Raamatun opillinen lukeminen

Tuhlaajapoika vertaus
kuva St. Thom's RC, Tamworth

Rauhan Siteessä on mustaa valkoisella herätysliikkeen täysin läpäissyt ymmärrys siitä, että Raamattua tulee lukea puhtaan opin valossa. Perustana on Kristus ja kristillinen oppi siitä Martti Lutherin kautta kirkastetusta totuudesta, että ihminen pelastuu yksin uskosta ilman lain tekoja.

Esikoisuudessa rovasti Laestadiuksen hengellisenä perintönä on kaikenlaisen elämän koreuden karttaminen, erilaisia muotoja saava pyrkimys nuhteettomaan elämään esimerkiksi tämän kristillisyyden naisten pukeutumisessa tai siinä, että miehet eivät käytä seuroissa koreita kravatteja. (ehkä liike-elämän kokouksessa sitten, mutta se on toinen juttu.) Hyvä näin.

Tämän kilvoittelun vakavuus on aina tehnyt minuun syvän vaikutuksen, ja uskon että Kristus on monen isoisän ja isoäidin kanssa itkenyt, kun perheen arvokkaita valokuvia on tuhottu saarnaajien neuvosta. Kuuliaisuus ja syvällisyys ovat ominaisia tälle herätysliikkeelle.

Rovastin perintönä kulkee myös huikean laajuuden saanut omavanhurskauden p.erkeleen pelko ja huoli siitä, että jotenkin itse olisi yrittämässä nuhteettomalla vaelluksella saavuttaa Jumalan mielisuosion. Tätä kartetaan kuin ruttoa, pelätään enemmän kuin perisyntiä, ja kilvoitellaan elämän arjessa omavanhurskautta vastaan.

Tässä on muutamia opinkappaleita, joiden valossa pyhää Raamattua luetaan ja ymmärretään eli tulkitaan esikoisten keskuudessa.

Samantapaista pyhän Raamatun esiymmärrystä on kaikkialla kristikunnassa, mutta se ei ole tämän avauksen aiheena.

Raamatun opillinen lukeminen tarkoittaa henkisiä ja hengellisiä silmälaseja, joiden kautta teksti kulkee tajuntaan.

Esimerkki 1: Autuaaksi julistaminen
Erinomainen esimerkki tästä on Jeesuksen maailmankuulu Vuorisaarna Matteuksen evankeliumin alussa, ja siellä oleva autuaaksi julistaminen. Tästä on tullut saarnaajien opetuksen perintönä tikapuut pelastuksen tielle, hengellisen elämän synnyn ja kasvun kartta. Pisteenä iin päällä on viimeinen julistus, jonka armosta vanhurskas Jumalan lapsi saa nahoissaan kokea todeksi elämän arjessa (joku ei viitsi edes työpaikalla mainita uskostaan pilkan ja vainon pelossa).

Mutta kuin hän näki kansan, astui hän ylös vuorelle, ja kuin hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.

Niin hän avasi suunsa, opetti heitä ja sanoi:

Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillä heidän on taivaan valtakunta.

Autuaat ovat murheelliset; sillä he saavat lohdutuksen.

Autuaat ovat siviät; sillä he saavat maan periä.

Autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta; sillä he ravitaan.

Autuaat ovat laupiaat; sillä he saavat laupiuden.

Autuaat ovat puhtaat sydämestä; sillä he saavat nähdä Jumalan.

Autuaat ovat rauhan tekiät; sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman.

Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan; sillä heidän on taivaan valtakunta.

Autuaat olette te, kuin he pilkkaavat ja vainoovat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni.

Iloitkaat ja riemuitkaat; sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä näin he vainosivat prophetaita, jotka teidän edellänne olivat.

Matteus 5:1-12

Esimerkki 2: Tuhlaajapoika
Toinen selkeä esimerkki saarnaajien lempitekstistä, jota luetaan vahvoin opillisin silmälasein on Luukkaan evankeliumissa oleva Jeesuksen opettavainen kertomus tuhlaajapojasta, joka on maailman tunnetuimpia vertauksia..

Lapsesta asti opitaan tuntemaan ja muistamaan tässä kristillisyydessä niin keskeinen vertaus, jonka kaikki yksityiskohdat liitetään siihen, kuinka tullaan Jumalan lapseksi. Iloiten saarnaajat ammentavat tutusta hengellisestä perinnöstä selittäen vertauksesta milloin sormusta, milloin juhlavaatteita, milloin hääjuhlia, milloin teurastettua lammasta, Aidot kyynelet silmissä saarnataan ja kuunnellaan Isän rakkaudesta elämässä eksynyttä ja omaisuutensa tuhlannutta poikaansa kohtaan.

Vertaus on tavattoman rikas ja siitä riittää ammentamista seuraväelle näin tulkittuna saarnaajan koko elämän ajaksi.

11. III. Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,

12. Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.

13. Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.

14. Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,

15. Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.

16. Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut.

17. Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!

18. Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,

19. Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.

20. Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.

21. Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.

22. Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,

23. Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;

24. Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja he rupesivat riemuitsemaan.

25. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hän tuli ja huonetta lähestyi, kuuli hän laulun ja hypyt.

26. Niin hän kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikä se on?

27. Niin se sanoi hänelle: sinun veljes tuli, ja isäs antoi tappaa syötetyn vasikan, että hän sai hänen terveenä jälleen.

28. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; hänen isänsä meni siis ulos, ja neuvoi häntä.

29. Mutta hän vastasi ja sanoi isällensä: katso, niin monta vuotta minä palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun käskyäs käynyt ylitse, ja et sinä ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystäväini kanssa.

30. Mutta että tämä sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinä hänelle syötetyn vasikan.

31. Mutta hän sanoi hänelle: poikani! sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki mitä minun on, se on sinun.

32. Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty.

Luukas 15:11-32 

Opillinen lukeminen on tulkintaa
Raamatun opillinen lukeminen on sillan rakentamista Vanhan ja Uuden testamentin tekstien ja seuratuvan penkillä istuvien sanankuulijoiden välille. Näin on kirjoitettu, mitä se tänään tässä meille merkitsee. Näin Jumalan sana kohdistuu tähän hetkeen eikä jää kuivaksi luennoksi mitä joskus Pyhässä maassa on tapahtunut.

Tähän äärettömän kalliiseen Raamatun julistamiseen ja opettamiseen kutsutaan avuksi itse Pyhä Henki, joka tekee kuolleesta lain kirjaimesta uskovia hengellisesti ravitsevaa elämän leipää. Hyvä tapa on tämä kutsu lausua ääneen rukouksessa ennen saarnan alkua, mutta tärkeintä on, että se on saarnaajan sydämestä lähtevä huuto - Herra, avaa sinä sanasi ja anna köyhän palvelijasi jakaa sen aarteita näille rakkaille lampaillesi, jotka ovat tänne kokoontuneet.

Kyse on siis hengellisestä saarnasta, jossa käytetään seuraväelle tuttua meän kieltä tai kaanaan kieltä, lähes liturgisesti, ja joka koskettaa sitä ymmärtävää seuraväkeä, lohduttaa, rohkaisee, ohjaa ja valaisee.

Pelkkä älyllinen Raamatun tekstin ruotiminen, faktojen selittely vuosilukuineen, teoriat ja opilliset väittelyt eivät ravitse eikä niihin ryhdytä rukoushuoneen hiljentyessä Sanan kuuloon, odottaen lain tuomiota ja ilosanomaa synnit armahtavasta Herrasta Jeesuksesta.

No mikä tässä meättää?

Kuulostaa täysin jumalattomalta tässä hurskaassa kokonaisuudessa, kun sanon että esikoislestadiolaisten perinteiset tulkinnat Jeesuksen sanoista estävät Raamatun kirjoitusten kuulemista.

Itse asiassa Raamattua ei oikeastaan tarvitse itse lukea eikä tutkia eikä saarnaajien sitä sillä tavoin patologisesti leikellä ja analysoida, koska sen sisällöstä jo tiedetään kaikki tärkein.

Opillinen lukeminen antaa helposti opin syrjäyttää Jumalan Sanan ja sulkee seuraväen silmät pyhän Raamatun valtavalta väkevyydeltä ja elämää muuttavalta voimalta, dynatmiitilta. 

Raamatusta tulee semmonen vanhojen tuttujen opetusten tomuttunut opus, vaikealla Biblian kielellä luettu todistus siitä, että mitä tahansa saarnaaja tässä sanoo on niin ja aamen.

Kriittinen Raamatun luku on vierasta eikä siihen opeteta. Kuka uskaltaa arvostella Raamatun tekstejä, saati lapsesta asti tuttuja "totuuksia" siitä, mitä ne tarkoittavat? Sehän on lähes Jumalan pilkkaa. 

Vielä mahdottomampi on ajatus lukea Raamattua kriittisesti siten, että omat vankat käsitykset ja uskon peruspilarit joutuisivat tutkittaviksi ja Sanan valoon. Se on sietämättömän turvatonta, eikä sellaiseen itsenäiseen pähkäilyyn laisinkaan seuraväkeä kehoteta.

Ei! Opillisen lukemisen turvalliset ja tutu puitteet riittävät tässä karsinassa ohjaamaan lampaat perille taivaan kotiin.

Autuas se saarnaaja, joka opettaa niinkuin on kirjoitettu!

Vaan hän saapi nopeasti Risto Blomit koko herätysliikkeestä.


Virsi 183

1.
On meillä aarre verraton,
se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on
sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta
me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala
kun antoi aarteeksemme.

2.
Kun ruoste, koi ja aika syö
muun kaiken säälimättä,
kun usein päättyy ihmistyö
valmiiksi ehtimättä,
kun maa ja taivas häviää
ja aika loppuu kerran,
silloinkin horjumatta jää
tuo pyhä sana Herran.

3.
Polvesta polveen matkallaan
se samaa voimaa kantaa.
Ei raukene se milloinkaan,
vaan aina rauhaa antaa.
Ei siitä mitään katoa
muun kaiken hajotessa.
On sanan alku, perusta
Luojassa ikuisessa.

4.
Ah sana kallis, iäinen,
hyljätty monta kertaa!
Ei mikään tieto maallinen
voi sille vetää vertaa.
Lujempaa turvaa meille ken
voi tuoda mistään muusta
kuin armon sana ikuinen!
Se lähti Herran suusta.

5.
Jos Herran sanaan turvasit
muun turvan pettäessä,
jos sanan suojaan pakenit
maailman myrskytessä,
niin löysit paikan siunatun,
saa sydän siellä rauhaa,
sataman löysit suojatun,
ei siellä myrskyt pauhaa.

6.
Kuin vesilintu lahdella
käy alle veden pinnan
ja huuhdottuaan sulkansa
taas nostaa puhtaan rinnan,
niin puhdistuu myös henkemme
sanassa kirkkahassa
ja liikkuvansa tuntee se
olossaan oikeassa.

7.
Siis kiitos, armon Jumala,
nyt lakkaamatta aivan,
kun sinä meille sanassa
osoitat tietä taivaan.
Ken nyt on köyhä, rikas ken
sanasi saatuansa!
Sen kalliin aarteen jokainen
saa pitää omanansa.

Johan Ludvig Runeberg 1857. 
Suom. Knut Legat Lindström 1860. 
Virsikirjaan 1886.