Heräsin ihmeissäni - kun uni oli niin todellinen ja kuitenkin - ah, unta vain!
Helsingin ruksalla oli taas ollut raamattutunti aiheesta Archeopteryx - Jumalan lintu. Kun niistä oli tullut niin suosittuja.
Jo oli lintuja vilissyt saarnaajan opetuksessa - enemmän kuin toukomettisiä Laestadiuksen saarnoissa - ja vähän seuraväen korvissa jo visersi tämä sulkasato!
Toki siinä oli taas päästy Jordanille ja kyyhkyseen, Pyhän Hengen vertauskuvaan ja oli taas mainittu kaksi kyyhkystä, jotka Jeesuksen syntymän uhriksi oli lain mukaan annettu ja vanha Simeon.
Kysely oli vapaata ja keskustelu vilkasta ja oikein oli projektorilla tutkittu Solnhafenin liitukiveä ja siinä olevia merisiiliä ja tietenkin sitä sulkaa.
Sitkeään tapaan oli taas noussut esiin kysymys kuudesta tuhannesta vuodesta, ja koko porukka melkein osasi tamperelaiselle vieraalle jo ulkomuisitsta kertoa piispa Ussherista ja Jumalan taskukellosta.
Ruksan aulassa olleet esihistorian kaaviot olivat tietenkin ahkeran tutkimisen arvoisia.
Hesalaisten essujen aloitteesta oli ryhdytty laatimaan pientä kirjasarjaa pyhäkoululaisten opettamiseksi. Sarjassa oli jo julkaistu kuvien ja piirrosten ja runojen ja Raamatun sanojen kanssa
Archaeopteryx - Jumalan lintu
Kanaemon isoisä - Tyrannosaurus Rex
Kilpikonna Saku on nähnyt paljon!
Oi kuusipuu - oravien ja käpyjen elämän historiaa
Katsokaa kedon kukkia!
Kirjoja oli Esikoiset r.y. kustantanut vanhemmille, jotka ovat huolissaan lastensa hengellisesetä kasvatuksesta Suomen koululaitoksen parissa.
Joku oli lähettänyt niitä Kouluhallitukseen, ja sieltä oli tullut ystävällinen kirje että onpa hyvä idea! Mutta kuuluu pikemmin kirkon kuin koulun tehtäviin tämä.
Lasten keskus oli sitten ryhtynyt kustantamista tukemaan.
Esikoiset r.y. kertoi että oli kuulemma jo englanninkielinen käännös valmistumassa ja lähdössä Missouri Synodin jakeluun.
Saarnaaja antoi Jumalan Sanan pauhata ja temmeltää, eikä kukaan tuon illan jälkeen katsellut enään välinpitämättömästi varpusia tai hymähdellyt epäluuloisesti kaarneenpojille, mustille raakkujille, joita itse pyhä Jumala ruokkii.
Seuraväki, raamattutuntilaiset, kokivat jännää uudenlaista vapautumista ja iloa ja totuuden rakkaus ikäänkuin valui saarnaajan julistuksesta koko seurkuntaan - tästä Jumalan linnusta täytyy kuulla lisää.
Lapin wanhimmilta oli tullut ystävällinen, huumorintajuinen ja rakkaudellinen kirje, jossa wanhimmat sanoivat
"iloksemme olemme saaneet kuulla tästä meidän kristillisyydestämme, kuinka rakkaus Jumalan Sanaa kohtaan on saanut kasvaa uskovien sydämissä ja kuinka Hyvän Paimenen ääni kirkkaana ja totuudellisena ohjaa uskollisesti laumaansa näinä sekavina aikoina ja tässä epäuskoisessa maailmassa.
Pyydämme kuitenkin, että rakkaat saarnamiehet ja paimenet eivät unhotaisi myöskään mainita valkoista kiirunaa, joka Lapin talvessa yöpyy kovilla pakkasilla, ja jota Jumala niin armollisesti ruokkii ja hoitaa"
Saarnaaja melkein hiki otsalta valuen sai lopulta kaikki lintunsa pesiinsä, Jumalan linnusta archaeopteryxistä alkaen, ja viserrys vähän hiljeni.
Loppurukouksen jälkeen veisattiin - yhteen ääneen vakaasti, hartaasti ja ilman säestystä
Pikkulintu riemuissaan lauleleepi onneaan,
ei hän jouda huokaamaan, eikä suremaan.
Ei hän , ei hän jouda suremaan.
Herättyään oksalla alkaa kohta laulella.
Ei hän tiedä ruuastaan, laulaa sentään vaan.
Laulaa, laulaa, laulaa sentään vaan.
Kuule linnun laulua, katso kohti taivasta.
Murheet menee menojaan, mut laula sinä vaan!
Laula, laula, laula sinä vaan.
Jo ikääntyneen saarnaajan sydäntä lämmitti erityisesti lasten kirkas ja iloinen laulu, joka jäi soimaan kaikkien mieliin
saahan sitä unelmoida!
I have a dream
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti