Armoistuin

Norsunluinen kerubi Samariasta

Tutkitaan edelleen yhdessä liitonarkkia ja armoistuinta, mitä Raamattu meille antaa tämän asian kautta. Ei vain temppelin ajan juutalaisille tai Heprealaiskirjeen kirjoittajalle, vaan meille tänään torstaina 22.7. 2010.

onko kyseessä vain vielä yksi kaanaan kielen ilmaus, fraasi, joka tarkoittaa sitä samaa mitä kaikki muukin ja jonka jo läpikotaisin lapsesta asti tunnemme ja josta saarnaajat seurakunnalle saarnaavat?

vai voisiko vanhalla Raamatulla olla jotain uutta annettavaa? jotain jota ei ole ainakaan omalla kohdallamme vielä tuhat ja yksi kertaa puitu aivan kyllästyksiin asti?

voisiko Raamattu olla tuore, mielenkiintoinen

vai annammeko sen olla hyllyssä luettuna kirjana, josta jo kaiken tarpeellisen tiedämme

olisiko sitä jopa syytä varoa, ja pyrkiä lukemaan sitä vain ortodoksisen papin tai diakonin ollessa mukana, ettei tule mieleen villejä ajatuksia

jotain joka voisi rauhan sidettä heikentää rakkaiden veljien ja sisarten välillä?

no katsotaan.

usein on tapana ennen saarnan alkua tai raamattupiirin alussa lausua lyhyt rukous, että itse Jumalan Henki armollisesti avaisi Sanaa ja ravitsisi meitä.

tämä on pyyntö saada tuoretta mannaa, ei vanhaa ja kuivaa toissapäivän mannaa, jossa jo madot ja toukat ovat alkaneet työnsä

joten rukoilemme "Herra, siunaa Jumalan Sanan tutkimisemme ja avaa korvamme kulemaan, mitä Sinä tahdot Sanassa meille tänään puhua. Kiitos että olet luvannut olla siellä itse paikalla, missä kaksi tai kolme kokoontuu Sinun nimessäsi. Aamen"

Sfinksi Nimrod

edellisellä palstallani otin esille, oi Teofilus, Vanhan testamentin temppelin rakenteen ja luimme yhdessä Mooseksen kirjojen kuvauksen liitonarkista - tämän "radiovastaanottimen" rakenteen - ja miten se oli temppelin ytimessä, Kaikkeinpyhimmässä.

Sisällä olivat Mooseksen Jumalalta saamat kiviset laintaulut ja Aaronin sauva, joka oli herännyt eloon ja kasvanut lehtiä. Kuollut keppi...

kuinka kahden toisiaan kohti katsovan kultaisen siivekkään kerubin välistä Jumala ilmoitti tahtonsa Israelin kansalle.

kuinka vain ylipappi sai sinne kerran vuodessa mennä Suurena Sovintopäivänä, kun Jumalan pyhä nimi kansan yli lausuttiin.

Kuinka profeetta Jesajan aikana temppeli ihmeellisesti pelastui assyrialaisten hyökkäyksestä, mutta kuinka Salomon temppeli tuhoutui Baabelin kuninkaan hyökkäyksessä. Ja kuinka profeetta Jeremia kätki liitonarkin luolaan odottamaan viimeisiä aikoja.


Puhuimme siitä, kuinka Jeesuksen ajan upeassa, kuningas Herodeksen rakentamassa ja kautta koko Rooman kuuluisassa temppelissä Kaikkeinpyhin oli tyhjä. Siellä oli vain litteä kivi muistuttamassa liitonarkista.

kuinka tämä temppeli tuhoutui vuonna 70 Av kuun yhdeksäntenä, jota juutalaiset ovat taas paastolla muistaneet ja Itkumuurilla surreet.


Apostoli Paavalin elinaikana temppeli oli yhä pystyssä, ja hän liikkui siellä usein - tosin henkensä uhalla, koska oli liittynyt näihin nasaraealaisiin.

Heprealaiskirje on myös kirjoitettu ilmeisesti aikana, jolloin temppeli on yhä pystyssä ja sen kirjoittaja tutkii temppelin Aaronin pappeutta, Melkisedekin pappeutta, joka on toinen järjestys, sekä temppelin uhreja ja Kristuksen kuolemaa.

varsin syvällinen kirje.

tunnetuin viittaus liitonarkkiin Uudessa testamentissa löytyy juuri Heprealaiskirjeestä ja laitan sen taas tähän meille muistutuksena


Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa.

Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

Hep 4:14-16 KR 1992



Armon valtaistuin

eihän sen noin pitänyt mennä, vaan armoistuin

"Sentähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme ja löytäisimme silloin armon, kuin me apua tarvitsemme."
Hep 4:16 KR 1776


Jerusalemin temppeli, kuten koko Israelin kansan vaellus, on esikuva, typos.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja katselee nyt näitä Jerusalemin temppelin tapahtumia ja esineitä esikuvina ja kertoo, mitä ne meidän Herrassamme Kristuksessa Jeesuksessa merkitsevät.

Painopiste ei tässä ole ajatuksessa, että meillä on armoistuin tai armon valtaistuin (mikä on aika valtava ilmaus).

Painopiste on ylipapissa.



Se liitonarkin kansi ja kerubit on kyllä siellä, tuo kohtauspaikka.

mutta ei sinne kuka tahansa fenni saanut mennä, joka ei edes siellä maailman pohjoisilla äärillä edes taloja rakentanut eikä osannut sotia käydä.

kukaan pakana ei saanut sinne lähellekään tulla, ei juutalainen.

oli pakanain eli kansojen esipiha, jossa saivat turistit uteliaina katsella menoa, ja ihmetellä kauempaa Jerusalemin auringossa kimaltelevaa marmorista ja kultaista temppeliä.

mutta tämän aidan porttien yllä luki selvästi latinaksi ja kreikaksi, että jokainen pakana joka tästä portista menee ja löydetään, on syypää omaan kuolemaansa.


mutta ne naiset

eivät Israelin naiset saaneet edetä Israelin miesten esipihalle, ei luontainen pyhyys siihen riittänyt ja olisivat voineet kauniit kasvot sekottaa hurskaiden mieliä.

näin oli Jumala Mooseksen kautta säätänyt.

vaan sitten piti miestenkin jo jäädä portin taakse, kauemmas, ja ainoastaan leeviläistä sukua olevat ja Aaronin järjestyksen mukaiseen papistoon kuuluvat virheettömät miehet, ei rammat, sokeat, kuurot tai muuten rujot, saivat tulla polttouhrialttarin ja suitustusalttarien luo.


siellä oltiin jo lähellä Jumalan kohtauspaikkaa, ja tuli käyttäytyä nätisti.

kirjoitusten antamien tarkkojen ohjeiden mukaan uhrata Jumalalle kiitosuhreja ja sovitusuhreja ja syntiuhreja ja esikoisuhreja.

vaan sitten piti myös valitun pyhän papiston ja Aaronin järjestyksen mukaan virheettöminä valittujen miesten jäädä kauemmaksi, paksun esiripun taakse.

vain se, joka oli Mooseksen lain mukaan valittu ylimmäiseksi papiksi, sai astua Kaikkeinpyhimpään.

ei milloin vaan - vaan ainoastaan kerran vuodessa, kun Jumalan pyhä nimi kansan yli luettiin ja kansa oli polvillaan maassa Suurena Sovintopäivänä.

varmaan aika vapisevin polvin ylipappi sinne pimeyteen astui ja jalassaan oli naru, että jos Jumala sinne surmaa niin saadaan vetää ruumis pois.

kun Jeesuksen Kristuksen, juutalaisten kuninkaan, uhraamisen aika tuli, ylipappina oli mies nimeltä Kaifas.



Tämän Kaifaan luuarkku on ilmeisesti löydetty Jerusalemin eteläpuolelta Pahanneuvon vuoren rinteellä olevasta saddukeusten sukuhaudasta.

Kauniiseen arkkuun on kirjoitettu nimi Kaifas ja sisällä oli noin 60 vuotiaan miehen luut ja pääkallo.

Sekä Pontius Pilatus tunnetaan siis arkeologian löydöistä, kiveen on piirretty hänen nimensä ja kuparirahoja on löydetty. että Kaifas, koko ukkeli on taidettu löytää ja hurskaan juutalaisen tavan mukaan luunsa on haudattu uudelleen.


Heprealaiskirjeen kirjoittaja katsoo Melkisedekin järjestyksen mukaista ylipappia, joka ei ole Aaronin järjestyksen mukainan Hannan ja Kaifaan kilpailija, vaan toista järjestystä.

Hän kuvaa, kuinka Kirjoitukset tästä ylipapista kertovat ja kuinka Isä Jumala itse on vahvistanut taivaasta tulevalla äänellä (bat qol) rakkaan Poikansa. Tässä kohdassa Heprealaiskirje viittaa siis aineistoon, jota löytyy myös neljästä evankeliumista.

Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä.

Jeesuksen kaste Jordanilla
ihmeellinen Kirkastusvuori


koko kirje alkaa niin upealla kuvauksella tästä ylimmäisestä papistamme, että laitan sen tähän KR 1992 käännöksen mukaan.

tämän käännöksen tekijöiden joukossa on ollut professori Jukka Thuren, joka on heprealaiskirjeen erikoistuntija. pidän henk. koht. KR 1992 käännöstä varsin tutkimisen arvoisena.

Jukka Thurén, Heprealaiskirje 1992
Israelin usko 1977

poikansa Lauri on nyt Joensuussa eksegetiikan professorina. Tyttärensä Anni Maria on teologian tohtori erikoistunut Bysantin aikaan ja erään Antin puoliso.


Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat.

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla.

Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.

Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.



Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut:

-- Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

Ei myöskään näin:

-- Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.

Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo:

-- Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.

Enkeleistä hän sanoo näin:

-- Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi.

Mutta Pojastaan hän sanoo:

-- Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy
ajasta aikaan,
ja sinun kuninkaanvaltikkasi
on oikeudenmukaisuuden valtikka.

Sinä rakastit oikeutta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut riemun öljyllä, sinut, ei kumppaneitasi.



Ja myös näin:

-- Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kaikki kuluvat kuin vaate,
sinä käärit ne kokoon kuin päällysviitan, ne vaihdetaan niin kuin vaate. Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

Yhdellekään enkelille ei Jumala milloinkaan ole sanonut:

-- Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

Hep 1 KR 1992



"Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle."
Hep 1:3

Istuutunut Majesteetin oikealle puolelle, kunniapaikalle Isänsä viereen. Kuningasten Kuningas.

mutta Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei ajattele niinkään kuninkuutta, vaan kuinka Poika on enkeleitä suurempi.

"Toimitettuaan puhdistuksen synneistä"

viittaa ylimmäispapillisiin tehtäviin, joista Jerusalemin temppeli on esikuva, typos.

muistamme, kuinka Heprealaiskirje sanoo että puhdistus synneistä oli kertakaikkinen ja kuinka se tapahtui Hänen omalla verellään, ei sonnien ja pässien ja lampaiden verellä.

kuten Johannes Kastaja todisti

joka pois ottaa maailman synnin.


Heprealaiskirje kohdistaa kaiken huomionsa tähän Ylimmäiseen pappiin.

ajatelkaamme taustana Kaifaksen työpäivää Jom Kippurina, joka yleensä osuu syys-lokakuuhun lehtimajanjuhlien tuntumaan.

herättyään aamulla temppelin lähellä hän ei saa syödä mitään, on tarkka paastopäivä, juutalaisen vuoden suurin paasto.

tarkkojen menojen mukaan hän peseytyy ja pukeutuu ylimmäisen papin asuun.

hän kulkee pakanain esipihan kautta ja tuon varoittavan erottavan portin läpi, saapuu Israelin miesten pihalle, pappien pihalle pyhäkköön ja lopulta tuo pelottava hetki kun ylipappi Kaifas astuu Kaikkeinpyhimpään lausumaan rukouksia ja suitsuttamaan.

Kohtaamispaikalle.



Ylipapin tie kulki siis profaanista, sekulaarista, pyhään ja kaikkein pyhimpään läpi ihmisiä erottavien aitausten ja porttien.

kunnes hän oli pyhyyden huipulla, liitonarkin muistokiven luona pimeässä Kaikkeinpyhimmässä.

paikka on niin pyhä, että tänä päivänä uskonnolliset juutalaiset eivät rabbien kiellon tähden saa mennä temppelialueelle. Kaikkeinpyhimmän tarkkaa sijaintia ei tiedetä, joten he voivat vahingossa astua sen paikalle ja tehdä suuren synnin.

Pyhyys on siis näin erottumista yhä enemmän muusta ihmiskunnasta kun tullaan lähemmäs palavaa pensasta ja otetaan kengät pois.



mutta tämä ihmisten pyhyys ei ole kovin kestävää laatua.

Kaifas oli mukana tappamassa Jumalansa.

sotilaiden kasarmin punkkaan on joku kirjoittanut, "ota pois kengät jalastasi, sillä paikka jolla seisot on pyhä"

Heprealaiskirjeen Ylipapin pyhyys on hieman toisenlainen.



"Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa."

Matkallaan sinne Majesteetin luokse meidän ylipappimme on kulkenut läpi taivaiden.

Ei vain joidenkin Jerusalemin kaupungin itälaidalla olevien ihmisten tekemien rakennusten.

Jotka rakennutti Herodes Suuri, pahamaineinen Bethlehemin lasten murhaaja.

Läpi taivasten on Jeesus noussut ylös!

ei kolmanteen, ei seitsemänteen, vaan aivan sinne kaiken olevaisen ytimeen, kaiken pyhyyden pyhimpään, kaiken Elämän luo.

sinne, missä on Majesteetti.

Rakkaus.

sillä Jumala on rakkaus.



vaan mitä tämä meitä lohduttaa? Eikö tämä paina meitä epäpyhiä vaan alemmas sinne pakankansojen pihan pimeimpään nurkkaan, että tuskin uskallamme temppeliin päin katsoa.

toki!

vaan kirje jatkuu


"Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin."

että semmonen noususuhdanne meidän ylipapillamme.

Heprealaiskirje puhuu vakavia sanoja "ruumiin sinä minulle valmistit" sanoo Poika ja "Poika oppi siitä mitä kärsi, kuuliaisuuden"

ja tämän ylimmäisen papin tie kaikkein pyhimpään on kärsimysten tie, Via Dolorosa, jossa Hän kaiken synnin kiusauksen ja ihmisen todellisuuden kohdattuaan joutuu ristillä rikollisena surmattavaksi.

vaan oi ihmettä.

kun Jumalan Poika kituu ja kuolee Golgatalla, maa järisee ja temppelin esirippu ratkeaa ylhäältä alas - Pyhän ja Kaikkeinpyhimmän välinen erottava väliseinä aukeaa.

ja kohta koko temppeli uhreineen hävitetään, kuin sen aika olisi ohi.


Meidän ylipappimme ei vain repinyt syytöskirjettä, ei vain ottanut pois maailman syntiä, ei vain sovittanut Isän Jumalan vihaa syntejämme ja syntisyyttämme kohtaan, vaan Hän repi myös maahan erottavat välimuurit, esipihat, ja kasvavan pyhyyden portit.

lunastus ja pyhitys...

ympäri käydään ja kasteeseen tullaan


Heprealaiskirje piirtää tämän taivasten läpi kulkemisen! ja alas tuonelaan laskeutumisen varsin muutamin sanoin.

ei hän piirtele sitä vain itselleen iloksi, ehkä kyseessä on Apollon, joka oli väkevä Raamatuissa,

"Niin tuli Ephesoon Juudalainen, Apollos nimeltä, Aleksandriasta sukuisin, puhelias mies ja taitava Raamatuissa."
Apt 18:24 KR 1776

vaan hän kirjoittaa jotain sinulle.



koska meillä on tällainen ylimmäinen pappi joka


a. on kulkenut pyhistä pyhimpiin taivasten halki

b. on kulkenut kärsimyksen tien alas tuonelaan

tällainen ylimmäinen pappi, eikä sellainen kuin Kaifas, joka oli syntinen ihminen kuten sinä ja minä

niin nyt on revitty verellä, sodalla maanjäristyksillä alas kaikki nuo aitakset, portit ja esipihat ja verhot, jotka liitonarkkua ovat erottaneet sekä juutalaisista että pakanoista, sekä miehistä että naisista, sekä vapaista että orjista.

tie on auki armoistuimelle, armon valtaistuimelle.



en sanoisi, että Heprealaiskirjeen mukaan armoistuin, hilasterion, armon valtistuin, olisi sama kuin Jeesus Kristus.

Heprealaiskirjeen kuva ei ole tämä.

Jeesus on Jumalan Karitsa.

Jeesus Kristus on Ilmestyskirjan teurastettu Karitsa.

Jeesus Kristus on ylimmäisenä pappina suorittanut täydellisen puhdistuksen kertakaikkiaan ja istunut Majesteetin oikealle puolelle.

Koska Hän on työnsä uskollisesti, nöyrästi, Isälle kuuliaisena tehnyt, tie armoistuimelle on avattu.

Armoistuimella olevien kultaisten kerubien välistä Jumala itse puhuu ja ilmoittaa tahtonsa.



Huomaathan vielä yhden asian.

Saatamme tehdä jonkin lehden kestotilauksen, vaikkapa tilata Ruukun ja se tupsahtaa sitten Rauhan Siteen kanssa postiluukusta.

Kestotilaus.

Voimme ajatella että tuo Kohtauspaikka on itsestään selvä kestotilaus, "tilan muutos" statuksen muutos, se vipu X on jossain väännetty ja nyt olemme tilassa Z.

mutta Heprealaiskirje puhuu elävästä elämästä, joka ei ole teoreettinen tila.

on aika.

on armon aika, on armottomuuden aika, on lain aika, on vapauden aika, on orjuuden aika, on Jumalan lapseuden aika.

on ahdistuksen aikoja, ikävä kyllä.

Heprealaiskirje puhuu "oikeasta ajasta" että saisimme armon avuksemme silloin, kun sitä tarvitsemme.

ei kestotilaus.

vaan elävää elämää, kristityn vaellusta.



Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

virsi 322
Ajalla autuaalla me
sinua, Kristus, kiitämme,
sinulle ylistystä laulamme:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

Kiittävät Herraa enkelit
ja kaikki taivaan sankarit,
laulavat kerubit ja serafit:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

Näin iloitsee nyt kansasi,
riemuitsee kristikuntasi,
se laulaa autuudesta armosi:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

Latinalainen Tibi laus salus sit Christe 1400-luvulta.
Tansk. 1528.
Suom. käsikirjoituksena 1580-luvulla.
Virsikirjaan suom. Hemminki Maskulainen 1605.
Uud. komitea 1984.