Rovasti Lars Levi LaestadiusHelsingin rukoushuone oli iltaseuroissa lauantaina 25.9. täynnä kristikansaa.
Raimo Haimilahti saarnasi Tuhlaajapoika-vertauksen mieleen tuomista aiheista. Teksti on seuraväelle varsin tuttu.
Mutta mitä sitten tapahtui?
paikallinen lukkari johti kristikansan laulamaan "Jeesuksesta laulan"!
yhteen ääneen luettiin Herran meille opettama "Isä meidän" rukous.
lukija lausui Aaronin siunauksen (Herran siunauksen) koolla olevan kansan ylle.
Iltavirtenä veisattiin "Oi Kristus, kirkas aamun koi" (virsi 550)
lumiukko on aivan häkeltynyt tuon Herraa Jeesusta niin ihanasti ylistävän laulun valinnasta, raamatullisesta rukouksesta rukoushuoneella ja seuraväen siunaamisesta Jumalan Sanalla!
Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan.
yksinkertaista mutta kaunista Martti Helan sävelmää laulaen Helsingin rukoushuoneessa koolla oleva seuraväki kohottaa katseensa kohti Jeesusta, lasten ystävää ja kaikenikäisten Jumalan lasten ystävää.
ihmetellen ja iloiten he veisaavat:
Jeesus itse poistaa syyllisyyden!
Jeesus itse antoi suuret synnit anteeksi!
Jeesus itse antaa yhä tänään synnit anteeksi, suuretkin!
Jeesus itse antaa synnit anteeksi huomennakin!
Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan armoon, elämään, otti synnin orjan armoon, elämään.
seuraväki laulaa ihmeissään ja iloiten:
Jeesus, Jumalan ainoa Poika, on itse henkilökohtaisesti poistanut suuren syyllisyyteni.
Hän on maksanut siitä äärimmäisen hinnan - Jeesuksen veri on vuodatettu syntien sovittamiseksi Jumalan kanssa.
Minä olin synnin orja, mutta Jeesus tuli - en minä itse mihinkään pystynyt - Jeesus tuli ja otti minut omakseen.
Orja tekee, mitä isäntä käskee, ja minun isäntäni käski monenlaiseen syntiin. Mutta Jeesus muutti tilanteeni kokonaan.
synnin orjan sijasta saan olla Jumalan armon auringossa ja Elää täyttä elämää Jumalan rakkaana lapsena ja Herran omana.
näin seuraväki lauloi Helsingissä 25.9. lauantaina illalla.
Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan, vangin vapautti, laps oon Jumalan.
seuraväki veisasi
Herra Jeesus on itse katkonut valheen verkot, joihin olin sotkeutunut.
Herra Jeesus on murskannut kuoleman jäiset kahleet
Minä olin orja, olin vanki
synti, oma liha, maailma, perkele pitivät minua vankeudessa
Mutta Herra Jeesus tuli itse minun luokseni, maksoi lunnaani, poisti verellään syyni, ja vapautti vangin
en ole enää orja vaan Jumalan lapsi, joka saan turvallisesti sanoa "Abba, Isä"
Lapsi oma Herran, taivaan kuninkaan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan.
seuraväki veisasi yhteen ääneen tuttua säveltä
satumainen on kristityn tilanne Jeesuksen seurassa
tämä kruununperillinen on tehnyt minusta perillisen kanssaan ja tahtoo jakaa valtansa ja kunniansa ja loistonsa minun kanssani
Saan kerran voittajan kruunun, kirkkaan ja kauniin hiuksilleni, eikä naamani enää häpeästä punastu eivätkä silmät painu alas. Olen kuninkaallista sukua, Jumalan Pojan kanssaperijä.
joten minä saan valtakunnan - aivan kuin sadussa - tämä ei tarkoita tosiaan, että sivuovesta livahdan valtakuntaan, jota isoiset hallitsevat.
minä mitätön maan matonen - Jeesus antaa minulle valtakunnan joten ei se kruunu mikään tyhjä symboli ole!
eikä tämä satumainen aarre ikinä lopu
Pääsen asukkaaksi kultakaupunkiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin.
Väinölän Tauno kertoo:
Runoilijapappi Simo Korpela (1863-1936) oli aikansa tuotteliain hengellisten runojen kirjoittaja maassamme. Hänen viiteen runokokoelmaansa sisältyy noin 600 hengellistä runoa. Korpela jopa suunnitteli kokonaisen oman laulukirjan julkaisemista, ja niin syntyi kaksiosainen runokokoelma Elämän lauluja (1913-14). Siinä Jeesuksesta laulan on Lauluja Jeesuksesta -osaston ensimmäisenä runona. Sen Martti Hela sitten sävelsi laulukirjaan Hengellisiä lauluja ja virsiä.
