Jumalan kunnia luonnossa - luomisen ilo!

Auringonnousu Himalajalla

olen täysin mitätön kirjoittamaan Jumalan kunniasta luonnossa.

Tarvitaan joku suuri musiikin nero, kuten Ludwig van Beethoven, säveltämään aiheesta tavalla, joka saa jokaisen tajuamaan aavistuksen Jumalan kunniasta luonnossa.

Tai joku runoilija, joka osaa kertoa kevään tulosta

Lahjakkaasti kirjoittava Lapin kulkija, joka osaa kertoa näädän jäljistä kairan hangilla

Syvälle Afrikkaan sydämensä menettänyt luonnontutkija, joka lähes asuu gorillojen seurassa.

Vuorikiipeilijä, joka osaa kirjoittaa auringonnoususta Himalajalla.

meikäpojalta on mennyt filmi poikki kun olen koettanut kertoa jotain sammakosta.

leukani on loksahtanut kuvatessani sittisontiasta

en ole edes yrittänyt mehiläisestä kirjoittaa, mikä minä olen sellaiseen Jumalan kunnian kuvaamiseen kun en niistäkään juuri mitään tiedä

hämmästyneenä olen ihaillut kananmunaa

mihinkään en pääse siitä, että nähdessäni upean kuvan linnun sulasta tekee mieli sanoa oikein ääneen Halleluja!

mieleni tekee kehottaa ihmisiä kunnioittamaan hieman kärpästä, joka on jo tyrannosaurusten korvissa härnäävästi surissut

eivät riitä kirjalliset taitoni edes näiden pienten kuvaamiseen, Karibean meren pikku jyrsijän, joka myrkkyhampaillaan saalistaa ainoana nisäkkäiden joukossa

valasäitiä, joka maidolla lastaan ruokkii ja matalilla sävelillä juttelee laivoja väistellen jotain luulen kuitenkin tajunneeni korallien keskellä uidessani, niiden ihmeellistä kätkettyä värimaailmaa ja kalojen sanoinkuvaamatonta moninaisuutta ja huumoriakin seuratessani.

nähdessäni miten siili kääriytyy kerälle puolustautuakseen, ja kuinka kettu kylmästi kusee sen päälle saaden sen häkeltyneenä avaamaan rullansa - kuolemaan syöksyen terävissä hampaissa.

katsellessani kameleonttia oksalla, hiljaa ja kärsivällisesti hienoilla varpaillaan puusta kiinnipitäen, ihonsa värejä ympäristöön jotenkin vaihdellen ja ihmeellisillä silmillään kauniin perhosen kaartelua tarkkaillen

siinä se on hiljaa kuin oksa itse, sotamaalaukseensa peittyneenä ja samalla itsensä suojaten.

ja juuri oikealla hetkellä se laukaisee tuon ammuksen suustaan, tahmean pommin, kielensä, joka vetää kaunottaren sen aamupalaksi.

katsellessani hämäkin seittiä kesäaamun raikkaudessa mökiltä laiturille vievän polun vierellä olevan haavan taimessa.

miksi leivo lennät korkealla, miksi tervapääsky väsymättä kaartelet hyönteisiä poikasillesi kooten uuraan äidin tavoin, miksi huuhkaja huhuilet aarnimetsässä

miksi poro kannat tuollaista uljasta kruunua, harmaan valkoiset värisi tasapainossa ja kapsuvat kaviosi roudasta jäkälää paljastaen

miksi kyy lämpimällä kalliolla lekottelet kevätauringon lämmössä ketään häiritsemättä ja toivoen ettei kukaan sinua häiritse

miksi riippakoivu riiputat oksiasi niin runollisen kauniisti

taatelipalmu, miksi kannat sellaista rikasta hedelmää ihmisen syötäväksi, kun kookosmaito on jo juotu

miten valtavan hienot värisävyt illalla taivaanrannassa näkyvät auringon laskiessa ja kullatessa komeat cumulus pilvet taivaalla

miten pehmeästi ensilumi peittääkään mustan routaisen maan kuun valaistessa maaseudun ihmeellisellä valollaan

ja siellähän ne Raamatun ylistämät salamat lyövät, muistuttaen miten niiden isku on tappava - ja kohta, yksi tuhatta kaksi tuhatta kolme tuhatta rämähtää taivaallinen jylinä kuin tykin laukaukset järisyttäen maata

laavaa sinkoaa tulivuori savuten ja äristen ja paksun tuhkan levitessä sen ympärille, keltaisen kuuma kivimassa, joka valuessaan polttaa kaiken altaan ja sitten jähmettyy kiveksi

enkä ole edes maininnut vielä amebaa.

Tätä luomisen iloa hän on ripauksen antanut myös luomalleen ihmiselle, omalle kuvalleen

emäntä, jonka leipoma pulla on niin nätisti solmittu ja jonka pinta on just oikean ruskea - aidosti ylpeä kättensä työstä, ja koko talonväki odottaa koska kutsu tulee tuoretta nisua maistamaan. luomisen iloa!

taidemaalari, joka on löytänyt just oikeat värit meren syksyisen kuohunnan kuvaamiseen, tunnelmat ja tunteet kaikki siinä. luomisen iloa!

pieni poika, joka on veistänyt ensimmäisen kaarnaveneensä ja tuuli sen komeaa purjetta lätäkössä pullistaa. luomisen iloa!

en edes yritä kertoa isästä ja äidistä, joiden sylissä esikoinen tyytyväisenä peukkuaan imee. luomisen iloa

minusta on sanomattoman mielenkiintoista koettaa oppia, kuinka luonnonhistoria ja lajien kehitys on mennyt.

mitä enempi siitä saan tietoa, sitä suuremmaksi vain Jumala käy.

tosi pitkän tähtäimen suunnitelmaa

Vanhaikäinen, vanhempi kuin Näsijärven graniitin hiilipussit

Taivaan Isä

ja kuinka Hän iloitseekaan sinusta, siitä että saa antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi, saa lunastaa sinut kuoleman ja perkeleen pauloista,

kuulla kuinka huudat Hänelle Abba, Isä!

vastata rukouksiisi, antaa sinulle joka päivä lahjoja enemmän kuin osaat edes pyytää

kuinka Hän rakastaakaan sinua, jonka Hän on sangen ihmeellisesti kutonut äitisi kohdussa ja johon Hän on puhaltanut elämän hengen.

mutta Jeesus ei ole taivaanrantaa maalaileva utopistinen runoniekka.

Sentähden sanon minä teille:

älkäät murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?

Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?

Mutta kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellensa?

Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtä tee, eikä kehrää.

Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä.

Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo ja huomenna pätsiin heitetään, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä tee, te vähäuskoiset?

Älkäät siis surulliset olko, sanoen: mitä me syömme, taikka mitä me juomme? eli millä me meitämme verhoomme?

Sillä kaikkia näitä pakanat etsivät; sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan.

Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan.

Älkäät sentähden sureko huomisesta päivästä; sillä huomisella päivällä on suru itsestänsä. Tyytykään kukin päivä surullensa.

Matteus 6:25-34 Biblia 1776


"Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan."

Jeesus



Jeesus sanoi:

Teidhen Isen tiete kylle mite te taruitzetta/ ennen quin te rucoletta henelde.

Nein sis teiden pite rucoleman.

Ise meiden ioca olet Taiuais.

Pyhetty olcon sinun nimes.

Lehestulkon sinun waldakundas.

Olcon sinun tactos nin maasa/ quin on Taiuais.

Anna meille tenepeiuenä meiden iocapeiuenen leipen.

Ja anna meille synnime andexi ninquin me annama meiden welgholisten.

Ja ele iohdata meite kiusauxen. Mutta päste meite pahasta.

Sille ette sinun ombi waldakunda/ ia woijma/ ia cunnia ijancaikisudhes. Amen.

Matteus 6:8-13 KR 1548


Pyhä Henki on antanut joillekin ihmisille kyvyn ylistää Jumalaa tavalla, johon me kaikki sydämestämme tahdomme liittyä

esimerkiksi Haqvin Spegelille



Kiitetty nyt olkoon
isäin Jumala,
kiitoslaulu soikoon
luomakunnassa.
Kiitos Jumalalle
huolenpidostaan,
Kaikkivaltiaalle
armolahjoistaan.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Soikoot taivaan ääret
Luojan kunniaa,
enkeleitten äänet
rauhan sanomaa.
Herra armossansa
kuninkaamme on,
kirkkaudessansa
voittaa auringon.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Kiitos Herrallenne,
kuu ja aurinko!
Tähdet, kiitoksenne
älköön sammuko.
Kiitos Luojallesi
anna, kaikki maa.
Järvet, virran vesi,
meret, laulakaa.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Myrsky, sade, kaste,
lauluun viritkää,
tuuli, liekin loiste,
Herraa kiittäkää.
Pakkastalvi, suoja,
rakeet, lumi, jää,
ylistäkää Luojaa
suurta, väkevää.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Puiden lehdet, juuret,
sienirihmat maan,
laaksot, vuoret suuret
tuokoot kiitostaan.
Niityt, pellot, soikaa
Luojan kunniaa,
metsät huminoikaa,
harjut riemuitkaa.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Linnut, äänillänne
Herraa kiittäkää,
riemuvirsiänne,
ilmat, heliskää.
Ihmislasten teiltä
nouskoon taivaisiin
kiitossäveleitä
loppumattomiin.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.

Nouse, Herran kansa,
Luojaa kiittämään.
Herra lapsiansa
johtaa Hengellään.
Katso, valtiaamme,
meitä taivaasta,
elämän me saamme,
armon sinulta.
Kiitos olkoon Luojan,
oikeuden tuojan,
kansaansa hän muistaa.


virsi 457
Haqvin Spegel psalmin 148 ja apokryfisen Kolmen miehen kiitoslaulun pohjalta 1686.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. komitea 1880, 1937, 1984.

Korppi ruokkimassa poikasiaan

kovin jo nälkäisinä kaarneen pojat pesässään rääkyvät.

Jumala katselee heitä rakastavasti, tietäen miten maukas on kunnon kastemadon kappale.

ja niin Hän johdattaa äiti kaarneen juuri oikealle kohdalle, kun mato parka yrittää vielä livahtaa piiloon.

mutta näin Jumala nyt tahtoo, tänä iltana kaarneen poikiaan ruokkia mehevällä madolla.

ei tämmöistä juhlaa ole joka päivä kaarneen poikien elämässä

Isä Jumala heitä hemmottelee nyt!


Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

Psalttari 147:1-9 Biblia 1776