Ei mitään tusinatavaraa

Pyhän Hengen orkidea - Peristeria elata
Panaman kansalliskukka

Uudestisyntyminen Jumalan Sanasta on henkilökohtainen tapahtuma.

Ei mitään tusinatavaraa.

Kyseessä on sinun ja Jeesuksen välinen rakkaussuhde.

Olemme nähneet nettiruukun keskusteluissakin, että Raamatun häkellyttävä sana vertaa tätä suhdetta miehen ja naisen väliseen suhteeseen.

Jumala on luonut sinulle kasvot, jotka ovat vain sinun kasvosi.

Harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta, miljoonien ihmisten joukossa vain sinä olet sinun näkoisesi.

Sinun sormenjälkesi ovat ainutlaatuiset koko maailmassa.

Sinun DNA perimäsi on ainutlaatuinen.

Eikö Herra Jumala voi siis myös synnyttää sinut uudelleen yksilöllisellä, ainutlaatuisella tavalla.

Kyse on sinun ja Jeesuksen välisestä rakkaussuhteesta.

Ei mitään tusinatavaraa.

Vain sinä ja Jeesus.


Muistan päivää autuasta,
jolloin Jeesus löysi mun,
syntein tähden tuomitun,
tilastani kauheasta
nosti minut olalleen,
otti aivan omakseen.

Maistaa Herra mun jo antoi,
kuinka onkaan suloinen
läsnäolo Jeesuksen.
Syntini hän kaikki kantoi,
päästi alta orjuuden
lahjoittaen autuuden.

Armo suuri Vapahtajan
aarteekseni tullut on,
se on katoamaton.
Jääköön tyhjä riemu ajan,
hänessä on iloa,
ihmeellistä lepoa.

Hän on turva turvattoman,
hän on apu kiusatun,
lohduttaja vaivatun.
Milloin vuoksi huolettoman
vaelluksen horjahdan,
toivon hänen nostavan.

Hän on ilo itkeväisten,
väärien vanhurskaus,
hän on tyhmäin viisaus.
Rikkaus hän kerjäläisten,
hän on pyhyys kurjimman,
hyvyys kaikkein huonoimman.

Hän on minun paimeneni,
minä hänen lampaansa,
kuulun hänen laumaansa.
Häntä kaipaa sydämeni,
hänen seurakunnassaan
laitumella käydä saan.

Jeesus, rohkeutta anna,
että sinun kanssasi
kilvoittelen matkani.
Autuaitten joukkoon kanna
ylistämään sinua
uuden virren riemulla.


Virsi 312
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893.
Virsikirjaan 1938.


On valtava Sun voimasi, oi Herra.
Sä kerran sanallasi kaiken loit.
Sä hallitset nyt maata sekä merta
Ja luotujasi aina auttaa voit.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.

Kun yllä seudun soivat kevättuulet
ja Hengen kevät tuopi tuloaan,
kun ystäväni laulaa kiitoskielin,
mun tähteni Hän kuoli ristillään.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.

Kun tutkin Herran voimallista Sanaa,
niin ihmeet suuret eteen aukenee.
Ja uskon liekki sielussasi palaa
ja epäilysten aallot raukenee.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.

Kun kerran soivat taivaan kirkkaat kellot
Kutsuen maasta iloon Herrani.
Oi silloin väistyy ajan synkät varjot,
Ja usko näkemiseen vaihtuvi.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.
Siis yhdyn riemuiten nyt laulamaan:
On Herra suur, On Herra suur.

Sininen laulukirja

kiitos Viola sanoista!

(kunpa jostain löytäisin Sinisen... ja miksei Punaisenkin!)

tässä laulussa on hienoja yksityiskohtia

"kun ystäväni laulaa kiitoskielin,
mun tähteni Hän kuoli ristillään."

"Ja uskon liekki sielussasi palaa
ja epäilysten aallot raukenee."


tavallisesti tämä on "minä" muodossa - yllättävän harvoin hengellisissä lauluissa iloitaan näin raikkaasti siitä, että ystävä uskoo ja kiittää Herraa!




Herraa hyvää kiittäkää,
iloiten ylistäkää,
luodut kaikki laulakaa
Luojan suurta kunniaa!

Pyhät, suuret, korkeat
työnsä on ja oikeat,
suuri herrautensa
maassa on ja taivaassa.

Kiitos Jumalallemme
soikoon sydämestämme
virsin, lauluin, psalttarein,
harpuin, huiluin, kantelein.

Kaikki, joissa henki on,
kiittämään jo tulkohon
Herraa hyvää riemulla,
halleluja halulla!

VK 332
Jesper Swedberg 1694.
Suom. 1700.
Virsikirjaan 1701.
Uud. Julius Krohn 1880.