 |
| Pyhä marttyyri Kyprianus Karthagolainen (194-251) kuva catholic.org |
Kiista donatolaisten kanssa käsitti suuren osan Augustinuksen elämää ja hän kirjoitti aiheesta paljon. Eräs merkittävä haara tässä laajassa keskustelussa oli donatolaisten vetoaminen kaikkien arvostamaan pyhään marttyyri Kyprianukseen (194-251) kysymyksessä uudelleen kastamisesta.
Onko harhaoppisen tai skismaatikon suorittama kaste pätevä, vai tuleeko se uusia?
Kyprianus tunnetusti oli uudelleenkastamisen kannalla, ja donatolaiset perustivat käytännön hänen esimerkkiinsä.
Augustinus kirjoitti vastoin Kyprianuksen opetusta, että koska kastaja on todellisuudessa kirkon Herra Jeesus Kristus itse, kastetta ei tarvitse eikä saa uusia, jos se on tehty kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen..
Onko kirkko pyhien yhteisö, jonka tulee lähteä korruptoituneesta valtiokirkosta?
Näin asetettuna kyseinen valtiokirkko voi olla Rooman imperiumin tukema ekumeninen kirkko Bysantin aikaan tai aikamme Ruotsin tai Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
Näin asetettuna kyseinen valtiokirkko voi olla Rooman imperiumin tukema ekumeninen kirkko Bysantin aikaan tai aikamme Ruotsin tai Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
Augustinus korosti kirkon yhteyttä jopa kasteen yli. Donatolaiset ovat lähteneet ja rikkoneet yhteyden ja heidät tulee palauttaa oikealle tielle vaikka pakottamalla.
________
Donatolaisten ja Augustinuksen keskustelu Kyprianuksen opetuksesta on syvällinen ja koskee niin kirkon historiaa kuin nykypäivää, eikä tarkoitukseni ole tässä yhteydessä jatkaa tämän enempää näissä mahtavissa ja vaikeissa teologian maisemissa.
Suosittelen lämpimästi Darryl J. Pigeonin analyysiä Augustinuksen suhtautumisesta Kyprianuksen opetukseen kirkosta ja kasteesta Cyprian, Augustine and the Donatist Schism.
Pigeon nostaa esiin keskustelun olennaisia piirteitä, ja artikkelista käy ilmi, miten todella keskeisistä asioista tuolloin oli ja on kysymys.
Kasteenuusijat taitavat olla donatolaisten lijalla. Heidän mielestä lapsikaste on samanlainen kuin Johanneksen kaste. Heidän käsityksen mukaan ihmisen pitää ensin tulla uskoon ja sitten vasta mennä kasteelle. He siis uskovat siihen, että usko on ihmisen oma ratkaisu. Mutta silloin pelastus ei voi olla yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen ansion tähden eikä kaste ole silloin armoväline. Matti Väisänen kirjoissaan kasteesta (Pyhä kaste Raamatussa ja Pyhä kaste kirkossa) on käsitellyt näitä kysymyksiä.
VastaaPoistaPelagius muuten hyväksyi lapsikasteen, vaikka oikeastaan hylkäsi perisyntiopin.
VastaaPoistaTämä on mielenkiintoinen näkökulma, johon en ole lainkaan tutustunut. Erittäin tärkeä asia ja koetan opiskella sitä, varmaan Augustinus tähänkin on puuttunut Pelagiuksen kanssa riidellessään.
PoistaOpin Mikon kirjoituksista tärkeän asian , jota olen käyttänyt hyväkseni eräissä toisissa keskusteluissa.
VastaaPoistaPyhät toimitukset eivät riipu toimittajan henkilöstä.
Kristus itse käyttää ketä hän haluaa tahtonsa toteuttajana.
"Opin Mikon kirjoituksista tärkeän asian , jota olen käyttänyt hyväkseni eräissä toisissa keskusteluissa. Pyhät toimitukset eivät riipu toimittajan henkilöstä."
PoistaTuo on nykyaikainen äärikanta. Se on aika lailla eri kanta kuin se, että toimituksen pätevyys ei riipu toimittajan (tuntemattomasta) oman elämän pyhyydestä, intentiosta tai tämän saamasta vokaatiosta - mistä aikoinaan kirkkohistoriassa keskusteltiin. Tuo äärikanta tarkoittaisi sitä, että esim. elokuvien kasteet, häät ja muut näytellyt toimitukset ovat päteviä. Tai että papeiksi voisi palkata muslimeja. Mutta tuolle äärikannalle ei ole kristillisessä kirkossa koskaan eräitä harvinaisia ääriliikkeitä lukuunottamatta ollut kannatusta.
Anonyymi tekee äärimmäisiä johtoäätöksäi joihin en ainakaan minä yhdy.
VastaaPoistaOlen vielä matkoilla mutta kirjoitan kommentteihin vastauksia reissun jälkeen ensi viikolla jos Jumala suo
VastaaPoista