Esikoislestadiolaisuuteen tutustuminen on ollut erityisen arvokas kokemus, näkökulma eräänlaiseen kirkkokansan aitoon eliittiin, joka on valmis luopumaan monista asioista ja noudattamaan saamiaan ohjeita elääkseen nuhteettomasti Jumalan valtakunnassa. Kun nuhteen paikka tulee, hakeudutaan omantunnon hoitamiseksi kohti Kristuksen armoistuinta.
Mutta monia yllätyksiäkin olen kokenut, joista suurimpia on ollut suhtautuminen ruokarukoukseen. Esikoisten kodeissa ei saamani vajavaisen ymmärryksen mukaan siunata ruokaa, ei lauleta ruokalaulua eikä aterian päätyttyä kiitetä Jumalaa, kaiken hyvän Luojaa ja ylläpitäjää.
"Miksi se ruoka siitä muuttuisi" kysyi minulta joku hieman ivaillen, kun tätä ihmettelin.
Erityisesti sydäntäni särki tieto siitä, että norjalaisten kaunis ja iloinen kiitoslaulu Jellivaaran ruokajonossa kiellettiin Nilivaaran vanhinten toimesta.
Rukouksia
Kirkon ja herätysliikkeiden järjestämillä ripareilla nälkäiset nuoret nousevat seisomaan, ja saattavat laulaa riemullisestiMe syömme leipää elämän ja juomme lähteestä autuuden
ja ken siitä juo, niin sanotaan, ei janoa hän milloinkaan
(Tytöt) Eikö milloinkaan?
(Pojat) Ei milloinkaan?
(Tytöt) Eikö milloinkaan?
(Pojat) Ei milloinkaan?
Ja ken siitä syö, niin sanotaan, ei janoa hän milloinkaan
Tai rukoilevaiset hartaasti vakaan virren sävelin:
Nyt Herran nimeen nyt
me menem kauniist pöytään
Ja Herran nimen pääl
meit syömäst juomast löytään
Me siitä hyvän saam, vaan saakoon kiitoksen
sen pöydän Herra suur
ain nimeen Jeesuksen
Jeesuksen nimen mainitessa ruokailuun osallistuvat kumartavat päänsä kunnioituksesta
Ja monissa kodeissa yhteinen ruokailu aloitetaan pyytämällä, että Herra Jeesus itse olisi läsnä ruokavieraan ja kodissa
Siunaa Jeesus ruokamme, ole itse luonamme. Aamen
Miksi ruokaa ei siunata?
Herätysliikkeillä on perinteensä ja tapansa, ymmärrän sen. Mutta ruokarukouksen hylkäämistä en ymmärrä.Se on samaa luokkaa kuin helluntailaisten aikoinaan torjuma "koneellinen" Isä meidän rukous, jota parempi oli "vapaa hengellinen rukous" - mitä hulluutta!
Jeesuksen antama esimerkki
Meidän Herramme Jeesus Kristus vietti jatkuvasti aikaa rukouksessa yksinäisinä öinä, vetäytyen kansanjoukoista sivuun. Erityisesti sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, Hän oli rukouksessa, niin että hiki veriseksi muuttui ahdistuksessa.Herramme siunasi pikkupojalta saamansa viisi leipää ja kaksi kalaa, niin että ne riittivät viidelle tuhannelle!
Juutalaiseen tapaan Jeesus johti pääsiäisateriaa rukouksineen ja siunauksen maljoineen - jotka sanallisesti siunattiin - mutta Hän antoi leivän murtamiselle ja viinin siunaukselle häkellyttävän uuden sisällön, jota Kristuksen kirkko kautta maailman ehtoollisrukouksessa toistaa maailman loppuun asti.
Jeesus siunasi aterian kiittäen Isää, taivaan ja maan Luojaa, kaikesta siitä ihanasta, mitä Jumala on rakkaudessaan ihmisen hyväksi luonut.
Juutalaiset ovat tarkkoja siitä, miten Isää, suurta Kuningasta, kiitetään eri ruokalajeista, Hieman toiset ovat sanat kun kiitetään leivästä ja viljatuotteista, kalasta, lihasta, vihanneksista, hedelmistä. Hurskas perheenäiti saattaa tosiaan kysyä rabbilta, miten banaani siunataan.
Suomalainen ostari Prismasta S- ja K-kauppaan
Suomalaiseen ruokakauppaan astuminen on häikäisevä kokemus - millainen määrä erilaisia leipiä, mitkä värilliset vihanneslaatikot toisensa vieressä, lihatiskin yltäkylläinen valikoima, tuoreita kaloja ja jäissä olevia, kaikkia kahvin laatuja, puolivalmiita broilereita...Kaupat ovat täynnä Jumalan ihania lahjoja Paratiisiin luomalleen ihmiselle, jota Isä rakastaa niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa kuolemaan heidän syntiensä sovitukseksi.
Vaan kuinka moni suomalainen - esikoiset mukaanlukien - muistaa kauppaan astuessaan kiittää Jumalaa tästä hyvyyden yltäkylläisyydestä? Kuinka moni tahtoisi tätä yltäkylläisyyttä jakaa myös vähäosaisille, sillä köyhät meillä on aina keskuudessamme?
Illallinen Kleopaan kotona
Jeesuksen ääneen lausuma ruokarukous oli niin mieliinpainuva, etteivät opetuslapset sitä voineet unohtaa.Emmauksen tiellä suuren Pääsiäisen tragedian jälkeen kaksi opetuslasta, toinen nimeltään Kleopas, kohtasivat muukalaisen. Juttu Raamatun selityksestä luisti, ja he vieraanvaraisesti kutsuivat oudon taloonsa illalliselle.
He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.
Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet.
Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään.
He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?"
Luukas 24:28-32
Soi kunniaksi Luojan!
Vaikkapa näin, puhtaan leivän ja ravitsevan hengellisen rieskan antajaa ylistäen1.
Soi kunniaksi Luojan
nyt, virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan
ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti
ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti
hän ohjaa tuolta taivaastaan.
2.
Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?
3.
Siis kiitos, Herra taivaan,
kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan
taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin
myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin
sua lakkaamatta kiitämme
virsi 462
Säk. 1 ja 2 Aukusti Waldemar Koskimies 1897.
Säk. 3 Ilta Koskimies 1923.
Virsikirjaan 1938.
"Esikoisten kodeissa ei saamani vajavaisen ymmärryksen mukaan siunata ruokaa, ei lauleta ruokalaulua eikä aterian päätyttyä kiitetä Jumalaa, kaiken hyvän Luojaa ja ylläpitäjää."
VastaaPoistaMissä sitten siunataan ruoka, lauletaan ruokalaulu ja aterian päätyttyä kiitetään Jumalaa?
Etelä-Suomen yliopistokaupungeissa ruokarukoukset on päiväkodeissakin korvattu muun muassa nalleloruilla, tyyliin "Hiljaa, hiljaa nalle laulaa, nalle tahtoo ruokarauhaa. Kädet syliin laittakaa, sitten voimme aloittaa." Kun lapset opetetaan jo pienestä pitäen päiväkodeissa ja kouluissa siihen, ettei ruokaa kuulu siunata, nämä eivät sitä myöskään tee.
Ruokarukousperinne on Suomesta katoamassa. Kirkossa en ole kuullut vuosikymmeneen yhtään opetusta ruokarukouksesta, eikä ruokarukousta opeteta kouluissa eikä päiväkodeissakaan enää. Vaikka sitä perinnettä opetettaisiin kotona, se suurimmalta osalta katoaa, kun vuosia käy kouluja, joissa ruokarukousta ei ole.
Mitä ruokalauluihin tulee, en edes muista, koska viimeksi olen laulanut seurakunnan tilaisuudessa ruokalaulua. Ev. lut. seurakunnan toimintaan osallistun kuitenkin yleensä vähintään kerran viikossa, ja esimerkiksi messun jälkeen on ruokaa yleensä tarjolla. Erään lestadiolaisen tutun luona kotona syötäessä kyllä aina lauletaan ruokalaulu, sekä ruokailun aluksi että päätteeksi. Mutta kirkosta tämä perinne vaikuttaa olevan poistumassa, ja jo monin paikoin poistunutkin.
tää surullist on kuultavaa, vaan totta joka sana
Poistaetenkin tuo nalle laulu on karmea
Tarkennan vielä kuitenkin, että vaikka ruokalauluperinne on kadonnut, seurakuntien tilaisuuksissa kyllä yleensä rukoillaan sanallisesti ruokarukous, vaikka ei laulaen. Varsinkin monet miespapit huolehtivat ruokarukouksen rukoilemisesta. Liberaalimmat papit taas jättävät ainakin julkisen ruokarukouksen kokonaan väliin.
PoistaVanha on viestiketju mutta pakko oli vastata koska aihe on myös minulle tuottanut ajatuksia . Ensinnäkin itse en ole kodista jossa ruokarukous olisi luettu ääneen. Lisäksi seurakunnassa olen aina nämä ruokalaulut jostainsyystä kokenut kaavamaisiksi. Muistan tuon laulun jota varsinkin leireillä laulettiin ken sitä juo niin sanotaan ei janoa hän milloinkaan. Sanathan laulussa ovat totta. Mutta itse muistan leireillä vain naurun purskahduksia kuka laulaa kovempaa oman jakeensa ja näin ollen ehkä ajatus mitä ollaan laulamassa on jäänyt taka alalle....myös nälkäisenä maha kurnien laulaminen on tuntunut väsyttävältä.
VastaaPoistaTämä on oma mielipiteeni ,en ole ruokalauluja vastaan ,toki he saavat laulaa ketkä sen kokee hyväksi,mutta minulle niistä on aina tullut jotenkin muodollinen olo. En tiedä miksi.