Auringon jumala, Sunnuntai ja Joulun ajankohta

Upea hopeinen auringonjumalan kuva Pessinuksen kaupungista Anatoliasta
eli nykyisestä Turkista. British Museum

SOL INVICTUS

Wikipedia kertoo, kuinka Auringon palvonta tuli Roomaan idästä. Keisari Elagabaluksen (203 - 222) nimi on hellenistis-kanaanilaisesta juuresta Helio-Baal (Heliogabalus), "Aurinko on Baal", "Aurinko on jumala" ja hän tahtoi käynnistää Emesassa auringon palvonnan 200-luvun alussa. Vaikka hanke jäi kesken hänen äkillisen kuolemansa takia, tuo komea kruunu jäi elämään.

"Voittamaton aurinko" oli uusi tulokas Rooman moninaisten jumaluuksien maailmaan, jonka sotilaskeisari Lucius Domitius Aurelianus (214 - 275) nosti vuonna 274 Rooman pääjumalaksi, rakensi Auringon temppelin ja asetti sinne korkea-arvoisia uskonnollisia viranomaisia, pontifices (lat. piispa). Hän todennäköisesti määräsi, että talvipäivän tasauksen aikaan auringon ollessa heikoimmillaan joulukuun 25 päivänä kaikkien roomalaisten tuli viettää suurta juhlaa, Dies Natalis Solis eli Auringon syntymäpäivää. Soihdut, laulut, tanssit ja juhlat antoivat auringolle voimaa alkaa uudelleen vahvistua.

Meille suomalaisille auringonkultti on jo mennyttä historiaa, mutta meillä on edelleen kielessämme ihmeellinen kokko-lintu ja poltamme auringon vahvimpaan aikaan "juhannuskokkoja". Aikoinaan myös pakanallisessa Suomessa vietettiin talvipäivänseisauksen aikaan juhlia ja poltettiin kokkoja.

Keisari Probuksen rahassa 280 on kuvattuna Voittamaton aurinko

Näemme yllä olevassa keisari Probuksen (232 - 282) lyöttämässä rahassa auringon hurjassa kiidossa - ei millään troikalla vaan neljän hevosvoiman quadrigalla! Keisarilla itsellään on päässään auringon säteitä kuvastava kultainen kruunu - hän edustaa auringon valtaa ja voimaa valtakunnassaan.


SUNNUNTAI
Keisari Konstantinus Suuri (272 - 337) oli harras auringonpalvoja - sanan uskonnollisessa mielessä :-)

Konstantinus antoi maaliskuun 7, 321 lain, jonka mukaan Auringon päivä on oleva kaikkien roomalaisten virallinen lepopäivä (paitsi maanviljelijä raukkojen):

"Auringon juhlallisena päivänä saakoot viranomaiset ja kaupungeissa asuva kansa levätä ja olkoon kaupat kiinni. Maaseudulla saakoon maanviljelijät sen sijaan vapaasti ja laillisesti tehdä työtään, koska käy usein niin, että jokin muu päivä ei ole sovelias jyvien kylvämiselle tai viiniköynnösten istuttamiselle ja jottei väärän päivän tähden taivaan suoma menestys menisi hukkaan". [CJ3.12.2]

Monissa Euroopan kielissä on säilynyt roomalaiselta ajalta viikonpäivän nimi "Sunday", "Sontag", "Sonntag", joista vääntyy Suomen kieleen sana "sunnuntai" - nimellä ei omassa kielessämme ole mitään omaa merkitystä, vaan se on lainasana.

Tunnetusti olemme Suomessakin nyt luopumassa tästä vanhasta roomalaisesta lepopäivästä, joka kristillisessä kirkossa on ensimmäinen aamu, Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivä ja pyhäpäivä, jolloin kellot kutsuvat kirkkoon (jos uniset kirkon naapurit sen kaupungissa sallivat).


JOULU
Keisari Konstaninus Suuren äiti, pyhä Helena (250 - 330), oli harras kristitty. Konstaninus tuli myös kristityksi, vaikka ottikin vastaan kasteen vasta kuolinvuoteellaan. Hän lähetti äitinsä Palestiinaan etsimään Jeesuksen syntymäpaikkaa ja hautaa. Näille rakennutettiin keisarin toimeksiannosta 330-luvun alussa valmistuneet mahtavat rakennusmonumentit, Beetlehemin Syntymäkirkko ja Jerusalemin Pyhän Haudan kirkko. Nämä ovat maailman vanhimmat jatkuvasti käytössä olleet kirkot jotka ovat yhä tänään vilkkaan jumalanpalveluselämän paikkoja ja pyhiinvaellusten kohde. Jerusalemin patriarkat ovat arvostettuja sekä latinalaisessa että kreikkalaisessa kirkossa.

Keisari Konstantinus Suuri antoi Jeesukselle kaksi synttärilahjaa, tuon upean syntymäkirkon mitättömän tallin paikalle, jossa ihmiskunnan Herra syntyi. Hän antoi myös mielijumalansa, Voittamattoman auringon juhlan Jeesukselle. Näin läntinen kirkko on Konstantinuksen ajoista asti viettänyt joulua 25. joulukuuta. (Kukaan ei tiedä Jeesuksen syntymäpäivää koska sitä ei ole suoraan Uudessa testamentissa mainittu.)


JULIANUS APOSTATA

Julianus II Pronssinen raha Syyrian Antiokiasta 360-363

Konstantinus Suuren kristittyyn sukuun syntynyt keisari Julianus Apostata (331 - 26.6. 363) hylkäsi isiensä uskon ja tahtoi yksinvaltiaan voimallaan palauttaa kreikkalais-roomalaisen pakanuuden Rooman valtionuskonnoksi. Hänestä voi tuon lisänimen (Julianus Luopio) takia saada jotenkin luihun ja kieronoloisen ihmisen kuvan, katalan isiensä uskon pettäjän.

Mutta historia kertoo toista - Flavius Claudius Julianus oli lahjakas, urheilullinen, korkeasti moraalinen ja idealistinen nuori mies, etevä ja peloton sotapäällikkö itäisillä taistelurintamilla, joissa hän sitten kaatui nuorena miehenä oltuaan vain kolmisen vuotta keisarina. Hänelle kristinusko oli heikkojen ja voimattomien lepertelyä, hölmöyttä ja typerää taikauskoa, joka kalpenee kreikkalais-roomalaisen klassisen sivistyksen ja monijumalisuuden rinnalla.

Keisari on mielenkiintoinen monestakin syystä, varsin moderni ihminen myöhäis-antiikin ajalta rohkeine ajatuksineen ja asenteineen.

Kristinuskon varhaisia vaiheita tutkiville tämä keisari on varsin merkittävä siksi, että hänen orationsa "Voittamattomalle auringolle" on säilynyt nykypäiviin asti. Samoin kirjastoissa löytyy, ja myös verkossa englanniksi luettavana, Julianuksen "oraatio galilealaisia vastaan". Se on autenttinen, alkuperäinen entisen kristityn mietelmä Jeesuksen uskonnosta ja sen harhoista.

Jos olet kiinnostunut roomalaisesta aurinkokultista, joka on historiallisena taustana sekä kristittyjen sunnuntaille että lännen joulun ajankohdalle, Julianuksen oraation lukeminen on varsin voimakas ja mielenkiintoinen elämys.

Julianuksen koko "Oraatio yksinvaltiaalle auringolle" on luettavissa englanniksi.

Kristitylle tulee kyllä tuota lukiessa vähän omituinen olo - mistä syystä nuori keisari piti tätä filosofis-astrologista hölynpölyä niin suurena viisautena? Uljas aurinkokultti nyt on hautautunut historian romukoppaan, kun taas Jeesuksen sanoma on valloittanut koko maailman todellisella ja aidolla kirkkaudellaan.


KRISTUS, VALO VALKEUDEN
Tästä valosta kertovat toisaalta virren 536 sanat, toisaalta Johann Sebastian Bachin kantaatissaan virren yksinkertaisen melodian ylleen saama taivaallinen musiikkikudos - aiheellisesti maailmankuulu obligato.

Kristus, valo valkeuden,
Isän Poika iäinen,
armostasi jälleen uuden
päivän saamme suloisen.
Valo varjot hajottaa,
salatutkin paljastaa,
nostaa kaikki levoltansa
työhön kutsumuksessansa.

Saakoon Henki rakastava
sydämemme lämmittää,
että kova, paha sana
tänään lausumatta jää.
Katso, Herra, eksymme.
Työmme, ajatuksemme
meidät ilman Henkeäsi
vievät kauas edestäsi.

Anna, Jeesus, valon loistaa
synnin yöhön pimeään,
epäusko meistä poistaa,
auttaa uuteen elämään.
Kirkkaan armon valolla
murheen pilvet hajota.
Kulje tänään vierellämme,
Jeesus, parhain ystävämme.

Rauha seurakunnassasi
väkevänä virratkoon.
Rauha sinun armostasi
isänmaata suojatkoon.
Estä riidat, vääryydet,
sodat, onnettomuudet.
Toimillemme, hankkeillemme
viisautta rukoilemme.

Uskon lamppu lakkaamatta
öljystäsi loistakoon,
käymään tietä oikeata
Pyhä Henki johtakoon.
Päästä meidät pahasta,
anna rauha taivaassa
iloisesti kiittääksemme
armostasi, Jeesuksemme.

Säk. 1–3 Martin Opitz 1634.
Ruots. ja säk. 4–5
Johannes Melartopaeus 1664.
Suom. virsikirjaan 1701.
Uud. Elias Lönnrot 1872,
Anna-Maija Raittila 1984.