Virttä Jeesuksesta laulan on paljon käytetty pyhäkoululauluna, ja usein sitä on pidettykin lasten lauluna.
Virsikirjassa sen paikka ei kuitenkaan ole lastenvirsien osastossa, sillä se sopii kaikkien laulettavaksi.
Sen täyttää lapsenomainen luottamus ja pelastusvarmuus sekä ilo Jeesuksen pelastustyöstä.
Tauno Väinölä
toistan vielä siunatuksi lopuksi
"Sen täyttää
- lapsenomainen luottamus
- pelastusvarmuus
- ilo Jeesuksen pelastustyöstä
kaiken tämän avain on virren ensimmäisessä säkeistössä, joka siirtää katseen pois kaikesta omasta vanhurskaudesta, omasta jumalisuudesta, sydämen puhtaudesta, omantunnon varmuudesta...
kääntää katseen Häneen, joka yksin on uskomme alku ja täyttymys, Häneen josta jokaisen ruksalla tätä laulua laulaneen iankaikkinen autuus riippuu:
"Jeesuksesta laulan,
Jeesuksesta vaan"
Simo Korpela
Runoilija rovasti Simo Korpela (1863-1936)
Teuvalaiset ovat papistaan syystä ylpeitä:
Teuvalaissyntyinen ja Keski-Suomessa Toivakassa rovastina toiminut Simo Oskar Korpela (1863-1936) on tunnustettu yhdeksi maamme huomattavimmista hengellisistä runoilijoista.
Runojen kokonaismäärä on noin 900 ja sävelasun näistä on saanut 146. Runoja ovat säveltäneet mm. Jean Sibelius ja Leevi Madetoja. Korpelan runoja esiintyy hengellisissä laulukirjoissa. Vuoden 1987 virsikirjassa on neljä Korpelan omaa runoa, viisi hänen käännöstään ja yksi hänen mukailemansa virsi.
Simo Korpelan tuotantoa on julkaistu seuraavissa runoteoksissa: 75 virttä, Elämän lauluja, Elämän keskeltä, Ristin virsiä, Ristin rintamaita, Valitut teokset I - III.
Toivakan vanhassa pappilassa Simo Korpela (1863-1936) teki elämäntyönsä ja loi suurimman osan virsirunoudestaan.
Simo Korpelan syntymäkoti sijaitsee Horonkylän Kässyssä.
Talon on entisöinyt Teuva-seura. Talon pihapiiriin on sijoitettu runoilijan muistokivi.
lähde
Suuret surut ja murheet olivat hänen osanaan. Vaan ei mikään elämän kova isku, sairaus tai lasten kuolemakaan voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.
Huomaa ettei tuossa sanota "Jumalasta" tai "Jeesuksesta"
vaan "Jumalan rakkaudesta"
se on ihmeellistä, että näin on.
Jumalan lasten luottamus Isään ei horju, vaikka Hän heitä ankarasti ruoskii.
MikkoL:
Sillä minä olen vahva siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eikä enkelit, eikä esivallat, eikä väkevyydet, eikä nykyiset, eikä tulevaiset,
Eikä korkeus, eikä syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
Room 8:38-39 Biblia 1776
"Simo Oskari Korpela syntyi Horonkylän Kässyssä 1863.
Maanviljelys, tervan- ja sysin -poltto pitivät perheen leivässä. Äiti kuoli Simon ollessa vasta viisivuotias
Opintielle Simo Korpela lähti Kristiinankaupunkiin, jonka jälkeen opiskelu jatkui Porin lyseossa. Ylioppilaaksi lahjakas nuorukainen kirjoitti 1887. Helsingin teologisessa tiedekunnassa hänet vihittiin papiksi 1892.
Nuorena pappina Simo Korpela aloitti Kauhavalla. Täällä hän toimi myös Alakylän kansakoulun opettajana.
Simo Korpela koki elämänsä aikana runsaasti vastoinkäymisiä. Omien sairauksiensa lisäksi hän menetti kaksi poikaa vapaussodassa. Kolme tytärtä kuoli sairauteen, eikä elämä muutenkaan ollut helppoa.
Ennen kuolemaansa Korpela sai rovastin arvon (1927) ja valtiolta ylimääräisen kirjailijaeläkkeen."
lähde
Helsingin lauantai-illan seuroissa esikoislestadiolaiset kokivat Hengen yhteyttä Toivakan rovasti Simo Korpelaan, armoitettuun runoilijaan.
tässä virsien ja laulujen saatossa on jotain niin syvällistä ja kaunista ja kaiken lahkolaishengen murtavaa voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti