Purjeisiini tuulta anna, mua kanna

Jeesus tyynnyttää myrskyn. Rembrandt 1633

Jumalan Sanan ihmeillä ei ole rajoja ja saamme oppia sieltä uutta ja vanhaa niin kauan kuin elämme. Lainaan tähän Jumalan kunniaksi Nettiruukusta nimimerkki Haamulin löytämän helmen Johanneksen evankeliumista ja nimettömästi lisään kaksi tapausta, jotka tulivat lukijoiden mieleen tuon tekstin perusteella ikäänkuin sitä selittämään.

Jeesus Kristus on sangen ihmeellinen.

Raamatussa käytetään muutamissa paikoissa matkan pituutta ilmaisevana yksikkönä sanaa 'stadion'. Se on kreikkalainen pituusmitta, 192 metriä. Siihen aikaan, kun Jeesus oli ihmisenä maan päällä, kuusi stadionia oli matka, joka juutalaisten oli lupa kulkea sapattina (Ap. t. 1:12). Tuo matka oli noin kilometrin pituinen.

Johanneksen evankeliumissa (Joh. 6: 19) mainitaa myös tuo stadionmitta. Evankeliumi kertoo opetuslasten soutumatkasta. Oli jo pimeää, ja Jeesuksesta heillä ei ollut mitään havaintoa. Jonnekin ylös vuorille Hän oli häippässyt. Nyt opetuslapset päättivät kumminkin lähteä soutamaan kovassa tuulessa ja aallokossa kohti Kapernaumia.

Illan laineita Gennesaretilla

Olen kuullut tämän evankeliumin kertomuksen monestikin, mutta vasta tänään huomasin erään mielenkiintoisen yksityiskohdan.

Joh. 6: 16-21: "Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. Mutta Jeesus sanoi: 'Minä tässä olen, älkää pelätkö.'
He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa."

Järven on kerrottu olleen halkaisijaltaan noin 10 kilometriä. Toisin sanoen opetuslapset olivat aivan keskellä järvenselkää, kun he näkivät Jeesuksen.

Jae 21 kertoo, että siinä "samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa."

En ole koskaan ennen tuota huomannut: Opetuslapset olivat keskellä selkää, mutta kun he kuulivat Jeesuksen äänen, siinä samassa he olivatkin jo perillä! Loppupuolisko soutumatkasta, reilut viisi kilometriä, taittui "siinä samassa".

- - -

Purjeisiini tuulta anna, mua kanna - anna minun kuulla Sinun äänesi, vaikka syvyydet ja aallot pauhaavat! Aamen.


Tapaus 1

kerroin täällä Israelissa eräälle kristitylle tuosta Johanneksen evankeliumin löydöstä, jota itse en ole koskaan aikaisemmin huomannut ennenkuin Haamul sen löysi.

tuon havainnon kuullessaan hän sanoi "en minäkään ole tuota huomannut" ja samalla hänen mieleensä tuli seuraava kertomus, jonka saan tässä kertoa:

"olin sairaalassa yöhoitajana yksin ja potilas oli hyvin painava nainen, joka oli juuri leikattu. Lähdin taluttamaan häntä vessaan, mutta palatessamme nainen kaatui käytävän lattialle. Nostin hänet syliini kuin lapsen ja kannoin takaisin vuoteeseensa. En tänä päivänä tiedä miten"

Tuo Johanneksen evankeliumin sana liittyy tähän - Herra Jeesus pystyy joskus katkaisemaan soutumatkan puoleen tai antamaan supervoimat nostaa ylipainoinen ihminen - eikä Hänen palvelijansa edes huomaa noita pika-enkeleitä ... ennenkuin jälkeenpäin että mitä ihmettä oikein tapahtui !?


Tapaus 2.

"Olin aika samanlaisissa mietteissä täällä talvisessa Helsingissä tuon Haamulin havainnon jälkeen.

Nimittäin oli aika, kun lapset olivat vielä pieniä, alta kouluikäsiä. Olin heitä viemässä lääkäriin ja oli kauhea kiire, oli talvi ja pihatie ihan pöpperössä. Meillä oli iso mazda ja ajoin sen ojaan, kun meinasin, että vauhdilla selviän tuosta kinoksesta.

No, oli keskipäivä pikkiriikkisessä maalaiskylässä ja kaikki kyläläiset töissä ja mistään ei olisi saanut apua auton siirtoon ja oli kiire lääkäriin. Ratkaisu on tietysti perheenäidille ilmiselvä: pitää nostaa auto pois ojasta. Niinpä sitten tein ja ehdeimme lääkäriin. Lasten suuren ihailun sain osakseni, vieläkin siitä joskus mainitsevat, kun äiti nosti auton ojasta... Superäiti.

Kun myöhemmin tajusin sen olleen hieman outoa, kerroin lapsille, että oli enkeleitä apuna."


Jeesus elää!

Nämä kaksi tapausta elävästä elämästä ovat sellaisia, ettei kukaan ulkopuolinen varmaan tajuaisi niitä edes ihmeiksi - kaikki tapahtuu niin luontevasti ja nopeasti, Jeesus on lähellä ja äkkiä oltiinkin soudettu rantaan asti vaikka kukaan ei oikein tiennyt miten.

Hento sairaanhoitaja kantaa raskaan vanhuksen käytävältä sänkyyn kevyesti kuin pienen lapsen, eikä edes huomaa sitä ennenkuin jälkeenpäin.

Perheenäiti nostaa raskaan auton ojasta, varmaan siellä tuhannen kilon tuntumassa, eikä edes huomaa sitä ennenkuin jälkeenpäin. Lapset tosin huokaavat "superäiti".

Luontevaa, ilman mitään sensaationhakua ja tulee sellainen mieli, että Jeesus mielellään tahtoo yllättää omansa iloisilla uskoa vahvistavilla ja suuresti meitä auttavilla tavoilla, päivästä toiseen, väsymättä ja uupumatta myrskytuulessa tai raskaiden elämän painojen edessä.

Hän osaa osoittaa meille rakkautta!

Jeesus näyttää haavansa Tuomaalle.
Epäilevä Tuomas Caravaggio (1602-03), öljymaalaus. Sanssouci, Potsdam

"Minä tässä olen. Älkää pelätkö"
Jeesus