St. Jeanne d'ArcTaiteilijan näkemys vuodelta 1485 (wikimedia)
Guest viitta Jurpan arviointiin, että Jeanne d'Arc olisi ollut mielisairas nuori nainen:
"Andrew Birkinin ja Luc Bessonin käsikirjoitus (The Messanger) kuvaa tapahtumia mahdollisimman objektiivisella tavalla ja elokuvan loppupuoliskon aikana ilmaantuva Omatunto (Hoffman) piinaa Jeannen ymmärtämään tekojensa seurauksia ja on lopussa ainoa, joka auttaa häntä. Kerronta on alussa ulkopuolista ja lähestyy elokuvan lähestyessä kohti myytin ydintä: yksinkertaista tyttöä, joka oli melkoisen suurella varmuudella mielisairas."
Vakava historiantutkimus sen sijaan näyttää olevan sangen yksimielinen siitä, että Jeanne d'Arc ei ollut vain henkisesti täysin terve, vaan suorastaan poikkeuksellisen vahva ihminen.
Esikoislestadiolaista lukijaa varoitan, että tällä palstalla kuvattu nainen särkee täysin herätysliikkeelle ominaisen naisihanteen.
- Jeanne leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja pukeutui miehen asuun
- Jeanne oli uljas sotilas, joka eturintamassa inspiroi aikansa miehiä sotaan Jumalan nimessä
- Jeanne ei pysynyt kotona kiltisti, vaiennut seurakunnassa ja kysynyt nöyrästi aviomieheltään asioista, vaan komenteli arvovaltaisesti ruhtinaita ja kuninkaita.
- Jeanne ei ole luterilainen eikä lestadiolainen, vaan paavin kirkon tytär. Hänet poltettiin roviolla Rouenissa, Ranskassa aamulla 30.5. 1431, noin 52 vuotta ennen Martti Lutherin syntymää 10.11. 1483. (Lutherkin tahdottiin polttaa roviolla).
....
jos olet vielä mukana näiden varoitusten sanojen jälkeen
- Jeanne d'Arcin elämä on läpeensä ihmeellinen, hänen "virkansa" alkoi 12 vuotiaana ja päättyi 19 vuotiaana.
- Jeannen saavuttama voitto Orléansissa luetaan Euroopan historian 10 tärkeimmän sotilasoeraation joukkoon
- nuoren naisen hahmo loistaa kirkasotsaisena, uljaana, ryhdikkäänä henkisen selkärangan edustajana, johon verrattuna monet aikansa miehet osoittautuvat todella arvottomiksi
tuomarina toiminut piispa Cauchon rikkoi järjestelmällisesti lain määräyksiä
Hussilaisia ja wicliffiläisiä vainonnut paavi Martin V (1368-1431) ei nostanut sormeaan auttaakseen Jeanne d'Arcia.
erityisen blääh blääh on Jeannen uskollisesti palvelema ja hänen takiaan Ranskan kuninkaaksi noussut Kaarle VII, joka ei viitsinyt lunastaa tyttöä vankeudesta ja pelastaa näin hänen henkeään.
pliisuja ukkoja kaikki, jotka Jeannen otsan kirkkaus saa sitäkin surkeamman näköisiksi...
Jurpan puhe myytistä ja mielisairaudesta ei ole vain hänen näkemystään, vaan varmaan aika moni suomalainen ajattelee näin ranskan suojeluspyhimyksestä, Orléansin neitsyestä, pimeän keskiajan taruja.
mukana on annos ennakkoluuloa kaikkea uskontoa kohtaan, etenkin kuin Jeannen elämässä näyillä ja ilmestyksillä on niin tärkeä osuus...
Jurpan ja hänen laillaan edustavien näkemys perustuu kuitenkin kokolailla täydelliseen tietämättömyyteen tosiasioista.
Jeanne d'Arc on erinomaisen hyvin tunnettu historiallisista lähteistä. Herra on pitänyt huolen siitä, että monet alkuperäiset aidot asiakirjat antavat meille hyvän kuvan tästä Hänen valitsemastaan aseesta, joka muutti Ranskan ja koko Euroopan historian 1400-luvun alussa.
Tuon ajan ihmiset eivät suinkaan olleet taikauskoisia ja hölmöjä, jotka joku seonnut tyttöpahanen maaseudulta saa valtoihinsa. Häneen suhtauduttiin nauraen, halveksien ja ivaten ja moni mies oli esteenä Jeannen näyn tiellä.
Kirkonmiehet tutkivat hänen tapauksensa erittäin kriittisesti jo tuohon aikaan ja antoivat varovaisen lausuntonsa.
kyllä silloin tiedettiin mitä on hulluus - sehän vainosi Ranskaa - taio mitä siitä oli Englannin valloitusten jälkeen jäljellä - sillä kuningas Kaarle VI sai usein hulluuskohtauksia eikä kyennyt hallitsemaan.
mistään myytistä ei ole siis kyse, vaan eräästä koko keskiajan Euroopan parhaiten dokumentoiduista tapahtumista ja henkilöistä.
silloin jo epäiltiin Jeannen näkyjä eikä niitä suinkaan uskottu. Vaadittiin melkoinen todiste, että jumalallinen näky on totta - Orléansin kaupungin vapauttaminen piirityksestä!
inhimillisesti katsoen se oli täysin mahdotonta, sillä koko Ranskan asevoimat oli lyöty maahan ja armeija oli demoralisoitu, tappion toisensa jälkeen kärsinyt ja englatilaiset porskuttivat mielin määrin satavuotisen sodan tuhoavana vihollisvoimana.
Ranska 1429 (wikimedia)Ranskalla oli mennyt tosi huonosti.
Satavuotinen sota alkoi 1337 ranskalaisten aatelisten keskinäisenä kamppailuna vallasta.
Kymmenen vuotta sodan alettua puhkesi eräs ihmiskunnan pahimmista tunnetuista epidemioista, Musta rutto (huippu 1348 - 1350). Se alkoi keski-Aasiasta ja saapui kauppiaiden ja rottien myötä Krimiltä (1346) tappaen puolet Euroopan väestöstä.
Aamulla hilpeänä, illalla ruumispaareilla - rutto tappoi nopeasti ja tuskallisesti. 150 vuotta kesti Mustasta rutosta toipuminen, ja se palasi myöhemmin useita kertoja, kunnes lopulta häippäsi Euroopasta 1800-luvun lopulla.
Orléansin neitsyen aikana Ranskan väestö siis yhä kärsi Mustan ruton vaikutuksista.
täähän kurjuuteen liittyi englantilaisten tuleminen mukaan 100-vuotiseen sotaan, jotta heidän kuninkaansa saisi myös Ranskan haltuunsa. Herrasmiesten armeija käytti poltetun maan taktiikkaa (chevauchée) tuhoten maaseutua, surmaten maanviljijät ja polttaen pellot ja hedelmäpuut ja viinitarhat.
Sodan suurin katastrofi Ranskan yhtenäisyyden kannalta oli Agincourtin taistelu pyhän Krispinin päivänä perjantaina, 25. lokakuuta 1415.
Agincourtin sijaitsee hieman Sommesta pohjoiseen - 1. maailmansodan kauhein taistelujen paikka, jossa Ranska ja Englanti yhdessä taistelivat Saksaa ja sen liittolaisia vastaan. 58.000 englantilaista miestä sai silloin surmansa taistelun ensimmäisenä päivänä 1. heinäkuuta 1916. (yhä surullinen yhdessä päivässä kaatuneiden maailmanennätys)
Agincourtin taistelu mursi Ranskan armeijan selkärangan. Englantilaisia johti henkilökohtaisesti kuningas Henri V (1387-1422). Ranskan kuningas Kaarle VI ei ollut paikalla, koska oli - kuten sanottu - mielisairas ja muutenkin fyysisesti heikossa kunnossa.
Henry V oli kova poika ja myös kovia kokenut. Sotilaat arvostivat häntä ja tiesivät miksi hänen sotilaalliset kasvonsa olivat niin arpeutuneet.
Nuorena 16-vuotiaana hän oli jo komentaja ja isänsä Henry IV mukana Shewsburyn taistelussa 1403. Nuorukainen sai naamaansa vastustajien ampuman nuolen, joka upposi syvälle hänen kasvoihinsa.
oli siinä hovin lääkärillä totinen paikka - kruununprinssin kuolettava haava! Hän käytti hunajaa haavan pitämiseksi puhtaana ja rakensi erityisen poran. Sillä lääkäri John Bradmore varovaisesti kaivoi irti nuolen katkenneen varren ja kasvoluuhun juuttuneen metallisen nuolenkärjen.
Ammottavan haavan hän puhdisti sitten alkoholilla.
Henryn tuntemuksia ajatellen muistamme tietysti, että kaikki tämä tehtiin ilman nukutusta eikä puudutusta tunnettu.
Kova jäkkä, selvisi hengissä ja kantoi lopun ikäänsä tosi häijyä arpea kasvoissaan sotilaidensa peloksi ja rohkeudeksi.
Ranskalaisilla ei olllut mitään mahdollisuuksia. Armeijaa johtanut Charles d'Albret kaatui 25. lokakuuta 1415, eivätkä Armagnacin puolueen aateliset kyenneet Henry V joukkoja pysäyttämään.
Englantilaisilla oli taistelussa käytössä pelottava ase, englantilainen pitkäjousi. Se oli brittiläisten metsästäjien ja sotilaiden käyttämä tavallista sen ajan miestä pitempi jousi (kuusi jalkaa eli noin 1.83 cm). Voimaa sille on arvioitu kokonaiset 430 newtonia.
Tämä pelottava ase on kuuluisin juuri Agincourtin taistelusta 1415, jossa se oli ratkaiseva. Henry V johtamissa joukoissa oli 1500 asemiestä ja jopa 7000 jousimiestä. Jokaisella heistä varmaan kymmeniä nuolia viinessään, joten ranskalaiset saivat ylleen hetkessä yli 50.000 tappavaa nuolta.
Melkoinen kaatosade, etten sanoisi.
Britit olivat viettäneet paastopäivän ennen taistelua, pyytäen armoa ja pelastusta jos kaatuvat.
Lukumäärältään ylivoimaiset ranskalaiset tulivat soitellen sotaan varmoina voitostaan. 4000 raskaasti aseistettua ranskalaista jalkamiestä keihäineen, kilpineen ja miekkoineen, 4000 jousimiestä ja 1500 jalkajousta kantavaa miestä.
Ranskalaisia jalkamiehiä oli siis 5 yhtä englantilaista kohtaan. Vanhoja muistellen he eivät lainkaan edes huomioineet jousimiehiä - ymmärtämättä, että entinen kevyt jousi oli vaihtunut pitkäksi jouseksi.
Sola oli kapea ja siinä oli äsken aurattuja peltoja. Sade oli kääntänyt mullan mudaksi, johon raskaasti aseistetut jalkamiehet upposivat polviaan myöten. Ranskalaiset olivat tästä kovin väsyneitä jo ennenkuin kohtasivat englantilaisten rivit.
Englantilaiset 1500 jalkamiestä olivat 250-300 miehen riveissä rinta rinnan. Koska sola oli kapea, ranskalaiset eivät saaneet koko ylivoimaansa käyttöön iskeäkseen britit maahan, vaan joutuivat etenemään aaltoina.
Syntyi samanlainen paniikki kuin onnettomassa rock-konsertissa tunnelissa Duisburgissa, Saksassa 24.7.2010. Tuhannet miehet tukkivat toistensa tien. Eteenpäin painavat urhot tallasivat taistelun tuoksinassa loukkaantuneet ja kaatuneet aseveljensä mutaan.
Jousimiehet olivat poikkeuksesllisesti jalkamiesten takana, ja tekivät miestä pitemmillä jousillaan selvää ranskalaisten ratsuhyökkäyksistä ja hitaasti mutta varmasti tuhosivat mudassa kahlaavat päävoimat.
kuten sanottu, Henry V oli kova poika.
hän antoi määräyksen surmata yli tuhat ranskalaista sotavankia, peläten heidän palaavan rintamalle. kun toiset näkivät tämän, he pakenivat ja Agincourtin taistelu oli ohi.
Ranskalaisia kaatui liki 10.000. Englantilaisia arviolta noin 1600.
Henry V ei jäänyt Ranskaan vaan palasi Englantiin voittajana, jota Lontoossa hurratiin.
Armagnac puoolueen katastrofi, lukuisten aatelisten surma ja päälliköiden kaatuminen, nosti Burgundien puolueen valtaan, ja he ottivat Pariisin ja suuret osat pohjoista Ranskaa. Henry V otti isoja osia Ranskan Atlantin rannasta suoraan Englannin kuninkaan hallintaan.
Ranska oli polvillaan, 100-vuotinen sota jatkui ja kansa kärsi.
Agincourtin taistelulla on keskeinen sija William Shakespearen näytelmässä Henry V (1599)
Meidän Herramme Jeesus Kristus on saanut kaiken vallan maan päällä ja taivaassa.
Hän on herrojen Herra, kuninkaiden Kuningas, paavien Paavi ja esikoisten Esikoinen.
Meitä ei ehkä niin liikuta ranskalaiset... saati jotkut keskiajan sodat sankareineen ja lurjuksineen.
Mutta meidän Herraamme Jeesusta Kristusta kiinnostaa kovasti Ranskan kansa, sen poliittiset ja henkiset johtajat, älymystö, rikas yläluokka, keskiluokka, työväestö, köyhälistö... sen Jeesuksen sydäntä palvova katolinen kirkko, jonka kuuluisin kirkko on omistettu Jeesuksen äidille, Notre Dame.
Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Sama Jeesus jota sinä rukoilet tänään oli siellä, kun Musta rutto riehui ranskalaisissa kylissä ja kaupungeissa, inkvisitio vainosi hereetikkoja ja englantilaiset tuhosivat maanviljelijöiden kodit ja pellot ja surmasivat miehet ja raiskasivat heidän naisensa.
onhan Ranska eräs Euroopan tärkeimmistä maista ja onhan siellä kristinuskolla tavattoman syvät juurensa. Mikä Kaikkivaltias sellainen Jeesus olisi, joka tämän kansan unohtaisi?
vaikka me suomalaiset tietysti olemmekin se maailman napa ja Kiirunassa on taivasten valtakunnan avaimet!
minusta on niin tavattoman havainnollista nähdä, miten Herra Jeesus ratkaisi Ranskan epätoivoisen tilanteen.
ihmisten keinot olivat lopussa. kaikkea oli yritetty, rauhattomuudet jatkuivat, aateliset tappoivat toisiaan vallasta kamppaillessaan, sairaudet ja sota aiheuttivat suurta kurjuutta.
Ranskan kuninkaiden voitelun kaupunki, Reims, oli burgundilaisten hallussa. Pariisi myös ja siellä Notre Dame.
No! Toki kuningasten Kuningas löysi nuoren Daavidin Israelin pelastamaan, Isain pojan, joka kaatoi linkokivellä Goljatin?
Melkein.
vaan Jeesus valitsi nuoren pojan sijasta nuoren tytön!
ei hullumpaa voisi maailman valtialta odottaa - ja tyttö ei ollut edes aatelinen vaan Domrémyn kylässä syntynyt lapsi, jonka isä oli talollinen Jacques d'Arc (1380–1440) ja äiti Isabelle Romée (1377 – 1458).
Mahtoivatko isä ja äiti arvata kun suloinen tyttövauva syntyi, että he joutuisivat myös todistamaan, kun hänet julkisesti poltettiin torilla harhaoppisena.
miten niin Jeesus valitsi?
tämä lause lähtee näkemyksestäni - uskostani - että kun Jeesus sanoi "minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä"
Hän tarkoittaa mitä sanoo.
mutta tämä ei ole sellaista valtaa, jota tämän maailman ruhtinaat, kuninkaat, presidentit, pääministerit ja diktaattorit käyttävät poliisivoimien, salaisen palvelun, armeijan ja lainsäädännön avulla.
Jeesuksen Herruus on ihmisen herruutta, Hän hallitsee sydämessä.
"Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä"
on sillä toki ulkonaiset merkkinsä, monetkin, mutta Kristuksen valtakunta on salattu eikä sellainen, kuin tämän maailman valtatkunnat, joita herrat ja rouvat halllitsevat enempi tai vähempi rautaisella valtikalla.
Jeesuksen Herruus on näkymätöntä, salattua, uskon kautta todeksi tulevaa - ja kuitenkin se on todellista herruutta.
älä kuvittele, että Herra Jeesus olisi menettänyt valtikkansa tämän epäuskoisen ja avionrikkojan sukupolven aikana!
Hän on väkevästi vallan kahvassa.
eri asia on, oletko sinä tai olenko minä Hänen valtaamansa vai olemmeko oman itsemme ja elämämme herroja ja rouvia.
Jacques d'Arcin talo, Jeannen syntymäkoti. Taustalla kirkko(wikimedia)
Jeannen isällä ja äidillä oli 20 hehtaaria maata, kaunis koti (se on yhä pystyssä, museona tietenkin, samoin kotikylän kirkko). Maanviljelyn lisäksi isä sai tuloja Domrémy-la-Pucellen pikkuvirkamiehenä ja paikallisen vartio-osaston johtajana.
Pikku Jeanne siis näki kyllä hieman sotaväkeä, yövartijoita, isänsä seurassa. Siinä hänen sotilaallinen koulutuksensa.
Jeanne kertoo itse, kuinka hän oli 12 vuoden ikäisenä kylän lähellä niityllä, kun hänelle ilmestyi kolme kirkasta olentoa. (1424) He olivat Jeannen mukaan enkeliruhtinas Mikael, pyhä Katariina Aleksandrialainen ja pyhä Margaret Antiokialainen.
Tytölle sanottiin, että tämän tuli ajaa englantilaiset pois Ranskasta ja johtaa Kaarle kruunattavaksi Reimsin kaupunkiin.
heh
12 vuotiaan maalaistytön näky... aja englantilaiset pois!
no mikäs siinä... ajetaan...
Jeanne kertoo että hän puhkesi kyyneliin kun ilmestys oli ohi ihan vaan olentojen kauneuden takia.
eiköhän tässä kohtaa taas monen luterilaisen kristityn veri ala kuohua, mitä ihmettä ne jauhaa noita katolisia pyhimystaruja...
vaan kertomus jatkuu ja on aivan ihmeellinen.
ja totta.
Pyhä Henki puhuttelee meitä sillä tavoin, kuin meille on parhaaksi.
Jeannen aikana pyhimykset ja enkelit olivat hyvin lähellä kansan sydäntä kirkon opetuksen takia.
Mahtavan Jeesuksen näkeminen oli harvinaisempaa - joku Ruotsin Birgitta - ja samoin Maria äidin näkeminen, joka myöhemmin sai katolisuudessa niin keskeisen aseman.
yhdistelmä on kuitenkin melko erikoinen, enkeliruhtinas Mikael ja kaksi naista, pyhä Katariina ja pyhä Margaret.
ei varmaan sattumalta naispyhimyksiä pikkutytön näyssä.
Vaan eipä tyttönen mitään tehnyt. Myöhemmin kertoi tästä näystään 12 vuotiaana.
rohkaiskoon tämä kaikkia suomalaisia kristittyjä lapsia, joille Herra antaa jo lapsuudessa näyn.
ota se vakavasti!
16 vuoden vanhana Jeanne tarttui hommaan ja teki, minkä pystyi.
Hän oli kuuliainen saamalleen täysin mielettömälle näylle, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia toteutua tässä aikuisten kovassa maailmassa.
hän uskoi.
ja lähti liikkeelle.
Vuonna 1428 16-vuotias Jeanne pyysi sukulaistaan, Durand Lassois, ottamaan hänet mukaansa Vaucouleurs nimiselle paikkakunnalle nykyisen Ranskan itäosissa lähellä Saksan rajaa.
en ymmärrä miksi hän meni niin kauas itään, kun Jeannen toivomuksena oli saada audienssi Chinonin linnassa turvapaikkaa pitävän Kaarlen luo. Chinon taas on länsi-Ranskassa.
jostain syystä virallinen tie Kaarlen vastaanotolle kulki Vaucouleursin tukikohdan upseerin kautta, joka oli nimeltään Robert de Baudricourt (1400-1454).
vaan eipä ukkeli ollut uskoa korviaan, 16 vuotias maalaistyttö haluaa nähdä itse Kaarle VII;n!
vaan Jeanne oli nähnyt näyn ja oli sille uskollinen.
ei antanut upseerin asenteen itseään masentaa eikä luovuttanut.
kerran Robert parka oli kävelemässä pienen kaupungin kadulla, kun tyttö pysäytti hänet ja alkoi julkisesti puhua Ranskan kohtalosta ja mitä oli tehtävä.
kadulla ollut väki lumoutui suorastaan tytön puheista eikä Baudricourt lopulta voinut muuta kuin suostua.
...
tällaisia tienhaaroja on meillä elämässä.
kohtaamme tilanteita, jotka voivat näyttää aivan hassukunrisilta ja mielettömiltä, ja kuitenkin jokin sanoo, että tästä, tätä tietä...
kukaan ei tietäisi Robertista mitään, jos hän olisi pysynyt aikuisen miehen järkevässä roolissaan.
mutta hän antoi periksi. Jeanne pääsi Kaarlen puheille Chinoniin, ja Robertin elämässä alkoi noususuhdanne, hänestä tuli ritari ja lopulta loordi.
ja Ranskan kansa muistaa hänet aina kiitollisuudella, mitättömän Vaucouleursin mitättömän komentajan, joka avasi Jeanne d'Arc tien eteenpäin. Vastoin kaikkea järkeä!
tytölle tulivat avuksi Jean de Metz ja Bertrand de Poulengy. Kun he ja Jeanne tammikuussa 1429 keskustelivat Robertin kanssa, 16 vuotias tyttö ennusti silloin, että ranskalaiset tulisivat voittamaan Orléansin lähellä käynnissä olevan taistelun.
täysin mahdoton unelma, kaupunki oli piiritettynä ja romahtamaisillaan. Ranskan asiat olivat niin huonosti kuin vain valtakunta voi voida.
ja yksi teinityttö puhuu tuommoisia...
Jeanne d'Arc kohtaa Kaarle VII ja Jolande Aragonalaisen Chionissa(wikimedia)
mutta ennustus toteutui ja Robert saattoi Jeannen henkilökohtaisesti miehineen Chinonin linnaan, jossa Kaarle VII oleskeli 1429.
Emme tiedä, mitä Jeanne ja Kaarle puhuivat, sillä tyttö halusi puhutella miestä kahdenkesken.
vaan väkevä taisi olla viestinsä.
mutta tässä vaiheessa - näiden ukkeleiden osuuden jälkeen 1428 ja 1429 - kertomuksessamme astuvat esiin taas naiset.
Kaksi naista liittyy Kaarlen ja Jeannen elämään tässä vaiheessa varsin monimutakisessa tilanteessa taistelusta Ranskan kuninkuudesta.
kuten sanoin, Herramme otti toivottamalta näyttävät asiat käsiinsä ja nosti Kaarle VII valtaan Jeannea siinä käyttäen.
Espanjalainen Jolande Aragonialainen (1384-1442) oli Kaarlelle miltei kuin äiti, suojellen häntä hovin juonitteluilta, myrkyiltä ja pahoilta aikeilta ja vastaten pojan kasvatuksesta ranskalaiseksi.
Pojan oma äiti, Isabeau Baierilainen (1370-1435), oli skitsofreniaa sairastavan Kaarle VI puoliso.
Kaarle VI ja Isabeau saivat kaikkiaan 12 lasta, joista useimmat kuolivat varhain. Pojista viides ja viimeinen oli Kaarle VII.
Isabeau bavarialainen oli Ranskan todellinen hallitsija miehensä tilan tähden ja englantilaismielinen, Hän solmi pahamaineisen Troyen sopimuksen 1420, joka johti englantilaisten miehitykseen Pariisissa 1420-29.
(Vichyn hallitus käytti tätä aikaa propagandassa hyväkseen, nostattaen englantilaisten vastaista vihaa ja vedoten Jeanne d'Arcin kansallismielisyyteen!
Samoin natsien miehityksen vastarinta - Charles de Gaullen lipussa oli Lorrainen risti viitaten Orléansin neitsyen kotiseutuun)
melkoisia lurjuksia...
Nuori Kaarle vannoi 1419 Burgundin Johan Pelottomalle suojelevansa tätä neuvottelutilanteessa, mutta hänen miehensä kuitenkin murhasivat herttuan, kun he tapasivat sillan alla. Kuka lie moisen petoksen keksinyt?
Filip Hyvä nousi Burgundin herttuaksi ja oli täysin englantilaismielinen, joten Henry V hallitsi suoraan osaa Ranskasta ja burgundilaiset hänen kanssaa osaa, Ranskalainen Ranska oli pulassa.
Jeanne kohtasi siis espanjalaisen Jolande Aragonialaisen omistamassa Chinonin linnassa vahvan naisen, joka oli lapsesta asti suojellut Kaarlea hovin vehkeilyiltä ja kasvattanut hänestä ranskalaisen kruununperillisen.
Valtaa käyttänyt Kaarlen oma äiti vehkeili englantilaisten kanssa ja oli monin tavoin omaa poikaansa vastaan. Jolande oli asettanut voimansa ja vaikutusvaltansa ranskalaisen Armagnacin puolueen tueksi,
Taitavana aikansa poliitikkona Jolande oli antanut tyttärensä, Mary Anjoulaisen, Kaarlen vaimoksi. Näin Jolande oli Ranskan kruunuprinssin anoppi - lähisukulainen.
ongelma oli vain, että Ranskan kruunusta taisteltiin eikä Valoisin kuningashuoneen tulevaisuus näyttänyt valoisalta.
Jolande Aragonialainen oli hyvin kaunis nainen. Häntä sanottiin myös viisaimmaksi koko kristikunnassa. Kuningas Luis IX sanoi myöhemmin isoäidistään, että hänellä oli "miehen sydän naisen kehossa".
(hiukka machosti ehkä)
Burgundilaiset, äiti Isabeun johdolla, olivat antaneet Englannille Ranskan kuninkuuden Troyen sopimuksessa 1420 ja britit vaativat Henri VI valtaistuimelle.
laillinen ranskalainen kruununperillinen Kaarle VI oli 19 vuotias isänsä kuollessa 1422.
Chinonin linnassa on jännittävä tilanne.
ja yksi Robert tuo sinne Jeanne d'Arc nimisen tytön, joka on nähnyt näkyjä.
Jolande Aragonialaisen ratkaisevaa merkitystä Ranskan historiassa ei niinkään muisteta - kaikki muistavat sen sijaan tämän tytön.
(Hänen merkitystään on viime vuosina pohdittu enemmänkin. Esimerkiksi Gérard de Senneville Yolande d'Aragon - La reine qui a gagné la guerre de Cent Ans. Perrin 2008. josta enemmän tietoa tässä)
Kaunis Jolande osasi käyttää kauniita naisia verkostona, hänen lähettämiään rakastajattaria oli korkea-arvoisilla ruhtinailla pitkin Eurooppaa. Naisellista vallankäyttöä, ja eritätin tehokasta.
Voisimme ajatella, että koko Jeannen tapaus on Jolande Aragonalaisen kehittämä juttu. Hän oivalsi ranskalaisen talonpojan ja kansanmiehen ajatusmaailman ja uskon ja ymmärsi, millaisen tehon Jeanne voisi saada aikaan.
mutta tässä ajatuksessa, että kaikki olikin Jolanden eikä Jeesuksen tekoa, on yksi heikkous.
mitä sitten tapahtui.
siihen ei yksikään ihminen olisi kyennyt, eikä Jolande Aragonialaisella ollut tässä suhteessa ollut mitään menestystä myöskään.
mitä sitten tapahtui oli niin ihmeellistä, ettei siihen ihminen pysty.
Orléansin neitsyt!
Chinonin linnassa Jeanne keskusteli kahdestaan Kaarle VII kanssa.
mutta tärkeämpi taisi olla keskustelu Jolande Aragonialaisen kanssa. Sanotaan, että asian vakavuuden tähden Jolande antoi varmistaa, että tyttö on neitsyt. Tämä tarkistettiin vielä kerran, kun Jeanne oli vankina englantilaisten käsissä.
joten neitsyt hän oli!
Jolande oli varustamassa avustusretkikuntaa Orléansin piiritetyn kaupungin avuksi. Tilanne siellä oli hyvin vaikea ja strategisella kohkdalla Loire joen varrella oleva kaupunki olisi kohta jäävä englantilaisten käsiin.
Jeanne pyysi nyt, että hän saisi lähteä retkikunnan mukaan.
eikä ihan aasilla ratsastaen, vaan tuon ajan ritarin haarniskaan puettuna täydessä varustuksessa, johon kuului kypärä, raskas rautahaarniska jalkineineen ja hanskoineen, miekka, peitsi ja kilpi vaakunoineen.
tyttö sai kaiken haluamansa, ja ratsasti ritarina Chinonista lähteneen retkikunnan mukanaa Orléansiin.
Orléans Loiren varrellaKaupunki oli äärimmäisen tärkeä.
Englantilaiset olivat puoli vuotta sitä piirittäneet 1428-1429 ja se oli romahtamaisillaan. Orléansin kukistuttua Englanti ottaisi Ranskan kruunun. Turhaan ranskalaiset olivat rimpuilleet - 1415 Agincourtin katastrofin jälkeen he eivät olleet voittaneet yhtään taistelua.
...
Mites nämä veriset kansojen sodat meidän Jumalamme kanssa sopivat? Saati Herramme Jeesuksen kanssa?
Herra Sebaot on sotajoukkojen Jumala!
ja Herra Jeesus on suunsa henkäyksellä murskaava viimeisessä taistelussa anti-Kristuksen.
silloin Hän ei enää tule aasilla ratsastaen, nöyränä ja hiljaisena, vaan etten sanoisi melkoisella jylinällä...
no miksi Jeesus oli ranskalaisten puolella tässä kohdassa 100-vuotista sotaa?
miksei hurskaiden englantilaisten?
tai puolueeton?
no... eipäs kuitenkaan innostuta liikaa tuomitsemaan Herramme maailman hallintaa.
nyt oli kyseessä Ranskan kansan rakentaminen.
myöhemmin sitten Herra Jeesus auttoi kuningatar Elisabet I antamalla Espanjan armadan tuhoutua.
päivä kerrallaan.
olihan meilläkin Talvisodan ihme, kun porvari ja työmies rinta rinnan juoksuhaudassa Suomen maata puolusti - ja Jumala antoi maamme säilyä itsenäisenä. kuin ihmeen kautta.
Orléansin piiritys alkoi 12.10. 1428
koko Loire-joen laakso oli jo englantilaisten hallussa ja Armagnac piti hallussaan enään vain tätä kaupunkia.
Augustinolaisten munkkien muureilla vahvistettu luostari ja sen luona oleva vahvasti linnoitettu Tourelles portti joutuivat brittien käsiin. Tämä hallitsi kaupunkiin vievää 400 m pitkää siltaa ja näin lukitsi piiritysringin umpeen.
Helmikuun 14. 1429 ranskalaiset ja skotlantilaiset yrittivät hyökätä englantilaisten huoltokuljetuksen kimppuun. Koska siellä oli paljon suolakalaa matkalla sotilaille, epäonnistunut yritys sai nimekseen "Silakka taistelu".
Samana päivänä kun tuo karvas tappio tapahtui, Herra oli lähettänyt Jeannen juttelemaan Robertin kanssa viimeisen kerran Vaucouleursissa ennen matkaa Chinoniin
mitä sitten?
no - yhdeksän päivää sen jälkeen, kun Jeanne saapui Orléansiin, sen piiritys oli murrettu ja ranskalaiset saivat ensimmäisen voittonsa viiteen vuoteen!
voimme hieman verrata tapahtumia myös Jeesuksen aikaan.
Israelin kansalla oli lupauksia siitä, että Jumala lähettää heille Daavidin pojan, kuninkaan.
toivottiin, että Hän olisi oleva se, joka vapauttaa Israelin vihatusta roomalaisten herruudesta.
useampaan kertaan kansa tahtoi ottaa Jeesuksen ja tehdä Hänestä kuninkaan.
Pilatuskin kysyi "oletko sinä se juutalainsten kuningas?"
näin kirjoitettiin myös Hänen ristiinsä
I.N.R.I
IESVS·NAZARENVS·REX·IVDÆORVM
1400-luvun alun Ranskassa oli paljon kristikansan kuulemia profetioita, joiden mukaan Jumala on lähettävä naisen pelastajaksi vihollisen kynsistä.
nämä valmistelivat Jeannen saapumista. Profetioissa oli myös usein maininta Lorrainen maakunnasta, josta haarniskassa oleva nainen tulisi.
Jeannen kotikaupunkin Domrémy sijaitsee Lorrainessa.
Poitiersin piispat olivat arvioineet Jeannen ilmestyksiä ja sanomaa, hyväksyen sen varovaisin sanoin.
Jeanne saapui siis melkoisessa ilmapiirissä, Valoisen huoneen tukemana ja Kristuksen kirkon hyväksymänä sotilaan Bloisin kaupunkiin, jossa Armagnacin puolueen armeija oli.
ei varmaan ihan mikään ihan tavallinen näky karskillekaan sotilaalle
1800-luvun ihannoivassa taiteessa Jeanne maalataan usein naiselliseksi, haarniskan päällä on hame ja hiukset ovat pitkä. mutta kyllä totuus on että hän oli mieheksi pukeutunut, kovin sotilaallinen ja hurja ilme silmissään.
voipi olla, että Jolandekin oli pistänyt jokusen viestin armeijan johtajille Jeannesta.
mutta ratkaiseva oli tytön tahdonvoima, määrätietoisuus ja valmius yltiöpäiseen taisteluun Ranskan ja kuninkaan puolesta.
Puoli vuotta kaupunkia puolustaneet upseerit olivat peloissaan ja arkoja tekemään mitään, ja kiihkeässä keskustelussa riitelivät Jeanne tyttösen kanssa taktiikasta.
on ihme ja kumma, että isot karskit sotia nähneet upseerit vakuuttuivat kokemattoman ja kouluttamattoman tytön sanoista, joka tuskin oman nimensä osasi kirjoittaa englantilaisille osoitettuiin vaatimuksiin lähteä pois, tai huonosti käy.
ja kuinka uupuneet sotamiehet innostuivat Jeannen läsnäolosta.
Ei mitää istumista ja uskomista enää, että kyllä Jumala pelastaa Orléansin ilman meitäkin... tilanne oli täysin epätoivoinen.
ylös, ulos ja tappelemaan! Herra on siellä kanssamme, johtajanamme.
Toukokuun 4. Jeanne ratsasti kaupungista ulos auttamaan ranskalaisia linjojen ja yhteyksien takia tärkeän St. Loupin tukikohdan valtaamisessa takaisin.
100 englantilaista kuoli, 40 joutui vangiksi.
Jeannen ensimmäinen osallistuminen taisteluun päättyi hyvin ja helpotti piiritetyn kaupungin tilannetta.
Jeanne d'Arc johtaa hyökkäystä.William Raineyn vesivärimaalaus
Toukokuun 6. jälleen upseerien kiivaasta vastustuksesta huolimatta, Jeanne johti suuren sotilasjoukon ulos kaupungista ja kävi Augustinolaisten luostarin kimppuun Loire-joenn eteläpuolella.
Taistelu kesti aamusta iltaan asti, mutta päättyi ranskalaisten voittoon.
Englantilaisten tukikohta Tourellesin vahvasti varustetussa portissa oli nyt eristyksissä.
Muistamme että luostari ja linnoitus hallitsivat strategisesti tärkeää pitkää siltaa joen yli.
"Odotetaan lisäjoukkoja" oli yleinen mielipide...
vaan ei
toukokuun 7. aamuna Jeanne d'Arc johti rynnäkköä suoraan Tourellesia vastaan.
Puolen päivän aikaan muureilta ammuttu terävän, miehen keskisormen pituisen kärjen omaava ns bodkin nuoli läpäisi Jeannen haarniskan.
Jeannen rippi-isä kertoi myöhemmin, että Jeannella oli tästä aavistus ja edellisenä iltana hän oli sanonut, "huomenna verta vuotaa ruumiistani rintani yläpuolelta"
Englantilaiset riemuitsivat ja tanssivat "Noita on kuollut!" "Noita on kuollut!"
sillä eihän noin taisteleva nainen voi muuta olla kuin paholaisen palvelija...
Jeanne veti itse nuolen olkapäästään, ja jatkoi taistelua.
Taistelu jatkui mutta ranskalaisten yrityksistä huolimatta muurit kestivät ja puolustajat onnistuivat torjumaan kaikki yritykset.
Jean de Dunois, Orléansin komentaja, ehdotti jo vetäytymistä illan suussa, mutta Jeanne sai hänet vakuuttumaan, että Les Tourellesin linnakkeen taistelua on jatkettava.
tässä vaiheessa Jeanne jätti joukot ja meni hieman etäämmälle metsään rukoilemaan Herraansa.
kun tyttö palasi, aloitettiin vielä hyökkäys, puolustus murtui, englantilaiset saivat joko surmansa tai joutuivat vangeiksi.
Linnaa puolustaneiden johtaja, Sir William Glasdale, hukkui Loire-jokeen.
Orléansin piiritys oli ohi, Ranskan kurjuuden aika päättymässä.
Aivan uskomattamalla tavalla Kaarle VII kruunattiin Reimsissä, Ranskan kuninkaiden perinteisessä kaupungissa, syvällä vihollisten keskellä.
Jeannen näky toteutui kun hän Kaarlen sinne juhlavan armeijanosaston kanssa saattoi.
vaan eipä tainnut Kaarle VII olla tuon naisen arvoinen ... aika lurjus
Orléansin asukkaat olivat tietenkin riemuissaan vapautuksestaan ja uhanneesta Englannin hallituksesta.
He kutsuivat sankariaan "la pucelle d'Orléans" (Orléansin neitsyt) ja varasivat hänelle talon hyvältä paikalta.
Kun sitten tieto tuli Jeannen vangitsemisesta, Orléansin väki keräsi keskuudestaan lunnasrahat.
Kaarle VII pisti ne taskuunsa.
Noin vuotta myöhemmin 23 May 1430 jo legendaariseksi tullut Jeanne osallistui pohjois-Ranskassa sijaitsevan Compiègnen kaupungin vapauttaakseen sen englantilaisten ja burgundilaisten piirityksestä.
Ranskalaiset joutuivat perääntymään. Jeanne piti kunnia-asianaan olla viimeisten joukossa. Jälkijoukko joutui englantilaisten piirittämäksi. Kun Jeanne koetti paeta, jousimies ampui hevosen hänen altaan ja hän jäi burgundilalisen Filip Hyvän joukkojen vangiksi.
kuten kerrottiin, kuningas Kaarle VII kieltäytyi lunastamasta Jeannea vapaaksi sotavankeudesta ja otti itselleen siihen tarkoitukseen Orléansissa kerätyt lunnasrahat.
Ei Jeanne pelännyt korkeitakaan paikkoja... hän koetti paeta hyppäämällä Vermandoissa 21 metriä korkean tornin ikkunasta pehmeään maahan.
21 metriä... eikös se ole semmonen nelikerroksinen kerrostalo?
vaan vartijat hoksasivat. Hänet vietiin sitten vankina burgundilaisten kaupunkiin Arrasiin lähellä nykyistä Belgian rajaa.
Sieltä Filip Hyvä myi arvokkaan vankinsa englantilaisille. Myymistä ajoi erityisesti Beauvaisen piispa Pierre Cauchon (1371-1442) - yksi tämän tarinan ranskalaisista roistoista.
Jeannen oikeudenkäynnin kuulustelut käytiin vuotta myöhemmin keskiviikosta 21.2. lauantaihin 17. maaliskuuta 1431.
kuulustelujen pöytäkirjat, inkvisiittorin kysymykset ja Jeannen vastaukset, ovat luettavissa englanninkielellä sivulla
Oikeudenkäynnin viimeinen vaihe oli 24. maaliskuuta - 26. toukokuuta ja hänet tuomittiin harhaoppisena poltettavaksi.
Jeanne d'Arc poltettiin Rouenin vanhalla torilla aamulla 30. toukokuuta 1431.
Päivä ei ole unohtunut.
Pyövelinä toiminut Geoffroy Therage sanoi myöhemmin kovin pelkäävänsä, että hänet tuomitaan helvettiin.
Paavi Callixtus III määräsi parikymmentä vuotta myöhemmin, 1456, että koko oikeudenkäynti on tutkittava uudelleen.
Asiakirjat käytiin läpi huolellisesti ja todettiin monia virheitä ja annettu hereetikon tuomio kumottiin.
Jeanne sai virallisesti kirkon marttyyrin arvonimen.
Piispa Pierre Cauchon puolestaan tuomittiin hereetikoksi, joka maallisista poliittisista syistä oli surmauttanut viattoman. Tätä Cauchon tuomiota ei kukaan paavi sen enempää kuin historiantutkijakaan ole kumonnut.
Pyhä Henki antoi Jeannelle paljon viisautta kuulustelujen aikana, niin että tuomarit usein hämmentyivät hänen vastauksistaan kuin kirjanoppineet, saddukeukset ja fariseukset aikoinaan.
Jeanne kävi julmaan kuolemaansa sellaisella olemuksella, että pyövelinsä pelkäsi sen jälkeen oman sielunsa autuuden puolesta.
hieman kuin se roomalainen sadanpäämies Golgatalla, kun oli viattoman miehen teloittanut.
Kuulusteluissa yhä neitsyeksi todetun 19 vuotiaan Jeanne koetettiin saada sanoistaan ansaan.
Kuulustelija: "Oletko Jumalan armossa"
Hankala kysymys!
Sen ajan kirkon opetuksen mukaan kukaan ei voinut olla varma autuudestaan.
Jos Jeanne sanoisi "En" ... heh!
Jos Jeanne sanoisi "Olen" ... heh!
Jeanne vastasi kuulustelijoidensa suureksi hämmästykseksi
"Jos en ole, saattakoon Jumala minut siihen. Jos olen, pitäköön Jumala minut siinä"
no semmoista Ranskan historiaa
väkevä naisen sydän nuoren tytön kehossa!
kuten sanottu, mielisairauteen, skitsofreniaan, tuberkuloosiin ym viittaukset on historian tutkimuksessa torjuttu. Henkisesti terve kuin pukki, mitä lienevät ilmestyksensä.
myyteistä ei ole kysymys vaan tarkasti tunnetusta historiasta asikirjoineen ja lukemattomien eri ihmisten kertomuksineen.
okay
Herra Jeesus rakensi Ranskan kaatuneen majan tämän tytön avulla.
mutta mitä se meille merkitsee tänään?
Ranskako? eh...
sekulaarin Euroopan Unionin johtava voima, joka ei halunnut Jumalan nimeä EU perustusasiakirjaan.
Ranskan vallankumous innoittaa tämän päivän suomalaisia vasemmistolaisia ja oikeistolaisia, tasa-arvoisuus, veljeys vapaus! USA perustuslain malli.
Ranskan kirkko on tehnyt raskaita virheitä etenkin vanhan hallituksen aikaan 1700-luvulla.
Kirkko ja valtio erotettiin toisistaan kuitenkin vasta 1906.
Saman vuonna Ranskan katolinen kirkko julisti Jeanne d'Arcin kansallispyhimykseksi.
Saa nähdä mitä vielä siellä tapahtuu!
---
Ranskan historiasta kertovilla sivuilla on näistä tapahtumista ytimekästä tietoa ja havainnollisia kuva, esimerkiksi Johannes Pelottomasta, Armagnac ja Burgundin kiistoista 100 vuotisessa sodassa http://www.histoire-fr.com/valois_charles6_2.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti