Habakuk

"Vanhurskas on elävä uskosta"
Hab 2:4

on tärkeä peruspilari Uuden testamentin opetuksessa uskosta.

Apostoli Paavali mainitsee tuon lyhyen jakeen kahdessa tärkeässä kirjeessään, Roomalaiskirjeessä ja Kirjeessä galatalaisille. Jae esiintyy myös Heprealaiskirjeessä.

"Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.

Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta."
Room 1:16-17

"Sillä niin monta, jotka lain töissä riippuvat, ovat kirouksen alla; sillä kirjoitettu on: kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikissa mitä lakiraamatussa kirjoitettu on, että hän niitä tekis.

Mutta ettei kenkään vanhurskaaksi tule Jumalan edessä lain kautta, se on tiettävä; sillä vanhurskaan pitää elämän uskosta.

Mutta laki ei ole uskosta, vaan ihminen, joka ne tekee, hän elää niissä."
Gal 3:10-12


"Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.

Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.

Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.

Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.

Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen."
Heb 10:35-39

AnttiL antaa Habakukin kirjasta ja Hab 2:4 jakeesta paljon tietoa Nettiruukun Raamattupiirin kirjoituksissa (sivun yläosassa)



on itse asiassa aika outoa, että Habakukin profeettakirjan jae on niin tärkeä. Siitähän tuli myös Martti Lutherin elämän käännekohta.

outoa sentähden, että tiedämme hyvin vähän kirjan kirjoittajasta ja kirjassa on vain kolme lukua, joissa on

Jumala keskustelee Habakukin kanssa
Ennustus tuhosta
Psalmi (3)

Kuolleen Meren kääröjen joukossa löydetty hyvin vanha Habakukin käsikirjoitus sisältää vain kaksi lukua, tuo psalmi puuttuu siitä.

Kuten AnttiL kertoo tekstissään, kirja sijoittunee Babylonian uhan nousun aikoihin seitsemännen vuosisadan lopulle ennen Kristusta.

Habakuk on ehkä kirjoitettu hieman ennen profeetta Jeremian aikaa.


חֲבַקּוּק

habaqquq tai havakuk

saattaa olla heprean juuresta hbk eli syleillä, "halata"

tai sitten muianisen Irakin asukkaiden tuoksuvalle kukalle antama akkadin kielinen nimi khabbaququ

Habakukin hautamuistomerkki sijaitsee läntisessä Iranissa Toiserkan kaupungissa (vanhalta nimeltään Roud Avad). Paikalliset asukkaat kutsuvat profeettaa häntä nimellä Habaghugh.

Kerrotaan, että Salomon temppelin laulajiin ehkä kuulunut (psalmi) mahdollisesti leeviläinen Habakuk joutui Jerusalemin asukkaiden pakkosiirtolaisuuteen. Hän olisi asunut Ekhbatan kaupungissa kuolemaansa asti ja haudattu sitten läheiseen Toiserkan kaupunkiin.

( englantilaisen wikipedian tietoa Habakukista)


Habakuk alkaa suorastaan huudolla Jumalan puoleen, joka ei tahdo kuulla eikä auttaa vaikka suurta vääryyttä tapahtuu.

Hän laittaa Jumalan koville!

"Tämä on se raskaus, jonka propheta Habakuk on nähnyt.

Herra, kuinka kauvan minun pitää huutaman, ja et sinä tahdo kuulla? kuinka kauvan minun pitää parkuman väkivallan tähden, ja et sinä tahdo auttaa?

Miksis minulle vaivaa ja työtä osoitat? miksis minun annat nähdä ryövyyttä ja väkivaltaa minun ympärilläni? riita ja tora saa vallan."

Habakuk 1:1-3


Huuto jatkuu myöhemmin näin murheellisin sanoin kansan kohtalosta ja Jumalan välinpitämättömyydestä


"Etkös sinä, Herra, ole alusta, minun Jumalani, minun pyhäni.

Älä anna meidän kuolla, vaan anna heidän olla, o Herra, meille ainoasti rangaistukseksi, ja anna heidän, o meidän turvamme, meitä ainoasti kurittaa.

Sinun silmäs ovat puhtaat, niin ettes voi pahaa nähdä, ja et tahdo katsoa surkeutta; miksis katsot siis ylönkatsojia, ja vaikenet, kuin jumalatoin nielee sen, joka häntä hurskaampi on?

Ja miksis teet ihmisen niinkuin kalat meressä, niinkuin madot, joilla ei haltiaa ole?

He onkivat kaikki ongella, ja vetävät nuotallansa ja saavat verkoillansa; josta he iloitsevat ja riemuitsevat."

Habakuk 1:12-15


emme oikeastaan tiedä kaverista itsestänä juuri muuta kuin mitä tämän vanhan kirjakäärön ensimmäiselle riville on kirjoitettu

"Tämä on se raskaus, jonka propheta Habakuk on nähnyt."

profeetta Habakuk.

ei kovin paljon.

Ja tämä pieni kirja sisältää jakeen, johon rakentuu Uuden testamentin keskeisintä opetusta uskosta!

Viimeiset tulevat ensimmäisiksi...

lainaan tähän AnttiL tekstiä tuosta avainkohdasta, joka on monin tavoin myös Martti Lutherin evankelisen uskonpuhdistuksen laukaissut nalli.


AnttiL "Yksi ongelmallinen käännöskohta Habakukin kirjassa on jae 2:4. Se kuuluu vuoden 1938 Kirkkoraamatun (= KR) mukaan seuraavasti:

"Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa."

Uusin KR (= UKR) kääntää kohdan:

"Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen. Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena."

Vanha Biblia tulkitsee jakeen puolestaan:

"Mutta joka sitä vastaan on, ei hänen sielunsa pidä menestymän; sillä vanhurskas on elävä uskostansa."


Näistä käännöksistä käy ilmi, että jakeen tulkinta on vaikea. Mikään käännöksistä ei halua tietoisesti valehdella tai kääntää väärin. Heprean alkuteksti sanatarkasti käännettynä kuuluu suunnilleen seuraavasti:

"Katso, se joka on ylimielinen, hänen sielunsa ei tule olemaan suora hänessä. Mutta vanhurskas on elävä uskostansa."


KR 1938 ja UKR tulkitsevat jakeen alun siten, että siinä viitattaisiin edellä kuvattuun ylpeään kansaan (= kaldealaisiin eli babylonialaisiin jakeessa 1:6). Vanha Biblia tulkitsee jakeen viittaukseksi israelilaisiin epäuskoisiin, jotka eivät luota Jumalan lupaukseen. Kreikankielisen Septuagintan käännöksessä jakeen alku viittaa israelilaisiin epäuskoisiin: "Jos hän vetäytyy minusta pois, ei minun sieluni mielisty häneen." Tätä Septuagintan sananmuotoa on seurattu Hepr 10:38:ssa.


Jakeen lopun tulkinnassa tärkein ero on siinä, että UKR kääntää vanhurskaan elämisen ehdoksi sen, että hän pysyy uskollisena Jumalalle, kun taas KR ja Biblia puhuvat uskosta. Jatkossa (Hab 2:5-20) esitetään Jumalan ilmoitus ylpeän kansan (= Babylonia) tuhosta, ja ilmeisesti Hab 2:4 viittaa juuri tähän tuomionäkyyn. Näin ollen Hab 2:4 korostaa vanhurskaan luottamusta Jumalan antamaan näkyyn, joka ajallansa tulee toteutumaan. Hepr 10:37-39 liittyy Hab 2:4-20:n sanomaan.


Heprelaiskirjeen mukaan Jumalan tuomiot antikristillistä maailmaa (Ilm:n mukaan Babylonia) vastaan toetutuvat sillä hetkellä, kun Jeesus saapuu takaisin maan päälle. Kristittyä kehoitetaan pysymään uskollisena.

Vaikka UKR:n käännös voidaan tulkita Habakukin historiallisen tilanteen mukaan oikein, on sanan "usko" käyttäminen Hab 2:4:ssa paljon parempi. Se luo sillan Uuteen testamenttiin, jossa Paavali esittää vanhurskauttamisoppinsa tähän jakeeseen vedoten (Room 1:17; Gal 3:11).


Tähän asti siis AnttL syvällistä tekstiä Habakuk 2:4 merkityksestä ja kääntämisestä omaan kieleemme eri Kirkkoraamatuissa 1776, 1933 ja 1992.

veTsaddiq beEmunato jihje
ja hurskas uskostaan elää

kuten Antti tuossa sanoo, "vanhurskas on elävä uskostansa" käännös vastaa alkukielen merkitystä.

KR 1992 "Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena"

on aika pitkälle jo alkutekstistä kehitelty tulkinta, ei mikään tuon oppineen käännöskomitean parhaista saavutuksista.

Hellenistisen ajan Aleksandiran juutalaisillekin käännös tuotti päänvaivaa ja he päätyivät Septuagintan kreikankielessä muotoon

"Mutta vanhurskas elää minun uskollisuudestani"


Rohkeimmin kaikkein Israelin profeettojen joukossa Habakuk käy suoraan Jumalan kimppuun.

Kuinka tällaista saattaa tapahtua, etkä Sinä kuule etkä sinä reagoi etkä auta omaa kansaasi? Habakukin kirjan ensimmäinen luku.

Herra (Jumalan Sana) ei moisesta hätkähdä vaan vastaa muutamilla sanoilla, jotka ovat muuttaneet koko ihmiskunnan historian.

(Jumalan vastaus profeetalleen on toki pitempi - koko Habakukin kirjan toinen luku.)


Laitan tähän loppuun vielä luvun kolme KR 1992 käännöksenä, joka on selkeää suomea ja ymmärrettävä.

Tämä on profeetta Habakukin psalmi.

Hän kävi rehellisesti ja syvästi järkyttyneenä painiin Jumalan kanssa.

Jumala vastasi.

Poitsulle ei jäänyt jäljelle sen jälkeen muuta hommaa kuin upean kiitosvirren virittely!


Profeetta Habakukin rukous, lauletaan valitusvirsien tapaan.

Herra, minä olen kuullut sanomasi,
ja minä pelkään.
Tee myös tänään niitä tekoja,
joita olet ennen tehnyt,
anna meidän nähdä ne.
Vaikka vihastut, armahda meitä.

Jumala tulee Temanista,
Pyhä ilmestyy Paranin vuorelta. (sela)
Hänen valtansa loiste peittää taivaan,
maa on täynnä hänen ylistystään.

Hän loistaa valona,
hän säteilee kirkkautta,
hohde verhoaa hänen suuren voimansa.

Hänen edellään rientää rutto,
kuolema kulkee hänen jäljessään.

Kun hän pysähtyy, maa vavahtaa,
kun hän katsoo, kansat vapisevat.
Ikuiset vuoret menevät murskaksi,
ikiaikaiset kukkulat vajoavat.
Voimallinen on aina hänen kulkunsa.

Kusanin telttojen minä näen tuhoutuvan, Midianin telttakankaat vapisevat.


Virtoihinko sinä, Herra, olet vihastunut,
oletko kiivastunut jokiin,
tulistunut merelle,
kun nyt ajat hevosillasi,
kiidät voitonvaunuissasi?

Sinä otat jousen käteesi,
asetat nuolen jänteelle. (sela)
Sinä halkaiset maan,
ja virrat purkautuvat esiin.

Vuoret näkevät sinut ja vapisevat,
rankkasade lankeaa,
syvät vedet pauhaavat
ja kohottavat aaltonsa korkealle.

Aurinko ja kuu jäävät piiloon majaansa,
kun välkkyvät nuolesi viuhuvat
ja keihääsi salamat leimahtelevat.

Sinä tallaat maata vihassasi,
poljet kansoja kiivaudessasi.

Sinä lähdet pelastamaan omaa kansaasi,
auttamaan voideltuasi.
Jumalattomien päämiehen sinä murskaat,
tuhoat hänen talonsa perustuksia myöten. (sela)

Vihollisten päälliköt hyökkäävät kuin myrsky
karkottaakseen meidät.
He iloitsevat,
kun raahaavat kurjan piilopaikkaansa,
ja syövät saaliinsa kuin pedot.
Mutta sinä lävistät heidät nuolillasi.

Sinä ajat hevosillasi halki meren, jossa suuret vedet kuohuvat.


Minä kuulin pauhun -- sydämeni vapisi, huuleni värisivät. Tuska tunkeutui luihini, polveni tutisivat.

Tyynesti minä silti odotan ahdingon päivää.
Se päivä koittaa
kansalle, joka hyökkää meidän kimppuumme.

Vielä ei viikunapuu ole kukassa,
viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä,
vielä ei oliivipuu kanna hedelmää
eikä pelloilla kypsy vilja,
vielä ei aitauksessa ole lampaita
eikä karjaa tarhassa.

Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta,
iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.

Herra, minun Jumalani, on voimani. Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

(Habakuk 3 KR 1992)


"no mitäs ne siellä nettiruukussa haastelevat?"

"yhdestä khabbaququsta, joka kirjoitti sotaisan runon 2600 vuotta sitten"

"outoja nuo kristityt. "


Habakuk 3 on erityisen vaikuttava ja mielenkiintoinen psalmi, psalmien kirjan ulkopuolella.

siitä on kovasti paljon kirjoitettu myös tieteellistä tutkimusta että mikä tämä oikein on.

siinä on erityisen vanhahtava sanasto ja ote ja Jumalaa verrataan babylonialaiseen (kaldealaiseen) vaunusoturiin

jonkun käsityksen saamme tuossa myös siitä, miltä tuntui jalkaväen miehestä kun sotavaunut tulivat kohti.

semmoinen jännä ajatus esiintyy, että meillä olisi tässä Habakuk 3 ytimenä alkuperäinen ja aito Salomon tempppelissä laulettu psalmi, jota on ehkä vain hieman muokattu.

ajatteles, lukisimme Salomon temppelin virsikirjasta otettua hymniä.

(kyllä niitä varmasti on Psalmeissakin, mutta tämä on jotenkin erikoistapaus. Luepa kerran vielä ja koeta eläytyä tuohon tilanteeseen, jyrisevät hevosten vetämät sotavaunut mielessäsi - sen ajan panssarivaunu. Ne jyrää meit!)



Vielä ei viikunapuu ole kukassa,
viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä,
vielä ei oliivipuu kanna hedelmää
eikä pelloilla kypsy vilja,
vielä ei aitauksessa ole lampaita
eikä karjaa tarhassa.

Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta,
iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.

Herra, minun Jumalani, on voimani. Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

Eikö olekin kaunis!