Hurskas ja Jumalan rakkaus

Katukuva Mumbaista (Bombay)

Raamatussa on pieni, vain neljä lukua käsittävä suorastaan omituinen kirja, joka sisältää valtavan sanoman Jumalan rakkaudesta.

Ajattelen nyt ihan jotain perus-essu pariskuntaa Suomesta, joka matkustaa Intiaan. Kutsutaan heitä nyt vaikka Heikiksi ja Maijaksi.

He kävelevät Mombain kaduilla muutamia päiviä hotellin ympäristössä ja kauempanakin, eivät vain kulje bussilla turistiryhmässä oppaan turvassa ja intialaisia nähtävyyksiä ihaillen.

Siinä pikkuhiljaa alkaa heidän keskusteluihinsa tulla käsitystä intialaisten ihmisten lukumäärästä.

Intian pääkaupungin asukasluku on noin 14 miljoonaa.

Heikki toteaa puolisolleen "tässä yhdessä kaupungissa on enemmän asukkaita kuin olisi kaksi kertaa koko Suomen väestö. Kaikki kotimaamme asukkaat olisivat alle puolet Mombain asukkaista"

Maija tuumii hetken, nyökkää, väistä kohti ajavaa riksaa ja sanoo "meitä essuja on koko maailmassa noin 30.000. Me saisimme täällä ihmisten valtameressä täytettyä vain tommosen pienen tai keskikokoisen korttelin."

Molemmat kauhistuvat vanhassa kaupungissa kaduille aukeavia lukemattomia temppeleitä, Intian miljoonien jumaluuksien palvontapaikkoja ja monilla kaduilla näkyvää tavallisen kansan köyhyyttä.

Heikki ja Maija kokevat olevansa Jumalan selän takana monella tavoin ollaan - 2000 vuotta on Jeesuksen valtakunta jo ollut maanpäällä, vaan hindulaisuus kukoistaa Intiassa ja kilpailee islamin, ei niinkään kristinuskon kanssa.

Kirkot ovat harvassa ja länsimaisten käyttämiä, Englannin hallintoajalla enimmäkseen rakennettuja.

Väkivaltaiseksi suhteet paikoin menevät eri uskontojen välillä.

Heikki katselee loppumatonta ihmisten virtaa kadulla ja toteaa rakkaalle vaimolleen "ajattele, että Seoulin suurkaupungissa asuu 23 miljoonaa ihmistä - yhdessä kaupungissa enemmän kuin kolme kertaa koko Suomen väkiluku."



Hindut eivät tunne Kristusta henkilökohtaisesti, vaikka Hänen hahmonsa hieman muistuttaakin Krishnaa.

Haitanija Mahaprabhu (1486 - 1534) opetti, että Krishna on rakkauden korkein olemus.


Hare Krishna Hare Krishna

Krishna Krishna Hare Hare

Hare Rama Hare Rama

Rama Rama Hare Hare


Hare Krishan mantra on monelle meistäkin tuttu. Se kuuluu eri puolilla maailmaa tavallisesti keltaisiin kaapuihin pukeutuneiden nuorten rytmikkäänä lauluna. He kuuluvat "Kansainvälisen Krishna tietoisuuden järjestön" yhteyteen, jonka Abhai Kharanaravinda Bhaktivedanta Swami Prabhupada (1896-1977) on perustanut.



Hare Krishna mantran sanat tarkoittavat

Hare - jumalan vaikutus, energia (myös Krishnan vaimo Shakti)

Krishan ja Rama viittaavat jumalaan

Krishna - "kaikin tavoin ihana, suloinen"

Rama - "kaiken nautinnon alkulähde"


tätä mantraa, sanoja tai runoa, jonka toistaminen tuottaa "hengellisen muuttumisen", toistetaan loputtomasti.



mutta kertomuksemme Heikki ja Maija ovat oikeassa - hindujen Krishna ei todellakaan ole Kristus!

Istuessaan Mumbayn teehuoneessa kadun varrella kuumasta auringosta ja helteestä suojassa, Maija toteaa

"luitkos nettiruukusta Vicarin kirjoituksen. Koska nämä Mombain asukkaat eivät ole kristittyjä, niin Jumala ei rakasta heitä vaan he ovat vihan lapsia ja joutuvat kadotukseen"

Heikki vastaan "luin. siinäpä on miettimisen aihetta. näitä hinduja kun on aika paljon."

Maija jatkaa "mutta meidän saarnaajat opettavat, että kaikkien näiden tässäkin kadulla kulkevien ihmisten lapset pääsevät taivaaseen, jos kuolevat ennenkuin tekevät tietoisesti syntiä"

Heikki juo maittavaa teetä teen kotimaassa ja nyökkää hiljakseen.



jättäkäämme heidät nyt sinne Mombain vilinään - pakkanen ei siellä häiritse.

Avataan Raamattumme, jossa täsmälleen sama asia on esillä - Jumalan rakkaus - mutta hyvin erikoisessa muodossa.

Avataan Joonan kirja Vanhasta testamentista.


Kirja alkaa lupaavasti ja tutusti:

Ja Herran sana tapahtui Jonalle Amittain pojalle, sanoen:

"Nouse ja mene suureen kaupunkiin Niniveen, ja saarnaa siinä; sillä heidän pahuutensa on tullut minun kasvoini eteen."
Joona 1:1-2 Biblia 1776

ryhdistäydymme kaikki, assyrialaisten pääkaupunki Niinive!

Kirja on mahdollisesti kirjoitettu 600-luvulla eKr. Elävässä muistossa ovat assyrialaisten hyökkäyksen kauhut ja maan alistaminen Niinivessä valtaa pitävän suurkuninkaan alle.

Samaria, Israelin pääkaupunki, Omrin suvun maja, savuina ja rauniona. Jaakobin 12 heimosta kymmenen on tuhottu, surmattu tai viety pakkosiirtolaisuuteen, eivätkä ne koskaan enää palanneet kotiin.

Assyrialaiset toivat Stalinin tapaan pakkosiirtolaisten tilalle siirtolaisia muualta, ja näin syntyi tuo samarialaisten sekakansa.

Muistojen on täytynyt olla hirveitä ja katkeria, assyrialaiset olivat monella tavoin olleet Joonan ajan natseja.


Joona on hurskas ja Jumalaa pelkäävä mies.

mutta tämä Herran Sana, joka tuli, on hänelle ihmisenä ja Abrahamin lapsena yksi pykälä liikaa.

"over my dead body" hän varmaan mutisee hepreaksi mielessään.


"Mutta Jona nousi ja tahtoi paeta Tarsikseen Herran kasvoin edestä. Ja hän tuli Japhoon, ja kuin hän löysi haahden, joka tahtoi Tarsikseen mennä, antoi hän palkan, ja astui siihen menemään heidän kanssansa Tarsikseen Herran kasvoin edestä."
Joona 1:3



Profeetan kutsun saanut Joona tahtoo paeta tehtäväänsä, hyppää Jaffassa (nykyisen Tel Avivin luona) laivaan, joka on menossa Tarsiksen kaupunkiin (nykyisen Turkin etelä-rannikolla lähellä Syyrian rajaa ja Taurus vuoristoa).

Laivat kulkivat 600-luvulla eKr mielellään hyvin lähellä rannikkoa, niissä ei ollut köliä ja ne olivat kooltaan pieniä.

Joutuihan vielä roomalaisaikana Tarsosta kotoisin ollut Paavali merihätään matkallaan - vaikka laivat olivat jo paljon teknisesti vankempia.


Mikä tässä nyt Joonaa mättää?

Hän tietää, että Jumala rakastaa assyrialaisia!

Hurskas juutalaisen kansan elossa aikansa Holocaustista hengissä selvinnyt suku, syytä on laskea assyrialaisten syntien määrä ja todeta heidän raakuutensa, silmitön julmuutensa, Jaakobin heimojen tuho.

Ja vietävä sentään - Jumala rakastaa näitä assyrialaisia.

Hurskas viha ja syvä sisäinen tunto Jumalasta ovat ristiriidassa.

Ratkaisua ei löydy, joten Joona päättää yksinkertaisesti vain paeta Herraa, pois Luvatusta maasta niinkuin niin monet Assyrian kuninkaan käskyllä maasta karkoitetut.

(näitä kadonneita heimoja yhä etsitään - jotkut puhuvat Etiopian falasha-juutalaisista, joku arvelee että tanskalaiset ovat kadonneen Danin heimon jälkeläisä - onhan heidän maansa nimikin Dan-mark.



Kuten tiedämme, Joonan pakomatka meni puihin.

Uimareissuksi myrskyävällä merellä, kalan maksan haisteluksi.

Ja niin Hurskas joutui pakosta tottelemaan, saarnasi Niiniven asukkaille

Ja ne vietävät teki parannuksen eikä Jumala lyönyt heitä...

juuri niinkuin Joona oli pelännyt


Joonan oli toteltava, mutta vihatun assyrialaisen pelastuminen vei häneltä elämänhalut.

Hän laski henkensä Herran käsiin ja pyysi päästä pois elävien keskeltä:

Niin Jona pani sen kovin pahaksensa, ja vihastui.

Rukoili Herraa ja sanoi: voi Herra! sepä se on, minkä minä sanoin, kuin minä olin vielä maassani, sentähden minä tahdoin myös Tarsikseen paeta; sillä minä tiedän, että sinä Jumala olet armollinen, laupias, pitkämielinen, suuresta hyvyydestä ja kadut pahaa.

Niin ota nyt, Herra, minun sieluni minusta pois; sillä minä kuolisin paremmin kuin eläisi
Joona 4:1-3

Kirjoittanut: mama

No voi sun... eivät saaneet ansionsa mukaan. Huh!

Aatelkaas muutes jos alettas tekeen katuevankeliointia ja sitten alkais seuroihin tulla yhtä sun toista spurgua, siis jos ne onnettomat oikeesti kääntyis...

Eihän kukaan sellasta kestäis...?

Kirjoittanut: MikkoL
Joonan kirja on aivan ihmeellinen tutkielma ihmisen uskonnollisesta asennoitumisesta kanssaihmisiin.

Hurskaan oikeutetusta vihasta ja Jumalan rakkaudesta, joka käy yli kaiken inhimillisen ymmärryksen - ja oikeustajun.

Kambodjan hirveän punaisen Khremin kommunistityrannian johtaja, Kang Kek Iew, tulee uskoon, ja saa anteeksi??

monelle Auschwitzista selvinneen sukulaiselle on mahdoton edes ajatus, että joku Ivan Demjanjuk tulisi edes teoriassa Jumalan rakkauden kohteeksi??

(Tänään 27.1. on Auschwitzin kuolemanleirin vapauttamisen muistopäivä)



Ja kuinka ihmeellisesti Herra hoitaakaan Joonaa, käyttämällä varjoisaa ruokoa opetusvälineenä:



Ja Jona läksi kaupungista ja istui kaupungista itään päin, ja teki siellä itsellensä majan ja istui sen alla varjossa, siihenasti kuin hän näkis, mitä kaupungille tapahtuis.

Mutta Herra Jumala toimitti yhden pensaan, joka kasvoi Jonan ylitse, että se olis hänen päänsä varjonnut, ja virvoittanut häntä hänen vaivassansa; ja Jona riemuitsi siitä pensaasta suurella ilolla.

Mutta Herra toimitti madon huomeneltain, kuin aamurusko koitti, joka söi sitä pensasta, että se kuivettui.

Mutta kuin aurinko noussut oli, toimitti Jumala suuren itätuulen, ja aurinko paisti Jonan päähän, että hän tuli voimattomaksi. Niin hän toivotti sielullensa kuolemaa, ja sanoi: minä kuolisin ennenkuin minä eläisin.



Niin Jumala sanoi Jonalle: luuletkos oikein vihastunees siitä pensaasta? Ja hän sanoi: minä vihastun hamaan kuolemaan asti.

Ja Herra sanoi: sinä armahdat pensasta, josta et mitään vaivaa nähnyt, etkä sitä kasvattanut, joka ynnä kasvoi ja ynnä katosi:

Eikö minun pitänyt armahtaman suurta kaupunkin Niniveä, jossa on enempi kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka ei tiedä eroittaa kumpi oikia eli kumpi vasen käsi on, niin myös paljo eläimiä?

Joona 4:5-11 Biblia 1776



Voimme sielumme silmin nähdä kertomuksemme Heikin ja Maijan astuvan Mombain teetuvasta vilkkaalle kadulle, korvissaan Joonan kirjan opetus.

"Luuletkos oikein vihastuneesi?"

"Luuletkos oikein mittaavasi Jumalan rakkautta?"

"Eikö minun pitänyt armahtaman suurta kaupunkin Mombaita, jossa on enempi kuin neljä miljoonaa ihmistä, jotka ei tiedä eroittaa kumpi oikia eli kumpi vasen käsi on, niin myös paljo eläimiä?"


ja sitten meillä on Port-au-Prince


Joonan kirja on saanut kunniapaikan kaikkien Vanhan testamentin kirjojen joukossa:



Niin tulivat hänen tykönsä Pharisealaiset ja Saddukealaiset ja kiusaten anoivat häneltä, että hän merkin taivaasta osoittais heille.

Niin hän vastasi ja sanoi heille: kuin ehtoo tulee, niin te sanotte: seijes tulee; sillä taivas ruskottaa,

Ja huomeneltain: tänäpänä tulee kova ilma; sillä taivas ruskottaa ja on valju. Te ulkokullatut! te taidatte taivaan muodon tuomita, mutta aikain merkkejä ette taida tuomita?

Tämä häijy ja huorintekijä sukukunta etsii merkkiä, ja ei hänelle pidä merkkiä annettaman, vaan Jonan prophetan merkki.

Ja hän jätti heidät, ja meni pois.

Matteus 16:1-4 Biblia 1776