Aaamulenkillä

Jerryboy oli jo hieman vaativalla tuulella, että nyt aamulenkille.

No pakkohan se oli ja niin lähdimme punainen viiden metrin vetohihna kaulassa tienpäälle. Spotty ja Shea, kaksi kylän kulkukoiraa, odottivat jo oven takana kuultuaan Jerryboyn ilotanssin ja niin koko laumamme lähti Israelin alkukevään aamuun.

Talvi on ollut hyvin vähäsateinen ja lämmin, joten luonto parka luulee että on jo kevät. Viime vuonna tähän aikaan saattoi Beetlehemissä, Jerusalemissa ja Hebronin vuorilla olla luntakin.

80 vuoteen pahin kuivuus on Israelia kohdannut ja ensi kesä näyttää tosi pahalta. Kinneretin järvi, suurin makean veden allas, on "mustalla viivalla" ja alittanut jo kaksi punaista.

No, alkukevään luonto on tavattoman kaunis ja niin koiratroikka iloisesti haisteli nurkkia ja ajoi kaikki roskakasoilla tapaamansa kissat karkuun.

Pysähdyin sitten, kun Jerryboyn systeemit vaativat hetken omaa aikaansa.

Katselin kadulta aukeavaan puutarhaan.


Siellä oli lehdettömiin mantelipuihin tulleet jo ensimmäiset kukat, herkän väriset ja oloiset suloiset kukat, jotka peittävät koko puun kuin morsiamen hääjuhliin.

"Mitä näet, Jeremia? Näen mantelipuun oksan."

Vieressään oli suuria keltaisia hedelmiä täynnä oleva ikivihreitä lehtiään kasvattava sitruunapuu, taempana toinen, yhtä runsasta satoa kantaen.

Aprikoosi nukkui vielä talviuntaan, aika kuolleen näköisenä. Mutta uskon, että kun kevät tulee, se myös herää eloon ja alkaa työntää vihreää lehteä ja kypsytellä mehukkaita hedelmiään.

Beit Jalan aprikoosit, mishmish paikalliselta nimeltään (herkullista hilloa), ovat alueella kuuluisia.


Puiden välissä kasvoi ruohoa.

Se ei taida suomalaiselle olla mikään varsinainen uutinen, mutta täällä ruohoa kasvaa siellä täällä ja metsät ovat pieniä puistoja - ei loputonta kuusta ja mäntyä kuin Suomessa.

Ruohon seassa näin monenlaisia kukkia, jotka lämmin alkukevät oli herättänyt houkuttelemaan mehiläisiä ja synnyttämään näin uutta elämää.

Miten kauniita ne ovatkaan, taivaansiniset kukat, valkoiset, keltaiset heinät, tumman sinertävät matalat kukat ja tervakukat. Eikä punavuokkojen ja unikkojen upea loisto ole vielä edes alkanut!


Tuota ihastuttavaa keväistä luontoa katsellessani mieleeni juolahtivat profeetta Jesajan sanat

"Sillä näin sanoo Herra, joka taivaan luonut on, Jumala, joka maan on valmistanut, ja on sen tehnyt ja vahvistanut sen, ja ei niin sitä tehnyt, että se olis tyhjänä ollut, vaan valmisti sen että siinä asuttaisiin: Minä olen Herra, ja ei kenkään muu."

Jes 45:18 Biblia



Todellakin - asuttavaksi on Herra Jumala tämän planeetan tehnyt ja täyttänyt sen pienillä ja suurilla elämän ihmeillä, joiden kauneus, hedelmät, turkki, liha, juuret, kukat, lehdet, rungot ja monenlaiset palvelut ratsain, juhtana, maidonantajana, kanan kotkotuksena, lihatiskin herkkuna, Tenon lohena ja Mustan meren sammen kaviaarina meitä ilahduttaa

Puhumattakaan Cremisanin viinistä, jota Beit Jalan italialaisen luostarin munkit valmistavat paikallisten kristittyjen juhlapöytiin ja vientiin asti.

Viinitarhat ovat nyt tosin vain ohuen vihreyden peitossa, odottaen varsinaista kasvukautta kesän alussa.

Viinipuu ja sen haaraiset oksat, rypäleitään ihmisen ravinnoksi ja iloksi tuottava.

Jumala on tosiaan luonut tämän maailman ihmiselle asuttavaksi!

se on kuin Paratiisi, jossa toki käärmekin luikertelee.


Eräs mies käveli Galilean keväässä kauan sitten ja katseli kedon kukkia ja taivaan lintuja. Hän sanoi eräällä vuorella nämä kuolemattomat Sanat:


Ei kenkään voi palvella kahta herraa; sillä taikka hän tätä vihaa ja toista rakastaa, taikka hän tähän suostuu ja toisen ylönkatsoo. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

Sentähden sanon minä teille: älkäät murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?

Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?

Mutta kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellensa?

Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtä tee, eikä kehrää.

Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä.

Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo ja huomenna pätsiin heitetään, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä tee, te vähäuskoiset?

Älkäät siis surulliset olko, sanoen: mitä me syömme, taikka mitä me juomme? eli millä me meitämme verhoomme?

Sillä kaikkia näitä pakanat etsivät; sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan.

Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan.

Älkäät sentähden sureko huomisesta päivästä; sillä huomisella päivällä on suru itsestänsä.

Tyytykään kukin päivä surullensa.

Matteus 6:24-34 Biblia 1776


Patu kirjoitti:
Minäpä olin jo tuntia aikaisemmin liikkeellä. Hyvin voidellut sukset jaloissa ja pihalta vaan ladulle.

Maassa oli muutama sentti juuri satanutta valkoista ja pehmeää lunta jo kovaksi painunutta latua pehmittämässä. Puiden oksilla oli valkeaa lunta.

Vaikka syntini olisivat veriruskeat, olen Kristuksen ansion tähden yhtä valkea ja puhdas kuin äsken satanut lumi. Kyllä Suomen luontokin muistuttaa Jumalan rakkaudesta.

Ladulta meren jäälle. Siellä pari verkkomiestä päästeli pydyksistään haukia, kolme, kuhia kolme ja yksi lahna. Jokapäiväistä leipää. Jeesuskin rakasti kalaruokia ja söi hiilloskalaa optuslastensa kanssa. Tuore kala, varsinkin kuha, on herkkua millä tavalla vain laitettuna.

Kierros jäällä, jossa juuri sopivasti lunta, että voi luistelutyylillä lasetella, niin pian pääseekin takaisin ladulle ja kotiin ja suihkuun. Aamiainen lämpiämään ja täydellä vatsalla pikku nokoset tulevat alta aikayksikön.

Voiko päivä enää ihanammin alkaa...



Martti Luther kirjoitti:
1. Piet. 5:7

Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen. Älkää jättäkö asiaanne omaksi taakaksenne, sillä te ette jaksa kantaa sitä. Loppujen lopuksi te sorrutte sen alle. Sen sijaan luovuttakaa se pois ja heittäkää se iloiten ja turvallisesti Jumalan haltuun. Sanokaa: Taivaallinen Isä, olethan sinä Herrani ja Jumalani. Sinä loit minut silloin, kun en mitään ollut ja olet vielä lunastanutkin minut Poikasi kautta. Olet uskonut suoritettavaksi tämän toimen ja tehtävän, mutta se ei ole menestynyt tahtoni mukaisesti. Moni asia pyrkii minua painamaan ja tuottaa minulle huolta. Itse en löydä neuvoa enkä apua. Siksi uskon kaiken sinun huomaasi. Anna sinä neuvo ja apu, ole näissä asioissani kaikkena kaikessa.

Tämä on todella Jumalan mielen mukaista. Hän kehottaa meitä tekemään vain velvollisuutemme, mutta jättämään hänen asiakseen huolen lopusta, siitä, mitä me saamme aikaan.

Kristittyjen taito ja ymmärrys on suurempi kuin maailman lasten. He näet tietävät miten luopua murheistaan. Muut sen sijaan tässä asiassa kiduttavat onnettomina itseään, mutta vaipuvat lopuksi kuitenkin epätoivoon. Usko sen sijaan tarttuu tähän sanaan: Hän pitää teistä huolen, ja myös luottaa siihen.

Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille