Risto Blom - Uudestisyntyminen

Risto Blom tutkii asiaa kirjassaan
"Jumalan lapseksi. Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa."
(Kirkon tutkimuskeskus 2001)


Uudestisyntymisestä puhuessaan esikoislestadiolaiset saarnaajat käyttävät useimmiten kahta Uuden testamentin kohtaa

- Jeesuksen vuorisaarnan autuaaksijulistukset
Matteus 5:1-11

- Jeesuksen opettama vertaus tuhlaajapojatasta
Luukas 15:11-32

Sen sijaan Jeesuksen ja Nikodemuksen yöllinen keskustelu, jossa Vapahtaja puhuu eniten uudestisyntymisestä, on hyvin harvoin esillä.
Johannes 3:1-21


Lahden ja Tampereen arkistoissa on noin 3000 saarnaa, jotka on pidetty ennen vuotta 1998. Niiden joukossa on vain kaksi saarnaa Nikodemus keskustelusta, Eero Halmeen saarna vuodelt 1980 sekä yksi Risto Blomin saarna.

Esikoislestadiolaiset saarnaajat karttavat puhumasta Nikodemus kohdasta vaikka Jeesus puhuu siinä kaikkein eniten uudestisyntymisestä.

Sana "syntyä uudelleen" ei edes esiinny autuaaksijulistamisissa eikä tuhlaajapoika vertauksessa.

Miksi näin?



Jeesus käyttää ilmausta "syntyä uudelleen" ainoastaan Johanneksen evankeliumissa.

γεννάω gennao - syntyä (Genesis)
ἀνωθεν anothen - uudelleen

Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.
Joh 3:3 Biblia 1776

Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Joh 3:5 Biblia 1776

Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
Joh 3:7 Biblia 1776


Jeesus käyttää sanaa "uudestisyntyminen" vain kerran

Niin sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille, te, jotka minua olette seuranneet, uudessa syntymisessä, kuin Ihmisen Poika istuu kunniansa istuimella, pitää myös teidän istuman kahdellatoistakymmenellä istuimella, tuomiten kahtatoistakymmentä Israelin sukukuntaa.

Matteus 19:28 Biblia 1776

Tämän kohdan kääntäminen on hieman muuttunut uudemmissa versioissa.


Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.

Matteus 19:28 KR 1938

Kyse on Jeesuksen "toisen tulemisen uudestisyntymisestä" eikä yksityisen ihmisen tilasta.



Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.
Mt 19:28 KR 1992

παλιγγενεσία - palingenesia. Sananmukaisesti "uudelleensyntymä"

tässä sanassa on vivahde "syntyä taas"


tuo palingenesia ilmaus on Tiituksen kirjeen klassisessa kohdassa:

Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.

Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

Tiitus 3:3-7 Biblia 1776


Ensimmäisen Pietarinkirjeen alussa on kaksi kertaa sana

ἀναγεννάω - anagennao, synnyttää uudestaan

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta
1 Piet 1:3 Biblia 1776


Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
1 Piet 2:23 Biblia 1776

synnyttää uudestaan, syntyä uudestaan ovat saman verbin eri muotoja.


Näemme, että "uudestisyntyminen" esiintyy vain harvoissa kohdissa Uudessa testamentissa

- Matteus 19:28 ajatuksella "maailman syntyminen uudestaan Jeesuksen toisessa tulemisessa"

- Tiitus 3:5 kristityn uudestisyntyminen

- 1 Piet 1:3 1:23 kristityn uudestisyntyminen


Jeesus puhuu ihmisen syntymisestä uudelleen ainoastaan keskustelussa Nikodemuksen kanssa Joh 3:3,5 ja 7.

Tästä huolimatta esikoislestadiolaiset saarnaajat eivät käytä Nikodemus keskustelua juuri lainkaan puhuessaan uudestisyntymiesstä.

miksi näin? mikä tässä Johanneksen kohdassa aiheuttaa varovaisuutta?

Jae 3:5
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."


"joka ei synny vedestä ja Hengestä"

tämä Jeesuksen sana johtaa niin moniin kysymyksiin kasteen ja Hengen kasteen suhteesta, että esikoislestadiolaiset saarnaajat väistävät koko kohdan.

Eero Halme saarnasi tästä kohdasta pitempään kerran, vuonna 1980.

Hän saattoi tehdä sen ilman suurempia huolia siten, että ymmärtää sanan "vesi" tarkoittavan elämän vettä, ei kastetta.


esikoislestadiolaisten saarnaajien kannalta ongelma on tuossa Joh 3:5 "vedestä ja Hengestä".

vähemmistö heidän joukossaan on saarnoissaan opettanut, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa.

enemmistö opettaa, että "vedestä ja Hengestä", tarvitaan sekä vesikaste että Hengen kaste.

toista vähemmistöä edustaa tutkituissa saarnoissa Lapin vanhimmat David Björk ja Odde Mind, joiden opetuksessa on selkeästi ajatus, että uudestisyntyminen tapahtuu vain Hengen kasteessa. Vesikasteella ei ole mitään todellista merkitystä asiassa.

Vaikka enemmistö saarnoissaan opettaa "vedestä ja Hengestä" tämän kaksinaisuuden selittäminen lähemmin on kuitenkin vaikeaa ja johtaa hankaluuksiin.


Helluntaikirkossa tämä Raamatun tekstien luonteesta nouseva hankaluus on ratkaistu siten, että uudestisyntyminen on henkilökohtaisen uskon syntyminen.

Kun tämä on tapahtunut toimitetaan upotuskaste ja odotetaan, että Pyhä Henki vahvistaa merkein uuden Jumalan lapsen syntymän ja antaa hänelle kielilläpuhumisen lahjan.

Siis vesikaste siirretään elävän uskon syntymisen kohtaan, kuten se helluntailaisuudessa mitataan, ja Hengen kasteen uskotaan tapahtuvan samassa yhteydessä.

Esikoisilla henkilökohtaisen uskon syntyminen on synnin suru, katumus ja syntien tunnustamista seuraava valtuutetun rippi-isän antama synninpäästö. Tämän tapahtuman Pyhä Henki vahvistaa sisäisen ilon ja vapauden merkillä.

Synnit on nyt saatu omakohtaisesti anteeksi tässä meidän kristillisyydessämme, sydän on Jeesuksen nimessä ja veressä puhdistettu ja jos siihen paikkaan kuolee niin on valmis käymään sen sillattoman joen yli autuuteen.

Pienenä lapsena kirkossa saatu vesikaste jää tässä varjoon ja taustalle, eikä järki oikein käsitä, mitä merkitystä sillä voisi olla.


Lestadiolaisen herätysliikkeen syntyvaiheet auttavat meitä ymmärtämään, miksi painopiste asetetaan niin voimakkaasti aikuisen vastuullisen ihmisen kokemaan armonjärjestykseen.

Ensinnäkin Risto Blomin kirja osoittaa, että saarnaajilla ei ole yleensä hengellisten asioiden koulutusta eikä esimerkiksi Ison Katekismuksen tai Laestadiuksen postillojen vakavaa tutkimusta vaadita.

Näin käsitys "armonvälineestä" on hukassa. Mikä on armonväline? Eihän tässä mitään välineitä tarvita, vaan elävä Kristuksen sana herättää synnintunnon ja elävä Pyhän Hengen valtuuksin julistettu rippi vapauttaa synnistä ja tuomiosta ja tuo iankaikkisen elämän.

Rippi on ainoa armonväline, Hengen saaneen saarnaajan pelastava sana syntiselle, jonka tämä kätkee sydämeensä ja uskoo autuudekseen.


Toiseksi on käytännön kokemus.

Uudestisyntynyt muuttuu. On tuo sisäinen vakuutus että on Jumalan lapsi ja siitä annettu ulkonainen vakuutus ripissä ja synninpäästössä.

Taustalla ovat Lars Levi Laestadiuksen saarnat, joita esikoisten parissa luetaan kaikissa seuroissa. Niissä kuuluu rovastin jykevä parannussaarna Karesuvannossa ja tuon ajan kirkon jyrkkä arvostelu.

Laestadius oli itse muuttunut. Aikaisemmin hänellä oli ollut usko peruukissa, hän oli kyllä tiennyt kaikki nämä teologiset asiat ja pappina saarnasi Jumalan Sanaa.

mutta kun Lapin Maria sitten yksinkertaisesti todisti sydämen uskosta ja evankeliumi aukesi Laestadiukselle itselleen, hänen sydämensä hypähti ilosta ja kaikki muuttui aivan toiseksi.

Elävä usko oli tullut kuolleen uskon tilalle. Aivan kuin hän olisi syntynyt uudestaan.


Laestadius toimi pappina Karesuvannossa 1826 - 1849.

Siellä kaukana Perä-Pohjolassa saamelaisten ja lantalaisten parissa elämä oli jokseenkin vapaata valtion holhouksesta.

Seurakuntaa oli hoitanut pappeja, joiden oma usko vaikutti kovin kuolleelta. Herkkä saamelainen alkuperäiskansa ei kestänyt viinaa, jota myytiin kapakoissa, ja alkoholismi tuhosi perheitä ja elämää ja aiheutti paljon syntiä ja murhetta.

Laestadiuksen saarnoissa kaikuu selkeä lain julistus tässä tilassa oleville ihmisille, ja siellä on huoria ja "juutalaisia" ulkokultaisia viinakauppiaita, jotka istuvat hurskaina kirkossa - taisi tuohon aikaan olla kirkossakäynti pakko.

Ja kuitenkin nämä kaikki Karesuvannon reuhaajat olivat lapsina saaneet kasteen luterilaiseen kirkkoon.

Olivatko he uudestisyntyneitä?

Kaikki ulkonaiset merkit näyttivät, että ei siellä monenkaan sydämessä ollut elävää uskoa.


Raattamaan veljeksistä ainakin Pekka oli noihin aikoihin varsinainen viinamäen mies.

