Puivan härän suu

Härkäpari ikeessä puimatantereella

Pyhän Raamatun sisällä on allegorioita, vertauskuvallista tulkintaa.

Sitä löydämme Uudessa testamentissa monin paikoin myös apostoli Paavalin kirjoituksissa. Jopa siinä määrin, että herää kysymys: vääntääkö apostoli tässä Jumalan Sanaa vinoon?

"Sillä Moseksen laissa on kirjoitettu: Ei sinun pidä sitoman kiinni riihtä tappavan härjän suuta. Sureneeko Jumala härkiä?"
1 Kor 9:9 Biblia 1776

uusin KR 1992 kääntää:
Sanotaanhan Mooseksen laissa: "Älä sido puivan härän suuta." Ei kai Jumala tässä häristä huolehdi?

Paavali viittaa tässä Mooseksen lyheen kohtaan laissa 5 Ms 25:4

"Älkää sitoko puivan härän suuta."

Apostoli viittaa samaan Mooseksen lakiin myös kirjeessä Timoteukselle:

Sanotaanhan kirjoituksissa: "Älä sido puivan härän suuta" ja "Työmies on palkkansa ansainnut".
1 Tim 5:18 KR 1992



Apostoli tulkitsee Mooseksen laki varsin rajusti.

"Sureneeko Jumala härkiä?"

eli onko tässä muka kyse eläinten oikeuksista? ei kai nyt Jumala häristä näin huolta pitäne, oikein lailla?

vaan täytyy olla joku syvempi hengellinen tai muu merkitys, joka on tärkeä meille tässä ja nyt.

Me nykyajan lukijat saatamme vastata apostolille - kyllä, Jumala suree härkiä ja antaa kansalleen eläinystävällisen lain.

härkä tekee pitkää päivätyötä vetäen raskasta puista telaa perässään maahan levitettyjen jyvin päällä. Tämä painava jyrä irrottaa jyvät akanoista, ja niitä sitten viskotaan puisella viskimellä tuuleen - kevyet akanat lentävät sivuun ja painavammat jyvät putoavat takaisin puimatantereelle.

päivä on hiostava, jyrä raskas - älä julmasti sido härän suuta, vaan anna sen syödä sadosta vatsansa täyteen. Työmies on palkkansa ansainnut.



apostoli Paavalin mielessä ei ole kuitenkaan härkien kohtalo, vaan hän tulkitsee lakia niin, että Jumala huolehtii tässä apostoleista, Jumalan Sanan saarnaajista - sellaisista kuin hän itse on.

mahtaako apostolin kirjeistä lainkaan edes löytyä eläinystävällisiä kohtia - ei ollut ehkä niin tavallista siihen aikaan, eläimet on tarkoitettu ihmisen palvelukseen ja ruoaksi, ei lemmikeiksi.

Petojen kansa hän taisteli Efeson areenalla, säilyen hengissä.



Kun saarnaaja, apostoli, käyttää aikaansa paljon seurakunnan hyväksi tai tekee kokopäivätyötä, niin mistä hän saa palkkansa?

omistautunut evankeliumin palvelukseen - työmies on palkkansa ansainnut. vaan mistä?

apostoli katsoo tätä Mooseksen lain kohtaa ja sanoo, näin Herra pitää huolen työntekijöistään - he saavat syödä siltä puimatantereelta, jossa raskasta työtään tekevät.


Vanhimmat, jotka johtavat hyvin seurakuntaa, ansaitsevat sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen, varsinkin ne, jotka tekevät työtä sananjulistajina ja opettajina. Sanotaanhan kirjoituksissa: "Älä sido puivan härän suuta" ja "Työmies on palkkansa ansainnut".
1 Tim 5:17-18 KR 1992



En tässä esitä vain ihmisten ajatuksia, sillä lakikin sanoo samaa. Sanotaanhan Mooseksen laissa: "Älä sido puivan härän suuta."

Ei kai Jumala tässä häristä huolehdi? Kaiketi hän sanoo tämän meidän vuoksemme.

Meitä ajatellenhan on kirjoitettu: "Kyntäjän tulee kyntää ja puimamiehen puida siinä toivossa, että saa oman osuutensa."

Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon?

Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä?

1 Kor 9:8-12 KR 1992



eräs ongelma tuossa on se, että meidän Raamatustamme ei löydy apostolin mainitsemaa kohtaa:

"Kyntäjän tulee kyntää ja puimamiehen puida Kyntäjän tulee kyntää ja puimamiehen puida siinä toivossa, että saa oman osuutensa."
1 Kor 9:10 KR 1992



apostolin opetus on selkeä.

Hengellisen työn tekijä, seurakunnan vanhin, opettaja, julistaja, evankelista, tarvitsee palkan.

Mistä?

niiltä, jotka tämän hengellisen hyvän kohteena ovat.

Didakheessa on erityismaininta profeettojen palkoista ja vieraanvaraisuudesta, varoitus ahneista ja rahaa kärkkyvistä.

mutta vieraanvaraisuus hengellisen työn tekijöitä kohtaan on raamatullinen asia, ja hyvä asia.

kuten esikoisten saarnaajat joskus sanovat "ei tämä ole mikään henkipallo" vaan tarvitsee toimintaan lahjoituksia ja varoja.



asia on hyvin laaja enkä tahdo tässä kirkollista käytäntöä nyt pohtia.

tämä "älä sido puivan härän suuta" johti semmoiseen käytäntöön seurakunnissa, että suomalainen kansa alkoi sanoa "papin pussi on pohjaton"

kasteesta lehmä, hautajaisista sikapaisti, viljaa, olutta... mitä mikäkin talo papilleen lahjoitti.

tänään hengellisen työn tekijät ja kirkon koko järjestelmä on huolellisesti kirkollisveroin tuettua - kirkkoon kuuluvat maksavat verojen yhteydessä siitä hengellisestä hyvästä, jonka saavat, kristillistä palveluista.

seurakunnalla on verovaroin palkatun veroa maksavan työntekijäjoukon lisäksi paljon luottamushenkilöitä ja vapaaehtoista työvoimaa.



esikoisilla on mukava sanonta "saattaa hyvästi matkaan..." tai siihen suuntaan

vanhimmista ja saarnaajista tahdotaan pitää aineellisesti huolta, ja taskuun voi euro sujahtaa tai emäntä kattaa kauniin pöydän ja talon pojista vanhin, jolla on jo ajokortti, vie seuraavaan seurapaikkaan.

mielestäni tämä on raamatullinen, hyvä ja oikea käytäntö - että saarnaajia pidetään hyvänä.

varmaan useimmat heistä ovat o.t.o. ja hoitavat jotain ammattia, kuten apostoli Paavali teltan tekemistä.

Paavali kertoi korinttilaisille, ettei hän ole apostolin "nautintaoikeutta" käyttänyt lainkaan siellä



Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon?

Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta hyväksemme, vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme vain olisi esteenä Kristuksen evankeliumille.

Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa?

Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.



Mutta minä en ole lainkaan käyttänyt hyväkseni näitä oikeuksia. En nytkään kirjoita tätä vaatiakseni niitä itselleni.
Mieluummin vaikka kuolen!

Tätä ylpeyden aihetta ei kukaan voi minulta riistää.

Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!


Jos teen sitä vapaasta tahdostani, minun kuuluu saada palkkaa.

Mutta jos en toimi omasta tahdostani, minä vain suoritan tehtävää, joka on minulle uskottu.

Mikä siis on palkkani?

Se, että julistan evankeliumia ilman korvausta, käyttämättä hyväkseni niitä oikeuksia, joita minulla sen julistajana on.


1 Kor 9:12-18 KR 1992



älkäämme siis sitoko puivan härän suuta, vaan olkoon evankeliumin julistajalla ja opettajalla ja vanhimmalla "nautintaoikeus" niiden parissa, jotka saavat heiltä hengellistä hyvää.

verottomana.



mutta täytyyhän meidän löytää jotain ongelmaakin ja ojennettavaa?

no - vieraanvaraisuuden osoittaminen ja rahankin sujautaminen saarnaajalle on raamatullista, iloista ja hyväätekevää kaikille.

mieleeni tulee suurten ja pienten seurojen ero sekä suuret tulot, kun seuraväki hyvästi matkaan saattaa.

on nimittäin ilmeistä, että pienten seurakuntien saarnaajat ovat heikommassa asemassa, etenkin jos ei kutsuja suuriin seuroihin tahdo tulla Liuksialan Pekalta.

tätä tuloeroa ei ole kirkossa, jossa on samapalkkaisuus. mutta varmaan ennen oli luontaisetujen ja palkkauksen vaihdellessa rikkaiden ja köyhien seutujen seurakuntien välillä.

tätä tuloeroa saarnaajien välillä olisi kristillistä tasoittaa - ja varmaan niin tehdäänkin



toinen "ongelma" ovat taloudellisesti suuret aineelliset tulot

voisin kuvitella, että moni esikoinen pitää kunnia-asiana aivan koettaa tukea vanhimpia ja lähetysmiehiä heidän lähetysmatkoillaan

jos saarnaaja huomaa että on kyse jo tuhansiin euroihin nousevista tuloista, niin tässä on kristillisyys koetteilla.

ahneus on synti

en tiedä todellakaan tapahtuuko tällaista ja onko kymmeneenkin tuhanteen euroon tai sen yli nousevat sujautusten summat mahdollisia.

mielestäni tämä olisi luontevaa ja hyvää

mutta saarnaajan, lähetysmiehen, tulisi silloin olla tarkkana - meneekö tämä uuden asunnon ostamisen säästöihin, auton remonttiin - vai Jumalan valtakunnan hyväksi osittain?