torstai 21. tammikuuta 2010

Rakkaus

Rakkaus on kaikkein tärkein asia.

Rakkaus on tärkein puheenaihe.

Raamatussa sanotaan nimittäin enemmän kuin tuo suurenmoisista suurin asia, että Jumala rakastaa.

Raamatussa sanotaan, että Jumala on rakkaus.

Jumala = Rakkaus

1 Joh 4:8



Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.

1 Joh 4:8 Biblia 1776


Tästä opimme, että vaikka kohtaisimme kuinka hurskaan saarnaajan, lähetysmiehen, vanhimman, uskovan, papin, papittaren, piispan, piispattaren, paavin, metropoliitan, patriarkan tai tavallisen Matin ja Maijan.

ja jos näemme, että hän ei rakasta

tiedämme, että hän ei tunne Jumalaa

sillä Jumala on rakkaus.



kuinka kaipaammekaan rakkautta!

ei ole yhden yhtäkään ihmistä, jonka sydämessä ei olisi joko rakkautta tai rakkauden ikävää, tervehdyttävää pulppuavaa rakkautta, tai sitten rakkauden puutostaudin aiheuttamia vaikeita oireita.

1. Johanneksen kirje aivan huokuu tätä asiaa:

Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.

Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.

1 Joh 4:7-8



Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me hänen kauttansa eläisimme.

Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä.

Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toistamme rakastaman.

1 Joh 4:9-11 Biblia 1776



Ei ole yksikään Jumalaa koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on täydellinen meissä.

Siitä me tunnemme, että me pysymme hänessä ja hän meissä, ja että hän antoi meille Hengestänsä.

1 Joh 4:12-13



Ja me näimme ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.

Jokainen, joka tunnustaa Jesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä pysyy Jumala ja hän Jumalassa.

Ja me tunsimme ja uskoimme sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakastaa. Jumala on rakkaus, ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.

1 Joh 4:14-16


Siinä täytetään rakkaus meissä, että meillä olis turva tuomiopäivänä; sillä niinkuin hän on, niin olemme me myös tässä maailmassa.

Ei pelko ole rakkaudessa, vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelvon, sillä pelvolla on vaiva; mutta joka pelkää, ei hän ole täydellinen rakkaudessa.

1 Joh 4:17-18


Me rakastamme häntä; sillä hän rakasti meitä ensin.

Jos joku sanoo: minä rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeänsä, se on valehtelia; sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, kuinka hän taitaa Jumalaa rakastaa, jota ei hän näe?

Ja tämä käsky on meillä häneltä: joka Jumalaa rakastaa, hänen pitää myös veljeänsä rakastaman.

1 Joh 4:19-21 Biblia 1776



Jumalan rakkaus on siis jotain läsnäolevaa, meidän arkeamme ja juhlaamme, kaikkia ihmissuhteitamme koskeva asia.

Jeesuksen omien sanojen mukaan lain huipentuma on Rakkaus - "rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi!"

ja olet täydellinen ihminen.

Jeesus itse antoi näytteen siitä meille käytännössä, mitä tämä pitää sisällään.

ei ihan vähän.


Paavalikaan ei päästä meitä miehiä helpolla - rakastakaa vaimojanne kuten Kristus rakastaa seurakuntaansa.



ei mikään tyhjä neuvo:

Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.

Sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää, ja hän on ruumiin vapahtaja.

Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.

Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä,

Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:

Että hän saattais itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis.



Miehet pitää vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiänsä.

Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.

Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastansa ja luistansa.

Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.

Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.

Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistä vaimoansa niinkuin itsiänsä; mutta peljätköön vaimo miestänsä.

MikkoL:
Ef 5:22-33 Biblia 1776


no toki tässä alkaa aikamonen miehen pää vähän painua...

kyllähän minä rakastaisin, mutta kun tuo vaimo jonka sinä minulle annoit...

vaan ei ole tuo vaimollekaan helppo - pelätä miestään (vanhassa kielessä, nykyään sana on kunnioittaa) saatika olla hänelle kuuliainen.

kissa vieköön, mikä vaatimus!


saattaa joku kunnon isäntä tai vallan makuun päässyt emäntä sanoa mielesään

"rakkaus, pakkaus, lälläri lää... mitä hempeilyä ja lässytystä.

elämä on elettävä, elämän lait ovat kovat, taloudesta huolehdittava, armeijat varustettava, koneiden on käytävä ja laivojen löydettävä satamaan ja kauneuttakin on hoidettava..."

tällaisille joille rakkaus on hempeilyä ja hyväilyä ja koiranpennun suloisuutta meillä on tämä esimerkki

maanpäällä kävelevä Jumalan Poika



hän tuli yksinkertaisesta hurskaasta juutalaisperheestä, perheenisä käsityöläinen, puuseppä, äitinsä nuoruuden maine hieman kyseenalainen.

kolmekymppisenä alkoi kiertää saarnaajana.

puhui taivaan linnuista, kedon kukista, viiihtyi syntisten seurassa ja juomariksi mainittiin.

vastassaan maailman mahtavin valtakunta, miehekäs, rautainen, tehokkaasti lailla ja viranomaisilla hallittu, aikansa suurin sotilasvoima, teiden rakentaja, sellaisten siltojen tekijä, jotka yhä ovat pystyssä ja Colosseum Roomassa yhä ihmetyttää.

yksi rakkaudesta puhuva Nasaretin mies.

eivät seuraajansa voineet mitään temppelivartiolle, joka kavaltajan johdolla yöllä tuli nappaamaan ja putkaan heitti.

mitä yksi miekkaansa heilautti, ja senkin irtilyödyn verisen korvan tuo Nasaretin pehmomies pisti takaisin paikalleen.

tuotiin roomalaisille viranomaisille, jotka päivän päätteeksi viikonlopun kiireissä syyttömän tuomitsivat ja teloittivat julmasti.

rakkaus - blääh, uskonto - hourailua ja toiveajattelua -
heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa!


Kolmessa sadassa vuodessa tuo mahtava Rooman valtakunta oli sisältäkäsin läpeensä Nasaretin miehen hallussa, ja Herra Jeesus astui Rooman valtaistuimelle keisari Konstantinus Suuren ja hänen äitinsä, Helenan, sydämissä.


älä siis blääh blääh rakkauden voimaa!

ei kestänyt Neuvostoliiton puna-armeija Jeesuksen edessä, ja taas Putin kumartaa Herran temppelissä.

älä siis lällän lää rakkauden voimaa!

et sinäkään kestä tämän Rakkauden edessä vaan joku sydämesi sulaa, muuttuu, syntyy uudelleen - tai palat ikuisesti pois heitettynä kuin kuolleet oksat.


Virsi 430
Rakkaus, kun kuvaksesi
meidät kerran tänne loit,
Rakkaus, myös autuutesi
meille langenneille soit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

Rakkaus, kun ihmiseksi
keskellemme asetuit,
Rakkaus, näin vertaiseksi,
veljeksemme alennuit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

Rakkaus, kun suostuit vaivaan,
kuolit tähden syntisten,
Rakkaus, oi autuus taivaan,
meillekin toit autuuden.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

Rakkaus, et koskaan soimaa,
totuudessa vapahdat.
Rakkaus, näin annat voimaa,
virvoitat ja uudistat.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

Rakkaus, käyt elämääni,
kutsut tielle tahtosi.
Rakkaus, siis nostan pääni,
suostun alle ikeesi.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

Rakkaus on suuttumaton,
vahva puolustajani.
Rakkaus on muuttumaton
turvani ja rauhani.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi.

Säk. 1–3, 5–6 Johann Scheffler 1657.
Säk. 4 saksalainen 1695.
Suom. Alfred Brynolf Roos 1868.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1984.



vaan Johannes on Johannes ... semmonen hieman pehmeä.

mites se lännen lokari, Paavali, kirjoittiko hän mitään rakkaudesta?



Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.

Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.

Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen.



Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:

Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,

Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:

Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.



Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.

Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.

Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.

Kuin minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset.

Sillä nyt me näemme niinkuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niiinkuin minä tuttu olen.



Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä.


tuon viimeisen jakeen numero on helppo muistaa.

1 Kor 13:13


vaan rakkaus on suurin niistä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti