Intermezzo - Pyhä Augustinus ja donatolaiset ekklesiologian ja sakramenttiopin tarkentajana

Olen edellä esitellyt hieman läntisen kirkkoisä Augustinuksen kirjoituksia donatolaisuudesta ja viitannut asiantunteviin, joskin kuningatar Victorian ajan lopulle ajoittuviin lähteisiin. Englantilaisten ja amerikkalaisten patristikkojen tekstien lukeminen on hidasta ja työlästä, mutta palkitsee itsensä kyllä todella hyvin. Asia alkaa tulla tutuksi.

Olemme nähneet, että kyse ei ole yhdestä pamfletista jotain skismaa vastaan, vaan vuosikymmenten painista pohjois-Afrikan kirkon elämästä ja tulevaisuudesta. Tässä painissa Augustinus itse muodostaa käsitystä siitä, mikä on Kristuksen kirkko ja mitä on oikea opetus ja käytäntö sakramenteista. Niistähän ei hänen aikanaan vakiintunut Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus mitään sano.

Nyky-Suomi
Voimme verrata tätä Jaakobin painia uskonpuhdistuksen pyörteisiin, jossa Martti Luther ja työtoverinsa sekä Zwingli ja Jean Calvin tovereineen samaan tapaan muodostivat käsitystä siitä, mikä on Kristuksen kirkko ja mitä on oikea opetus ja käytätnö sakramenteista.

Parhaillaan samanlainen Jaakobin paini on käynnissä evankelis-luterilaisen kirkon piirissä, ja tuloksena on ollut Suomen lähetyshiippakunnan syntyminen. Näissä pyörteissä sekä kirkkomme piispat ja teologit että lähetyshiippakunnan piispa ja teologit ovat muodostaneet käsitystä siitä, mikä on Kristuksen kirkko ja mitä on oikea opetus ja käytätnö sakramenteista.

Länsi-lestadiolaisuus eli Ruotsin Lapin vanhinten johtama esikoislestadiolaisuus on omalla tahollaan samanlaisessa pyörteessä tahtoessaan ottaa sakramenttien hoitamisen saarnaajien käsiin. Näissä pyörteissä esikoislestadiolaiset vanhimmat ovat muodostaneet käsitystä siitä, mikä on Kristuksen kirkko ja mitä on oikea opetus ja käytätnö sakramenteista.

Terveet riidat!
Kirkon oppi on profiloitunut terävämmäksi ja saanut mukaansa laajempaa aineistoa sisäisten ja ulkoisten teologisten kiistojen ja riitojen, skismojen ja heresioina sitten tuomittujen näkemysten virrassa, näin se on ollut, on ja oleva on.

Teologiset kiistat ovat rajuja, usein verisiiä, ja kuitenkin tärkeä osa Kristuksen ruumiin jokapäiväistä elämää tässä ajassa. Ei Herramme turhaan rukoillut Johanneksen evankeliumin mukaan, "että he yhtä olisivat". Ehkä Isä jonain päivänä vastaa, mutta tänään juuri kasteen äärellä ja ehtoollispöydässä hajaannus näkyy Jumalan lasten todellisuudessa niin valtavana ja syvänä juopana.