Pyhä Augustinus ja donatolaiset - kirkon pyhyys

Kirkko on pyhä koska sen pää, Jeesus Kristus, on pyhä
Gentin alttarikaapin Jeesus
kuva answers

Arlesin kirkolliskokokuksen tuomittoa donatolaiset 314 keisari Konstantinus Suuri antoi viranomaisille käskyn tuoda heitä oikeuden eteen. Mutta donatolaiset kärsivät ilolla ja olivat valmiit marttyyriuteen kristitynkin keisarin aikana, Vaino vain vahvisti heitä, ja vuonna 316 heidän lukumääränsä oli kasvanut niin, että he perustivat omien piispojensa ja pappiensa hoitaman kirkkonsa eroten valtionkirkosta. Keisari perui turhaksi osoittautuneet valtion vastatoimenpiteet 321 jättäen heidän tuomitsemisensa "Jumalan käteen".

Donatolaisten määrä kasvoi nopeasti suhteessa valtionkirkkoon ja vuonna 350 he olivat jo enemmistönä pohjois-Afrikan kristittyjen keskuudessa. Kun keisari rakensi Cirtan suuren kirkon, donatolaiset ottivat sen käyttöönsä ja ekumeenisile kristityille piti rakentaa toinen kirkko. Pian kaikissa suurissa kaupungeissa oli kaksi rinnakkaista kirkkoa, donatolainen ja ekumeninen. Näin myös Hippon kaupungissa.

Kun piispa Maximin oli kastanut uudelleen katolisen diakonin, joka liittyi donatolaisiin, Augustinus koetti saada kastekiistan ratkaistua toimimalla välittäjänä. 390-luvun alussa hän koetti vielä välttää imperiumin oikeuslaitoksen tuomista kuvaan mukiaan ja varoi samalla, etteivät donatolaiset toisi paikalle hurjia circumcellion, raskaita puisia nuijia, "israeliittoja", kantavia berbereitä tappelemaan katolisten kanssa ja halkomaan heidän kallojaan.

40 vuotias Augustinus osallistui näitä asioita käsittelevään Karthagon kirkolliskokoukseen 393 AD. Tuohon aikaan hän oli toiminut kaksi vuotta vihittynä pappina. Hänet oli kastettu vain kuusi vuotta aiemmin.

Vuonna 400 Augustinus kirjoitti Seitsemän kirjaa kasteesta donatolaisten opetusta vastaan.

Kirjat on osoitettu donatolaisten johtavalle teologille, Cirtan piispa Petilianille 
(en ole varma latinalaisten nimien suomalaisista muodoista, onko Petilian Petilianus jne).

Näiden kirjoitusten merkitys on siinä, että Augustinus määrittelee Kristuksen kirkkoa hyvin tärkeällä tavalla kumoten donatolaisten opetuksen:

Nykyinen kirkko ja tuleva kirkko ovat eri asia, mutta eivät kaksi eri kirkkoa:
Pyhien kirkko ja syntisten kirkko eivät ole kaksi eri kirkkoa tässä ajassa, vaan saman kirkon kaksi eri vaihetta - nykyisessä ajassa syntien keskellä, tulevaisuudessa täysin pyhä.

Kirkko ei ole pyhä sen keskiverto jäsenten pyhyyden tason takia. Kirkon pyhyys johtuu seurakunnan pään, Jeesuksen Kristuksen, pyhyydestä. 

Kristuksen ruumiissa on nyt tässä ajassa pyhiä ja syntisiä. Se on kuin pelto, jossa vehnä ja luste kasvavat yhdessä ja pahoja on siedettävä hyvien suojelemiseksi. Erottelu tapahtuu vasta lopussa.