Oletko uskossa?
Minulle nettiruukun alustajana tämä kysymys on esitetty monta kertaa ja varmaan sinullekin, tätä lukeva.
toisinaan kysymyksenä, oletko uskossa? toisinaan hieman tiukemmein "oletkos uskossa niinkuin mä, häh?"
toisinaan arviona "et sinä ole uskossa"
ja kysymme varmaan elämämme vaiheissa samaa itseltämme "kuinka on mun sielun laita?"
huoltoasemalla on korostettu armon liikutuksia, elämän merkkejä, joissa ihminen kokemusten ja tunteiden myötä todetaan eläväksi.
tai kuolleeksi, kun toinen ei omaa tällaisia kokemuksia tai jostain syystä ei niistä kerro.
Paavalin neuvo on aika hankala "tutkikaa itseänne, onko Kristus teissä"
mitä tuo mahtaa oikein tarkoittaa, Kristus meissä?
sillä esikoisille Kristus on seurakunta, ja "he ovat Kristuksessa" eli veljien todistamia eläviä uskovia.
...
näissä mietteissä katseeni kääntyi Galileaan.
löytyisikö sieltä mitään, mikä auttaisi meitä arvioimaan omaa hengellistä tilaamme?
toisten arvioimisessa olemme toki vaistomaisesti mestareita, onhan meillä Pyhä Henki joka kertoo mikä toisen ihmisen sieluntila on.
vai kertooko?
kelataas filmiä taaksepäin.
ah... tuo on jo täysin aikansa elänyt kielikuva.
painetaan videossa "takaisin" nappia, sitä jossa kaukosäätimessä on nuoli taaksepäin, (siis vasemmalle) niin että aika alkaa mennä taaksepäin kunnes tulemme Galileaan vuoden 29-30 jKr tuntumaan.
pieni aikamatka vie meidät aikaan, jolloin Jumalan valittu kansa kiihkeästi odottaa Voideltua, profeetoissa luvattua Messias kuningasta, joka tulee vapauttamaan heidät vihatusta Rooman miehityksestä.
Messias ehdokkaita tuleekin, joista Josefus meille kertoo ja joista useimmat kannattajineen hukkuivat roomalaisten miekkaan.
Erityistä mielenkiintoa ja kunnioitusta on herättänyt Jerusalemin seudulla autiomaassa vaikuttava väkevä julistaja, jota fariseukset ja saddukeuksetkin ja hallitusmiehet menevät kuulemaan.
kaverilla on asiaa ja koko olemuksensa, kamelinkarvainen pukunsa, laiha olemuksensa (heinäsirkat ja hunaja eivät paljon lihota) palavat silmänsä ja tuliset sanansa ovat suorastaan profeetallisia.
"kohta tulee Hän, jonka kengän pauloja en ole arvollinen sitomaan"
Beetlehemissä muistetaan yhä kuningas Herodeksen toimeenpanema lastenmurha 30 vuotta sitten ja nyt hänen poikansa, Herodes hänkin, kuuntelee huolestuneena autiomaan miehen nuhteita. Vaimonsa on pannut tämän merkille ja aikoo tehdä jotain asian hyväksi.
Pyyhitään aivojemme tietokoneiden muistista nyt hetkeksi kaikki myöhemmin tapahtuva, Golgata 33 jKr Puutarhahauta, kristillisen kirkon syntyminen.
painetaan sitä nappia "puhdista muisti" hetkeksi ja katsotaan Galileaa tuossa tilanteessa, ennen kuin Nasaretin mies oli lainkaan tunnettu.
voiko muuten Nasaretista ylipäätään tulla mitään hyvää? ihmiset siellä ovat epäuskoisia, väkivaltaisia, valmiit jopa oman kaupunkinsa kuuluisaksi tulleen pojan syöksemään rinteeltä alas kun tämä heitä loukkaa.
ei Nasaretista nyt ainakaan...
mutta tuon kaikenhan olemme unohtaneet painaessamme muistimme "clear" nappia.
olemme tilanteessa ennen eikä jälkiviisautta vielä ole.
Vuodenaikaa emme tiedä, sitä ei meille kerrota, ei myöskään kelloaikaa.
Galilean järvi aukenee tavattoman kauniina, kun sitä pohjoiselta rannalta katselemme, sinisen eri sävyissä. Rannat ovat paljon vihreämmät kuin nykyisin, ja aurinkko nousee idästä valaisten tätä näyttämöä, jonka Isä Jumala on Pojalleen muinaisuudessa jo valmistanut.
Järvi on saareton, noin 30 km pitkä ja leveimmillään 15 km. Sitä kutsutaan länsirannalla olevan kaupungin mukaan myös Tiberiaan järveksi (tai mereksi) keisari Tiberiuksen kunniaksi.
hieman pohjoisempana on Magdalan kaupunki, joka saa nimensä kalatornista (Migdal) - pienestä tornista, jossa kaloja kuivattiin ja suolattiin myyntiin (jääkaappeja kun ei ollut... eikä tonnikala purkkeja)
Pohjoisrannalla kulkee Via Maris valtatie joka tulee Damaskosta ja jatkuu rannikolle, josta tie vie Siinain yli Egyptiin.
Tämä on kansainvälinen runkotie ja Kapernaumin (Kfar Nahum, Nahumin kylä) on tulliasema. Roomalaiset osasivat kerätä tulleja ja veroja! ja yleisöä (public) palvelivat publikaanit ja tullimiehet.
"palvelivat" sillä he saivat pitää minkä onnistuivat yli laillisten tullien ja verojen keräämään. (Jerikon Sakkeus)
Roomalainen sotilasosasto oli myös alueella, ei tosin kovin suuri - sata miestä riitti pitämään järjestystä ja niitä johti centurion, sadanpäämies.
Kaupunkeja oli pohjoisrannalla Kapernaumin lisäksi Bet Saida ja Korasin ja asutusta niiden välillä.
Tämän seudun talot rakennettiin Jeesuksen aikana paikallisesta basaltista, mustasta kivestä, jota maankuoren syvyyksistä on sinne muinoin pursunut esiin.
basaltista tulee koilisessa nousevien Golanin kukkuloiden hedelmällinen maaperä, jossa Baasanin sonnit viihtyivät ja kasvoivat paksuiksi.
Genneseratin järvi eli Kinneret saa nimensä ehkä muodostaan, joka muistutaa Daavidin pientä kädessä kannettavaa harppua (Kinnor)
toinen vaihtoehto on että ennen Tiberiaan kaupungin rakentamista järvelle antoi nimen sen luoteiskulmassa oleva suuri Kinnorin kaupunki (Tel Oreime). Ensin Kinneretin järvi, sitten Tiberiaan järvi. (Suomalaiset teologian opiskelijat ja arkeolgoit ovat viime vuosina osallistuneet kansainväliseen Kinneretin kaivausprojektiin)
Järvelle tulee usein yllättäviä ankaria tuulenpuuskia lännessä olevasta syvästä laaksosta, joka leikkaa muuten kuin kattilassa 200m merenpinnan alapuolella olevan järven kylkeen ison aukon.
tuuli voi nostaa yllättävän myrskyn joka saa omankin aikamme veneissä kulkevat vaikeuksiin.
Syvimmillään järvi on noin 43 metriä. Siihen tulee pohjoisesta Jordan joki, joka tuo raikasta vettä Hermonin rinteiltä, Daanin lähteistä Libanonin rajoilta asti.
Jordanin alajuoksu johtaa sitten Kinneretin järvestä Kuolleeseen mereen.
--------------------
Nämä ovat mainio vertauskuva ihmisestä - miksei seurakunnastakin.
Gennesaretin alue on viihtyisää, luokseen kutsuvaa, rauhoittavaa, rakentavaa ja täynnä elämää, kaloista rikasta.
Kuolleen meren seutu on pelottavan kuollutta, omituista ja luotaan työntävää ja kalat kuolevat kun sinne joutuvat.
miksi?
Kinneret sekä saa että antaa.
Kuollut Meri vain ottaa - ja antaa vain sen minkä haihduttava aurinko pakosta ottaa ja suolat jäävät ...
-------------------------------------
Pohjoisosissa Jordanin yläjuoksun luona Kinneret on edelleen hyvin kalaisa ja Gennesaretin sardiineja myydään maailmalla.
kaloissa on monia - joita Rymättylän räätälin poika Aapeli Saarisalo on niin elävästi kirjoissaan kuvannut.
Kinneret oli hänelle niin rakas, että antoi pojalleenkin nimeksi Sakari Kinneret. Eläkevuotensa hän vietti talvet Tiberiaan kaupungissa Kinneretin rannoilla ja kestä Bergvikin kartanossa, vaimonsa Riitta-Pätiälä Saarisalon kanssa.
eräs amnon-sukuun kuuluva yleinen kala käyttäytyy erikoisesti. Kerrotaan, että se vahtii poikasiaan ja vaaran uhatessa ottaa ne turvaan isoon suuhunsa.
sillä on tapana ottaa kiiltäviä esineitäkin suuhunsa, ja kalastajat ovat löytäneet Coca Cola pullon korkinkin saaliiksi saamastaan kalasta.
no - tarinaa riittäisi tältä alueelta vaikka kuinka. (varmaan huomaat mihin Raamatun kohtiin tuolla edellä viittaan niitä kuitenkaan mainitsemaata!)
mutta palataan palstan aiheeseen
olemme siis videomme virittäneet 29 30 jKr tuntumaan Galileaan ja unohtaneet kaiken mitä Uusi testamentti sen jälkeen kertoo ja minkä nyt jälkikäteen niin hyvin tiedämme.
ei ole mitään kristinuskoa
ei ole mitään seurakuntaa
ei ole yhtään apostolia
on vain yksinäinen mies, joka tallustelee Kinneretin järven pohjoisella rannalla
siellä on porukkaa elämän vilskeessä, tiellä kulkijoita, tullimiehiä, hurskaita kansanvanhimpia, fariseuksia, saddukeuksia, publikaaneja, roomalaisia sotilaita ja upseereitakin, maanviljelijöitä (Kaperneum on myllynkivien rakentamisen keskus)
kauppa käy, taloja korjataan, niiden tasakattoja tiivistetään talvisateita vastaan, öljylamppuihin täytetään yötä varten öljyä
jossain morsian valmistautuu häihinsä ja sulhanen tuskin jaksaa odottaa, jossain surraan kuolevan vuoteen äärellä, tuolla naureskelee mielisairas itsekseen ja tuolla huutaa riivattu apua
onhan siinä Galilean miehellä katselemista - ihmisten paljoudessa
kukaan ei hänesetä tiedä paljon mitään.
hiljainen, äitinsä pojaksi kutsuttu (vähän epämääräinen on perhetaustansa... Marian pojalla, kun juutalainen mies on aina kunniakkaasti isänsä poika)
on ilmeisesti isänsä (?) Joosefin kanssa Nasaretissa puusepän verstaassa sahannut, höylännyt, hionut ja ehkä rakennuksillakin ollut puisia tukia pystyttelemässä.
tavallinen duunari.
jotka paremmin tunsivat, tiesivät jotain veljistään ja sisaristaan. isänsä (?)on näihin aikoihin ehkä jo kuollut, kun häntä ei mainita.
varmaan harva tietää siitä, kuinka tämä mies oli kävellyt Galileasta tuon parin päivän matkan alas Jordanille paikkaan, jossa Johannes Kastaja oli julistamassa ja kastoi parannuksen kasteella.
Me tiedämme, näin jälkikäteen, mitä siellä tapahtui - noin suurinpiirtein, ja ajasta jonka tuo Galilean mies vietti autiomaassa heti kasteensa jälkeen.
tuskin siitä niin laajalti tiedettiin Kinneretin kiireisillä rannoilla.
ja näin tapahtumat kehittyivät:
Jeesus Nasaretilainen (sillä paljon oli tuohon aikaan Jeesus nimisiä miehiä, Vanhan testamentin Joosua, Herra pelastaa)
äitinsä poika
saarnaaja
tallasi sandaaleillaan Galilean teitä ja saarnasi
yksin
kiertelevä saarnaaja.
kai sellaisia oli tuohon aikaan paljonkin, rabbeja ja opettajia, joilla oli kanssalle asiaa.
etelässä saarnasi yksi Johannes Sakariaan poika. Kun kuninkaan miehet olivat hänet vanginneet, Nasaretin Jeesus alkoi saarnata pohjoisessa.
erikoista sanomaa tosin - puhui jostain "taivasten valtakunnasta" josta ei meinannut saada selvää, vaikka monin vertauskuvin sitä selittikin.
Mutta sitte kuin Johannes oli vankiuteen annettu ylön, tuli Jesus Galileaan, saarnaten Jumalan valtakunnan evankeliumia,
Ja sanoi: aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi.
Ja kuin hän käveli Galilean meren tykönä, näki hän Simonin ja Andreaksen hänen veljensä laskevan verkkoa mereen: (sillä he olivat kalamiehet:)
Ja Jesus sanoi heille: seuratkaat minua, ja minä teen teidät, että te tulette ihmisten kalamiehiksi.
Ja he jättivät kohta verkkonsa ja seurasivat häntä.
Mk 1:14-18 Biblia 1776
Huomatkaamme tarkoin, mitä tässä tapahtuu ja sanotaan.
Pekka oli kalamies ... siinä missä Anttikin ... ja he laittoivat siinä verkkojaan, verkkojaan...
Galilean meren kalastajien työ oli raskasta, mutta kannattavaa. Kaloja tuli verkkoihin ja heittonuottiin ja onkiin ja monilla eri tavoilla, ja kauppa kävi, vientiä kautta maan aina pääkaupunkiin Jerusalemiinkin asti.
Venekunnilla oli suuret raskaat veneet, joita purje kuljetti ja airot aaltoihin laskivat ronskien miesten vetäminä (Ginnosarin kibbutsin rannalla on joku vuosi sitten löydetty "Jeesus vene" joka antaa hyvän kuvan Uuden testamentin ajan veneistä ja niiden veistämisestä)
Arjen työ oli ja suunnitelmaa elämää varten, Simonilla saattoi olla jo mielitiettykin sydämellään - kuka tietää.
Elämä kulki tuttua rataansa.
ja sitten tulee tämä ukkeli
Markus kertoo asian tosi lyhyesti ja rientää jo eteenpäin Zebedeuksen poikien luo..
mutta pysähdytään me tähän. Painetaan videossa pause. ei ole mihinkään kiire meillä tänä aamuna 12.9.2010.
"Jesus sanoi heille:
seuratkaat minua, ja minä teen teidät, että te tulette ihmisten kalamiehiksi."
Oletko uskossa?
Olenko uskossa?
tässä on semmoinen itsetutkistelun paikka, jota harvemmin kuulemme
esikoislestadiolaisessa hurskaudessa etenkin tämä on semmonen harvoin jos koskaan kuultu asia.
kas - kun Jumalan lapsille ei saa saarnata lakia, ei mitään vaatimuksia, vaan on evankeliumin ihanassa rauhassa synnit anteeksi saatuna puhtaalla omallatunnolla lupa elää.
se paha, mitä esikoinen tekee, kerääntyy rästiksi, joka tulee synnit tunnustaen ja anteeksi uskoen hoitaa.
se hyvä, mitä esikoinen tekee?
no hyvänen aika - eihän esikoislestadiolainen uskova tee mitään hyvää! pois se.
korkeintaan uskon kautta jotain Hengen hedelmlää kasvaa, mutta ei sitä itse huomaa eikä viimeisellä tuomiolla edes tiedä mitään hyvää tehneensä.
on vapaus hyvästä!
kaikki muu on lakihenkistä ja väärää oppia joka häiritsee tätä
sanoisin, että näin opetetulla ja uskovalla essulla on taivaallinen nolotila.
tämä menee vaan entistä hankalammaksi, eikö niin
oikein esikoisuuden pahentamiseksi...
Jesus sanoi heille:
seuratkaat minua
voi pyhä taavetti sentään, taas joku käskee "seuraamaan elävää Jeesusta!"
(eihän kuollutta Jeesusta voi seurata, muuta kuin maata haudassa vierellään niin sanoakseni, mätänemässä)
kuinka lakihenkistä!
ei voi olla Jeesuksen omia sanoja - pois se.
vai mitä mielessä liikkuukaan, kun lauletaan "seuraan Jeesusta"
eivtä nuo ymnmärrä uskosta mitään, jotka tuommoista sanovat!
Kristus on seurakunta ja meidän tehtävämme on pitää huoli siitä, että pysymme tässä kristillisyydessä emmekä poikkea pois.
uskomme todistaa veli.
joo...
tämä on niin selvästi tullut nettiruukussa näkyviin, tämä autuuden perusta tässä kristillisyydessä, että se on suorastaan sitten selvästi näkyvissä
mutta takaisin sinne Pause kuvaan:
Jeesus ei sano Pekalle ja Antille vain "seuratkaa minua"
vaan jatkaa
"minä teen teistä..."
tässä on nyt jotain elävää, todellista, jonka jäljet näkyvät
"minä teen teistä..."
joskus kuulee Pohjanmaan periltä "ookko nä pöljä, pelkääkkö nä polliisia, vai ookkonä oulust?"
"ookkonä uskos, seuraakko nä Jeesust?"
no tässä alkaa monen heikko usko horjua
"no kun en minä oikeen tiedä seuraanko Jeesusta ja kun ei noita hedelmiä ole ja usein epäilys on kylmänä kalliona sydämen pohjalla.. eihän Jeesus nyt mitään ole minun elämässä tehnyt jota voisin sormella osoittaa... mahdanko olla oikealla tiellä olleskaan"
ja monen vahva usko kiivastua niin että otsan verisuonet pullistuvat
"mikä h...n pappi tää on joka jauhaa tämmöstä lakihenkistä helluntailaista harhaoppia, jeesustelee vastoin Lutherusta?"
vaan Jeesus sanoo ennenkuin mitään kirkkoa tai kristinuskoa tai muuta on kahdelle karskille kalastajalle:
"minä teen teistä..."
toinen ristiinnaulittiin vanhuksena pää alaspäin, toinen vanhemapan miehenä ristiin jota kutsutaan Andreaan ristiksi
ja kutsuja surmattiin Golgatan keskimmäisellä ristillä vain noin kolme vuotta myöhemmin näiden Galilean tapahtumien jälkeen.
oletko uskossa?
olenko uskossa?
se tuntomerkki, josta esikoisuudessa harvoin jos koskaan puhutaan
jota muutenkaan ei niin usein saarnoissa ja hengellisissä puheissa mainita
on tämä
...ihmisten kalastajia
ei kysytä "seuraatko elävää Jeesusta"
ei kysytä "oletko kokenut armon liikutuksia, niitä oikeita eläviä eikä vain pään tietoa"
ei kysytä "asuuko Kristus sydämessäsi"
ei kysytä "oletko saanut Pyhän Hengen"
--- lista on pitkä!
vaan kysytään
"oletko ihmisten kalastaja"
on näitä itse tehtyjä ihmisten kalastajia
"tule meidän porukkaan!"
"tule meidän porukkaan, Kristus on täällä"
"tule meidän porukkaan"
"tule meidän porukkaan"
ihmisten kalastajia toki
rakkautta ja huolta ihmisestä
Jeesuksen seuraaja on ihmisten kalastaja, jonka Jeesus on itse tehnyt, kouluttanut, opettanut ja kavalesille ohjannut
miten siis tutkisimme itseämme, olemmeko uskossa kalamiehen kamppeita miettien
tämä on niin herkkä ja vakava asia, että se vast herkkä on - aamutuulen vire järvellä, kastepisara jäkälässä, silmän pilke nuoren äidin silmässä rintavauvaa katsoessa, isännän huokaus elopellon kypsyessä...
taivaan sineä, aamuruskoa, saunailtaa Saimaalla
Elämän ja kuoleman Herra
hiljainen huokaus kristityn sydämessä "Herra, anna minulle oikeat sanat ajallaan tämän ahdistuneen ihmisen luona"
reipas karjaisu nuoren isännän suusta "hei miehet, nyt tämän sotaveteraanin tuvan lattialaudat pihalle ja sassiin!"
saarnaajan huokaus pönttöön astuessa "oi Herra Jeesus, jospa tämän heikon palvelijasi huulia voisit käyttää näiden ihmisten palvelemiseksi"
oven avaaminen sinne sairaalan vuodeosastoon, jossa hän lepää yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa.
sentti Mombayn katupoikien parissa tehtävän työn hyväksi
Herran Jeesuksen seuraajat ovat elämässään oppimassa kalastamista
ihmisten kalastamista
Jumalan valtakunnan verkkoihin
ei omassa neuvossa "koko yön olemme turhaan verkkoa heittäneet"
ei omassa voimassa
kuten joku on sanonut, ensin kristityksi, sitten ihmiseksi.
Herra Jeesus vie seuraajansa ihmisen luo
en sano enempää - en uhkaile enkä pelottele enkä vaadi vaan totean
jos et ole näillä kalamatkoilla saanut Jeesuksen seurassa kulkea, olet jäänyt paljosta paitsi.
ei Hän aina kutsu. monen ohi Hän kävelee, moni Hänen ohitseen
"kun kuuletta Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne."
Ja he jättivät kohta verkkonsa ja seurasivat häntä.
Hauen Laulu
kosteasta kodostaan
nous hauki laulamaan,
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo,
ja rannalla heräsi nauravain
lainehitten ajo.
Nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen.
Lie nähnyt, kuullut, haistanut
tai kävyn päästä maistanut,
tuon aamun kasteen kostean,
loiston sanomattoman.
Kun aukoellen luista suutaan,
longotellen leukaluutaan,
niin villin, raskaan virren veti,
että vaikeni heti.
Kuin vetten paino ois tullut yli,
tai yksinäisyyden kylmä syli.
Aaro Hellakoski
P.S.
Ev.lut. kirkon virsikirjassa ei mainita kalastajia yhdessäkään virressä, joten saakoon hauki veisata raskaan virren!
kalaparvi on Luojan ylistyksessä 461 ja ruokkimisihmeen leipä ja kala mainitaan 524.
mites näin on ihmisten kalastus ja kalastajat unohtuneet virsien laatijoilta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti