikista mahdollisista Raamatun asioista kastamattomien lasten kohtalosta aina kuoleman hetkiin.

olisi, jos voisit keskustella muiden nruukkulaisten tavoin, ihmisenä, kysellen, väittäen, perustellen, hyökäten puolustaen... suuttuen ja leppyen taas.

mutta nyt puheenvuorosi ovat kuin jumalallista ilmoitusta, ja loukkaannut suunnattomasti asiallisesta arvostelusta tai kun sinua pyydetään perustelemaan väitteesi Raamatulla, kirkon tunnustuksella tai jollain muulla tavoin.

"näin minä uskon ja näin se on" tulee piisata perusteluksi kaikille meille muille.


et suinkaan sen tähden. jatkuvasti pyydän arvostelua kaikelle mitä sanon, sitä ei ole mukava kuulla, mutta se on terveellistä myös vanhalle-Aatulleni.

kyllä sinä perustelet asiat.

et kirkon tunnustuksilla tai Raamatulla vaan

"näin minä asian näen, ja luulen että minullakin on Pyhä Henki"

näin asetut muiden yläpuolelle, koska meillä muilla ei ilmeisesti Henkä ole, tai ei ainakaan lumiukolla.


otetaas ihan tuore esimerkki.

"Ja siinä ei ole muita elementtejä apuna kuin Jeesuksen lävistetyt kädet ja Pyhän Hengen voima."

hurskaita sanoja, vakaasti sanottu, kansa varmaan lausuu aamenta.

mistä tämä ajatus tulee?

ei Raamatusta eikä kirkkojen opetuksesta.

kyllä tämä on ihan aitoa esikoisten perintöä.

annetaan kaikki paino sille, mikä on meidän hallussamme - Jeesuksen veri ja Pyhä Henki.

jätetään nuo turhat kasteet ja ehtoolliset sun muut kuollen uskon papeille.



Kirjoittanut: mama

Moni on kehitellyt omia teologioitaan jo ennen sinuakin norppa. Et ollenkaan uutta saraa ole siis kyntämässä.

Aikojen saatossa on moni kehitellyt jo samantapaisiakin teologioita, mitä olet kehitellyt.

Aina ilmestyy niitä, jotka saavat ihan uuden ilmoituksen, suoraan taivaan kirkkaudesta. Siinä pääseekin paljon helpommalla kun ei tarvi tutkiskella, mitä ovat menneet pyhät pohtineet. Voi kehitellä mitä vaan ja sanoa lähtöosoitteeksi taivaan keskisalin, eihän siihen voi kellään olla mitään nokan kopauttamista.

Kristinuskon paradoksit kun eivät ole sellaisia, mitkä menisivät järkeen millään tavoin. Olisi paljon kivempaa sellainen järkeen sopiva usko.

Miten muka olisi Jeesus ehtoollisessa (tarvii nyt ainakin jakajalla olla Pyhä Henki)?

Miten ihmeessä olisi kasteessa Kristus (enhän voi olla varma kastajan sieluntilasta)?

Uudestisyntyminen (pitäähän se voida kaavaan vääntää)?

Niin. Usko ei ole jokamiehen. Järki se löytyy jäärältäkin. (vanha nettiruukun sanonta)



Kirjoittanut: Patu

On Jumalan armoa sekin, että kokemuksista oppii jotain. Silloin voi tulla Jumalan sana ja sakramentit entistä rakkaammiksi.

Kirjoittanut: Haamul

"Ja monen mielestä näitä pyhiä toimituksia voi suorittaa kuka tahansa, kun on käynyt määrätyt koulut ja saanut piispan valtuutuksen. Pyhää Henkeä ei tarvita." (Norppa)


Norppa uskoo kuten monet lestadiolaiset, että Herran Henki ei vaikutakaan Sanan kautta, vaan Sanaa välittävän henkilön persoona (henk.koht. kokemuksineen) ratkaisee Sanan todellisen vaikutuksen?

Paavali tosin on sanonut, että yksi on välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Ja Pietarin mukaan ihminen uudestisyntyy eli saa Pyhän Hengen "katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta" (1. Piet. 1:23). Siis Sanan kautta. Jumalan Sana tarkoittaa Kristusta (Ilm.19:13).

Ja jos joku julistaa Jeesuksen Herrautta, evankeliumia, olkoon vaikka miten "kuolleen uskon pappi", niin ainakin Paavali tahtoo tehdä meille (1. Kor.12:3:ssa) tiettäväksi, "ettei kukaan voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra', paitsi Pyhässä Hengessä".