Kaikki toivo näytti jo menetetyltä, mutta jatkoimme rukoilemista. Vuosikaudet olimme rukoilleet ihmettä.
Rukouksemme ovat Intian puolesta, kotimaamme herätyksen puolesta.
Rukouksemme kohteena ovat köyhistä köyhimmät joilla ei ole varaa edes yhteen ateriaan päivässä, ja alaspainettujen puolesta.
Rukoilemme orpojen, leskien, katulapsien, vammaisten ja kaikkine niiden puolesta, jotka tarvitsevat Hänen rakkauttaan.
Emme koskaan lakanneet rukoilemasta kansallisten evankelistojen puolesta jotka ovat niin suurenmoisia ihmisiä, jotka eivät köyhyydessään ja koettelemuksissaan koskaan lakanneet palvelemasta Herraa kaukaisimmissa kylissä, viemässä evankeliumia sinne, minne se ei ole vielä oluttunut.
Me rukoilimme, että Jumala käyttäisi meitä Hänen palveluksessaan ja muistimme, että vaikka me olemme köyhiä, Hänen rikkaudellaan ei ole rajoja.
Me rukoilimme Jumalaa lähettämään enkelinsä auttamaan meitä, samanhenkisiä työtovereita,
Me rukoilimme ihmettä.
Vuonna 2000 Jumala vastasi rukoukseemme, ja ihme oli tapahtuva.
Kymmenen Suomesta tullutta lähettiä koputti ovellemme. Me emme olleet kutsuneet heitä, he tulivat itse ovellemme, unohtumaton ihme!
Tapani Suonto, One Way Mission johtaja, oli siinä emmekä aavistaneet, mitä Jumala tulisi tekemään hänen kauttaan, One Way Mission kautta.
Kahden viikon oleskelun jälkeen suomalainen ryhmä lähti luvaten rukoilevansa Intian puolesta ja etteivät he koskaan tulisi unohtamaan täällä olevien köyhien ahdistusta. Meille kerrottiin että One Way Mission on Suomen köyhimpiä järjestöjä. Ja meille muistutettiin, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
Ihme on jo alkanut. Emme voineet edes kuvitella, mitä oli tulossa, mutta jatkoimme rukouksia.
Ensin saimme kauniin 10 eekkerin kokoisen mango puutarhan, ihanan paratiisin, sinänsä jo suuren ihmeen. Mutta ihme ei koskaan lakannut.
Koti orpolapsiille, koteja köyhille hylätyille leskille, vammaisille keskus, monikäyttörakennus rukousta varten, lähetyskeskus, tukea kansallisille evankelistoille, apua katulapsille, kaivoja kuiville kylille seurasi.
ja ihmeet jatkuvat, emmekä me ole lakanneet rukoilemasta!
http://www.onewaymission.in/
(minun käännöksessäni voi olla virheitä)
Sateenkaaren (Rainbow) lastenkodissa on tilat 150:lle lapselle. Tällä hetkellä lapsia on 123. Kun vanhemmat, jo opintonsa suorittaneet lapset muuttavat takaisin kotikylilleen tai jatkavat opiskelujaan yliopistossa, vapautuu paikkoja uusille tulijoille. Hädässä olevia lapsia riittää Intiassa ja resurssimme, työtä rahoittavien kummien määrä ja kodin tilat ovat ainoa rajoite lasten auttamistyössä.
Lastenkodin rinnalla toimii koulu nuoremmille, ala-asteikäisille lapsille. Koska vanhempien lasten koulutus valtion ylläpitämässä koulussa osoittautui melko tehottomaksi, päätimme käynnistää uuden, koulumaksuihin perustuvan koulun, joka pystyy tarjoamaan korkeatasoista opetusta sekä Sateenkaaren ja läheisen Vendel Nivasin lastenkotien lapsille että halukkaille muille lapsille. Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen BEST-yleiskoulussa on jo yli 100 oppilasta ja heidän saavuttamansa oppimistulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia.
Lastenkotimme lapset ovat joko orpoja, puoliorpoja tai sellaisista kotioloista, joissa vanhemmilla ei ole mahdollisuutta antaa lapsilleen minkäänlaista tulevaisuutta.
Leskityötä tehdään sekä OW-kylällä sijaitsevassa leskien Toivonsäde (Ray of Hope) -kyläyhteisössä että lähiseudun kylillä. One Wayn kyläyhteisössä leskille tarjotaan täysi ylläpito loppuelämäksi. Kasvaneen leskityön kannatuksen ansiosta olemme pystyneet antamaan kodin jo 40:lle hylätylle, köyhälle ja ikääntyneelle leskelle.
Kylämme leskille on ollut suuri ilo ja kiitoksenaihe, että Jumala on valmistanut heille turvallisen kodin elämän viimeisiksi vuosiksi. Hyväkuntoiset lesket auttavat kylän töissä, ovat lastenkotimme lasten ”mummoina” ja tekevät käsitöitä myytäväksi.
Osa leskistä on jo niin sairaita, ettei heillä enää ole voimia muuhun kuin lepäämiseen, mutta hekin kokevat suurta siunausta saamastaan huolenpidosta ja rakkaudesta. Hiljattain yksi leskien asunnoista on muutettu ns. vuodeosastoksi, jossa kaksi halvaantunutta ja liikuntakykynsä menettänyttä leskeä saa sairaalanomaista hoitoa.
Vielä paljon suurempi joukko leskiä tavoitetaan lähiseudun kylillä jaettavien riisin, huopien, sarien ja muun avun kautta. Monet kylien köyhistä ja hylätyistä leskistä kaipaavat päästä One Way -kylään asumaan.
Kuntoutuskeskus Kaarisillassa (Bowbridge) on samanaikaisesti yksilöllisellä kuntoutusjaksolla 20–30 vammaista. Useimmat heistä ovat nuoria ja kärsivät poliosta tai synnynnäisestä cp-vammasta.
Fysioterapian lisäksi annamme Kaarisillan asukkaille ammatillista koulutusta, jotta he pystyvät jatkossa itse hankkimaan oman toimeentulonsa. Heille opetetaan silkkipainantaa, vaatteiden suunnittelua, ompelua, räätälin ammattia, moottorien korjausta jne. Vammaiset opettelevat myös valmistamaan kynttilöitä, liituja, pesuaineita jne. Luku- ja kirjoitustaidottomille vammaisille annetaan ensin peruskoulutus. Kaarisillassa on oma ompelukeskus, jossa osa vammaisista työskentelee.
Vammaisten hoitotiimi koostuu fysioterapeutista ja parista sairaanhoitajasta. Kuntoutuskeskuksessa tapahtuvan toiminnan lisäksi tiimi vierailee kahdesti viikossa kylillä vammaisten kotona ja antaa heille fysioterapiaa siellä. Lisäksi henkilökuntamme seuraa kodeissa asuvien vammaisten kehitystä ja auttaa heitä muilla tavoin.
Koska Intiassa vammaisia pidetään usein vähempiarvoisina ihmisinä, pyrimme myös muuttamaan kyläläisten suhtautumista vammaisiin myönteisemmäksi. Samaan tähtää vammaisille itselleen suunnattu ”itsetunnon kohottaminen”, jossa mm. ammattiopintojen ja tietotaitojen lisäämisellä on suuri merkitys. Päämääränämme tässä työssä on kaikin tavoin "tehdä kykenemättömät eri tavoin kykeneviksi".
One Wayn katulapsityöllä on Vijayawadassa ollut väliaikainen suoja katulapsille. Vuoden 2008 alussa One Way osti suomalaisen lahjoittajan turvin oman tontin katulapsityön toimintakeskusta varten. Rakennuslupa on saatu ja kaikki on periaatteessa valmista - vain varat rakentamiseen puuttuvat. Koska rakennuslupa on voimassa vain tietyn määräajan, rakentamiseen tarvittavat 40 000 euroa tulisi kiireesti saada kokoon.
Katulasten määrä kaduilla kasvaa päivä päivältä ja uusi työkeskus tulee todella tarpeeseen. Sopivien suojien puutteesta johtuen emme ole tähän asti pystyneet tarjoamaan lapsille sitä kuntoutusta, jota he tarvitsisivat. Uskomme, että tilanne muuttuu ratkaisevasti uuden toimintakeskuksen myötä.
Jo nyt olemme auttaneet säännöllisesti 100–200 katulasta mm. tarjoamalla heille aterioita, avustamalla ja neuvomalla heitä, antamalla hengellistä opetusta ja kasvattamalla heitä.
Lapsille on myös pidetty One Way -kylällä viikon kestäviä ns. terveydenhoitoleirejä, jolloin lääkäri on tutkinut ja hoitanut heidän sairauksiaan, antanut tarvittavat lääkkeet ja muita hoito-ohjeita. Tärkeätä on myös ollut viikon lepo ja leikkiminen rauhallisessa kylässä muiden lasten kanssa.
Monet lapsista ovat kysyneet, voisimmeko antaa heille jonkinlaista ammatillista koulutusta, jotta he sitä kautta pääsisivät itsellisen elämän alkuun. Toivottavasti pystymme pian avaamaan uudella tontilla katulapsille suunnatun kuntoutuskeskuksen ja eräänlaisen puolimatkankodin, jossa nämä lapset voivat päästä eroon riippuvuuksistaan (mm. huumeet ja tupakka) sekä kehittyä luonteeltaan niin, että voimme siirtää heidän Sateenkaaren lastenkotiin.
OWM tukee tällä hetkellä 15 pastoria, jotka tekevät kylillä työtä Jumalan valtakunnan levittämiseksi. Nämä kyläpastorit ja evankelistat työskentelevät syrjäisillä kylillä kolmella eri osavaltiomme alueella. Heidän työnsä kautta Jumala kasvattaa jatkuvasti seurakuntalaistensa määrää; monet ihmiset ovat tulleet uskoon ja ottaneet kasteen.
Kristittyjen vainoista huolimatta Intiassa on viime vuosina ollut enemmän herätystä kuin aikaisemmin. Hallituksen juuri julkaisema uskontotutkimus paljastaa, että kristittyjen osuus väestöstä kasvaa nopeammin kuin minkään muun uskonnon. Henkilökohtainen evankeliointi ja seurakuntien istutus ovat tämän hetken todellisia tarpeita. Evankelistamme tekevät juuri niin ja niittävät hyvää satoa.
Kerran kuussa kaikki pastorimme kokoontuvat yhteiseen koko yön pituiseen rukoukseen, jossa rukoillaan ajankohtaisten tarpeiden ja Intian herätyksen puolesta.
Suomen Ulkoasianministeriö (UM) myönsi One Waylle noin 65 000 euroa 50:n kaivon rakentamiseen Intian Andhra Pradeshin osavaltioon vuoden 2008 aikana. Siitä kiitos Herralle ja UM:lle. Hankkeen on määrä alkaa helmikuussa 2008 ja loppua vuoden 2010 lopussa.
Hankkeella pyritään lievittämään sitä ongelmaa, ettei Intian maaseudulla kastittomilla tai alhaisen kastin hinduilla ole saatavilla puhdasta juomavettä kohtuullisella etäisyydellä. Heidän tietämyksensä vesihygieniasta on myös vähäinen, mistä aiheutuu sairautta ja ennenaikaisia kuolemia.
Hankkeen välitön tavoite on estää likaisen veden kautta leviävien tautien leviämistä ja parantaa elämänlaatua ennen muuta kastittomien keskuudessa tuomalla puhdas juomavesi riittävän lähelle. UM:n myöntämällä tuella pystymme rakentamaan kaivot 50 kylään, joissa asuu noin 20 000 intialaista. Samalla tulemme antamaan heille vesihygieniaopetusta.
Poimin edellä olevat kuvat ja tekstit OWM kotisivulta.
Oh Intia!
mieleeni tulee tuo Slumdog millionaire, väkevä elokuva katulapsista, kerjäläsistä Mombayssa, josta nettiruukkuun kirjoitin aikaisemmin. se on niin sydäntärepivän totuudellinen.
mutta OWM Intian työ on sydäntärepivä toisella tavalla
kaikki tuo mistä edellä on puhe on tapahtunut erään Suomen köyhimmän lähetysjärjestön KAUTTA
viimeisen 10 vuoden aikana, vuodesta 2000 alkaen
mango puutarha tosiaan!
kiitos Herralle Tauno Suontamasta ja hänen kanssaan työtä tekevistä suomalaisista ja kansainvälisistä kristityistä, jotka tahtovat
PALVELLA ELÄVÄÄ JUMALAA
(eikä vain Intiassa, vaan myös täällä Israelissa, Kiinassa, Eestissä, Malawissa, Mongoliassa, Venäjällä, Nepalissa ja Ugandassa...
"ihmeet jatkuvat, emmekä me lakanneet rukoilemasta..."
MikkoL: www.onewaymission.fi sivuilta löytyy yhteystiedot henkilöihin, jos haluat kummina tai lahjoituksen muodossa tukea esimerkiksi Intian työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti