Tämän uskon vahvistamiseksi seurojen lopulla voi liittyä pönttöjonoon, jossa sitten saa henkilökohtaisesti kuulla, että tuntoa painavat laiminlyönnit, rikkomukset ja synnit saa uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi.
Kristillisyyden perusrakenne on siis seuroissa tapahtuva tilinteko Kristuksen edessä, oikeudenkäynti, jossa syntinen alistuu Jumalan tuomion alle ja pyytää saada uskoa anteeksi tuomioistuimessa esiin tulleet asiat.
Tämä ei suinkaan ole itsetarkoitus, vaan armollinen Kristus tahtoo omiensa elävän jokapäiväisessä parannuksessa, tarkkaavan vaellustaan ja asettavan sen totuuden valoon, jonka Pyhä Henki kirkastaa.
Joidenkin kohdalla jatkuva pönttöjonossa kiertäminen voi itse asiassa toimia tätä tarkoitusta vastaan, kun ehkä sairaalloinen syyllisyys ei anna rauhaa ja tarvitsisi henkilökohtaista sielunhoitoa. Toisille taas omantunnon kipuun annettu pikahoito voi merkitä kuin puudutuspiikkiä, syytösten vaimentamista vaikka oikeasti pitäisi päinvastoin ottaa syytökset todesta ja tehdä oikeasti parannus.
Apostoli Paavalin sanat
Apostoli Paavali kirjoittaa 2 Kor 5:10 että tällainen Kristuksen tuomioistuimen kohtaaminen tapahtuu jokaiselle ihmiselle kuoleman jälkeen.
Asia on siis kuolemanvakava.
Näin apostoli kirjoitti
Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomio-istuimen eteen, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha.
2 Kor 5:10 Biblia
Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
2 Kor 5:10 KR 1938
Apostoli Paavali ymmärtää sanojensa vakavuuden ja kirjoittaakin heti tuon jälkeen
Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.
2 Kor 5:11
Tämä on siis Herran pelkoa, Jumalan pelkoa, että joudumme vastuuseen teoistamme.
Vääränlainen armon opetus poistaa Jumalan pelon ja saa helposti aikaan kovasydämisiä, sietämättömiä kristittyjä, jotka ovat suruksi taivaan enkeleille ja lähimmäisilleen.
Jeesuksen opetuksia
Tilinteosta Herra Jeesus opettaa itse monin vertauksin.
Niistä aina ajankohtainen on Luukkaan evankeliumissa oleva kuuluisa vertaus kymmenestä leiviskästä..
Jeesus opettaa vertauksen heti sen jälkeen, kun puuhun asti Häntä katsomaan kiivennyt lyhyenläntä rikas mies oli saanut omantunnon pistoksen ja tehnyt aivan oikeasti parannuksen. Sakkeus joutui tekemään tiliä elämästään Jerikon tiellä.
Ja hän meni sisälle ja vaelsi Jerikon lävitse.Kun iankaikkinen autuus oli kohdannut yleisesti syntiseksi ja rahoilla pettäjäksi tunnetun miehen, ja tämä iloisesti kutsuu Vapahtajan ja Armahtajan kotiinsa, Jeesus sitten opettaa elämän vastuullisuudesta vakavin sanoin
2. Ja katso, yksi mies oli nimeltä Zakeus, joka oli Publikanien päämies ja hän oli rikas,
3. Ja hän pyysi nähdä Jesusta, kuka hän olis, eikä saanut kansalta; sillä hän oli varttansa vähäinen.
4. Ja hän samosi edelle, meni ylös yhteen metsä-fikunapuuhun, että hän olis saanut hänen nähdä; sillä sen kautta oli hän vaeltava.
5. Ja kuin hän tuli siihen paikkaan, katsoi Jesus ylös, ja näki hänen, ja sanoi hänelle: Zakeus, astu nopiasti alas! sillä minun pitää tänäpänä oleman sinun huoneessas.
6. Ja hän astui nopiasti alas ja otti hänen iloiten vastaan.
7. Ja kuin he sen näkivät, napisivat he kaikki, että hän meni sisälle syntisen miehen tykö olemaan.
8. Mutta Zakeus seisoi ja sanoi Herralle: katso, Herra, puolen minun tavaraani annan minä vaivaisille; ja jos minä jonkun pettänyt olen, sen minä neljäkertaisesti jälleen annan.
9. Niin Jesus sanoi hänelle: tänäpänä on tälle huoneelle autuus tapahtunut, että hänkin on Abrahamin poika.
10. Sillä Ihmisen Poika tuli etsimään ja vapahtamaan sitä, mikä kadonnut oli.
Luukas 19:1-10
11.. Mutta kuin he nämät kuulleet olivat, sanoi hän vielä yhden vertauksen: että hän oli juuri läsnä Jerusalemia, ja että he luulivat Jumalan valtakunnan kohta ilmoitettavan.
12. Sanoi hän siis: yksi herrasmies matkusti kaukaiseen maakuntaan, itsellensä valtakuntaa ottamaan, ja aikoi jälleen palata:
13. Niin hän kutsui tykönsä kymmenen palveliaansa ja antoi heille kymmenen leiviskää, ja sanoi heille: tehkäät kauppaa niinkauvan kuin minä tulen.
14. Mutta hänen kylänsä asujat vihasivat häntä, ja lähettivät sanansaattajat hänen jälkeensä, sanoen: emme tahdo, että tämä meitä vallitsee.
15. Ja tapahtui kuin hän palasi, sitte kuin hän sai valtakunnan, käski hän kutsua ne palveliat tykönsä, joille hän oli rahansa antanut, tietääksensä, mitä kukin kaupallansa toimittanut oli.
16. Niin tuli ensimäinen ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on kymmenen leiviskää kasvattanut.
17. Ja hän sanoi hänelle: oikein, hyvä palvelia, ettäs vähässä olit uskollinen*, sinulla pitää valta kymmenen kaupungin päälle oleman.
18. Toinen myös tuli ja sanoi: herra, sinun leiviskäs on viisi leiviskää kasvattanut.
19. Niin hän myös sanoi hänelle: ole sinäkin viiden kaupungin haltia.
20. Ja kolmas tuli ja sanoi: herra, katso, tässä on sinun leiviskäs, joka minulla hikiliinassa kätketty oli;
21. Sillä minä pelkäsin sinua, ettäs kova mies olet: sinä otat, jota et tallelle pannut, ja niität, jota et kylvänyt.
22. Hän sanoi hänelle: sinun suustas* minä sinun tuomitsen, sinä paha palvelia, sinä tiesit minun kovaksi mieheksi, joka otan, jota en minä tallelle pannut, ja leikkaan, jota en minä kylvänyt:
23. Ja miksi et sinä antanut minun rahaani vaihetuspöydälle? ja minä olisin tultuani sen kasvun kanssa jälleen saanut.
24. Niin hän sanoi tykönä seisoville: ottakaat pois leiviskä häneltä, ja antakaat sille, jolla kymmenen leiviskää on.
25. Niin he sanoivat hänelle: herra, hänellä on kymmenen leiviskää.
26. Sillä minä sanon teille, jolla on, hänelle pitää annettaman, ja häneltä, jolla ei ole, sekin, mikä hänellä on, pitää otettaman pois.
27. Kuitenkin ne minun viholliseni, jotka ei tahtoneet minun antaa vallita heitä, tuokaat tänne ja mestatkaa heitä minun edessäni.
28. Ja kuin hän nämät puhunut oli, meni hän edellä ja vaelsi ylös Jerusalemia päin.
Luukas 19:11-28
Kova isäntä
Kova isäntä toimessa palattuaan kaukaiselta maalta.
Hän vaatii palvelijansa tilille siitä, miten he ovat leiviskänsä käyttäneet.
'Ja tapahtui kuin hän palasi, sitte kuin hän sai valtakunnan, käski hän kutsua ne palveliat tykönsä, joille hän oli rahansa antanut, tietääksensä, mitä kukin kaupallansa toimittanut oli.
Huomaa, ettei se yksi leiviskä ole vähäinen rahasumma. Se on talentti, joka on arvoltaan 6000 denaaria.
Denaari taas oli työmiehen päiväpalkka.
Laiska palvelija olisi siis voinut palkata suuren määrän miehiä pitkäksi aikaa jotain projektia hoitamaan tai, kuten Jeesus sanoo, tallentaa sen korkojen saamista varten pankkiin häneen luottaneen isäntänsä hyväksi.
Sen sijaan tämä palvelija viittaa "herran pelkoon" - sinä olet kova mies - ja sillä verukkeella yrittää puolustella, ettei mitään tehnyt saamallaan suurella rahasummalla, antoi sen vain takaisin.
Turhat sanat
Taivaan tilikirjat ovat paljon tarkemmat kuin maalliset tilikirjat ja läpikotaisin valaisevat ihmisen sydämen sen pohjia myöten ja kaiken mitä ihminen on elämässään sanonut ja tehnyt. Varsinainen pelottava nauhuri, Iso Veli valvoo joka hetki. Taivaallinen Tuomari, jota nuori Luther sekä pelkäsi että vihasi.
Evankeliumin käsittämisen jälkeen Luther pelkäsi ja rakasti Kristus tuomaria ja Hänen Isäänsä taivaissa.
"Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että..." on kymmenen käskyn jokaisessa kohdassa Vähässä katekismuksessa.
Jumalaton ei pelkää Jumalaa, "mahtaako hän kostaa".
Kristittyjenkin joukossa on Jumalaa pelkäämättömiä, onneksi esikoisten parissa ei varmaan montaa, pönttöjonot siitä kertovat.
Niin tarkat ovat taivaan nauhurit, ettei siellä vain tallenneta, mitä puhumme vaan myös turhat puheemme. Kuka niistä välittää?
No, Isä Jumala välittää ja Kristus ja Pyhä Henki.
Miksi?
kysytään Herralta, ja löydämme tämän vastauksen fariseuksille (joita kukaan meistä ei tietenkään ole!)
34. Te kyykärmetten sikiät, kuinka te taidatte hyvää puhua, koska te itse pahat olette? sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.Jokaisesta turhasta sanasta joudumme tekemään kerran tilin, ihmisiä kun olemme.
35. Hyvä ihminen tuo edes hyvästä sydämen tavarasta hyviä, ja paha ihminen tuo edes pahasta tavarasta pahoja.
36. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;
37. Sillä sanoistas sinä hurskaaksi tehdään, ja sanoistas sinä tuomitaan.
Matteus 12:34-37
Onko tilinteko elämästä tulossa vai ei?
Puhuuko Jeesus tosissaan, vai tuuliko huuliaan heiluttaa, kuten entinen savolainen kysyi.
Nämä ja monta muuta kohtaa tilinteosta löydämme Herran Jeesuksen opetuksista evankeliumeissa ja apostoli Paavalin ja muiden Uuden testamentin kirjeiden sisällöstä.
Ajallisesti tämä tilinteon mekanismi toimii siis esikoisten seuroissa, kun saarnaajat vaativat ihmisiä tutkimaan vaellustaan, antavat neuvoja ja ohjeita ja lain opetuksella tuovat valkeuteen mikä on hyvää ja mikä pahaa, asian jonka Aatami ja Eeva Paratiisissa saivat oppia - teoilla on seurauksensa.
Mekanismi toimii kaikkialla kristikunnassa samalla tavoin vaikka eri kielillä ja eri muodoissa. Johdatetaanhan joka sunnuntai suomalaista luterilaista kristityä yleiseen synnintunnustukseen jumalanpalveluksessa. Julistavathan helluntailaiset saarnaajat ristiinnaulittua, joka on kuollut syntiemme edestä - me siis olemme tuomion alaisia ja tilivelvollisia.
Mutta mekanismi särkyy, jos tilinteko otetaan pois, helvetin lieskat sammutetaan ja Kristus lakkaa olemasta Tuomari.
Epäusko johtaa siihen, että omatunto paatuu ja voidaan elää synnissä parannusta tekemättä. Moni onkin todennut, että on tärkeä saada elää armosta.
Kristukselle eletty elämä
Avauksen otsikossa on sanat "tilinteko Kristukselle" mutta lauseen voi lukea myös
"Kristukselle eletystä elämästä"
Molemmat ovat isoja asioita, ensimmäinen Herran pelkoa ja luottamusta Jumalan vanhurskauteen, joka ilmenee uskosta uskoon. Jälkimmäinen kertoo ihmisen ihanimmasta elämästä.
Voi kunpa kaikki - minä mukaan lukien - saisimme elää elämämme Kristukselle. Tilinteon päivänä sillä on merkityksensä, mutta jo tässä ajassa.
Virsi 152
1.
On Kristuksen tulemus arvaamaton,
myös kohta voi aueta hauta,
ja niin armonaikamme loppunut on,
voi, sitten ei parannus auta.
Oi Herramme, armahda meitä!
2.
Voi meitä, jos uneen me vajoamme
ja synti ei tuntoa paina,
jos taivaan ja Jumalan unohdamme
ja suruton mieli on aina!
Oi Herramme, armahda meitä!
3.
Ei teoilla autuutta ansaita voi,
me lahjaksi autuuden saamme.
Siis Herraamme, koska hän elämän toi,
me uskossa turvautukaamme.
Oi Herramme, armahda meitä!
4.
Nyt valvomaan rohkaise, Jumalani,
ja oikein suo aikani käyttää,
niin että on öljyä lampussani,
kun maan ääret huuto tuo täyttää:
Nyt Herramme Kristus jo saapuu!
5.
Siis huolehdi, sieluni, rauhastasi
ja Herrasi tuloa muista.
Vain hän olkoon turvana, toivonasi,
pois maailman rakkaus suista.
Oi Herramme, armahda meitä!
Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Uud. Julius Krohn 1880,
komitea 1937.
Dogmatiikkaa: Franz Pieper
Nimimerkki tyhmelin toi keskustelussa tähän aiheeseen ja syvällisesti opilliseen asiaan amerikansaksalaisen professori Frantz Pieperin (1852-1933) dodgmatiikan oppikirjasta lainauksen. Teos on suomennettu ja edelleen myynnissä kristillisissä kirjakaupoissa, ryhdikäs ja suositeltava!
Matteuksen sijasta Pieper aloittaa lainauksen Johanneksen evankeliumista.
Kun Raamattu sanoo, etteivät uskovat tule tuomittaviksi (Joh. 3:18), on se evankeliumin sana, joka koskee heitä sikäli kuin he ovat kristityitä. Koska uskovien synnit ovat anteeksiannetut, ei heidän kohdallaan tuomion perusteena ole laki, vaan evankeliumi, toisin sanoen heitä ei ollenkaan tuomita (Matt. 25:35 - 40).
Kun taas Raamattu sanoo, että meidän kaikkien (tässä apostoli puhuu kaikkien kristittyjen nimissä) on ilmestyminen Kristuksen tuomioistuimen eteen (2. Kor. 5:10; Room. 14:10), on se lainomaista kehoitusta ja varoitusta, joka uskoville heihin vielä liittyvän lihan tähden on erittäin tarpeellista ja hyödyllistä.
Näiden lain sanojen tarkoitus on varoittaa heitä lihallisesta suruttomuudesta ja pitää heitä tietoisina synneistään. Kun tämä tarkoitus saavutetaan, toisin sanoen, kun he jokapäiväisessä parannuksessa tuntevat syntinsä ja uskossa pakenevat Kristuksen, syntiensä poistajan, turviin, on Kristus heille tuomion loppu, niinkuin hän on lainkin loppu.
Luther sanoo: "Tuomio on kumottu; se koskee häntä [uskovaa] yhtä vähän kuin se koskee enkeleitä ... Kaikki uskovat pääsevät tästä elämästä taivasten valtakuntaan ilman tuomiota, tulevatpa he toisten tuomareiksikin."
Pieperin dogmatiikka (s.601)
Pieper siis toisaalta ymmärtää apostolin sanat tilinteosta lainsaarnaksi, joka on myös kristitylle tarpeen, mutta vetää sitten tältä saarnalta pohjan pois kiistämällä Kristuksen tuomioistuimen.
Martti Lutherin sana on suoraan vastoin apostoli Paavalin sanaa.
Kyllä näitä asioita saa ja tulee tutkia Jumalan Sanan valossa ja kirkon suuria opettajia kuunnellen.
Herra armahda meitä!
Kristityn arkea - talentit
Palataan vielä tämän kristillisyyden arkeen.
Leiviskä on talentti, iso raha.
Monissa kielissä talentti sana on saanut merkityksen "lahja, lahjakkuus" He is a talented student.
Kysymys siis kuuluu näin:
Sinä olet saanut elämääsi monia lahjoja, ehkä erityisen kyvyn palvella muita, musikaalisuuden, puhetaidon, terveen elämän ymmärtämisen kuntoiluineen ja urheiluineen, älykkyyden lukea vaikeita kirjoja, voimia kaivaa ojaa suolle vaikka kuokalla, lastenhoidon autuaan ymmärryksen, pyhäkouluopettajan kyvyn, veneenrakentajan kädet...
Kun Kristus kutsuu sinut tämän elämän jälkeen Tuomioistuimen eteen, kysyykö Hän sinulta, miten olet saamasi talentit tässä elämässä käyttänyt, vaatiiko Hän sinua tilille eletystä elämästä?
Vai suottako kaikki tuo on Raamattuun kirjoitettu, tyhjäksi linnunpelättimeksi, joka ei mitään oikeasti tee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti