maanantai 23. helmikuuta 2009
Jumalan Poika koulussa
Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
Niinkuin hän sanoo toisessa paikassa: sinä olet Pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.
Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.
Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut.
9. Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen,
Ja on Jumalalta ylimmäiseksi Papiksi nimitetty, Melkisedekin säädyn jälkeen
Heprealaiskirje 5:5-10 Biblia 1776
Pyhä Raamattu ei kerro Ollin oppivuosista. Jeesuksen lapsuus, teini-ikä ja nuori aikuisuus jäävät Luukkaan evankeliumin sanojen varaan:
"Jesus menestyi viisaudessa ja ijässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä." Luukas 2:52
Mutta kyllä Jumalan Poika kävi kouluja.
Meillä on helposti kovin kiiltokuvamainen näkemys Jeesus Nasaretilaisesta.
Ajattelemme että koska Hän on Jumalan Poika niin Hän on täydellinen, kaikkitietävä, kaikkinäkevä, kuten Jumala.
Mutta silloin Hän ei olisi oikea ihminen vaan jonkinlainen maanpäällä kulkeva Jumala.
Kun tarkemmin katsomme, Jeesus kävi kovia Jumalan kouluja, eikä Hän suinkaan alusta asti tiennyt kuka Hän todella on.
Johannes kirjoittaa vaiheesta, kun rautalanka alkoi olla Jeesuksellea väännettynä että mikä tämä juttu oikein on:
Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kuin Jesus tiesi hetkensä tulleeksi, että hänen piti tästä maailmasta Isän tykö menemän, niinkuin hän oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmassa, niin hän loppuun asti rakasti heitä.
Ja ehtoolisen jälkeen, (kuin perkele oli jo Juudaan Simonin Iskarjotin sydämeen lykännyt, että hänen piti hänen pettämän,)
Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:
Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä.
Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli.
Johannes 13:1-5 Biblia 1776
Eikö olekin hämmästyttävän upea kohta Johanneksen evankeliumissa!
"Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:
Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä.
Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli."
olisi varmaan yksi ja toinen meistä tuossa hieman toisin käyttäytynyt.
"Hei, minä olen tajunnut että olen kuningasten Kuningas ja menen kohta Jumalan luokse valtaistuimelleni, jonka Isä minulle antaa.
Katsos, Pietari, sandaalit ovat vähän kurassa - kiitos että peset ne. Johannes, voisitko tuoda mulle lisää sapuskaa. Andreas, kipaisepas torilta vielä salaattia ja tuoretta leipää, tämä on jo vähän kuiva. Martta, mistä löysit tämän surkean viinin, käyppäs noutamassa vähän parempaa tavaraa joka sopii Kuninkaalle"
Kyllä me ihmiset osaamme vaatia arvonantoa ja kulkea pyhän uskomme antamalla oikeudella pää pystyssä ja otsa jalosti kurtulla syntisen maailman keskellä!
tulee mieleeni arkkipiispa Vikströmin käynti Israelissa. Olimme Golanilla YK joukkojen saunassa, ja siinä apurina kun olin niin tarjouduin että voisin herra arkkipiispan selän pestä.
hän antoi siihen luvan - ja vaati sitten pestä minun selkäni.
unohtumaton saunakierros!
"Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:
Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä."
Uusi testamentti kertoo kuitenkin, että Jeesus oli vanhemmilleen alamainen, ei mikään tuittupää lapsi, ja että Hän oli sydämeltään nöyrä.
Ollin oppivuodet eivät oikeastaan keskittyneet Jeesuksen sisäiseen nöyryyttämiseen - Johannes vain sanoo, että kun koko juttu oli Hänelle valjennut ja taivaallinen kirkkaus Hänen silmiensä edessä, Hän oli edelleen nöyrä ja tahtoi näyttää, kuinka Hänen omiensa tulee palvella toinen toistaan.
suorastaan kilpailla toinen toisemme kunnioittamisessa.
Heprealaiskirje todistaa samaa Jeesuksen nöyryydestä
"Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin."
noin vapaasti sanoen
Jeesus ei ollut kuninkaan poika, prinssi, joka nalkuttaa isälleen "hei, missäs ne mun läänitykset on, pistähän ukkeli jo eläkkeelle että saan prinsessan ja valtakunnan"
Jeesus ei vaatinut itselleen Israelin korkeimman uskonnollisen viranomaisen asemaa. Näin heprealaiskirje sen sanoo: "Niin myös Kristus ei ole itsiänsä kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi Papiksi oli tuleva"
Raamatun Jeesus ei todellakaan ole mikään kiiltokuva, muuttumaton ikoni, Jumalan kuva, joka ei itse asiassa ole oikea ihminen.
Saatamme kyllä sanoa "Hän oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin"
Mutta olisi ehkä hyvä joskus ihan pysähtyä noihin kahteen sanaan "kaikessa kiusattu"
miksi?
vastaus tulee heti mieleemme "että Hän voisi kiusattuja auttaa"
näemme tästä että Jeesus tuli ihmiseksi, asettui meidän paiakllemme ja otti samat ongelmat ja sairaudet ja kiusaukset ja vastoinkäymiset ja luonnonkatastrofit ja onnettomuudet ja ihmisten kiusan ja kateuden ja uskonnollisen halveksunnan ja ylpeyden .... mitä mekin koemme.
Jokaisen edellä olevan asian kohdalle voisimme laittaa jonkin kertomuksen evankeliumeista, joissa tuo näkyy todellisuudessa.
Ei meidän tehtävämme ole olla Mestaria parempia.
Myös meidän tehtävämme on - Hänen kanssaan - astua alas maan alimpiin paikkoihin, vankiloihin, sairaaloihin, orpokoteihin, lesken köyhään kotiin, mielisairaiden ja riivattujen ja alkoholistien ja narkkareiden ja prostituoitujen ja murhamiesten ja ryövärien maailmaan. Ihmisten todellisuuteen.
Sanoisin näin
ihminen, jolla on sydämessään kiiltokuvamainen kuva Jeesuksesta edustaa kiiltokuvamaista uskoa.
siistiä, kaunista katseltavaa - ja ah, niin kaukana pahasta maailmasta.
ihminen, jonka sydämessä Herra Jeesus Kristus itse asuu lukee nämä heprealaiskirjeen sanat hyvin vakavasti
"Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset, väkevällä huudolla ja kyyneleillä sen tykö, joka hänen voi kuolemasta pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.
Ja vaikka hän (Jumalan) Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut."
Hep 5:7-8 Biblia 1776
Ollin oppivuodet keskittyivät yhteen asiaan - kuuliaisuuteen.
Kiiltokuvakristityltä nuo sanat menevät itsestään selvinä kuin vesi sorsan selästä. Tottahan tässä ollaan kuulaisiai, on huivikin seuroissa ja ei meillä televisiotakaan ole ja kahvit ja pullat vuorollamme tarjoamme.
Jumalan lapsi sen sijaan menee hyvin vakavaksi. Jos kuuliaisuuden oppiminen on noin vaikeaa, ja vasta sen jälkeen Heprealaiskirje sanoo Hänen saavuttaneen täydellisyyden, kuinka ihmeessä minä voisin olla kuuliainen pyhän Jumalan tahdolle?
Ja Sana vastaa hellästi
et sinä voi
vaikka mitä tekisit, kuinka tuskan huudoin rukoilisit Jumalaa, sinä et pysty olemaan kuuliainen Hänen tahdolleen.
"Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen"
Heb 5:9 Biblia 1776
Jumalan lapsi on kuuliainen Jeesukselle.
mitä se merkitsee
"kuuliainen" tulee sanasta "kuulla"
Hän kuulee Hyvän Paimenen äänen ja seuraa Häntä.
"Puhu Herra, palvelijasi kuulee"
varoitan vain - ja tämän voivat monet nettiruukkulaiset todistaa - sinä et tule aina lainkaan pitämään siitä, mitä kuulet.
paljon mukavampi olisi olla tottelematon
tai pitää sopiva etäisyys Jeesukseen, kiiltokuvaan.
Elävä kristitty ei nuku, hän on herännyt, valveilla ja hän kuulee Jeesuksen äänen ja seuraa Häntä.
joka päivä. nytkin.
ja kun kompuroimme ja eksymme omille teillemme ja rikomme Jeesuksen ohjeita ja neuvoja
ei Hän syytä.
Isä Jumala lukee Jumalan Pojan kuuliaisuuden meidän kuuliaisuudeksemme.
Kun olemme Jeesuksessa, me Hänessä täytämme Isän tahtoa, Kristuksen ruumiina tässä maailmassa.
ethän jää tästä huikeasta elämän seikkailusta pois!
Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.
En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.
Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.
Valmisti kuuliaisuuden,
aukaisi oven autuuden
Jumala meille Pojassaan,
kun antoi hänet kuolemaan.
Ainoa anteeksantamus,
ainoa synnin sovitus
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on.
On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.
Maailman viettelyksistä,
kiusauksista, synneistä
ainoa ompi pelastus
Jeesuksen suuri rakkaus.
Ainoa tosi viisaus
ja ainoa vanhurskaus,
ainoa puhdas pyhitys
on Vapahtajan yhteys.
Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.
Virsi 299
Lars T. Nyberg 1745.
Suom. Elias Lagus 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1901.
Virsikirjaan 1938.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti