sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Olavi Simolin ja Raamattu

Turun suunnalla vaikuttaa esikoislestadiolaisten lähetysmies Olavi Simolin, joka mainitaan Suomen johtavien saarnaajien joukossa lähetyskirjeissä, joita Rauhan Siteessä julkaistaan.

Pekka Liuksiala,
Tapio Laukkanen,
Pauli Väänänen,
Raimo Haimilahti
Seppo Parviainen
Heikki Purtanen
Eino Ruusula
Seppo Karhu
Sakari Siltala
Olavi Simolin
Toivo Kärki
Markku Oksanen
Pauli Nuutinen
Reino Haimilahti
Unto Rantanen
Arvo Konttinen
Veli-Matti Koskimaa
Timo Hämäläinen

(lista voi olla vanhentunut)


Suomi24 foorumilla kirjoittava nimimerkki teuta kirjoitti 21.4.2009:

"... muistat varmaan lähetysmiehen eero halmeen, hän on jo mennyt herransa iloon, hän oli paljon kiusattu muilta muilta suunnilta, ja tietenkin lapinvanhimmilta, jotka eroittivat hänet lähetysmiehentehtävstä...

Samaan aikaan olavi simolin sai lähtöpassit, ei ne olleet mitään tehneet (mutta ns. äitiseurakunta halusi kurittaa)"


teutan viestiin nähden minua näin ulkopuolisena hieman ihmetyttää, että Olavi Simolin mainitaan esimerkiksi lähetyskirjeessä Suomesta Ruotsiin Lahden juhannusseuroista 2003.

oliko äitiseurakunnan antama kuritus sitten jo ohi?

kirje päättyy kauniisti

"Jääkää hyvästi Jumalan haltuun. Lähetämme teille kaikille rakkaita ja lämpimiä terveisiä sillä uskolla, että jos emme tapaa tämän maan päällä, saamme tavata toisemme iankaikkisuuden ihanassa maassa, jossa Kristus on aurinkona."


jospa Kristus saisi olla elämän valkeutena myös täällä ajassa, kun vielä kilvoittelememme syntisinä ja vajavaisina veljinä ja sisarina.

ihmettelen, millaista valoa Totuuden Henki antaa tähän kysymykseen?

tahtoisiko kukaan nettiruukkulainen kommentoida teutan esittämää ajatusta.

uumoilen sen enempää mistään mitään tietämättä, että Eero Halme ja Olavi Simolin joutuivat Nilivaaran kirjeen laatijoiden hampaisiin?

suomalaisten saarnaajien urhea "panssarijoukko" ei sormeaan nostanut heidän puolustamisekseen?


Kirjoittanut: Hakari

Eero Halmeen ja Olavi Simolinin juttu- sehän oli kesällä 1998, kun se tapahtui, nimittäin eräänlainen hyllytys.
Minun tietoni voivat olla epätarkkoja, muistan vain sen hälyn, puhelinsoitot, kokoontumiset- ja ainakin itse kohdallani hämmennyksen, koska nämä saarnaajat mielestäni olivat (ja OS on edelleenkin) vahvasti Jumalan Sanaan turvaavia.Se myöskin ihmetyttää, että hässäkkä vähitellen kaikessa hiljaisuudessa
vaimeni ja ilmeisesti tosiaankin v:een 2003 mennessä tapahtui jonkinasteinen maineenpalautus.

Olisi kuitenkin odottanut, että kyseinen maineenpalautus olisi tapahtunut yhtä julkisesti ja avoimesti kuin kokoukset ja tapahtumat, joista kaikki alkoi.
Muutenkin:olen ymmärtänyt että seurakunta asettaa saarnaajia ja myös, jos on tarpeen, erottaa.Ettei se tapahtuisi joidenkin naapurimaan saarnaajien toimesta ja heidän korviinsa kantautuneiden ilkeämielisten ja kateellisten panettelujen seurauksena.
Oli kaiken kaikkiaan käsittämätön tapahtumasarja!


Kirjoittanut: MikkoL

olenko siis oikein ymmärtänyt, että Olavi Simolin ja Eero Halme edustivat tällaisia näkemyksiä

- Raamattu on Lapin vanhinten ymmärrysten yläpuolella

- kaikki opetus ja hallinnolliset määräykset pitäisi arvioida Jumalan sanan valossa.

- Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.


Jos näin on, niin eikös Olavi Simolin ja EH edusta raamatullista, luterilaista kristillisyyttä?

Ja kuka tällä perusteella lähtisi hyllyttämään saarnaajia?

ellei itse perkele?


olenko ymmärtänyt oikein, että Lapin vanhimpien aloitteesta ilmeisesti vuonna 1998 Turussa pidettiin esikoislestadiolaisten lähetysmiesten kokous. EH ja OS kutsuttiin sinne kertomatta heille etukäteen, mistä on kysymys.

Kokouksessa kävi ilmi, että Lapin vanhimmat - nyt siis kaiketi Odd Minde, Gunnar Persäter ja Larssonit ainakin - eivät voineet hyväksyä, että heidän asemaansa ja opetuslinjansa kanssa ristiriitaista opetusta sallitaan.

eräs näistä lapinvanhimmista sanoi myöhemmin, että erottamisen syynä oli "te ette luota meihin".

luottamuspula vanhimpiin.

Suomessa tahdottiin näköjään sitten tosiaan palauttaa näiden kahden rakastetun Jumalan Sanan saarnaajan asema - tunnettiinhan heidät kautta maan ja hyllytys oli melkoinen isku, kuten Hakari tuossa edellä muistelee.

Seurakunta tahtoi palauttaa maineen, vaikka hiljaisuudessakin, mutta Esikoislestadiolaisten johtaja Pekka Liuksiala noudatti Ruotsin Lapin linjaa ja esti tämän.

Raamattua julistavien saarnaajien sijasta hän antoi saarnavuoroja tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin seuroihin Lapin uskollisille, jotka muistivat aina mainita Kiirunan uskollisen ja kärsivällisen Jumalan lasten hoitamisen ja tuoda esiin näiden ihmisten viisaiden ja koeteltujen neuvojen merkityksen.

siis PL toimi näin Lapin vanhinten kannalta oikein ja piti ryhmäkuria voimassa, eräällä tavalla puoluepiiskan arvovallalla.

Näin tehden Pekka Liuksiala ja Esikoislestadiolaiset ry:n johto saattoi säilyttää rauhan yhdyssiteen ja estää hankalia ristiriitoja Jumalan lasten välillä ja palauttaa Lapin luottamuksen suomalaisten kristittyjen keskuuteen.


Näin eräs kirjoittaja asian näkee:

"Oma syynsä on ns. messiaanisilla lestadiolaisilla. He odottavat uutta Messiasta, joka "muuttaa taas kaiken". Näin he tekevät, vaikka Voideltu tarjotaan meille jo sanassa ja sakramenteissa. Sanan merkitystä seurakunnan koossa pitäjänä ja tien viitoittajana he eivät ymmärrä.

Nyt he odottavat, ties kuinka monetta vuotta, "että Lasse Larsson" korjaisi asiat ennalleen. Asioitahan ei pitäisi korjata ennalleen, vaan Raamatun perustalle. He eivät siis näe, että ongelmien syy on Raamatun vastainen opetus äitiseurakunnasta, sen vallasta ja opetus lapinvanhimmista.

Vaikeuksien perustus laskettiin jo Takkisen aikana.

Aivan kuin sortovuosien aikana yksinkertainen kansa pani toivonsa "hyvään keisariin", panevat nyt nämä messiaaniset lestadiolaiset toivonsa "hyvään lapinvanhimpaan" - Jumalan sanan ja Kristuksen sijasta."


kuten Juhannuksen seurojen lähetyskirjeessä 2003 pyydettiin kauniisti kuoleman jälkeisestä tapaamisesta - siellähän Eero Halme jo on sillattoman sillan takana - niin saakoon Kristuksen totuudellinen ja armahtava valo tuoda esiin asioita tässä kristilliyydessä nyt jo ajassa.

Samat henkilöt, jotka hyllyttivät Olavi Simolinin ja Eero Halmeen, näet pitävät edelleen valtaa ja Pekka Liuksiala edelleen sanoo, kuka saarnaa missä ja milloin, vaikka hän on muut vastuulliset tehtävät Es.lest. ry:ssä jättänyt toisille.

jos olen oikein ymmärtänyt.


olenko siis oikein ymmärtänyt, että Olavi Simolin ja Eero Halme edustivat tällaisia näkemyksiä

- Raamattu on Lapin vanhinten ymmärrysten yläpuolella

- kaikki opetus ja hallinnolliset määräykset pitäisi arvioida Jumalan sanan valossa.

- Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.


Jos näin on, niin eikös Olavi Simolin ja EH edusta raamatullista, luterilaista kristillisyyttä?

Ja kuka tällä perusteella lähtisi hyllyttämään saarnaajia?

ellei itse perkele?



Jos oikein ymmärrän, Olavi Simoilin oli 1970-luvulla tiukan linjan mies.

monen Sanan julistajan elämässä on erilaisia vaiheita.


Lappeenrannassa toimii Es.lest. ry:n valtuuttamana saarnaaja Jouko Simolin.

liekö mitään sukua Olaville, tuo kaunis sukunimi on aika harvinainen varmaan.


Virsi 444

On yksi Isä meillä,
vain yksi Paimen laumalla
ja yksi usko, kaste,
yhteinen armonsanoma.
Kun rakkauden Henki
tuo rauhan sydämiin,
hän yhden, pyhän toivon
luo kaikkiin uskoviin.
Niin yhteen kaipaukseen
on yksi vastaus:
Vain Jeesuksessa meillä
on ainut autuus, pelastus.


Me käymme yhtä matkaa
rukoillen kohti taivasta.
On määränpäämme yksi
ja yksi tie on kaikilla.
Se tie on Jeesus Kristus.
Yön, myrskyn vaaroissa
me saamme aamuun luottaa
ja laulaa voitosta.
Näin yksi Herran kansa
nyt kantaa ristiään,
se kunnes kerran kootaan
iäksi kotiin kiittämään.

Bernhard Severin Ingemann 1843.
Suom. Per Boreman 1942,
Anna-Maija Raittila 1984.
Virsikirjaan 1986.

44 kommenttia:

  1. >>>>N:a :
    Siis siinä oli syy kirjoitettuna ihan riville.

    Asiat, jotka siinä tuotiin esille olivat niitä, joista oli valitettu sinne lappiin.

    Näistä asioista olisi pitänyt saarnaajien ryhtyä keskustelemaan rivikristittyjen kanssa. .>>>>
    -------------
    Eräillä on koko ajan voimakas tarve selittää koko EL:n kriisi henkilökriisinä ja hallintovirheenä - ja väistää totuutta, koska se olisi liian luterilainen.

    Nilivaaran kirje oli vastaus EsLest:n pienelle sisäiselle ryhmälle, jota voitaisiin nimittään viidenneksi kolonnaksi. Nämä olivat niitä ihmisiä, jotka olivat jääneet paitsioon Gunnar Jönssonin valtakauden aikana. Heitä oli paljon, ja osa heistä oli jäänyt seurakuntayhteydestä, koska eivät voineet hyväksyä GJ:n liian evankelista opetusta. Suomen saarnaajat seurasivat johtajansa lippua. Siitä syntyi katkera oppositio.

    VastaaPoista
  2. Kun GJ:n aikana Ruotsin lapissa äänettömänä pidetty lakihenkisten ryhmä pääsi valtaan (David Björck, Larssonit ja Minde), muuttui opetuksen linja selvästi. Se huomattiin jo 1. lähetyksen aikana 1986, vielä enemmän seuraavissa.

    Katkera oppositio alkoi ahkerasti matkustaa kesäisin Norjassa, jossa saarnasi hyvin omavanhurskas Stormo, ekstaattinen huutosaarnaaja. Tämä mies ymmärsi heti, että moniäänisesti stemmassa laulaminen on syntiä - aikaisemmin se oli ollut norjalaisten suuri bravuuri Suomessa. Heitä kuunneltiin.
    Samoin alkoi enenen näkemätön Jällivaaran ja Kiirunan matkailu. Tämän katkeran opposition mielestä oikeaa kristillisyyttä löytyi vain Ruotsin Lapista ja Norjasta.

    Nyt oli Suomessa vahva katkera oppositio, aivan kuin välirauhan aikana SN-Seura, joka piti suoraa yhteyttä Lappiin välittämättä mitään siitä, mitä omat lähetysmiehet ajattelivat.

    VastaaPoista
  3. Lapinvanhimmat suostuivat nyt pitämään yhteyttä tähän katkeraan oppositioon, joka pani luottamuksensa Lappiin ohi Suomen lähetysmiesten, jotka olivat "maailmallistuneet".
    Siitä Nilivaaran kirje oli tärkein esimerkki. Se on selvä rohkaisu niille nimetyille kristityille, jotka olivat ikäänkuin ilman paimenta maailmallistuneessa Suomen suuressa kristillisyydessä.

    Heitä kirje selvästi haluaa vahvistaa.

    Eräs kirjeen saajista matkusti ahkerasti Upsalassa, Tukholmassa ja Kiirunssa kertomassa siitä, miten kamalaa "synnin luvallisuuden oppia" Suomessa saarnataan. Eräällä matkalla oli valituksen aiheena Eero H: joka oli kuulemma saarnannut: "Ei Jumala istu pilven reunalla tirkistelemässä, taasko se teki syntiä".

    VastaaPoista
  4. Kertomus aiheuuti suuren järkytyksen lapinvanhimmissa. David B. totesi, että "se on Saatana, joka opettaa sillä tavalla". Muut ravistivat päätään ja ULf B. puhkesi itkuun ja syvään tuskaiseen huutoon. Näin kamalaa opettaa joku saarnaaja Suomessa.
    Asianomainen raportoija hymyili tyytyväsyydestä, taas oli tullut kerrottua, millainen EH on.

    Mitä sitten todella on saarnattu, jää hämäräksi, mutta voitaisiin nauhoitusten perusteella tarkistaa. Eero lienee tähdentänyt, ettei pelastuminen ole kiinni synnin välttämisen onnistumisessa, vaan uskossa syntisenä. Tämä opetushan ei Lapissa kelpaa; "ei saa uskoa halki ja poikki synnin". Pitää sii ripittää, kuten Risto Laukkanen kalliisti opetti 31.1.2010

    VastaaPoista
  5. tekstisi on asiantuntevaa ja eräällä tavalla yksinkertaisen vakuuttavaa kartoitusta sisäisestä tilanteesta. olen siirtänyt sitä jo melkoisen määrän nettiruukkuun, joka on yhtä julkinen kuin tämä blogini. ... siis kenen tahansa luettavissa, mutta varmaan paljon laajemmin luettu. siellä on myös mahdollisuus toisten väittää vastaan tai täydentää.

    VastaaPoista
  6. Kuten sanottua, katkera oppositio sai uskonsa Ruotsin Lapista ja Norjasta. Omilla linja-autoilla tehtiin pyhiinvaellusmatkoja kuulemaan Stormota ja vanhimpia. Pohjoisen oikeauskoiset norjalaiset ja ruotsalaiset toivottivat paluumatkalaisille, että Suomessakin saataisiin taas pian kuulla oikeaa opetusta.

    Tämä oli vanhimpien tehtävä. Ikäänkuin valloitetun maan hallinnon kääntäminen nöyräksi ja kuuliaiseksi. Tuli uusia syntejä, kirkkokuorot ja kuorolaulut ensimmäisenä. Erään lähetyksen aikana Lahden Keskilahden kirkossa oli vielä hämeenlinnalaisen veljen johtama oma suuri kuoro, mutta pian siitä luovuttiin.
    Tärkeäksi tuli kirkon halventaminen; jotta kristityillä ei olisi mitään tunnesidettä tähän "kuolleen uskon laitokseen".
    Yksityisessä keskustelussa lapinvanhimmat tosin joutuivat vielä 1990-luvulla myöntämään, että "kirkossa papin antama synninpäästö" on pätevä, mutta kielsivät opettamasta niin, "etteivät kristityt ala uskoa, että kirkossakin tulee autuaaksi".

    VastaaPoista
  7. Aikaisemmin eslest kristittyjä oli ollut paljonkin kirkon hallintoelimissä, nyt tämäkin napanuora kirkkoon on haluttu katkaista.
    Lapinvanhimpien hallintotapa ei ole suoraa ja avointa. Koskaan ei tiedä, ovatko vanhimmat jonkun jutun takana suoraan, vai onko päätös tehty jonkun ideskolonnalaisen "lapinterveisten" vahvistamana.

    Tähän kulttuuriin siis liittyy Nilivaaran kirje. Se on tarkoitettu tälle viidennelle kolonnalle rohkaisuksi ja seurakunnalle yleiseksi Tunnustukseksi: Vår Bekännelse.

    Kun joku nyt esittää, etteivät saarnaajat aikoinaan keskustelleet seurakuntalaisten kanssa, miten se olisi pitänyt tapahtua?
    Olisiko Suomen lähetysmiesten pitänyt sopia tämän viidennen kolonnan kanssa:
    "Okey, pannaan Kristus viralta ja ruvetaan sitten rakentamaan autuus ulkonaisista asioista (kuten olette 20. vuotta Gunnar Jönssonin 'diktatuurin' aikana rukoilleet)".

    VastaaPoista
  8. Kysymys on siis opista ja vallasta. Nyt kun lain tuulet alkoviat puhaltaa, heräsivät monet EsLes.:n tyytämättömänä jättäneet eloon. He palasivat isiensä maalle. Joku oli esimerkiksi pahentunut sellaiseen maailmallisuuteen, että häissä sytytettiin juhlapöytään kynttilät. Nyt heille on maksettu tämän erakkoajan kärsimykset ruhtinaallisesti takaisin. "Oikea oppi on vahvempi kuin koskaan".
    Asioiden latistaminen henkilökemiaksi on näköharha, joka johtuu siitä, ettei Jumalan sana pääse valaisemaan mieltä ja tietä.
    Jos itse istuu keskellä ansiosidonnaista vanhurskauttamiskäsitystä, ei taistelu puhtaan evankeliumin puolesta herätä muuta kuin vihaa ja syytöksen: aiheutatte epäjärjestystä ja rikotte ihmisten välistä rakkautta. Se on se vanha virsi, jonka jo Johannes Kastaja, Huss, Savonarola ja Luther ovat kuulleet.

    VastaaPoista
  9. >Olavi Simolin, Eero Halme ja muut Jeesusta kehuvat lähetysmiehet ja saarnaajat hyllytettiin - 1998 oli eräs ratkaisun vuosi, jos olen oikein ymmärtänyt. >>>>

    Erotettiin OS, EH, ja kaksi nuorempaa pantiin tarkkailuun. Toista heistä ei ilmeisesti enää tarvitse tarkkailla.
    Muita ei enää eroteta.
    Myöhemmin Mikkelissä erotettiin Risto Blom lapinvanhimpien tahdosta.

    VastaaPoista
  10. Vanhoja ei saisi kuulemma kaivella.
    Ilmeisesti vuosisatoja vanhojen syntien kaiveleminen on Jumalan mielestä sallittua??
    Minkä tahansa motiivin nojalla?
    Lutherin tekemistä synneistä on puhuttu niin suurella hartaudella, että on varoituksista huolimatta tarvinnut ihan itse keksiä niitä Lutherin piikkiin.

    VastaaPoista
  11. EH:n tyyli lienee ollut omapäinen ja epädiplomaattinen. Herätti se varmaan ihmetystä kun hän saarnasi Utsjella "tämä oppi ei ole sitä, mitä Jällivaarassa saarnataan". Sitä se olikin yhtä vähän kuin meidän Risto Laukkasen opetus on paavalilaista.
    Totta kai, EH:a ahdisteltiin ja häntä paneteltiin.
    Mahdollisesti näiden kolmen miehen joukossa oli ainakin 1 joka oli sitä mieltä, että EH pitäisi raivata pois tieltä.
    Prosessihan oli hankala, koska sitä ei voinut tehdä sääntöjen mukaan, vaan ikäänkuin selän takana - kuten se sitten tapahtuikin.
    Yksi näistä kolmesta myi toverinsa leivättömän pöydän ääressä itsensä Kaifaan ja Hannaksen silmien alla, tuli kuitenkin tuntemaan virheensä ennen kuolemaa.
    Yhdelle kutsu Herransa iloon saapui yllättäen ennen kuin Pilatukseen ja Festukseen oli sen paremmin otettu yhteyttä. Kolmas lienee jalosieluisena miehenä tuntenut ennen muuta suuren vastuunsa rauhan ja yksimielisyyden säilyttämisessä, olihan toisella puolella koko Neuvoston arvovalta ja perinne.

    VastaaPoista
  12. Nettiruukussa ei kukaan pidä Lutheria epäjumalana.
    On kuitenkin pari sellaisia, jotka pitävät Lutheria perkeleenä, jonka piikkiin voi keksiä sellaisenkin valheen, että Luther käskee rohkeasti tekemään syntiä. Asiasta on puhuttu, mutta sama väite on toistettu kolme kertaa.

    Pidetäänkö samasta syystä hyvin asiallisesti kirjoittavaa Haamulia jonkunlaisena perkeleenä?
    Hänen viestinsä käännetään henkilökohtaisiksi ja hän tuntuu olevan jonkunlainen uhka, aivan samanlainen uhka kuin luterilainen raamatunselityskin.

    VastaaPoista
  13. Nilivaaran kirje oli kirjoitettu kolmelle henkilölle, joista ainakaan 2 ei ollut saarnaajia. Siis Viljasta, Ahosta ja Koposta ei tule sotkea näihin. Yksi oli Lappeenrannasta, yksi Turusta? Nämä henkilöt olivat oman paikkakuntansa eräänlaisia äänekkäitä ja vallitsevan linjan vastustajia. Kun EH:n vaikutus kasvoi, lisääntyi hänen vastainen työ. Hänen edustamansa evankelinen ja luterilainen opetus oli ilman muuta punainen vaate monille.

    VastaaPoista
  14. Risto L. on lähtenyt rohkeasti saarnaamaan apostolista opetusta vastaan. Tähän häntä on motivoinut tietämättömyys, uratietoisuus tai esivallan pelko.
    Hän itse osaa vastata mikä näistä motiiveista sopii häneen, vai sopivatko kaikki.
    Kun R. L on saarnoissaan aikaisemmin huolestunut siitä, ettei ”Lutterin oppi” ole kirkossa enää voimassa, katsotaan mitä Luther näistä asioista sanoo:

    VastaaPoista
  15. ”Vanhimpina aikoin pidettiin kristillisissä seurakunnissa julkista rippiä, jossa jokainen, ennen pyhää ehtoolliseen osalliseksi käytyään, Jumalan ja ihmisten edessä tunnusti Kristuksen. Myöhemmin tuli tavaksi, että kaikki tekivät tämän tunnustuksen ainoastaan yhdelle hengelle. Ja viimein muuttui se niin, että tunnustettiin syntinsä papille. Tästä ripistä sanon nyt; ettemme ole velvolliset sitä tekemään. Sillä Jumala tietää kumminkin syntisi, vaikka vaan tunnustat ne hänelle yksistään.”


    ” Olen ensiksikin sanonut, että nyt puheena olevan ripin lisäksi on olemassa kahdenlaista muuta rippiä, joita kuitenkin on parempi sanoa kaikkien kristittyjen yhteiseksi tunnustukseksi. Tarkoitan sitä, että tunnustus tehdään yksin Jumalan tai yksin lähimmäisen kuullen ja pyydetään syntiä anteeksi. Sellainen tunnustus sisältyy myös Isä meidän -rukoukseen, jossa lausumme: "Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme." Onhan koko Isä meidän -rukouskin sellaista tunnustusta. Rukouksemmehan on juuri sen tunnustamista, mitä meillä ei ole ja mitä emme tee, ja syyllisyytemme myöntämistä siihen; samalla pyydämme armoa ja iloista omaatuntoa. Sellaisen ripittäytymisen tulee jatkua keskeytyksettä koko elämämme ajan. Onhan kristillisyys varsinaisesti sitä, että tunnustamme olevamme syntisiä ja anomme armoa.”

    VastaaPoista
  16. >>>19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
    20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

    -antanut meille sovituksen viran
    -uskoi meille sovituksen sanan
    -antakaa sovittaa itsenne jumalan kanssa>>

    19 Jae: Eikö Jumala sovittanut itsensä maailman
    kanssa jo ennen meidän syntymäämme?

    "Hän uskoi meille sovituksen sanan".
    Eikö tässä puhuta evankeliumista yleensä, eikä ripistä tai absoluutiosta?!!
    Kristuksen lähetyskäsky sisältää tämän " uskoi meille sovituksen sanan". Siitä sovinnosta pitää saarnata.
    Tässä siis puhutaan saarnaviran tehtävästä, eikä synninpäästöstä!

    VastaaPoista
  17. >>>20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.>>>

    Eikö tämäkin ole selvä osoitus saarnaviran vastuusta seurata lähetyskäskyä?
    "antakaa sovittaa itsenne".
    Tapahtuuko se kaulaan menemällä?
    Eikö se tapahtu tunnustamalla, että olemme syntiset ja kelvottomat ja uskomalla evankeliumin sana.
    Evankeliumin sana ei kuitenkaan ole rajattu yksityiseen synninpäästöön, vaan yleiseen saarnaan Kristusesta ja sen sanan uskomiseen, kuulemalla sanaa, märehtimällä sanaa ja lukemalla sanaa: uskomalla sitä sydämessään.

    VastaaPoista
  18. Lumiukko muistelee:

    Pari kk. ennen l-vanhinten Suomeen tuloa ja näitten saarnaajitten erottamista oli Mikkelissä lähetysmiesten kokous, jossa lähetysmiehet yksimielisesti tulivat EH ja OS tueksi ja taakse ja lapinv. vastaan opillisessa asiassa. Kun l-vanhimmat olivat tulleet Suomeen, ei PL halunnut kertoa kokouksen päätöstä näille. Silloin EH sujautti kopion pöytäkirjasta salaa O.Minden taskuun, jollon PL sai hepulin. Sitten sanottiin että pöytäkrja oli väärennetty muutei se pirä paikkaans.

    VastaaPoista
  19. Kiitos Anonyymi rohkaisevista kommenteista! Luterilainen sanan selitys ja julistus on vapauttavaa. Kristus on tie,totuus ja elämä. Onneksi ei yksikään ihminen voi meiltä ottaa sitä uskoa pois.

    VastaaPoista
  20. Totta kai suhteet lapinvanhimpiin ovat olleet henkilösuhteita.
    Suhde August Isakssoniin oli varmasti henkilösuhde, samoin suhde Gunnar Jönssoniin, mutta selittääkö se jotakin? Kysymys oli kuitenkin opista, kahdesta vastakkaisesta linjasta näiden kahden miehen välillä.
    Edesmennyt William E. suosi Jönssonia Isakssonin kustannuksella, koska Isakssonin opinkäsitys oli jyrkkä ja omavanhurskas.
    Ilman muuta tällä tiukemmalla linjalla oli vankka kannatus Suomessakin.
    Minäkin ihmettelen asian kohdistamista henkilösuhteisiin. Paavali kuitenkin neuvoo pitämään huolta opista vaikka se tapahtuisi henkilösuhteitten tappioksi ja kustannuksella.

    VastaaPoista
  21. Nilivaaran kirjestä tietää jokanen, että se saarnaajille lähetetty oli toinen painos. Ensimmäinen kirje oli lähetetty 3 henkilölle, joista 2 oli sanankuulijoita: Elma S. Turusta ja joku Pohjois-Karjalsta. Kolmas saaja oli tunnettu ahtaan opin paikallinen saarnaaja Ahonen Lappeenrannasta.

    VastaaPoista
  22. Nämä kolme olivat suuresa murheesa pitäneet yhteyttä Lappiin siitä, kun Suomen kristillisyys on mennyt maailmaan Halmeen, Viljasen, Koposen, Hartikan ym. johdossa.
    Ne 3 edustivat uskollisten kristittyjen joukkoa, joka oli pannut toivonsa Lapinmaahan, vaikka 1930-luvulla eräs vanhimmista oli sanonut, ettei "heillä ole niin pitkää lankia, että voisivat Lapista käsin ruokkia Suomen kristittyjä".

    Kirje tuki näitä uskollisia, jotka olivat vuosia huutaneet äitiseurakuntaan ja kantaneet luottamusta sen vanhimpiin. Vanhimpien kirje näytti selvästi Suomen lähetysmiehille, kuinka näiden uskollisten kristittyjen huoli on oikea ja kuinka Lapinmaan äitiseurakunnassa vieläkin on valkeus ja muuttumaton kristillisyyden oppi, joka siellä aina on ollut. Sitä tulisi heidänkin seurata. Näin seurakunnan sisältä kasvoi paine linjan muuttumiseksi.

    VastaaPoista
  23. Kirje osoitti, kuinka Suomen kristillisyyden sisältä nousi paine lähetysmiehiä kohtaan. Kristillisyydessä näkyi monia ilmiöitä, jota uskolliset suurella murheella joutuivat seuraamaan. Tuli rukoushuoneelle makeismyynti, kirkkokuoroihin meno, kaulakorut ja miesten sormukset. Lähetystyötä Inkeriin ei tehty niin kuin kristillisyydessä on aina tehty, vaan oltiin liian kirkollisia.
    Onneksi nykyiset vanhimmat olivat alkaneet saarnata lähetysmatkoilla sitä oppia, joka alusta asti oli tässä kristillisyydessä kuulunut.
    Näin hiillostettiin Suomen lähetysmiehiä lapinlähetysten ja uskollisten kristittyjen kahden tulen välissä. Nilivaaran kirje on sytykettä siihen.

    VastaaPoista
  24. Gunnar Jönssonin opetus oli raamatullisempi. Hänen edeltäjänsä William Eriksson tuki häntä. Kristillisyydessä oli vahva ulkonaisiin ja tekojen kristillisyyteen uskova linja, jonka ääni vaimeni Gunnar J:n aikana.
    August Isaksson teki julkisen repeämän aiheena Boremanin postilla, mutta osa isakssonilaisista jäi tähän kristillisyyteen.
    Sama tilanne oli Suomessa. Alussa lähes kaikki Suomen saarnaajat menivät A.I:n puolelle. Sieltä tultiin Gunnarin taakse, mutta kaikkien parannus ei ollut todellinen vaan tilanteen pakottama.

    VastaaPoista
  25. Kun sitten Gunnar J. kuoli 1981 ja uudet vanhimmat alkoivat toimia, nosti moni töiden vanhurskauteen uskonut toivonsa Lappiin. Norjassa alkoi uusi kylvö itää ensimmäisenä
    Monelle oli yllätys, kun Itä-Norjan saarnaajat käänsivät takkinsa. Sama tapahtui Narvikissa, jossa Stormo oli pian uskollisten suom. krist. suosiossa. Bergeniin jäi pieni gunnarilaisten joukko, joka on siellä vieläkin.
    Amerikka oli aina ollut sokea opillisissa asioissa.

    VastaaPoista
  26. Jo vanha kristillisyyden ymmärrys opetti, ettei ehtoollinen ole armoateria, vaan muistoateria.
    Gunnarin kuoltua monet Lapin kristillisyyden uskolliset matkustelivat Suomessa ja kertoivat kristityille, että on väärin uskoa synnit anteeksi penkissä. JOS on joutunut syntiin, pitää puhua toiselle kristitylle, jotta saa taas uskoa, kun halki ja poikki synnin ei saa uskoa. Seiniä myöten ei tule julistaa syntejä anteeksi.
    Uskolliset kristityt iloitsivat, koska tämä oli juuri se alkuperäinen oppi.

    VastaaPoista
  27. August Isaksson oli jo perustanut vamhan pohjan päälle. Boremanin postillan lisäksi hän näki monia muita selviä luvallisuuksia, jotka sotivat sitä yksinkertaista esikuvaa vastaan, jota aina kristillisyydessä oli seurattu.
    Gunnar oli antanut ottaa itsestään valokuvia Tukholmassa Kustaa Vaasan kirkon ovella ja Jällivaaran rukoushuoneella.
    Tämän luvallisuuden hengen myötä tuli muita maailmantapoja kristillisyyteen. Maisemakortteja ja korusähkösanomia lähetettiin. Jopa saarnaajat tekivät sellaista.
    Isakssonin perään liittynyt joukko hajosi pian, mutta sillä on edelleen lauma, joka ei järistä taida. Lapinvanhinten E. Mäkelän ja L. Koistisen vastuulla on pidetty seuroja ainakin Hämeessä.

    VastaaPoista
  28. Alussa vanhimmat Koistinen ja Mäkelä tekivät työtä esikoisuuden liepeillä ja saivat joukkoonsa sieltä niitä vakavia kristittyjä, jotka eivät kaikenluvallisuuden uskoa saattaneet hyväksyä. Kun sitten uusien lapinvanhinten Persäterin, Minden ja Erkstamin myötä linja muuttui, väheni myös koistislaisten kiinnostavuus.

    VastaaPoista
  29. Lapinmaan äitiseurakunnalle uskolliset kristityt ovat turhaan koettaneet näyttää kaarneenpojille ja muille luvallisuuden rakastajille, että kristillisyyden oppi ei ole muuttunut.
    He ovat asettaneet ohjenuoraksi vanhoja Eero Halmeen ja Gunnar Jönssonin saarnoja, jotta nämä saisivat tämän jumalansanan rinnalla koetella, ovatko kristillisyyden neuvot muuttuneet.
    Aivan turhaan ovat nämä kristityt saaneet huutaa totuuden torvea.

    VastaaPoista
  30. Eivät ole luvallisuuden rakastajat heränneet, vaikka Eero Halme yhdessäkin saarnassa puhuu kalliisti siittä siunauksesta minkä Lapinmaan äitiseurakunnan lähetystoimi ja kuuliaisuus vanhinten ymmärryksille on aina kristillisyyteen tuottanut.
    Vanhat kristityt ovat muistelleet, kuinka Gunnar-vanhin jo 1970-luvulla ymmärsi, että sormukset kuuluu heittää keiturin läättiin.
    Näin ovat luvallisuuden rakastajat ja kaarneenpojat itse poikenneet pois kristillisyyden ymmärysten päältä, joka ainoa oikea neuvo ja pohja on meidän aiakakaudessamme.

    VastaaPoista
  31. >>Heitä kirje selvästi haluaa vahvistaa.

    Eräs kirjeen saajista matkusti ahkerasti Upsalassa, Tukholmassa ja Kiirunssa kertomassa siitä, miten kamalaa "synnin luvallisuuden oppia" Suomessa saarnataan. Eräällä matkalla oli valituksen aiheena Eero H: joka oli kuulemma saarnannut: "Ei Jumala istu pilven reunalla tirkistelemässä, taasko se teki syntiä".>>

    Tässä on kysymys Nilivaaran kirjeen alkuperäisistä vastaanottajista ajalta, jolloin sitä lukivat vain uskolliset kristityt.
    Saarnaajille myöhemmin lähetetty kopio oli vasta muistutus siittä, etttä tämä vanha neuvo on vieläkin voimassa meidän aikakaudessamme.

    VastaaPoista
  32. Nilivaaran kirje onkin siis ollut ensin yksityiskirje - mutta samalla uskollisille julkisesti luettava ja opittava.
    Se on ollut heille eräänlainen armonmerkki siitä, ettei Lapinmaan äitiseurakunta ole unohtanut niitä kritityitä, jotka tahtovat ahkeroida synnin poispanijana uskon kuuliaisuudessa äitiseurakunnan ja sen kalliiden vanhimpien ymmärryksille.
    Kun essuja on aina hallittu epäsuorasti lähetyskirjeitten kautta, tehtiin tästä Nilivaaran kirjeestä eräänlainen lähetyskirje ja osoiettiin se niille nimetyille lähetymiehille.

    VastaaPoista
  33. >>Ihmiselle on annettu tehtävä sovituksen sanan julistamisessa ja sitä ei tule väheksyä.>>>

    Tämä ihmisen osuus koskee lähetystehtävää ja saarnavirkaa ja sakramenttien toimittamista.

    Se ei tarkoita sitä, että syntien anteeksi uskominen olisi sidottu tähän toiseen ihmiseen.
    Toisin vaikuttaa ulkonainen sana uskon.
    Mutta Laestadiuksen omat esimerkit (Pekka Raattamaa ja Pilton vaimo) todistavat, kuinka tämän sanan uskominen ja armoitetuksi tuleminen saattoi tapahtua vasta päivien ja viikkojen kuluttua sanan kuulemisesta.
    Pekka Raattamaa tuli uskoon Muonion jäällä kävellessään ja Erkki-Antti lukiessaan luterilaisen Hollazin hartauskirjaa.

    Tämä tarkoitaa siis, että kuultu sana kuullaan sisäisesti myöhemmin kuin itse todistamisen tilanteessa. On kysymyksessä elämys: "Mutta Jumalahan sanoo itse Pyhässä Sanassaan, että hän antaa synnit anteeksi".

    VastaaPoista
  34. >>Raamattu on rehellinen kirja. Siellä tunnustavat monet Herran pyhät lankeemuksiaan ja niitä on muutenkin kirjattu ylös. Jos näitä ei olisi, emme varmaan pystyisi uskomaan Jumalan armoon. Kun meillä on esikuvat syntien tunnustamisesta ja armon omistamisesta, se kannustaa meitäkin.>>

    Tämä on sitä tuttua liturgiaa, jossa tahdotaan häivyttää Jumalan sanan merkitys.

    Syntien tunnustaminen tapahtuu Jumalan edessä, sitä Raamatun esimerkit vahvistavat.

    Se ei siis, kuten nyt kovin väitetään, tarkoita ihmiselle tunnustamista.

    Ihmiselle voidaan tunnustaa, tälle ihmiselle tehtyjä syntejä.
    Rippi-isälle voidaan valittaa syntisyyttä ja uskoa erikseen oma evankeliumin saarna.

    Mutta, syntien uskominen on Jumalan sanaan uskomista, eikä siinä ole ytimenä toinen ihminen ja juuri sillä hetkellä sen sanan kuuleminen.

    Kuten katekismus opettaa, tapahtuu parannus joka päivä, eikä se voi tapahtua uskomatta Jumalan sanaa siinä ja nyt, yksinäisyydessä.

    Jos ruvetaan jakamaan synninpäästöä vähittäismaksulla, kuten nyt esitetään, ollaan paavin kirkossa.

    VastaaPoista
  35. Halme julisti kerran että jos hän on väärin saarnannut niin vieköön Jumala häneltä puhekyvyn

    VastaaPoista
  36. mitä taroitat kommentillasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän nimettömän 3.6 viestin niin, että esikoisten piirissä on tällainenkin ajatus Eero Halmeesta. Siis että hän olisi vedonnut Jumalaan, että jos hän on väärin saarnannut niin menköön häneltä puhekyky. Vanhuuden myötä hänen puheensa näet alkoi sammaltaa ja oli lopulta vaikeasti ymmärrettävää sokellusta.

      Aika julma ajatus ja taisitte jotkut näin häpeällä tämän niin rakastetun saarnaajan harmaat hiukset liata hautaan.

      Poista
  37. kyse ei siis kuitenkaan ollut simolinista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuo Anonyymi viesti koskee saarnaaja Eero Halmetta, jonka rinnalla Olavi Simolin uskollisesti jaksoi seistä.

      Poista
  38. En ole eskoislestadiolainen, mutta sain tietää sen että minkä takia Halme hyllytettiin. Hyllytyksen syy oli täysin aihellinen, sattumalta törmäsin erääseen ihmiseen joka oli eräällä tavalla osallinen koko tähän sotkuun, hänen kertomuksen takia googlasin saarnajan ja löysin tämän sivuston.
    Asiasta ovat mekkalaa pitäneet ne jotka kokivat että Halmetta on kohdeltu kaltoin, mutta näin ei asian laita ole. Ihmiset eivät vaan tiedä mitä kaikkea on tapahtunut, varsinkin kun toinen osapuoli ei ole asiaa mitenkään käsitellyt julkisesti.
    Halme olisi pitänyt huomattavasti aikaisemmin pitänyt hylyttää vahinkojen välttämiseksi, nyt lumipallo on lähtenyt liikkeelle ja ne jotka vähäkään suhtautuvat kriittisesti äitiseurakuntaan ovat liittyneet arvostelijoihin vaikka eivät tiedä asiasta tuontaivaallista.

    Sen olen kuullut että Halme olisi arvostellut voimaakkaasti äitiseurakuntaa ja julistanut saarnassaan että tämä oppi jota hän julistaa on eri kuin se oppi mitä äitiseurakunta opettaa. Halme unohti seuraavan Raamatun kohdan:
    Luuk. 12:10 "Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi anneta."

    Mietin vain mikä motiivi Louhivuorella tuomitessaan lapin vanhimpia? Varsinkin kun hänellä ei ole hajuakaan mitä on tapahtunut, jos on niin hän kiertää totuutta taitavasti.

    En jaksa kertoa mitä kaikkea on tietooni tullut, mutta se mitä tiedän ihmetyttää kovasti. Eräs joka omalta osaltaan vaikutti ratkaisevasti koko soppaan on eräältä toiselta -josta levitti perättömiä juttuja ja joita Halme uskoi- pyytänyt anteeksi.
    Julkisesti en kerro yksityiskohtia, varsinkin kun sekin episodi mitä minä tiedän on vain osa koko soppaa. Mutta se on se josta koko sotku alkoi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kerron esikoisuuden taustoista sen verran sinulle, että 1990-luvun alussa valta vaihtui ja ns. Isaksonilaiset vanhimmat ottivat liikkeen johtoonsa. He ryhtyivät hallitsemaan rautaisella valtikalla, josa ensimmäisiä merkkejä oli Nilivaaran lähetyskirje.

      On ymmärrettävä, että äitiseurakunnan alueella Kiirunan Jällivaaran seudulla esikoisten lukumäärä on nopeasti laskenut ja lienee alle tuhannen. Norjassa heitä on eri puolilla jonkin verran ja ehkä Inkerissä, tietenkin Atlantin takana Yhdysvalloissa, jossa on suurempiakin First Born Laestadian kirkkoja.

      Suomen esikoiset ovat Pohjoismaissa varmaan enemmistönä, Lahdessa lienee kolmisen tuhatta, ja näin Lapin vanhinten vallanpidon ja kurin otteet kohdistuivat erityisesti suomalaisten saarnaajien panssarijoukkoihin, joita lienee noin 170.

      Johtavat ja suositut saarnaajat nitistettiin järjestelmällisesti, usein kateellisten saarnaajaveljien avustuksella kuten Eero Halme, Olavi Simolin ja Risto Blom. Toiset alistuivat, jotkut kuolivat surusta pois.

      Lapin vanhinten ote on vankka, Odd Minde ja Gunnar Pärseter käyttävät lähes diktatuurista yksinvaltaa ja uutta sukupolvea saman hengellisen linjan vanhimpia kasvatetaan Ruotsin Lapin kunnon pojista.

      Mielestäni vihjaileva tyylisi "minä tiedän mutta en kerro" on ala-arvoinen ja kuvastaa suhdettasi totuuteen.

      Poista
  39. Nyt voi sanoa että Louhivuori on vähäisillä tiedoilla liikkeellä tai sitten hän vääristelee totuutta. Nilivaaran kirje oli seuraus, jo sitä ennen oli tapahtunut yhtäjatoista, esimerkiksi saarnamies jäi kesken seurojen seuraamaan tv:stä kotimaista komediaa...Puolustukseksi voi sanoa että komedia oli hyvä sillä se oli turhapuro. ;)
    Lapin vanhimmat olivat alussa täysin tietämättömiä niistä ongelmista joita eräiden saarnamiesten ympärillä oli, puolustukseksi voi sanoa että saarnamiehet olivat hyväuskoisia. Eli he uskoivat erästä henkilöä jolla oli jotain kaunoja erästä toista seurakuntalaista vastaan. He olivat niin varmoja seurakuntalaisen syyllisyydestä että se alkoi näkyä jo saarnoissa.

    On itsestään selvää että jos saarnamiehet sekaantuvat seurakuntalaisten riitoihin niin sellaiset eivät missään nimessä voi jatkaa tehtävissään. Varsinkin kun jälkeenpäin paljastui että he veikkasivat väärää hevosta... Olisi ollut todella omituista jos sellaiset saarnamiehet olisivat voineet jatkaa saarnaamistaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

    Alussa myötätuntoni oli Halmeen puolella, mutta asiaa tutkittuani olen täysin vakuuttunut siitä että päätös oli oikea. Kun taas lukee Nilivaaran kirjeen niin se ei ole millään tavalla ristiriidassa Raamatun kanssa.

    Varmaan eräs saarnamies on tuntenut piston sydämmessän kun kirjeessä todetaan TV;en olevan sopimaton kristityn kotiin, ei siis synti vaan sopimaton.

    Louhivuori satuili:
    "Johtavat ja suositut saarnaajat nitistettiin järjestelmällisesti, usein kateellisten saarnaajaveljien avustuksella kuten Eero Halme..."

    Mites Halme saattoi olla suosittu kun seurakuntalaiset nimenomaan valittivat hänestä ensin suomalaisille saaranmieheille ja sen jälkeen Lapin vanhimpiin????
    Samainen saarnamies otti osaa seurakuntalaisten riitoihin, voiko joku tosiaan väittää että sellainen saarnaja on suosittu???

    Se on totta että Halme oli erittäin hyvä saarnaaja parhaimmillaan, hänen ei vaan olisi pitänyt nousta pyhää henkeä vastaan.

    VastaaPoista
  40. Hengellisessä herätysliikkeessä on meistä ihmisistä johtuen tavallisesti kaksi siipeä - toinen korostaa enemmän armoa ja toinen korostaa enemmän elämän pyhyyttä. Näin esimerkiksi 5. herätysliikkeessä on KRS ja Kansanlähetys, samoja juuria Urho Muromassa ja Frank Mangsissa, mutta selkeä ero.

    Esikoisuudessa isakssonilaiset edustavat Johan Takkisen opetuksen linjaa, kun taas Gunnar Jönsson on lähempänä Juhani Raattamaan evankelista linjaa.

    Asian luonteesta johtuen nämä ryhmät ovat herätysliikkeissä vastakkain ja kahtiajakoisuudesta nousevat riidat saattavat uhata liikkeen sisäistä rauhaa ja yhtenäisyyttä.

    Nilivaaran kirje on vedenjakaja ja hyväksyessäsi sen osoitat kuuluvasi Johan Takkisen leiriin. Et varmasti ole ainoa, ja tällä hetkellä koko esikoislestadiolaisen liikkeen johtoa vallitsee tämä sama henki.

    Lars Larssonista odotin enempi Raattamaan leirin tukemista, vaan hän menee nöyrästi vahvempien mukana.

    Ulf Bolsöy puhkesi kyyneliin, kun Suomesta tultiin kertomaan Eero Halmeen opetusta, joka meni jotenkin näin "Ei Jumala istu pilvenlongalla laskemassa lastensa syntejä".

    "Bolsöyn kyynelet" on tästä kuultuani merkinnyt minulle väkevää symbolia Johan Takkisen edustamasta hengellisyydestä lestadiolaisuudessa.

    VastaaPoista