Kirjan aiheina ovat: Uskontunnustukset, armonvälineet (sana ja sakramentit), vanhurskauttaminen, synti, Jumalan laki, sovitus, katumus ja kääntymys, armonjärjestys, viimeinen tuomio - ikuinen elämä - ikuinen kuolema, pyhitys, rukous, rippi ja muu sielunhoito, seurakunta, armolahjat, kristillinen rakkaus, kristityn tehtävä ja ylistys Jumalalle.
Kirjan lopussa on 27 siv. liite, johon Risto Blom on ottanut Martti Lutherin, Philipp Melanchthonin sekä luterilaisen kirkon tunnnustuskirjojen keskeisimpiä tulkintoja uskon perusasioista. Hän on va-linnut ne tutkimuksestaan, joka ilmestyi Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa vuonna 2001.
Ristikukkakustannus
Sakramenttikäsitys
Vaikka esikoislestadiolaisia ei mainita laisinkaan kirjassa, siinä annetaan terävä kuva vallitsevasta sakramenttiopista.
1) Niille, jotka hylkäävät sakramenttien edella kuvatun vaikuttavuuden jättämällä uskomatta sakramentissa lausuttavat sanat, niille jäävät vain ulkonaiset merkit. Ja ne merkit eivät yksin ole Kristuksen asettamia pyhiä toimituksia.Tämän vakavampaa puhetta Kristuksen asettamista pyhistä sakramenteista ei ole.
2) Niillä, jotka uskovat vain parannuksen sakramentin eli synninpäästön julistuksen erillisenä sanallisena tapahtumana, niillä on vain yksi sakramentti. (Apologia eli Augsburgin tunnustusten puolustus puhuu synninpäästöstä parannuksen sakramenttina.)
3) Niillä, jotka eivät usko, että Jumalan sanassa on Jumalan Henki, vaan edellyttavat, että Pyhän Hengen tulee olla sanojen lausujassa, niillä ei taida olla sakramenttia lainkaan. Jos on, se on ns. persoonallisuuksien sakramentti. Tässä asiassa on kysymys avainten vallasta, siitä kenellä se on.
On näet helppo tunnistaa sakramenttien halveksijat, jotka niitä pilkkaavat. On vaivatonta tunnistaa erilaiset opetukset kasteesta ja ehtoollisesta, esimerkiksi luterilaisten ja kalvinistien välillä. Mutta on hyvin vaikea nähdä tällä tavoin kätketyn harhaisuuden sisään, eräänlaisena hengellisen mielenterveyden asiantuntijana.
Sakramentit omiin käsiin Loppiaisena 2015
Suomen ev.lut. kirkossa annetaan rippikoululaisille oikea opetus sakramenteista, pyhästä kasteesta ja Herran ehtoollsiesta sekä ripistä Lutherin Vähän katekismuksen tapaan selkeästi selitettyinä.
Luterilaisen kirkon liturgiassa ja virsissä kuuluu puhtaan opin ääni, vaikka rippisaarna tai jumalanpalveluksen saarna sisältäisivätkin jotain muuta.
Nyt muodostettavan esikoislestadiolaisen apostolisen kirkon, tai Suomen vanhalestadiolaisen kirkon (tai mikä nimi sille annetaankin) edustama sakramenttioppi on perusteiltaan virheellinen ja siihen liittyy vääristynyt käsitys Sanan palvelijoiden merkityksestä.
Esikisten opetuksessa on pohjois-Afrikassa kirkkoisä Augustinuksen aikana vaikuttaneen donatolaisen kirkon ääni: vain se Jumalan sana ja ne sakramentit, jotka julistaa ja jakaa ihminen jossa Pyhä Henki on asuvaisena, ovat päteviä.
Tästä syystä nyt tehty ratkaisu johtaa väistämättä erillisen uskontokunnan syntyyn, joka olennaisimmalta sydämeltään on toisenlainen kuin Lutherin nimeä kantava uskonpuhdistuksen seurauksena syntynyt kirkko, Ruotsi-Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
Augsburgin tunnustuksessa on vakavat sanat - Kristuksen kirkko on siellä, missä Jumalan sana puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan.
Sinä itse olet eksynyt, ei Kristuksen kirkko ole koskaan eksynyt minkäänlaiseen kasteooppiin. Tässä tarkoitan Jumalan todellista seurakuntaa. Ja minä mietin, keitä sinä tarkoitat; Lestadiolainen sinä et ole oikeassa, vaikka olet Kristuksen oma. Ei kai kukaan voi olla niin tyhmä, että ajattelee valtion kirkon olevan yhtä Jumalan tahdon kanssa. Tämä maailma on missä me elämme, jota vastaan meidän tulee taistella. Pyhä Henki on meissä kaikissa uskovissa. Niin Jumala ei ole tahtonut jakaa, sen kummempaa kuin Hän tarkoitti. Sinun sanansi ovat puolitotuuksia uskon elämästä
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, sana on täällä vapaa!
PoistaHuomautan kuitenkin, että tässä kerrotaan lyheysti pastori Risto Blomin tärkeän kristillistä opetusta koskevan teoksen kastetta ja ehtoollista koskevasta sisällöstä.
Blomin analyysi on ratkaisevan tärkeää esikoislestadiolaisen herätysliikkeen, nyt omaksi kirkkokunnaksi muuttuvan ryhmän, saarnaajien erityisistä opetuksen painopisteistä.
Blomin ensimmäinen kirja "Miten tullaan Jumalan lapseksi?" on ainutlaatuinen alkuperäisiin nauhoituksiin perustuva johtavien lähetysmiesten ja saarnaajien opetuksen selvittely.
Molemmat teokset antavat aivan riittävän kompassilukeman es.lest. liikkeen harhojen ja hengellisten karikoiden välttämiseksi. Sen sijaan, että hänen kohteluaan pyydettäisiin julkisesti anteeksi ja kurssia korjattaisiin, esikoiset ovat kääntäneet omaksi turmiokseen hänelle ja hänen viisaille kirjoituksilleen selkänsä ja ajautuvat heresiaan.