Gin

Franciscus Sylvius ja vaimonsa 1672
Frans van Mieris Sr.
Dresden, Gemäldegalerie

Ystäväni kertoi minulle pienestä episodista Tallinnan laivalla, kun hän oli palaamassa Helsinkiin. Nuori suomalainen mies istui siellä kitaten sinisestä pullosta kurkkuunsa Bombay Sapphire nimistä giniä. Hän ilmeisesti halusi tehdä vaikutuksen laivalla vieressään istuvaan venäläiseen tyttöystäväänsä.

Mieleeni nousi monenlaista ajatusta tuon kuullesani.

Ensinnäkin ajattelin, mikä loukkaus jaloa juomaa kohtaan on hörppiä sitä kuin jotain halpaa tulilientä!

Bombay Sapphire näet valmistetaan huolellisesti kolmeen kertaan tislaten, ja sen erittäin hienoon maustamiseen käytetään monia eri mausteita, joiden läpi höyrytetty juoma kulkee ginille ominaisen katajanmarjan lisäksi
manteli,
sitruunankuori,
lakritsa, sarjakurjenmiekka (Iris germanica juuri, jota on viisi vuotta kuivattu,
meriputki (angelica),
korianerin siemenet,
intialainen kaneli (cassia),
jaavan pippuri (cubeb),
guinean pippuri (inkiväärin sukua)

Toiseksi ajattelin, millaista tuhlausta juoda näin kallista giniä tuolla tavoin! Yhtä lailla hän olisi voinut kääriä sätkän sadan euron setelistä ja näyttää tyttöystävälleen, että tuohta kyllä on meikäpojalla vaikka mereen heittää.

Kolmanneksi ajattelin, että mitähän tuo tyttöystävä ajatteli. Venäläiset naiset - ja mikseivät suomalaisetkin - ovat saaneet vuosisatojen kokemuksen kuningas Alkoholin hallitsemien miestensä kanssa elämisestä. Heillä on siihen taitoa ja ymmärrystä ja paljon he ovat kestäneet ja kärsineet juopottelevan aviomiehensä uskollisina kotiin raahaajina.

Neljänneksi ajattelin, että juomalla tuolla tavoin giniä kippokaupalla, tämä nuori mies haki nopeaa humaltumista, onhan tässä väkijuomassa lähes puolet, 47.0%, puhdasta alkoholia. Siis todella humalahakuista juomista, jonka tarkoitus ei varmaan ollut tyttöystävän viihdyttäminen, vaan oma autuaallinen nolotila.

kun kerran ameerikan raudan omistajalta kysyttiin, paljonko hänen leveä letukkansa kuluttaa bensaa, vastaus oli "no, kun kipon kaataa niin kerran paukahtaa"

tuo suomalainen nuori mies saattoi Helsinkiin saavuttaessa olla jo melko paukahtaneessa kunnossa. en tiedä, tarina ei kerro jatkosta.



Gin on katajanmarjalla (Juniperus communis -kasvin sinertävä käpy) maustettu viina, jota Suomen katajainen kansa ei varmaan kovin paljon tunne eikä käytä sen erikoisen maun vuoksi. Korpikuusen puhtaat kyynelet, Koskenkorvan ja vodkan suusta niin helposti alas valahtavat kirkkaat maistuvat suomalaisille paremmin.

Vaikka Raamattu varottaa "älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä" (Ef 5:18) katajainen kansamme on ilmeisesti hälyttävällä vauhdilla juopumassa ja suomalaisten naistenkin alkoholinkulutus on kuusinkertaistunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.

Katajainen kansamme ei murru helposti, vaan nyt taitaa Suomen kansaa uhata ihan oikeasti viinan ylettömäksi käyvän väärinkäytön vaara. (tilastot voivat valehdella, mutta eivät aina niin tee)


"Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan tuulien huminata niinkuin kataja kivisellä mäellä.

Yläilmoista iskevä ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna.

Sotaratsut ajavat siitä ylitse, ja kanuunavaunujen rattaat saattavat taivuttaa sen maata myöten. Mutta kataja ei katkea. Ei synny verihaavaa, ei tule luun vikaa. Kun meteli on ohitse, ojentaa pieni puu lyhyen jäntevän vartensa, ja oksa risahtaa oksalle: »Kasva sinä sinnepäin, minä kasvan tänne». Eikä kestä kauan, ennenkuin on jo jalkain jälki ja pyöräin uurtama ura peitossa.

Ja kun yliajaja huomenna hakee eilisiä jälkiään, ei hän enää niitä löydä. Tie on kasvanut umpeen, ja katajikko näyttää koskemattomalta."

"Se Mooses, joka meidät tänne luvattuun maahamme johti, hän ymmärsi sen sitkeyden voiman, joka piili hänen kansansa katajuudessa."

Juhani Aho. Katajainen kansani (1891)


Ginin nimi juontuu kataja sanasta, ranskan genièvre tai hollannin jenever. (Myös Geneven kaupunki saa katajasta nimensä)

Hieman myrkyllisä katajanmarjoja käytettiin jo varhaisella keskiajalla lääkkeenä, esimerkiksi Mustan ruton riehuessa. Sitä käytettiin mausteena keskiajan juomissa.

Ginin keksi erittäin lahjakas lääkäri ja anatomi Franz de le Boë eli Franciscus Sylvius (1614-1672). Hän syntyi Hanaun kaupungissa Saksassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Alankomaiden Leidenissa. Hän perusti siellä maailman ensimmäisen kemiallisen laboratorion, joka on edelleen Leidenin yliopiston ylpeys.

Sylvius on ensimmäisiä uuden ajan lääkäreitä, joka ymmärsi ihmisen verenkierron olemuksen ja kirjoitti siitä tutkielmia. Meillä jokaisella on päässämme molemmissa aivolohkoissamme hänen havaitsemansa tärkeä Sylviuksen uurre, selkäydin nestettä aivoissa ohjaava Sylviuksen akvedukti ja lääkärit puhuvat Sylvian kulmasta ja erinäisistä muista ihmisen anatomian hienoista yksityiskohdista, joiden nimi tulee tästä hepusta.

Hänen pääteoksensa kertoo lääketieteen uusista ideoista - Praxeos medicae idea nova 1671



Franciscus Sylviuksen kehittämää giniä myytiin apteekeissa lääkkeenä erilaisiin vaivoihin. Sen kerrottiin auttavan erilaisissa vatsan ongelmissa, munuaisvaivoihin, virtsakiviin ja jopa kihtiin.

Mutta lääkkeestä gini löysi pian tiensä kansan pariin juomana. Hollannissa oli 1660-luvulla jo useita pieniä juoman valmistajia, ja sen käyttö levisi nopeasti Hollannista myös Belgiaan ja pohjois-Ranskaan.

Ja sitten paukahti!

Englantilaiset sotilaat olivat taistelleet espanjalaisia vastaan Alankomaissa ja ihmetelleet "hollantilaisten rohkeutta". Salaisuus kävi pian ilmi - puteli giniä ennen taistelua, eikä mikään enää pelota rintamalla.

Gini kulkeutui näin Kanaalin yli Englantiin, ja tuli siellä tutuksi suosituksi etenkin Wilhelm III Oranjelaisen (1650-1702) aikana.

Panimot alkoivat tehdä halvempaa ja yksinkertaisempaa katajanmarjalla, aniksella ja muulla maustettua juomaa kuin Sylviuksen yrttilääke. London Dry Gin on edelleen tämän juoman tunnetuin versio. Tosin pian kapakoiden halpaan giniin sekotettiin jo tärpättiäkin.



ja näin sai Wilhelm III hallituksen myötävaikutuksella alkunsa vuonna 1688 Englannin pahamaineinen gin hulluus, Gin Craze.

Halpa viina.

siinä sen salaisuus.

Ranskalainen brandy oli kalliimpaa tuontitavaraa ja englantilaisten mielestä ranskalaiset olivat muutenkin pottumaisia. Vuosien 1689 - 1697 välillä His Majesty's hallitus antoi useita ranskalaisen viinan tuontia rajottavia lakeja ja kannusti verohelpotuksin paikallista ginin valmistamista.

Alkon monopoli rikottiin. Vuonna 1690 otettiin "London Guild of Distillers" yksinoikeudet pois, ja viinan valmistus vapautui kautta maan.

Hallitus suositteli ginin juomista ja kansalle kerrottiin, että se maistuu kuningatar Annellekin (1665-1714).

Viinan hinnan romahdus, ginin valmistamisen yleistyminen ja kansan varallisuuden kasvu johtivat tilanteeseen, jota jälkipolvet siis kutsuvat aivan gin hulluudeksi.



Tilanne riistäytyi täysin käsistä erityisesti Lontoossa. Alkoholismi levisi etenkin alempien kansanluokkien parissa kulovalkean tavoin ja myös naiset, imettävät äiditkin, juopottelivat lukemattomissa kapakoissa ja kaduilla.

Giniä kitattiin sen Tallinnan laivan nuoren miehen tapaan humaltumista varten, lapsillekin sitä juopot vanhemmat antoivat, ja kaikenlainen alkoholin aiheuttama sosiaalinen ongelma alkoi rehottaa pitkin maata.

Täyteen ahdettuja kapakoita romahti kasaan, surmaten asiakkaita putoavien hirsien ja kivien päälle, viinan tappamien vanhempien orpolapset harhailivat kaduilla, väkivaltaiset puukkotappelut, holtiton käytös ja työnteon unohtaminen olivat Gin Craze vuosien katkeraa hedelmää.



Ison-Britannian hallitus tajusi lopulta, että maalta ja kaupungeista tulevat viranomaisten valitukset gin hulluudesta ovat vakava juttu.

Giniä myytiin vuosittain jo enemmän kuin olutta.

Ensimmäinen hallituksen yritys hoitaa viina ongelmaa oli täysi katastrofi.

Vuonna 1736 säädettiin laki, Gin Act, jonka mukaan ginin myynnistä on maksettava 20 shillingin vero gallonaa kohti ja kauppiaalla on oltava 50 puntaa maksava vuotuinen myyntilupa.

Hallituksen tarkoitus oli ohjata kansan juomakäyttäytymistä viinan hintaa nostamalla. Näinhän koko hulluus oli saanut alkunsa, ginin halpuudella ja tuontiviinan kalleudella.

Kerrotaan, että kaikkien myyjien joukosta vain kaksi hankki tuon lisenssin. Laki ei siis pystytty todellisuudessa valvomaan.

Vielä pahempi on, että virallisen ginin hinnan noustessa alkoi kansa valmistaa omaa versiotaan tästä katajaisesta juomasta. Valvonnan ja ammattitaidon puuttuessa, myyntiin tuli nyt paljon tärpätillä sotkettua ja suorastaan myrkyllistä giniä.



Tilanne etenkin pääkaupungissa alkoi olla jo niin paha, ettei jatkuvasti juovuksissa olevaa kansaa enää kyetty kunnolla hallitsemaankaan.

Vuoden 1743 tilastot kertovat, että englantilaiset joivat vuodessa 10 litraa giniä per nuppi. Myös lapset joivat giniä. Tämä tilasto oli kansanterveydellisesti jo varsin synkkä lukema.

Kunnon miehet alkoivat nousta parlamentissa hoitamaan asiaa paremman lainsäädännön ja valvonnan aikaansaamiseksi. Piispa Thomas Wilson, Henry Fielding, Josiah Tucker ja Daniel Defoe, "Robinson Crusoe" kirjan kirjoittaja, pitivät asiasta meteliä.

Vuonna 1751 annettiin uusi Gin Act, joka alkoi tehota. Valmistuksessa pyrittiin laadukkaan ginin kannustamiseen, jotta päästäisiin eroon usein myrkyllisistä kansan omista keitoksista.

Tärkeämpi oli ginin myynnin rajoittaminen ravintoloihin, eräänlainen A-oikeuksien pystyttäminen, jossa kapakan tuli maksaa 10 punnan vuotuinen ginin myyntilupa.

Hullut gin vuodet olivat sitten ohi, ehkä myös kansan köyhtyessä huonojen viljasatojen ja kovien aikojen koittaessa.


On sanottu viisaasti "opimme historiasta sen, että emme opi historiasta mitään"

en ole suomalaisen alkoholipolitiikan tuntija millään tavoin, enkä tiedä tämän hetken kulutuslukemia ja trendejä.

London Dry Gin ei ole suomalaisen kansan mielijuoma, mutta sille on paljon helpommin juotavia ja halvempia mutta yhtä väkeviä vaihtoehtoja.

Englannin taistelu ginin kanssa opettaa valtion alkoholipolitiikassa kaksi merkittävää asiaa

1. viinan hinta verrattuna kansan elintasoon, ostovoimaan

2. viinan myynnin monopolin ja A-oikeuksien merkityksen

Euroopan unionin rajojen autessa Alkon monopoli ja näin on vähentynyt ellei kokonaan positunut hallituksen mahdollisuus ohjata kansan juomatapoja erilaisten alkoholien hintojen kautta.

Opimme Englannin ginin kauhujen vuosista myös hyvin tärkeän perustavan asian kansan käyttäytymisestä:

jos halpa viina on tarjolla, se menee kaupaksi.



Alko esimerkiksi koettaa opettaa suomalaisia normaaliin keski-eurooppalaiseen alkoholin järkevään käyttöön, kohtuullisuuteen ja viinien rauhalliseen juomiseen varsinaisten väkijuomien sijasta.

tuo nuori kaveri Tallinnan laivalla taitaa kuitenkin kertoa, että tämä on toiveajattelua.

Suomen katajainen kansa juo humaltuakseen ja tarvitsee siksi holhousta.



koska kuningas Alkoholi on miestä väkevämpi - ja naista - suomalaisten keskuudessa esiintyy monenlaista ongelmajuomisen ja alkoholismin aiheuttamaa ikävää ongelmaa, rikollisuutta, väkivaltaisuutta, murhaa, yleisiä järjestyksenhäiöitä, turvattomuutta öisillä kaduilla, hiljaista äidin ja lasten pahoinpitelyä kotien suljettujen ovien takana.

kuningas Jeesus pystyy auttamaan alkoholin orjia.

mutta Hän tarvitsee työmiehiä elovainioille, alttiita sydämiä, käsiä ja jalkoja, aivojaan käyttäviä Jumalan lapsia, kukkaronsa nyörit hellittäviä Hyvän Paimenen lampaita.

on vastuutonta vain voivotella aikoja ja tapoja.

on vastuullista tehdä työtä hihat käärien tämän maailman paskaojien varsilla.

on vastuullista kannustaa ja tukea kansanedustajia, jotka Daniel Defoen tavoin koettavat tehdä jotain viinaan hukkuvan kansamme auttamiseksi.



tänään 7.7. uutistoimisto STT kertoo että Suomen tulli on takavarikoinut tänä vuonna 2010 Virosta tuotua alkoholia kiihtyvässä tahdissa. Matkatavaroissa olevia suuria viinakuormia selitetään usein 50-vuotisjuhlilla.

"Sanoman Maakuntalehtien mukaan tulli oli takavarikoinut kesäkuun loppuun mennessä 20 000 litraa alkoholia. Koko viime vuoden aikana tulli takavarikoi 11 000 litraa alkoholia."

kaksikymmentätuhatta litraa alkoholia tammikuusta heinäkuuhun ...

se on aika paljon.



"Alkoholin käyttö on lisääntynyt Suomessa suuresti viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana.

Vuonna 2008 alkoholijuomien tilastoitu kulutus nousi 100 prosentin alkoholiksi muunnettuna 8,5 litraan asukasta kohti. Määrä on viisinkertainen 1950-luvun loppuvuosiin verrattuna."
Päihdelinkki

Lontoon gini hulluus ei ole kaukana - se oli 10 litraa asukasta kohti.





"- Jos hakee vaikka sata litraa olutta ja viiniä, taas parin viikon päästä sata litraa ja vielä kolmannen kerran niin viimeistään silloin joutuu selittämään, sanoo Helsingin tullin tulliylitarkastaja Pauli Nykänen lehtien haastattelussa."
IL