Tutkikaamme yhdessä Raamattua ja mitä siellä sanotaan uudestisyntymisestä.
Aihe on vakava. Kun Nikodemos tulee keskustelemaan Mestarin kanssa yöllä salaa hengellisistä asioista, Jeesus yllättää hänet heti vasemmalla suoralla.
"Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä."
Ja kun Nikodemos nikottelee "kuinka ne taitavat tapahtua?"
Jeesus jatkaa nuhdellen, pitäisihän sinun tämä tietää:
"Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä olet mestari Israelissa, ja et näitä tiedä!"
Joh 3:2,4,10 Biblia 1776
Esikoislestadiolaisuuden kannalta aihe on edelleen avoin haava.
Saarnaaja Risto Blom tahtoi tutkia oikein perusteellisesti, miten tulemme Jumalan lapseksi ja selvitti useiden vanhinten ja saarnaajien opetusta tästä asiasta avoimen Raamatun äärellä.
Vanhin Odd Minde antoi ymmärtää, että suomalainen saarnaaja on Kristuksen lammaslaumaa uhkaava susi, ja muiden saarnaajien toimesta Riston työ esikoisten keskuudessa loppui siihen.
Älköön tämä kuitenkaan estäkö ketään tutkimasta pyhää Raamattua, ja kysymästä Jumalan Sanan perusteella, mitä on uudestisyntyminen.
Onhan kyseessä iankaikkinen kohtalomme, ikuinen kadotus Jumalan yhteydestä tai ikuinen elämä Hänen luonaan.
Ei siis mikään mitätön sivuaihe.
Ei myöskään kristillinen seurakunta ole joku Vapaamuurarien salaseura, jossa vain sisäpiirillä on "tieto" ja muiden on tähän hämärään tietoon luotettava ilman Jumalan Sanan selviä perusteita.
Risto Blom
JUMALAN LAPSEKSI
Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa
Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja C58. 2001
Uudestisyntyminen liittyy läheisesti esikoisuudessa kysymykseen armonjärjestyksestä, josta rovasti Lars Levi Laestadius paljonkin puhui.
Myös Juhani Raattamaa ja monet muut ensimmäiset herätyksen opettajat ovat asiasta paljon saarnoissaan ja opetuksissaan puhuneet.
Erityisen keskeinen on Jeesuksen vertaus Tuhlaajapojasta, joka on Luukkaan evankeliumin luvussa luvussa 15 jakeissa 11-32.
Tässä vertauksessa ei kuitenkaan mainita sanaa "uudestisyntyminen" tai "syntyä uudelleen".
MikkoL:
Isä puhuu kauniisti kuin kuolleesta joka on vironnut, kadonneesta, joka on löytynyt:
Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.
Luukas 15:22-24
Selvyyden vuoksi käyn tällä palstalla läpi ensin niitä Raamatun kohtia, joissa esiintyy ilmaus uudestisyntyminen.
Löytämäni kohdat ovat
Johannes 3:3,7
Matteus 19:28
Tiitus 3:5
1 Piet 1:3
1 Piet 1:23
Kreikankielisessä pyhän Raamatun alkutekstin on näissä kolme eri ilmausta
syntyä uudelleeen
γεννηθῆναι ἄνωθεν
uudelleensyntyminen (taas)
παλιγγενεσίᾳ
uudestisyntyminen
ἀναγεννήσας
tässä meidän kristillisyydessämme niin paljon puhuttu asia on siis yllättävän harvassa paikassa esillä itse Raamatussa.
väkevimmin Johanneksen evankeliumin kuvauksessa keskustelusta Nikodemoksen kanssa.
miltei ohimennen ja toisessa merkityksessä Matteuksen evankeliumissa.
Markuksella ja Luukkaalla sana ei esiinny lainkaan.
Paavalilla kerran, Tiituksen kirjeessä.
Ensimmäisen Pietarinkirjeen ensimmäisessä luvussa kahdesti.
Siinä kaikki.
Mistä syystä uudestisyntyminen on herätyskristillisyydessä, esimerkiksi lestadiolaisuudessa, helluntailaisuudessa tai viidesläisyydessä, sitten niin keskeinen asia?
koska siihen kärjistetään ihmisen koko suhde Jumalaan ja pelastukseen.
kaikki, aivan kaikki, hengellinen kokemus suhteesta pyhään Kolminaisuuteen sidotaan tähän henkilökohtaiseen tapahtumaan.
ei kaiketi ihminen voi syntyä uudesti ja olla ilman mitään tajua siitä?
näin uudestisyntyminen myös erottaa heränneen ja nukkuvan kristikunnan toisistaan.
englanninkielessä tästä käytetään ilmausta "Born again Christianity"
kristillisyys, joka korostaa uudestisyntymistä.
ajattelen, että ei kuitenkaan ole aivan raamatullista kytkeä kaikkea jumalasuhteen sisältöä tähän yhteen sanaan, joka harvoin Raamatussa esiintyy.
helposti siitä seuraa tietynlainen kaavamaisuus, blueprint, jonka mukaan Pyhän Hengen on synnytettävä lapsia taivasten valtakuntaan, jotta syntyminen menisi oikein ja tunnistettavalla tavalla eikä tuloksena olisi isättömiä äpärälapsia tai luulouskoa, armon varkaita.
Kuten Tuhlaajapoika vertauskin jo osoittaa, rakkaussuhde Jumalan ja ihmisen välillä on hyvin monisäikeinen, hieno ja henkilökohtainen.
Elämän kohtalot ja ne vaiheet, jotka johtavat uudestisyntymiseen ja Jumalan lapseksi pääsemiseen ovat yhtä erilaiset, kuin ovat sormenjälkemme.
kaikilla meillä sormenjäljet on, mutta yksikään ei ole samanlainen kuin toisen.
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.
Johannes 3:7-8 Biblia 1776
tässä ei todellakana ole mitään kaavamaista.
Hengestä syntynyt ei kulje kaduilla tuima katse silmissään ja otsa kurtussa
"oleks sä uskossa niinkuin mä, häh?"
muistan opiskeluajalta tuon keskustelun vanhoillisen teologipojan kanssa.
missä menee taivasten valtakunnan raja?
käsi heilahtaa "tässä"
meidän kahden välillä.
pahoin pelkään, että hän oli oikeassa siinä.
vaan oliko hän itse sittenkään oikealla puolella aitaa?
Tutkikaamme siis yhdessä tätä ihmeellistä ja ihanaa asiaa, josta Herramme Jeesus Kristus käyttää sanaa "syntyä uudestaan"
aloitetaan Johanneksen evankeliumista.
mutta sana on täysin vapaa!
uskon että ylläpito ei heitä ketään nettiruukusta ulos tai kiellä kirjoittamasta tänne, olipa kirjoittaja mitä mieltä tahansa asiasta "uudestisyntyminen".
sudet ja lampaat ovat tervetulleita keskustelemaan.
muuten emme saa varmuutta näin olennaisesta asiasta tässä meidän kristillisyydessämme.
Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltä, Juudalaisten ylimmäinen.
Se tuli yöllä Jesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.
Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.
Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä?
Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki.
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.
Vastasi Nikodemus ja sanoi hänelle: kuinka ne taitavat tapahtua?
Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä olet mestari Israelissa, ja et näitä tiedä!
Tuttua tutumpi sana!
ja tuo ihmeellinen
"joka ei synny vedestä ja Hengestä"
ah, mikä tappelujen, taistojen, uskonsotien, kerettiläisrovioiden paikka meille kristityille
vaan kun Nikodemus pyytää tarkempaa selvitystä, Jeesus hämmästyttää vastauksellaan sekä hänet että meidät.
puhuuko Hän ihan "hyvää päivää - kirvesvartta" tyyliin
kun ei tuo vastaus anna mitään selvää armonjärjestystä eikä kaaviota eikä oikeastaan ole vastaus ollenkaan.
tai sitten on niin syvällinen vastaus, että sen tutkimiseen pohjia myöten ei ihmisen elinaika riitä?
Kirjoittanut: Patu
Kiitos MikkoL tästä alustuksesta. Aihe on todella keskeinen raamattupiiriin.Taitaa olla niin arka aihe herätyskristillisissä "born again" piireissä, ettei keskusteluja juuri käydä. Eikö uudestisyntyminen ja vanhurskauttaminen ole kuitenkin toisiinsa kytköksissä mitä likimmin? Ja eikö kirkkomme oppi-isä ML sanonut, että vanhurskauttamisoppi on kaikkien muiden oppien äiti ja sen mukana kirkko seisoo tai kaatuu?
Risto Blomin tutkimuksen julkaisemisen jälkeen häntä tuli suomalaisten saarnaajien delegaatio nuhtelemaan Heinolassa. Riston kertoman mukaan hän yritti saada keskustelua itse julkaisun sisällöstä, uudestisyntymisestä, mutta se torjuttiin ja kysyttiin vain, miksi hän ko. tutkimuksen teki.
Olisi kiva, jos Risto B. ja nuhteludelegaatioon osallistuneet saarnamiehetkin itsekin osallistuisivat tähän keskusteluun, vaikka nimimerkkien suojissa. Eikö totuuden pitäisi tulla julki ja salassa pidetyt totuudet huudettava vaikka katoilta?
Kirjoittanut: Rami
Olen samaa mieltä kuin Patu. Otit tärkeän asian puheeksi. On hämmästyttävää, että Jeesuksen itsensä esille ottama asia voidaan herätyskiikkeessä niin tyystin sivuttaa.
On mielenkiintoista nähdä mitä mielipiteitä tästä tuodaan esiin.
Tunnen itse tarvitsevani tässä asiassa paljon opetusta, vaikka jonkinlainen käsitys asiasta on jo tähän mennessä muotoutunut.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uudestisyntyminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uudestisyntyminen. Näytä kaikki tekstit
tiistai 15. syyskuuta 2009
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Risto Blom - Uudestisyntyminen
Risto Blom tutkii asiaa kirjassaan
"Jumalan lapseksi. Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa."
(Kirkon tutkimuskeskus 2001)
Uudestisyntymisestä puhuessaan esikoislestadiolaiset saarnaajat käyttävät useimmiten kahta Uuden testamentin kohtaa
- Jeesuksen vuorisaarnan autuaaksijulistukset
Matteus 5:1-11
- Jeesuksen opettama vertaus tuhlaajapojatasta
Luukas 15:11-32
Sen sijaan Jeesuksen ja Nikodemuksen yöllinen keskustelu, jossa Vapahtaja puhuu eniten uudestisyntymisestä, on hyvin harvoin esillä.
Johannes 3:1-21
Lahden ja Tampereen arkistoissa on noin 3000 saarnaa, jotka on pidetty ennen vuotta 1998. Niiden joukossa on vain kaksi saarnaa Nikodemus keskustelusta, Eero Halmeen saarna vuodelt 1980 sekä yksi Risto Blomin saarna.
Esikoislestadiolaiset saarnaajat karttavat puhumasta Nikodemus kohdasta vaikka Jeesus puhuu siinä kaikkein eniten uudestisyntymisestä.
Sana "syntyä uudelleen" ei edes esiinny autuaaksijulistamisissa eikä tuhlaajapoika vertauksessa.
Miksi näin?
Jeesus käyttää ilmausta "syntyä uudelleen" ainoastaan Johanneksen evankeliumissa.
γεννάω gennao - syntyä (Genesis)
ἀνωθεν anothen - uudelleen
Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.
Joh 3:3 Biblia 1776
Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Joh 3:5 Biblia 1776
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
Joh 3:7 Biblia 1776
Jeesus käyttää sanaa "uudestisyntyminen" vain kerran
Niin sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille, te, jotka minua olette seuranneet, uudessa syntymisessä, kuin Ihmisen Poika istuu kunniansa istuimella, pitää myös teidän istuman kahdellatoistakymmenellä istuimella, tuomiten kahtatoistakymmentä Israelin sukukuntaa.
Matteus 19:28 Biblia 1776
Tämän kohdan kääntäminen on hieman muuttunut uudemmissa versioissa.
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
Matteus 19:28 KR 1938
Kyse on Jeesuksen "toisen tulemisen uudestisyntymisestä" eikä yksityisen ihmisen tilasta.
Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.
Mt 19:28 KR 1992
παλιγγενεσία - palingenesia. Sananmukaisesti "uudelleensyntymä"
tässä sanassa on vivahde "syntyä taas"
tuo palingenesia ilmaus on Tiituksen kirjeen klassisessa kohdassa:
Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
Tiitus 3:3-7 Biblia 1776
Ensimmäisen Pietarinkirjeen alussa on kaksi kertaa sana
ἀναγεννάω - anagennao, synnyttää uudestaan
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta
1 Piet 1:3 Biblia 1776
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
1 Piet 2:23 Biblia 1776
synnyttää uudestaan, syntyä uudestaan ovat saman verbin eri muotoja.
Näemme, että "uudestisyntyminen" esiintyy vain harvoissa kohdissa Uudessa testamentissa
- Matteus 19:28 ajatuksella "maailman syntyminen uudestaan Jeesuksen toisessa tulemisessa"
- Tiitus 3:5 kristityn uudestisyntyminen
- 1 Piet 1:3 1:23 kristityn uudestisyntyminen
Jeesus puhuu ihmisen syntymisestä uudelleen ainoastaan keskustelussa Nikodemuksen kanssa Joh 3:3,5 ja 7.
Tästä huolimatta esikoislestadiolaiset saarnaajat eivät käytä Nikodemus keskustelua juuri lainkaan puhuessaan uudestisyntymiesstä.
miksi näin? mikä tässä Johanneksen kohdassa aiheuttaa varovaisuutta?
Jae 3:5
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
"joka ei synny vedestä ja Hengestä"
tämä Jeesuksen sana johtaa niin moniin kysymyksiin kasteen ja Hengen kasteen suhteesta, että esikoislestadiolaiset saarnaajat väistävät koko kohdan.
Eero Halme saarnasi tästä kohdasta pitempään kerran, vuonna 1980.
Hän saattoi tehdä sen ilman suurempia huolia siten, että ymmärtää sanan "vesi" tarkoittavan elämän vettä, ei kastetta.
esikoislestadiolaisten saarnaajien kannalta ongelma on tuossa Joh 3:5 "vedestä ja Hengestä".
vähemmistö heidän joukossaan on saarnoissaan opettanut, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa.
enemmistö opettaa, että "vedestä ja Hengestä", tarvitaan sekä vesikaste että Hengen kaste.
toista vähemmistöä edustaa tutkituissa saarnoissa Lapin vanhimmat David Björk ja Odde Mind, joiden opetuksessa on selkeästi ajatus, että uudestisyntyminen tapahtuu vain Hengen kasteessa. Vesikasteella ei ole mitään todellista merkitystä asiassa.
Vaikka enemmistö saarnoissaan opettaa "vedestä ja Hengestä" tämän kaksinaisuuden selittäminen lähemmin on kuitenkin vaikeaa ja johtaa hankaluuksiin.
Helluntaikirkossa tämä Raamatun tekstien luonteesta nouseva hankaluus on ratkaistu siten, että uudestisyntyminen on henkilökohtaisen uskon syntyminen.
Kun tämä on tapahtunut toimitetaan upotuskaste ja odotetaan, että Pyhä Henki vahvistaa merkein uuden Jumalan lapsen syntymän ja antaa hänelle kielilläpuhumisen lahjan.
Siis vesikaste siirretään elävän uskon syntymisen kohtaan, kuten se helluntailaisuudessa mitataan, ja Hengen kasteen uskotaan tapahtuvan samassa yhteydessä.
Esikoisilla henkilökohtaisen uskon syntyminen on synnin suru, katumus ja syntien tunnustamista seuraava valtuutetun rippi-isän antama synninpäästö. Tämän tapahtuman Pyhä Henki vahvistaa sisäisen ilon ja vapauden merkillä.
Synnit on nyt saatu omakohtaisesti anteeksi tässä meidän kristillisyydessämme, sydän on Jeesuksen nimessä ja veressä puhdistettu ja jos siihen paikkaan kuolee niin on valmis käymään sen sillattoman joen yli autuuteen.
Pienenä lapsena kirkossa saatu vesikaste jää tässä varjoon ja taustalle, eikä järki oikein käsitä, mitä merkitystä sillä voisi olla.
Lestadiolaisen herätysliikkeen syntyvaiheet auttavat meitä ymmärtämään, miksi painopiste asetetaan niin voimakkaasti aikuisen vastuullisen ihmisen kokemaan armonjärjestykseen.
Ensinnäkin Risto Blomin kirja osoittaa, että saarnaajilla ei ole yleensä hengellisten asioiden koulutusta eikä esimerkiksi Ison Katekismuksen tai Laestadiuksen postillojen vakavaa tutkimusta vaadita.
Näin käsitys "armonvälineestä" on hukassa. Mikä on armonväline? Eihän tässä mitään välineitä tarvita, vaan elävä Kristuksen sana herättää synnintunnon ja elävä Pyhän Hengen valtuuksin julistettu rippi vapauttaa synnistä ja tuomiosta ja tuo iankaikkisen elämän.
Rippi on ainoa armonväline, Hengen saaneen saarnaajan pelastava sana syntiselle, jonka tämä kätkee sydämeensä ja uskoo autuudekseen.
Toiseksi on käytännön kokemus.
Uudestisyntynyt muuttuu. On tuo sisäinen vakuutus että on Jumalan lapsi ja siitä annettu ulkonainen vakuutus ripissä ja synninpäästössä.
Taustalla ovat Lars Levi Laestadiuksen saarnat, joita esikoisten parissa luetaan kaikissa seuroissa. Niissä kuuluu rovastin jykevä parannussaarna Karesuvannossa ja tuon ajan kirkon jyrkkä arvostelu.
Laestadius oli itse muuttunut. Aikaisemmin hänellä oli ollut usko peruukissa, hän oli kyllä tiennyt kaikki nämä teologiset asiat ja pappina saarnasi Jumalan Sanaa.
mutta kun Lapin Maria sitten yksinkertaisesti todisti sydämen uskosta ja evankeliumi aukesi Laestadiukselle itselleen, hänen sydämensä hypähti ilosta ja kaikki muuttui aivan toiseksi.
Elävä usko oli tullut kuolleen uskon tilalle. Aivan kuin hän olisi syntynyt uudestaan.
Laestadius toimi pappina Karesuvannossa 1826 - 1849.
Siellä kaukana Perä-Pohjolassa saamelaisten ja lantalaisten parissa elämä oli jokseenkin vapaata valtion holhouksesta.
Seurakuntaa oli hoitanut pappeja, joiden oma usko vaikutti kovin kuolleelta. Herkkä saamelainen alkuperäiskansa ei kestänyt viinaa, jota myytiin kapakoissa, ja alkoholismi tuhosi perheitä ja elämää ja aiheutti paljon syntiä ja murhetta.
Laestadiuksen saarnoissa kaikuu selkeä lain julistus tässä tilassa oleville ihmisille, ja siellä on huoria ja "juutalaisia" ulkokultaisia viinakauppiaita, jotka istuvat hurskaina kirkossa - taisi tuohon aikaan olla kirkossakäynti pakko.
Ja kuitenkin nämä kaikki Karesuvannon reuhaajat olivat lapsina saaneet kasteen luterilaiseen kirkkoon.
Olivatko he uudestisyntyneitä?
Kaikki ulkonaiset merkit näyttivät, että ei siellä monenkaan sydämessä ollut elävää uskoa.
Raattamaan veljeksistä ainakin Pekka oli noihin aikoihin varsinainen viinamäen mies.
Ilmeisesti Larsin oma isäkin juopotteli ja kohteli silloin huonosti vaimoaan ja lapsiaan. (Tästä tosin ovat asiantuntijat erimielisiä.)
Nämäkö kastetut juopporetkut olisivat uudestisyntyneitä, Kristuksen päälleen pukeneita taivaan kansalaisia?
Koska Karesuvannon ja sen jälkeisen ajan saarnat muodostavat esikoislestadiolaisen seuraperinteen tärkeän osan, tämä Karesuvannon asetelma, kastetut juopot ja huorat, siirtyy sukupolvelta toiselle.
Tänään voidaan kuulla saarnoja, jossa Laestadiuksen teemoja kehitellään ja seuraväki saa kuulla tulenkatkuista lain saarnaa juoppoutta ja koreaa huorailua vastaan.
Vaikka sali on täynnä ihmisiä joista yksikään ei ole eläessään juonut viinaa, tai ei ainakaan kovin montaa, ja viiniäkin vain Herran ehtoollisella.
Mutta isien perintö jyrää.
"elävä usko" ja "Pyhän Hengen asuminen" ovat uudestisyntymisen suuria lahjoja, joita esikoislestadiolaiset pitävät sydämen aarteena.
se erottaa heidät muista kastetuista kristityistä.
näillä on "vain vesikaste" ja pään usko, tietoa mutta ei sydämen kokemusta.
näillä "vain kastetuilla" ei ole Pyhää Henkeä valaisemassa ja opettamassa.
näillä "vain kastetuilla" ei ole oikeaa synninpäästöä, vaan kuolleen uskon edustajat ovat julistaneet kuolleita sanoja Jumalan armosta. Ei kuollut voi synnyttää elämää.
vain "suljettujen ovien takana" annettu Pyhän Hengen puhallus ja sen Ruotsin Beetlehemin kirkkaan tähden perilliset, tämän ainoan oikean uskon edustajat, voivat julistaa elävää sanaa, joka synnyttää elämää.
näillä "vain kastetuilla" ei ole osuutta Jumalan valtakuntaan eivätkä he pelastu iankaikkiseen elämään.
Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.
Sillä kaikki liha on niinkuin ruoho ja kaikki ihmisen kunnia niinkuin ruohon kukkanen. Ruoho on kuivunut, ja sen kukkanen lakastunut;
Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on.
1 Piet. 1:23-25
23.5.2009
Ps. 2:12
Hänen vihansa syttyy äkisti.
Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
Kun Kristuksen valtakunta tulee, sitä seuraa pyhä risti, että usko sen kautta harjaantuisi.
Jokainen murhe on syntymistä. Siinä uusi ihminen syntyy ja vanha katoaa.
Rangaistessaan omiaan Herra puhuu heille ikään kuin hän olisi vihastunut. Hän on nopea kurittamaan, kun he rikkovat.
Siksi hän myös lohduttaa heitä ja sanoo: Minä en ole pannut ristiä kannettavaksesi sitä varten, että sen alle nääntyisit, vaan sitä varten, että oppisit turvaamaan Jumalaan.
Tämän ohessa on kuitenkin huomattava, että kaiken ristin ja vainon aikana Jumala näyttää vihastuneen meihin.
Pankaamme siis usko ristiä vastaan ja sanokaamme: Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. Ei ole mikään taito turvata Jumalaan myötäkäymisessä.
Suurinta taitoa ja syvintä armoa sen sijaan on hänen kurittaessaan pitää ristin alla kuritusta isällisenä ja sanoa hänelle: Rakas Isä.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Risto Blomin tutkimus osoittaa kuitenkin, että vaikka tuo näyttää niin järkevältä
- vesikaste on vain lupaus tulevasta armosta, siinä ei tapahdu mitään uudestisyntymistä, Hengen kaste on ratkaiseva -
niin suurin osa esikoislestadiolaisista saarnaajista ei tätä harhaa opeta.
"vedestä ja Hengestä" on enemmistön opetus tutkituissa saarnoissa, vaikka sitä ei järki käsitä.
Tässä voi olla myös saarnaajien ja seuraväen elämänkokemusten vaikutusta.
Hyvin kauniisti Gunnar Jönsson kertoo, samoin Eero Halme ja muut, miten lapsena he ovat kokeneet syyllisyyttä vaikka vihastuessaan isään. Sitten on pyydetty anteeksi ja sovittu.
Tässä lapsen luottavaisessa anteeksiantamuksen kokemuksessa, johon Jeesuksen siunaus liittyy myös, he näkevät jo uudestisyntymisen asiaa.
Tämä on sopusoinnussa Lutherin lohdullisten sanojen kanssa.
Jokainen murhe on uudestisyntymistä.
Jumala sallii jopa synnin murheen omilleen, niin että tämä vanha Aatami ja Eeva kuoletetaan ja joka aamu kasteen kirkkaasta vedestä nousee uusi ihminen, joka tahtoo olla kuuliainen Kristukselle.
"Jumalan lapseksi. Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa."
(Kirkon tutkimuskeskus 2001)
Uudestisyntymisestä puhuessaan esikoislestadiolaiset saarnaajat käyttävät useimmiten kahta Uuden testamentin kohtaa
- Jeesuksen vuorisaarnan autuaaksijulistukset
Matteus 5:1-11
- Jeesuksen opettama vertaus tuhlaajapojatasta
Luukas 15:11-32
Sen sijaan Jeesuksen ja Nikodemuksen yöllinen keskustelu, jossa Vapahtaja puhuu eniten uudestisyntymisestä, on hyvin harvoin esillä.
Johannes 3:1-21
Lahden ja Tampereen arkistoissa on noin 3000 saarnaa, jotka on pidetty ennen vuotta 1998. Niiden joukossa on vain kaksi saarnaa Nikodemus keskustelusta, Eero Halmeen saarna vuodelt 1980 sekä yksi Risto Blomin saarna.
Esikoislestadiolaiset saarnaajat karttavat puhumasta Nikodemus kohdasta vaikka Jeesus puhuu siinä kaikkein eniten uudestisyntymisestä.
Sana "syntyä uudelleen" ei edes esiinny autuaaksijulistamisissa eikä tuhlaajapoika vertauksessa.
Miksi näin?
Jeesus käyttää ilmausta "syntyä uudelleen" ainoastaan Johanneksen evankeliumissa.
γεννάω gennao - syntyä (Genesis)
ἀνωθεν anothen - uudelleen
Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.
Joh 3:3 Biblia 1776
Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Joh 3:5 Biblia 1776
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
Joh 3:7 Biblia 1776
Jeesus käyttää sanaa "uudestisyntyminen" vain kerran
Niin sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille, te, jotka minua olette seuranneet, uudessa syntymisessä, kuin Ihmisen Poika istuu kunniansa istuimella, pitää myös teidän istuman kahdellatoistakymmenellä istuimella, tuomiten kahtatoistakymmentä Israelin sukukuntaa.
Matteus 19:28 Biblia 1776
Tämän kohdan kääntäminen on hieman muuttunut uudemmissa versioissa.
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.
Matteus 19:28 KR 1938
Kyse on Jeesuksen "toisen tulemisen uudestisyntymisestä" eikä yksityisen ihmisen tilasta.
Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.
Mt 19:28 KR 1992
παλιγγενεσία - palingenesia. Sananmukaisesti "uudelleensyntymä"
tässä sanassa on vivahde "syntyä taas"
tuo palingenesia ilmaus on Tiituksen kirjeen klassisessa kohdassa:
Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
Tiitus 3:3-7 Biblia 1776
Ensimmäisen Pietarinkirjeen alussa on kaksi kertaa sana
ἀναγεννάω - anagennao, synnyttää uudestaan
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta
1 Piet 1:3 Biblia 1776
Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
1 Piet 2:23 Biblia 1776
synnyttää uudestaan, syntyä uudestaan ovat saman verbin eri muotoja.
Näemme, että "uudestisyntyminen" esiintyy vain harvoissa kohdissa Uudessa testamentissa
- Matteus 19:28 ajatuksella "maailman syntyminen uudestaan Jeesuksen toisessa tulemisessa"
- Tiitus 3:5 kristityn uudestisyntyminen
- 1 Piet 1:3 1:23 kristityn uudestisyntyminen
Jeesus puhuu ihmisen syntymisestä uudelleen ainoastaan keskustelussa Nikodemuksen kanssa Joh 3:3,5 ja 7.
Tästä huolimatta esikoislestadiolaiset saarnaajat eivät käytä Nikodemus keskustelua juuri lainkaan puhuessaan uudestisyntymiesstä.
miksi näin? mikä tässä Johanneksen kohdassa aiheuttaa varovaisuutta?
Jae 3:5
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
"joka ei synny vedestä ja Hengestä"
tämä Jeesuksen sana johtaa niin moniin kysymyksiin kasteen ja Hengen kasteen suhteesta, että esikoislestadiolaiset saarnaajat väistävät koko kohdan.
Eero Halme saarnasi tästä kohdasta pitempään kerran, vuonna 1980.
Hän saattoi tehdä sen ilman suurempia huolia siten, että ymmärtää sanan "vesi" tarkoittavan elämän vettä, ei kastetta.
esikoislestadiolaisten saarnaajien kannalta ongelma on tuossa Joh 3:5 "vedestä ja Hengestä".
vähemmistö heidän joukossaan on saarnoissaan opettanut, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa.
enemmistö opettaa, että "vedestä ja Hengestä", tarvitaan sekä vesikaste että Hengen kaste.
toista vähemmistöä edustaa tutkituissa saarnoissa Lapin vanhimmat David Björk ja Odde Mind, joiden opetuksessa on selkeästi ajatus, että uudestisyntyminen tapahtuu vain Hengen kasteessa. Vesikasteella ei ole mitään todellista merkitystä asiassa.
Vaikka enemmistö saarnoissaan opettaa "vedestä ja Hengestä" tämän kaksinaisuuden selittäminen lähemmin on kuitenkin vaikeaa ja johtaa hankaluuksiin.
Helluntaikirkossa tämä Raamatun tekstien luonteesta nouseva hankaluus on ratkaistu siten, että uudestisyntyminen on henkilökohtaisen uskon syntyminen.
Kun tämä on tapahtunut toimitetaan upotuskaste ja odotetaan, että Pyhä Henki vahvistaa merkein uuden Jumalan lapsen syntymän ja antaa hänelle kielilläpuhumisen lahjan.
Siis vesikaste siirretään elävän uskon syntymisen kohtaan, kuten se helluntailaisuudessa mitataan, ja Hengen kasteen uskotaan tapahtuvan samassa yhteydessä.
Esikoisilla henkilökohtaisen uskon syntyminen on synnin suru, katumus ja syntien tunnustamista seuraava valtuutetun rippi-isän antama synninpäästö. Tämän tapahtuman Pyhä Henki vahvistaa sisäisen ilon ja vapauden merkillä.
Synnit on nyt saatu omakohtaisesti anteeksi tässä meidän kristillisyydessämme, sydän on Jeesuksen nimessä ja veressä puhdistettu ja jos siihen paikkaan kuolee niin on valmis käymään sen sillattoman joen yli autuuteen.
Pienenä lapsena kirkossa saatu vesikaste jää tässä varjoon ja taustalle, eikä järki oikein käsitä, mitä merkitystä sillä voisi olla.
Lestadiolaisen herätysliikkeen syntyvaiheet auttavat meitä ymmärtämään, miksi painopiste asetetaan niin voimakkaasti aikuisen vastuullisen ihmisen kokemaan armonjärjestykseen.
Ensinnäkin Risto Blomin kirja osoittaa, että saarnaajilla ei ole yleensä hengellisten asioiden koulutusta eikä esimerkiksi Ison Katekismuksen tai Laestadiuksen postillojen vakavaa tutkimusta vaadita.
Näin käsitys "armonvälineestä" on hukassa. Mikä on armonväline? Eihän tässä mitään välineitä tarvita, vaan elävä Kristuksen sana herättää synnintunnon ja elävä Pyhän Hengen valtuuksin julistettu rippi vapauttaa synnistä ja tuomiosta ja tuo iankaikkisen elämän.
Rippi on ainoa armonväline, Hengen saaneen saarnaajan pelastava sana syntiselle, jonka tämä kätkee sydämeensä ja uskoo autuudekseen.
Toiseksi on käytännön kokemus.
Uudestisyntynyt muuttuu. On tuo sisäinen vakuutus että on Jumalan lapsi ja siitä annettu ulkonainen vakuutus ripissä ja synninpäästössä.
Taustalla ovat Lars Levi Laestadiuksen saarnat, joita esikoisten parissa luetaan kaikissa seuroissa. Niissä kuuluu rovastin jykevä parannussaarna Karesuvannossa ja tuon ajan kirkon jyrkkä arvostelu.
Laestadius oli itse muuttunut. Aikaisemmin hänellä oli ollut usko peruukissa, hän oli kyllä tiennyt kaikki nämä teologiset asiat ja pappina saarnasi Jumalan Sanaa.
mutta kun Lapin Maria sitten yksinkertaisesti todisti sydämen uskosta ja evankeliumi aukesi Laestadiukselle itselleen, hänen sydämensä hypähti ilosta ja kaikki muuttui aivan toiseksi.
Elävä usko oli tullut kuolleen uskon tilalle. Aivan kuin hän olisi syntynyt uudestaan.
Laestadius toimi pappina Karesuvannossa 1826 - 1849.
Siellä kaukana Perä-Pohjolassa saamelaisten ja lantalaisten parissa elämä oli jokseenkin vapaata valtion holhouksesta.
Seurakuntaa oli hoitanut pappeja, joiden oma usko vaikutti kovin kuolleelta. Herkkä saamelainen alkuperäiskansa ei kestänyt viinaa, jota myytiin kapakoissa, ja alkoholismi tuhosi perheitä ja elämää ja aiheutti paljon syntiä ja murhetta.
Laestadiuksen saarnoissa kaikuu selkeä lain julistus tässä tilassa oleville ihmisille, ja siellä on huoria ja "juutalaisia" ulkokultaisia viinakauppiaita, jotka istuvat hurskaina kirkossa - taisi tuohon aikaan olla kirkossakäynti pakko.
Ja kuitenkin nämä kaikki Karesuvannon reuhaajat olivat lapsina saaneet kasteen luterilaiseen kirkkoon.
Olivatko he uudestisyntyneitä?
Kaikki ulkonaiset merkit näyttivät, että ei siellä monenkaan sydämessä ollut elävää uskoa.
Raattamaan veljeksistä ainakin Pekka oli noihin aikoihin varsinainen viinamäen mies.
Ilmeisesti Larsin oma isäkin juopotteli ja kohteli silloin huonosti vaimoaan ja lapsiaan. (Tästä tosin ovat asiantuntijat erimielisiä.)
Nämäkö kastetut juopporetkut olisivat uudestisyntyneitä, Kristuksen päälleen pukeneita taivaan kansalaisia?
Koska Karesuvannon ja sen jälkeisen ajan saarnat muodostavat esikoislestadiolaisen seuraperinteen tärkeän osan, tämä Karesuvannon asetelma, kastetut juopot ja huorat, siirtyy sukupolvelta toiselle.
Tänään voidaan kuulla saarnoja, jossa Laestadiuksen teemoja kehitellään ja seuraväki saa kuulla tulenkatkuista lain saarnaa juoppoutta ja koreaa huorailua vastaan.
Vaikka sali on täynnä ihmisiä joista yksikään ei ole eläessään juonut viinaa, tai ei ainakaan kovin montaa, ja viiniäkin vain Herran ehtoollisella.
Mutta isien perintö jyrää.
"elävä usko" ja "Pyhän Hengen asuminen" ovat uudestisyntymisen suuria lahjoja, joita esikoislestadiolaiset pitävät sydämen aarteena.
se erottaa heidät muista kastetuista kristityistä.
näillä on "vain vesikaste" ja pään usko, tietoa mutta ei sydämen kokemusta.
näillä "vain kastetuilla" ei ole Pyhää Henkeä valaisemassa ja opettamassa.
näillä "vain kastetuilla" ei ole oikeaa synninpäästöä, vaan kuolleen uskon edustajat ovat julistaneet kuolleita sanoja Jumalan armosta. Ei kuollut voi synnyttää elämää.
vain "suljettujen ovien takana" annettu Pyhän Hengen puhallus ja sen Ruotsin Beetlehemin kirkkaan tähden perilliset, tämän ainoan oikean uskon edustajat, voivat julistaa elävää sanaa, joka synnyttää elämää.
näillä "vain kastetuilla" ei ole osuutta Jumalan valtakuntaan eivätkä he pelastu iankaikkiseen elämään.
Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.
Sillä kaikki liha on niinkuin ruoho ja kaikki ihmisen kunnia niinkuin ruohon kukkanen. Ruoho on kuivunut, ja sen kukkanen lakastunut;
Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on.
1 Piet. 1:23-25
23.5.2009
Ps. 2:12
Hänen vihansa syttyy äkisti.
Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
Kun Kristuksen valtakunta tulee, sitä seuraa pyhä risti, että usko sen kautta harjaantuisi.
Jokainen murhe on syntymistä. Siinä uusi ihminen syntyy ja vanha katoaa.
Rangaistessaan omiaan Herra puhuu heille ikään kuin hän olisi vihastunut. Hän on nopea kurittamaan, kun he rikkovat.
Siksi hän myös lohduttaa heitä ja sanoo: Minä en ole pannut ristiä kannettavaksesi sitä varten, että sen alle nääntyisit, vaan sitä varten, että oppisit turvaamaan Jumalaan.
Tämän ohessa on kuitenkin huomattava, että kaiken ristin ja vainon aikana Jumala näyttää vihastuneen meihin.
Pankaamme siis usko ristiä vastaan ja sanokaamme: Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. Ei ole mikään taito turvata Jumalaan myötäkäymisessä.
Suurinta taitoa ja syvintä armoa sen sijaan on hänen kurittaessaan pitää ristin alla kuritusta isällisenä ja sanoa hänelle: Rakas Isä.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Risto Blomin tutkimus osoittaa kuitenkin, että vaikka tuo näyttää niin järkevältä
- vesikaste on vain lupaus tulevasta armosta, siinä ei tapahdu mitään uudestisyntymistä, Hengen kaste on ratkaiseva -
niin suurin osa esikoislestadiolaisista saarnaajista ei tätä harhaa opeta.
"vedestä ja Hengestä" on enemmistön opetus tutkituissa saarnoissa, vaikka sitä ei järki käsitä.
Tässä voi olla myös saarnaajien ja seuraväen elämänkokemusten vaikutusta.
Hyvin kauniisti Gunnar Jönsson kertoo, samoin Eero Halme ja muut, miten lapsena he ovat kokeneet syyllisyyttä vaikka vihastuessaan isään. Sitten on pyydetty anteeksi ja sovittu.
Tässä lapsen luottavaisessa anteeksiantamuksen kokemuksessa, johon Jeesuksen siunaus liittyy myös, he näkevät jo uudestisyntymisen asiaa.
Tämä on sopusoinnussa Lutherin lohdullisten sanojen kanssa.
Jokainen murhe on uudestisyntymistä.
Jumala sallii jopa synnin murheen omilleen, niin että tämä vanha Aatami ja Eeva kuoletetaan ja joka aamu kasteen kirkkaasta vedestä nousee uusi ihminen, joka tahtoo olla kuuliainen Kristukselle.
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Ei mitään tusinatavaraa
Pyhän Hengen orkidea - Peristeria elataPanaman kansalliskukka
Ei mitään tusinatavaraa.
Kyseessä on sinun ja Jeesuksen välinen rakkaussuhde.
Olemme nähneet nettiruukun keskusteluissakin, että Raamatun häkellyttävä sana vertaa tätä suhdetta miehen ja naisen väliseen suhteeseen.
Jumala on luonut sinulle kasvot, jotka ovat vain sinun kasvosi.
Harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta, miljoonien ihmisten joukossa vain sinä olet sinun näkoisesi.
Sinun sormenjälkesi ovat ainutlaatuiset koko maailmassa.
Sinun DNA perimäsi on ainutlaatuinen.
Eikö Herra Jumala voi siis myös synnyttää sinut uudelleen yksilöllisellä, ainutlaatuisella tavalla.
Kyse on sinun ja Jeesuksen välisestä rakkaussuhteesta.
Ei mitään tusinatavaraa.
Vain sinä ja Jeesus.
Muistan päivää autuasta,
jolloin Jeesus löysi mun,
syntein tähden tuomitun,
tilastani kauheasta
nosti minut olalleen,
otti aivan omakseen.
Maistaa Herra mun jo antoi,
kuinka onkaan suloinen
läsnäolo Jeesuksen.
Syntini hän kaikki kantoi,
päästi alta orjuuden
lahjoittaen autuuden.
Armo suuri Vapahtajan
aarteekseni tullut on,
se on katoamaton.
Jääköön tyhjä riemu ajan,
hänessä on iloa,
ihmeellistä lepoa.
Hän on turva turvattoman,
hän on apu kiusatun,
lohduttaja vaivatun.
Milloin vuoksi huolettoman
vaelluksen horjahdan,
toivon hänen nostavan.
Hän on ilo itkeväisten,
väärien vanhurskaus,
hän on tyhmäin viisaus.
Rikkaus hän kerjäläisten,
hän on pyhyys kurjimman,
hyvyys kaikkein huonoimman.
Hän on minun paimeneni,
minä hänen lampaansa,
kuulun hänen laumaansa.
Häntä kaipaa sydämeni,
hänen seurakunnassaan
laitumella käydä saan.
Jeesus, rohkeutta anna,
että sinun kanssasi
kilvoittelen matkani.
Autuaitten joukkoon kanna
ylistämään sinua
uuden virren riemulla.
Virsi 312
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893.
Virsikirjaan 1938.
On valtava Sun voimasi, oi Herra.
Sä kerran sanallasi kaiken loit.
Sä hallitset nyt maata sekä merta
Ja luotujasi aina auttaa voit.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Kun yllä seudun soivat kevättuulet
ja Hengen kevät tuopi tuloaan,
kun ystäväni laulaa kiitoskielin,
mun tähteni Hän kuoli ristillään.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Kun tutkin Herran voimallista Sanaa,
niin ihmeet suuret eteen aukenee.
Ja uskon liekki sielussasi palaa
ja epäilysten aallot raukenee.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Kun kerran soivat taivaan kirkkaat kellot
Kutsuen maasta iloon Herrani.
Oi silloin väistyy ajan synkät varjot,
Ja usko näkemiseen vaihtuvi.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Sininen laulukirja
kiitos Viola sanoista!
(kunpa jostain löytäisin Sinisen... ja miksei Punaisenkin!)
tässä laulussa on hienoja yksityiskohtia
"kun ystäväni laulaa kiitoskielin,
mun tähteni Hän kuoli ristillään."
"Ja uskon liekki sielussasi palaa
ja epäilysten aallot raukenee."
tavallisesti tämä on "minä" muodossa - yllättävän harvoin hengellisissä lauluissa iloitaan näin raikkaasti siitä, että ystävä uskoo ja kiittää Herraa!
Herraa hyvää kiittäkää,
iloiten ylistäkää,
luodut kaikki laulakaa
Luojan suurta kunniaa!
Pyhät, suuret, korkeat
työnsä on ja oikeat,
suuri herrautensa
maassa on ja taivaassa.
Kiitos Jumalallemme
soikoon sydämestämme
virsin, lauluin, psalttarein,
harpuin, huiluin, kantelein.
Kaikki, joissa henki on,
kiittämään jo tulkohon
Herraa hyvää riemulla,
halleluja halulla!
VK 332
Jesper Swedberg 1694.
Suom. 1700.
Virsikirjaan 1701.
Uud. Julius Krohn 1880.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)