Konventikkeliplakaatti oli laki, joka kielsi herätysliikkeiden seurat rangaistuksen uhalla. Tämä oli kirkon pappien yritys estää kirkon sisällä toimivien herätysliikkeiden leviäminen. Ruotsin konventikkeliplakaatin syntymisessä avusti suomalaissyntyinen maamarsalkka ja kansliapresidentti Arvid Horn ja sen sääti Ruotsin kuningas Fredrik I vuonna 1726. Kodissa pidettäviä hartauksia kutsuttiin ennen konventikkeleiksi.Esikoislestadiolaisten johto, Lapin vanhimmat, lähetysmiehet ja saarnaajat, ovat nyt ottaneet askeleen, joka johtaa vallan täydelliseen keskittämiseen suorastaan kiroamalla kaiken arvostelun ja eriseuralaisuuden. Tästä on tuore esimerkki vanhin Håkan Gustavvsonin käyttäytyminen Helsingin suurseuroissa kesä-heinäkuussa 2014.
Suomessa laki astui voimaan 1726. Konventikkeliplakaatti oli voimassa Ruotsissa vuoteen 1858, Suomessa 1869 ja Norjassa 1842.
Suomessa konventikkeliplakaatin nojalla tuomittiin herätysliikkeiden kannattajia muun muassa Eurajoella 1830-luvun alussa sekä Kalajoella 1838–1839.
wikipedia
Luterilaiset esikoislestadiolaiset
Lestadiolaisuus on syntynyt Ruotsin kirkon rovastin ympärillä 1850-luvulla ja muuttui nopeasti maallikkojohtoiseksi, Juhana Raattamaan koettaessa pitää laumaa koolla itä- ja länsi-Lapissa ja aina Amerikkoja myöten, jonne herätys oli levinnyt muuttoliikkeen myötä.
Kirkon herätysliikkeenä alkanut lestadiolaisuus alkoi kuitenkin erkautua sisäisesti korostaessaan oikein annetun ripin merkitystä taivasten valtakunnan avaimena. Suurin isonjaon jälkeisistä haaroista on itä-lestadiolaisuus, vanhoillisuus, jota maallikot johtavat SRK:sta käsin. Kyseessä on tosiasiallisesti lahkoutunut uskonnollinen liike, jota evankelis-luterilaiset piispat käsittelevät silkkihansikkain, onhan se pohjois-Suomen kristillisyyden runko.
Esikoisuus sisältää vahvan tendenssin samaan suuntaan ja nyt se on puhjennut kukkaan sakramenttien ottamisena omiin käsiin. Herätysliike lakkaa olemasta kirkon sisäinen voimavara ja siitä muodostuu oma opiltaan ei-luterilainen uskonnollinen yhdyskunta, omia messujaan ja omien jäsentensä kasteesta huolehtiva apostolinen lestadiolainen kirkko (tai jokin muu nimi).
Esikoisten parissa oleva luterilainen, oppia tarkkaileva ja kirkon yhteydessä elävä joukko on paitsiossa, nyt käytännössä syrjäytetty kaikesta vallankäytöstä ja anateeman, kirkonkirouksen, uhan alla, elleivät tottele.
Hämeenlinnan esikoiset ovat saaneet huutia julkisesti kesän suurissa seuroissa Lapin vanhinten tuella "siellä on paljon tottelmattomia." Kaikkien täytyy nyt alistua kuin pienet lapset seurakunnan johdon viisaiden neuvojen alle.
Kotiseurat, raamattupiirit ja rukouspiirit
Mitä tehdä?
Evankelis-luterilaiset esikoislestadiolaiset voivat alkaa entistä ahkerammin kokoontua kotiseuroihin ja osallistua tai luoda raamattu- ja rukouspiirejä ja kutsua niihin mukaan saarnaajia.
Tämä on nykyisen Kiirunassa asetetun konventikkeliplakaatin vastaista ja ylipäätään eriseuraksi tuomittavaa kapinaa nykyisiä vanhimpia vastaan.
Tämä juuri on tarkoituskin.
Saatana pelkää esikoislestadiolaisten väkevää vetoa kohti Jeesuksen ristiä ja armon ikävää sekä heidän syvällistä rukouselämäänsä, koko elämän omistamista Hänelle ja valmiutta luopua monista asioista uskon tähden, joita tavallinen suomalainen pitää itsestäänselvänä oikeutenaan. Toisin sanoen nämä ihmiset ottavat uskon vakavasti.
Hänellä on syytäkin pelåtä!
Ei onnistu
Esikoisten historia osoittaa, ettei kapinaan ryhdytä. Sen sijaan
- Muikinat mukistaan pimeissä nurkissa, eivätkä ne johda mihinkään toimenpiteisiin.
- Pettyneet lähtevät pois, toisiin herätysliikkeisiin tai maailmaan
Valta säilyy Lapissa ja ne jotka itsensä erottavat kantavat oman tuomionsa ja vastuunsa ratkaisustaan, ketään ei eroteta.
Eli esikoislestadiolaisten luterilainen siipi tuhoutuu tähän, kun herätysliikkeen terve teologinen ydinporukka väistyy.
Oikeaa analyysiä.
VastaaPoistaOpetuksen raamatullisuus jää toisarvoiseksi, sosiaaliset suhteet, ystävät, lapset jne.
pakottavat hyväksymään minkä esikoisen harhaopin tahansa.