Ilmeisesti Larsin oma isäkin juopotteli ja kohteli silloin huonosti vaimoaan ja lapsiaan. (Tästä tosin ovat asiantuntijat erimielisiä.)

Nämäkö kastetut juopporetkut olisivat uudestisyntyneitä, Kristuksen päälleen pukeneita taivaan kansalaisia?

Koska Karesuvannon ja sen jälkeisen ajan saarnat muodostavat esikoislestadiolaisen seuraperinteen tärkeän osan, tämä Karesuvannon asetelma, kastetut juopot ja huorat, siirtyy sukupolvelta toiselle.

Tänään voidaan kuulla saarnoja, jossa Laestadiuksen teemoja kehitellään ja seuraväki saa kuulla tulenkatkuista lain saarnaa juoppoutta ja koreaa huorailua vastaan.

Vaikka sali on täynnä ihmisiä joista yksikään ei ole eläessään juonut viinaa, tai ei ainakaan kovin montaa, ja viiniäkin vain Herran ehtoollisella.

Mutta isien perintö jyrää.


"elävä usko" ja "Pyhän Hengen asuminen" ovat uudestisyntymisen suuria lahjoja, joita esikoislestadiolaiset pitävät sydämen aarteena.

se erottaa heidät muista kastetuista kristityistä.

näillä on "vain vesikaste" ja pään usko, tietoa mutta ei sydämen kokemusta.

näillä "vain kastetuilla" ei ole Pyhää Henkeä valaisemassa ja opettamassa.

näillä "vain kastetuilla" ei ole oikeaa synninpäästöä, vaan kuolleen uskon edustajat ovat julistaneet kuolleita sanoja Jumalan armosta. Ei kuollut voi synnyttää elämää.

vain "suljettujen ovien takana" annettu Pyhän Hengen puhallus ja sen Ruotsin Beetlehemin kirkkaan tähden perilliset, tämän ainoan oikean uskon edustajat, voivat julistaa elävää sanaa, joka synnyttää elämää.

näillä "vain kastetuilla" ei ole osuutta Jumalan valtakuntaan eivätkä he pelastu iankaikkiseen elämään.


Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.

Sillä kaikki liha on niinkuin ruoho ja kaikki ihmisen kunnia niinkuin ruohon kukkanen. Ruoho on kuivunut, ja sen kukkanen lakastunut;

Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on.

1 Piet. 1:23-25



23.5.2009

Ps. 2:12

Hänen vihansa syttyy äkisti.

Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Kun Kristuksen valtakunta tulee, sitä seuraa pyhä risti, että usko sen kautta harjaantuisi.

Jokainen murhe on syntymistä. Siinä uusi ihminen syntyy ja vanha katoaa.

Rangaistessaan omiaan Herra puhuu heille ikään kuin hän olisi vihastunut. Hän on nopea kurittamaan, kun he rikkovat.

Siksi hän myös lohduttaa heitä ja sanoo: Minä en ole pannut ristiä kannettavaksesi sitä varten, että sen alle nääntyisit, vaan sitä varten, että oppisit turvaamaan Jumalaan.

Tämän ohessa on kuitenkin huomattava, että kaiken ristin ja vainon aikana Jumala näyttää vihastuneen meihin.

Pankaamme siis usko ristiä vastaan ja sanokaamme: Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. Ei ole mikään taito turvata Jumalaan myötäkäymisessä.

Suurinta taitoa ja syvintä armoa sen sijaan on hänen kurittaessaan pitää ristin alla kuritusta isällisenä ja sanoa hänelle: Rakas Isä.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)


Risto Blomin tutkimus osoittaa kuitenkin, että vaikka tuo näyttää niin järkevältä

- vesikaste on vain lupaus tulevasta armosta, siinä ei tapahdu mitään uudestisyntymistä, Hengen kaste on ratkaiseva -

niin suurin osa esikoislestadiolaisista saarnaajista ei tätä harhaa opeta.

"vedestä ja Hengestä" on enemmistön opetus tutkituissa saarnoissa, vaikka sitä ei järki käsitä.

Tässä voi olla myös saarnaajien ja seuraväen elämänkokemusten vaikutusta.

Hyvin kauniisti Gunnar Jönsson kertoo, samoin Eero Halme ja muut, miten lapsena he ovat kokeneet syyllisyyttä vaikka vihastuessaan isään. Sitten on pyydetty anteeksi ja sovittu.

Tässä lapsen luottavaisessa anteeksiantamuksen kokemuksessa, johon Jeesuksen siunaus liittyy myös, he näkevät jo uudestisyntymisen asiaa.

Tämä on sopusoinnussa Lutherin lohdullisten sanojen kanssa.

Jokainen murhe on uudestisyntymistä.

Jumala sallii jopa synnin murheen omilleen, niin että tämä vanha Aatami ja Eeva kuoletetaan ja joka aamu kasteen kirkkaasta vedestä nousee uusi ihminen, joka tahtoo olla kuuliainen Kristukselle.