Tapasin eslest ukkoja ja akkoja

image The Grey

Suomessa käydessäni sain muutamaan otteeseen tavata eslest ukkoja ja akkoja.

Heitä oli elämän eri aloilta, yhteiskunnallisten laitosten, liikemaailman, teollisuuden, maanviljelyn piiristä, oli työssäkäyvien aikuisten lisäksi kirkaskatseisia eläkeläisiä, joku pirteä vanhuskin tarkkoine silmineen ja terävine arvioineen.

Näitä ihmisiä yhdisti syvä huoli herätysliikkeen tilasta ja nimien keräys listaan oli yhdelle jos toisellekin keino vaikuttaa asioihin.

Monenlaista siinä oli esillä kun nämä ukot ja akat eivät olleet äskenkääntyneitä vaan muistivat Gunnarin tapaamisensa, Isaksonin ajat, eslest liikkeen kultaisia vuosia ja laskuaikoja. Mutta nyt soivat kohtalon kellot ja jokunen nimitti jo itseään ex-esikoiseksi.

Näiden ihmisten parissa viihdyin, heille usko on tärkeä eivätkä seurat pelkkä sosiaalinen tapaaminen.

Mietin, miten ihmeessä saarnaajat voivat edes ajatella tällaisten Jumalan lasten lähtöä porotokasta?

Täysin on paimenen rakkaus ja Hyvän Paimenen esimerkki hukassa, kun metsätokkaan lähettävät kiroten päälleen "itse olette lähteneet, ketään ei ole erotettu"

Eikö saarnaajan pitäisi tällaisen välinpitämättömyyden sijasta aivan polvillaan Herran edessä pyytää neuvoa, miten näitä ihania ukkoja ja akkoja, esikoisten sydänväkeä, hoidettaisiin tässä kristillisyydessä?

Koska näin ei Herran neuvoja pyydetä, nämä ovat vääriä paimenia, jotka luikkivat karkuun kun Iso Paha Susi nyt on saapunut laumaa repimään.

Rakkauden vastakohta ei näet ole viha vaan välinpitämättömyys.