 |
| Keisari Honorius (384-426) nousi valtaan 9 vuoden iässä Maalaus Jean-Paul Laurens 1880 kuva wikimedia |
Donatolaisten määrä kasvoi pohjois-Afrikassa. Heidän suojelijjanaan oli Mauretanian provinssin vaikutusvaltainen berberisyntyinen kenraali Gildo (k. 398). Nimi tarkoittaa libyan-berberissä Hallitsija, nyky-berberin Agelid.
Keisari Valentinian I (321-375) aikana Gildon veli Firmus nousi epäonnistuneeseen kapinaan 372, mutta Gildo pysyi uskollisena keisarilleen. Keisari Theodosius I (347-395) palkitsi Gildon uskollisuuden edeltäjäleen siirtämällä veljen valtavat maaomaisuudet ja rikkaudet hänelle ja asettamalla hänet Afrikan provinssin hallitsijaksi,comes Africae, ja armeijan komentajaksi. Asemassaan hän osoittautui perinjuurin julmaksi tyranniksi. Donatolaisilla oli hänessä vankka tuki ja turva katolisia vastaan.
Viljakapina
Theodosius I:n poikien hallinnon aikana, Arcadiuksen (377-408) itä-Roomassa ja Honoriuksen (384-423) länsi-Roomassa, Gildon asema Afrikan hallitsijana vahvistui. Hänestä tuli Rooman kaupungin leipäviljan hoitaja, merkittävä tehtävä, joka ennen Rooman jakautumista itään ja länteen oli ollut Egyptillä.
Heikkotahtoinen nuori Arcadius peri isänsä hovista vaikutusvaltaisen eunukki Eutropiuksen (k.399), josta tuli hänen läheinen neuvonantajansa. Hunnit häiriköivät jo itä-Rooman rajoilla ja johdettuaan armeijan heistä voittoon 398 Eutropius sai seuraavana vuonna ensimmäisenä eunukkina koskaan konsulin arvonimen.
Hovijuonittelujen mestarina Eutropius oli huomannut, että ministeri Rufius koetti naittaa tyttärensä keisari Arcadiukselle. Hän onnistui kääntämään Arcadiuksen pään ja tämä otti vaimokseen Eutropiuksen ehdokkaan, Aelia Eudoxian. Hieman myöhemmin Rufius kaikessa hiljaisuudessa murhattiin. Tämä kuvio johti kuitenkin katastrofiin, sillä kuningatar Eudoxia antoi vangita Eutropiuksen ja tämä teloitettiin 399 AD itse Johannes Krysostomoksen (347-407) armon pyynnöistä huolimatta.
Valtansa päivinä Eutropius juonitteli kaikessa hiljaisuudessa Gildon kanssa, saadakseen länsi-Rooman vilja-aitan vartijan liittymään Arcadiuksen puolelle. Kyseessä oli erittäin suuri liike, joka olisi muuttanut itä- ja länsi-Rooman taloudellisia voimasuhteita ja strategista merkitystä. Kun Gildo lähti 397 hoviherran suunnitelmiin mukaan hän veti kanssaan heimonsa donatolaiset berberit, jotka joutuivat näin suurpolitiikan kuvioihin mukaan uudella tavalla.
Keisari Honorius ja Rooman senaatti saivat aikomuksista vihiä. Senaatti julisti vilja-aittoijen vartijan Gildon valtion viholliseksi ja aloittaen näin sodan Afrikan provinssissa.
Mascecel
Gildo oli itse tehnyt julman virheen omaa veljeänsä Mascecelia kohtaan, joka kostautui hänelle kalliisti. Riidan jälkeen Mascecel oli joutunut pakenemaan veljensä hallintoa keisari Honoriuksen turviin Roomaan. Raivostunut Gildo surmautti veljensä kaksi poikaa, siis omat veljenpoikansa.
Afrikan sodan syttyessä keisari Honoriuksen palveluksessa ollut nerokas kenraali Flavio Stilicho (359-408) ymmärsi maanpaossa olleen Mascecelin tilanteen hänen lastensa murhan jälkeen. Stilicho antoi Mauretaniaan lähtevän armeijan johdon Mascecelille, joka näin lähti kosto mielessä sotaan veljeään Gildoa vastaan. Hän sai komennettavakseen joukko-osaston kokeneita gallialaisia sotilaita.
Mascecel leiriytyi pienen gallialaisen armeijansa kanssa määrällisesti ylivoimaisten moorien leirin läheisyyteen. Kun taistelu sitten puhkesi, hyvin koulutetut ja kurinalaiset gallialaiset saivat noepasti berberien armeijan sekasortoon. Gildo itse pakeni merelle pienellä purjeveneellä, jonka tuuli painoi takaisin rantaan ja hän purjehti Tabracan satamaan (nyk. Tabarka länsi-Tunisiassa). Kaupunkilaiset halusivat osoittaa uskollisuuttaan keisari Honoriukselle ja heittivät Gildon vankilaan, jossa tämä hirttäytyi ennenkuin veljensä ennätti kostamaan hänelle lastensa kuoleman.
Mascecelin joukot surmasivat suuret joukot donatolaisia, jotka olivat nyt kapinallisia länsi-Rooman keisarin silmissä.
Augustinus fyysisesti vaarassa
Näissä levottomissa oloissa tiellä liikkujat olivat vaarassa joutua donatolaisten circumcellon nuijamiesten käsiin. Hänen seurueensa kimppuun hyökättiin Cataman tiellä, ja jotkut matkueesta haavoittuivat.
Augustinus oli jo tunnettu donatolaisten vastustaja, ja kerran häntä lähdettiin sieppaamaan vangiksi. Hanke epäonnistui, kun circumecellonien opas kääntyi tienhaarasta väärään suuntaan.
Donatolaisten vainot
Keisari Honorius suhtautui nyt entistä ankarammin kapinaan nousseisiin donatolaisiin. Heidän vastaisiaan lakeja astui voimaan vuonna 405. Papisto ajettiin maanpakoon, donatolaisten omaisuuksia takavarikoitiin, peintöjä mitätöitiin ja sopimuksia purettiin. Joitain donatolaisia ruoskittiin julkisesti kaupungeissa, kun he kieltäytyivät luopumasta uskostaan.
___
tietoja tähän tekstiin olen ottanut mm englantilaisen wikipedian artikkelista Gildo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti