The Finnish Apostolic Lutheran Church, Calumet MichiganVaellus on etualalla ja tärkeä.
Heprean sana halaka tarkoittaa "kulkeminen", "elämän vaellus" - Talmudissa on Halaka ja Haggada, eli vanhinten neuvot ja esimerkilliset kertomukset menneiden sukupolvien ja omankin aikamme elävästä elämästä.
Juutalaisuus ei ole ensisijaisesti jonkin teologisen linjan älyllistä puolustamista, eikä monista asioista tahdota edes keskustella. Toisin kuin kristillinen teologia, juutalaisuus ei esimerkiksi yritä tunkeutua Jumalan olemuksen salaisuuksiin.
kyllä niitä syntyjä syviä joku pohtii ja pohtikoon, juutalaisuudessa keskustelua rohkaistaan ja jeshiva-koulussa usein on kaksi oppilasta ja vähintään kolme eri mielipidettä, joista tulisesti avoimien Talmudien äärellä tapellaan.
nettiruukkukin jää siinä nujakassa vertailussa ihan kolmanneksi.
juutalaisuus on vaeltamista Jumalan tahdon mukaan käytännön arjen elämässä, otollista elämää Tooran opetusten valossa, Jumalan lasten luottavaista kulkua Mooseksen lain valossa.
esikoislestadiolainen uskova voi kuunnella ja lukea riitaisia ja eriseuraisia oppikeskusteluja, mutta mieluummin pysyy niistä erillään.
hän voi kuulla tai lukea Raamatun opetusta, joka poikkeaa totutusta, mutta mieluummin pitää sellaiseen etäisyyttä.
tämän kristillisyyden uskova voi seuroissakin kuulla monenlaista Sanan selitystä ja opin selitystä, ja suhtautuu siihenkin tasaisen rauhallisesti - varmaan Pyhä Henki ohjaa vielä tämänkin saarnamiehen oikealle tielle ja Jumalan lasten totuuteen.
hän ei välttämättä edes pane merkille sitä, että vanhin tai saarnaaja julistaa pöntöstä jotain hieman Lutherista poikkeavaa tai melkein Raamatun sanomaa.
se ei merkitse mitään.
elämän vaellus merkitsee.
sen sijaan mikä sottiisi syttyykään, jos elämään ja vaellukseen kajotaan!
kravatti - nyt ollaan kotikentällä, nyt on kyse elämän ja kuoleman asioista, nyt taistellaan viimeiseen mieheen ja naiseen!
viina - asia on niin itsestään selvä, ettei tästä edes tarvitse keskustella. joka siitä puhuu on vieras ja muukalainen, me tunnistamme Hyvän Paimenen äänen, joka on raitis ja puhdas.
pyhä Kolminaisuus - ??
televisio - tämä alkaa olla menneen talven lumia, niinkuin kesämökit, jotka 1950-luvulla olivat syntiä. nyt alkaa kuumeta keskustelu tietoverkoista, joissa löytyy tuhat kertaa pahempia asioita kuin MTV tai YLE tai Nelonen telkkarista.
poikien ja tyttöjen yhteinen kesäleiri - ah! tämä on olennainen asia, harmi että ei sallita, hyvä että ei sallita laineikko käy
fariselainen ei ole jokin kevyesti otettava naurun kohde, kuten Raamatusta etääntyneet suomalaiset kulunutta fraasia käyttävät.
toki hän on Jumalan silmissä muita parempi, vähemmän syntinen, sehän on itsestään selvää.
voi olla, ettei hän näe aivan sinne sydämensä perukalle, mutta kuka näkee?
toki hän on tarkkana tilleistä ja mintuista ja kymmenyksistä ja nielaisee kameleita, mutta mitä sitten.
psalmi 119 tavoin fariseus on Jumalan tahdon tutkimisen ja noudattamisen ammattilainen, erikoismies tai nainen, joka koko sydämestään tahtoo elää ja uskoa niinkuin tulee.
fariseus pistää käytäntöön uskon eikä vain puhu siitä.
maailmassa ei ole ketään, joka yhtä syvällisesti ja innokkaasti tahtoo toteuttaa Isän Jumalan hyvää tahtoa, kuin juutalainen fariseus, ammattiuskova.
olen kovin ihmetellyt sitä kamelien nielemistä, mutta nyt ymmärrän.
mitä vanhin Gunnar Persäter sanoo juhlaseuroissa ei ole opilliselta tai raamatulliselta sisällöltään niin kovin tärkeää. Tosiasia, että hän on paikalla ja puhuu lämmittää sydämet ilolla ja kiitollisuudella.
rabbi on paikalla ja kuka on kelvollinen hänen halaka-opetustaan ja siihen liittyviä haggada kertomuksiaan elävästä elämästä arvostelemaan?
tämä on pyhä hetki eikä sitä tule turhilla ajatuksilla ja viisasteluilla pilata.
tulee kätkeä sydämeen neuvot ja opetukset ja sitten juhlassa ja arjessa vaeltaa niiden Lapin neuvojen mukaan.
hankalampi on tunnistaa esikoislestadiolaisten parissa opillinen Hagar, joka elää orjuudessa poikineen.
peruskallio on sama selkeä ja hurskas: Jumala tahtoo ja me teemme.
moni perus-essu kulkee elämän tietä, halakan mukaan, vaivaamatta liikaa mieltään opillisilla asioilla. Ne eivät ole tärkeitä, kravatti tai kesän yleiselle uimarannalle meno on.
Hagarin oppikeskustelu on olemukseltaan lakihenkistä, Tooran tutkimista. "oikea oppi on näin, ja meidän tulee sitä noudattaa, jotta asiamme Jumalan kanssa ovat hyvin".
oikean opin omaksuneina mielytämme Jumalaa siinä, missä perus-essu pysymällä poissa elokuvateattereista.
Hagarin opillisuus on opinkappaleista riitelemistä ja jeshivan tapaista avointa keskustelua pohjimmiltaan pitkälti samoin uskovien välillä.
mutta perussävel on "oikea oppi pelastaa" ja perustava tunne on "olen käsittänyt evankeliumin, sinä et" joten olen Jumalalle mieluisampi, kykenevä eksyneitä neuvomaan ja harhaan menneitä opastamaan oikeaan oppiin.
maallisen Jerusalemin orjuudessa olevan Hagarin oppi on siis synnin ja kuoleman lain alaista vaikka siinä käytetäänkin kristillistä käsitteistöä.
"Evankeliumi" on silloin lyömäase, ruoska, jolla piiskataan niitä, jotka ovat vielä "lain alla" ja luulevat jotain voivansa ansaita omilla teoillaan Jumalalta.
perus-essu ei ole tällä tavoin karrikoiden lain alla, ei myöskään juutalainen, että pyrkisi ansaitsemaan jotain.
hän on Jumalan rangaistuksen ja Pyhän Hengen menettämisen ja uskon menettämisen lain alla, ja mielellään ja koko sydämestään tahtoo tehdä Jumalan tahdon.
osittain pelosta.
osittain ilosta.
mitä tämä on?
voiko muka perinteisestä esikois-farisealaisesta halakasta vapautunut ihminen puhua riemuiten evankeliumin vapaudesta, ja silti olla lain alla?
voi.
hän ei enää piittaa Lapin neuvoista ja saattaa käydä yleisellä uimarannalla kesän hurjissa helteissä vaikka siellä on vähäpukeisia miehiä ja naisia ja lapsia. (uimarannoilla usein käytetään uimapukua)
hän saattaa käydä katsomassa arvokasta elokuvaa jossa tutkitaan ihmisenä olemista ja jopa vapaana kristittynä juoda hieman viiniä vatsansa tähden.
Hagarin orjuudessa hän silti elää pitäen kiinni oikeista opinkappaleista, joissa hänen mielestään on elämä.
ne ovat se uusi laki, sisäinen rakennelma, joka korvaa arkipäivän vaelluksen tiukan lainalaisuuden, ja jonka käsittäminen mielyttää Isää Jumalaa.
voi niitä, jotka eivät usko niinkuin minä! he ovat vaarassa joutua kadotukseen.
juutalaisuus on erittäin luja ja kestävä, isältä pojalle kulkeva uskonto, jota mikään maallinen tai uskonnollinen mahti ei ole kyennyt murtamaan.
Israelissa juutalaisuus kukoistaa taas monissa eri muodoissa, ja keskinäinen kahinointinsa saavuttaa maailman lehdistönkin.
juutalaisuuden voima on siinä, että uskonto kohdistuu ihmisen arkiseen elämänmenoon, halakaan, eikä niin piittaa opista.
esikoisuus on erittäin luja ja kestävä, isältä pojalle kulkeva uskonsuunta, jota mikään maallinen tai uskonnollinen mahti ei ole kyennyt murtamaan.
juutalaisuuden voima on siinä, että uskonsuunta kohdistuu ihmisen arkiseen elämänmenoon, halakaan, eikä niin piittaa opista.
jotenkin näin kuvaamani esikois-farisealainen uskova kuuntelee rabbin opetusta pöntöstä
plää plää plää, juuh juuh juuh, älä käytä kultakoruja, tsong tsong tsong, duu duu duu, kyllä me saamme olla kiitollisia Jeesukselle armosta, ding ding ding, bum bum bum, sinä olet rikkonut, tseng tseng tseng, tee parannus, mää mää mää, minä joka sinulle saarnaan olen rikkonut myös ...
siis sieltä uskonnollisten sanojen keskeltä korviin ulottuvat nämä tutut perusteemat, halaka ja haggada, miten tulee elää ja kertomuksia elävästä elämästä, jossa sovelletaan tätä miten tulee elää halakaa.
kuten tiedämme, tärkeä osa tätä lainalaisuutta on armoistuimella käynti. se täydentää kokonaisuuden.
jos nyt joku Kristuksen Jeesuksen herättämä esikoinen Pyhässä Hengessä huolestuu tuosta kuulemastaan saarnasta, koska siellä Raamattua käytettiin väärin tai opetettiin jotain vastoin kristillistä uskoa
tai yksinkertaisesti uskova Jumalan lapsi ahdistuu kuuelmastaan halaka ohjeistuksesta, tahtoen kyllä olla kuuliainen, mutta tietäen ettei siihen kykene
jos uskaltaa, ehkä hän sanoo jotain ääneen.
tällaisen oikean kristityn, Jumalan lapsen ääni helposti jää silloin esikois-fariselaisen vuvuzela kuoron alle, tyrmätään tai vaietaan kuoliaaksi.
Kain ei tykkää Abelista tänäänkään.
Jumala kyllä käskee ajamaan Hagarin lapsineen pois.
mutta kuka siitä välittää, mitä Jumala Sanassaan käskee?
on nääs tässä kristillisyydessä korkeampiakin auktoriteetteja.
no mites sielu nämä sitten erottaa toisistana, haagarit ja halakat ja uudet jerusalemit?
vuvuzelan soittajat eivät halua tuollaista edes kysyä vaan odottavat ja vaativat sitä tuttua ja turvallista tuuuuuut ääntä. muu häiritsee rauhaa.
Jumalan lapsilla on erikoinen vaisto - vaikka miten kumma juttu olisi, he jotenkin vaistoavat että tämä saarnaaja sanoo jotain joka on totta.
Jeesuksen rakkautta ei yllättävä kyllä kukaan saarnaaja pysty näyttelemään tai teeskentelemään.
Jumalan lapset huomaavat, kuinka saarnaajan ääni heltyy, silmä kostuu kun hän kehuu Jeesusta ja kertoo, mitä kaikkea Jumalan Poika on tehnyt.
eikä vain niin, vaan Pyhässä Hengessä saarnaava julistaa siten, että seurapenkissä istuva ymmärtää että Jeesus Kristus on tullut suuresta kunniasta alas maanpäälle, ottaen orjan muodon, jotta hän, juuri hän eikä vain toi vieressä istuja, joka on parempi ihminen, saisi iankaikkisen elämän.
ei joskus sitten siellä, vaan Hänen kanssaan, tässä ja nyt.
mutta kuten sanottu, vuvuzelan tasainen ääni jylisee rukoushuoneilla ja aito lahkaus on käynnissä!
etevä tuo sielunvihollinen
Kirjoittanut: Haamul, 13.07.2010 08:16
[
On monille lestadiolaisille eräs opillinen kysymys tärkeä, tärkeydessään ravatit ja yleiset uimarannatkin ohittava seikka: saarna syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen sovintotyön tähden on täydestä otettava "vain meidän" suun kautta julistettuna.
Eihän sitä asiaa toki noin ilmaista, mutta selkeästi annetaan ymmärtää: missään muualla ei ole elävää uskoa kuin vain "meidän joukossamme". (Ja tietysti kaikissa pikkulapsissa kautta maailman. Ikäraja on tosin hieman hämärän peitossa. Ei siis ole varmaa tietoa, missä iässä ei-lestadiolaisten lapsista tulee tämän maailman ruhtinaan lapsia.)
Kirjoittanut: MikkoL, 13.07.2010 08:32
[Vastaa tähän viestiin] [Lähetä viesti kirjoittajalle] [Kommentoi] [Poista]
anteeksi todistamisen takaajana on aito Jumalan valtakunta, se vanha-apostolinen, puhdas hussilais-lutherilais-laestadiolais-jällivaaralainen sieltä Pohjan maalta suljettujen ovien takaa.
näin on ja erityisesti tätä vain me oppia tarkoitan sillä nopealla lahkautumisella.
Kirjoittanut: MikkoL, 13.07.2010 08:36
[
esikoisuuden historiassa tämä farisealainen halaka linja on ollut oikeastaan ratkaisevan tärkeä kahdessakin mielessä.
ensinnäkin kun aikoinaan Takkinen liehutti Nilivaaran lippua Amerikoissa ja tapahtui jakautuminen evankelisten ja lakihenkisten välillä - Takkinen perusti ihan oman kirkkonsa nilivaaralaisille - Juhani Raattamaa kutsui hänet Pohjan maalle Herran kuriin ja nuhteisiin. Takkinen joutui tekemään parannusta ja nukkui sitten pian pois tästä ajasta.
Isakson nosti Takkisen lakihenkisyyden kunniaan Kiirunassa ja hänen hengelliset perillisensä pitävät tiukkaa jöötä nyt esikoisten keskuudessa kautta maailman. Takkisen linja taitaa olla vallitsevana USAssa.
toinen tärkeä asia esikoisuudelle on tämä Takkisen esikois-farisealaisen linjan käsittely Pohjolassa.
kaveri oli jo jotakin siellä Michiganissa - Calumetissa kaiketi - mutta niin vaan oli tehtävä Canossan matka oikean paavin luo.
Raattamaan autoritatiivinen tapa johtaa lestadiolaista herätystä Saivonmutkastaan periytyi Joonas Purnulle, mutta tämä kuoli pian Raattamaan jälkeen.
Raattamaan mantteli siirtyi sitten vanhinten neuvostolle, jossa ei yksittäinnen henkilö pidä jöötä vaan presbyteerit yhdessä Jerusalemin alkuseurakunnan mallia jäljitellen ja lähetyskirjeitä kirjoittaen.
tarkoitan siis, että Takkinen-Raattamaa, lakihenkisyys-evankelisuus, jännite näkyy läpi liikkeen myöhemmän historian ja se oli juurena myös vanhinten valta-aseman rakentamiselle.
ei siinä mitään pahaa, totean vain, että käsittääkseni tämä lakihenkisyys on sydämen asia essuille.
monien mielestä Gunnar Jönsson oli melko evankelinen ja tiedämme kaikki kuinka kävi Kristuksesta julistaville Eero Halmeelle ja Simeliuksen pojallekin.
montakohan virhettä sain tuohon mahtumaan henkilönimissä ja paikannimissä?
aika monta varmaan :-)
Juhani Raattamaa 1811-1899
Saivomuotka
Kuolajärven katekeettana toiminut Juho Takkinen(1838-1892)
Solomon Kortetniemi Lutheran Society 1873
Siitä Takkisen johdolla Finnish Apostolic Lutheran Church 1879
Joonas Purnu (1829-1902) Ruotsin Lapin johtava saarnaaja
Asian todellinen tuntija kertoo:
Esikoisuus-aate kehittyi Pohjois-Amerikan kiistojen yhteydessä
Esikoislestadiolaisuuden historia vie Pohjois-Amerikkaan. Siellä aatteen kehitys kytkeytyy maahan muuttaneiden lestadiolaisten yhteisönmuodostukseen. Fennoskandiassa lestadiolaisuus oli vaikuttanut kirkon sisäisenä uudistusliikkeenä. Pohjois-Amerikassa liikkeen kannattajat sitä vastoin ajautuivat jo 1870-luvun alussa konfliktiin Calumetin norjalaisen papin kanssa, minkä johdosta he perustivat oman skandinaavisista luterilaisista kirkoista riippumattoman seurakunnan. Heillä ei kuitenkaan ollut omassa keskuudessaan tarjolla yliopistokoulutuksen omaavaa ja vihkimyksen saanutta pappia.
Seurakunnan johtoon nousikin kirkollista kokemusta saanut lestadiolainen maallikkosaarnaaja, Ylitornion entinen suntio Salomo Kortetniemi (1819-1904) ja hänen jälkeensä Kuolajärven katekeettana toiminut Juho Takkinen(1838-1892). Näiden miesten persoonallinen panos ja seurakunnan johtamistyyli sekä lestadiolaisseurakunnan maallikkopappeus ylipäätään synnyttivät alusta lähtien ristiriitoja.
Kiistoissa käännyttiin kirjeitse vanhalla mantereella varsinkin Juhani Raattamaan (1811-1899) puoleen. Tässä yhteydessä Raattamaa otti käyttöön raamatullisen käsitteen "esikoisten seurakunta". Heprealaiskirjeen (Hepr. 12:22-24) ajan rajat ylittävä ja pelastusopillinen sisältö saivat kuitenkin kiistoissa uuden yhteisöllisen tulkinnan. Kun esikoisten seurakunta määriteltiin vielä maantieteellisesti ja rajattiin Tornion Lappiin, käsite sai myös paikallisen merkityksen. Esikoiset tarkoittivat sillä alkuherätyksen alueen työntekijöitä ja vanhimpia lestadiolaiskristittyjä, joita yhdistivät samat uskonkokemukset ja yhteinen vastuu opin säilymisestä alkuperäisenä. Myöhemmin "parannuksen tehneet" liitettiin tähän esikoisten seurakuntaan, jolle heidän tuli osoittaa absoluuttista kuuliaisuutta.
Kiista levisi Pohjois-Amerikasta vanhalle mantereelle ja jakoi lestadiolaiskristittyjen mieliä. Tilanne kärjistyi 1890-luvun lopulla. Jakautuminen sinetöityi Svappavaarassa 1901, jolloin paikkakunnalla pidettiin samaan aikaan kahdet lestadiolaisseurat. Jällivaaraan tukeutuvia esikoisia alettiin kutsua esikoisuuden rinnalla myös länsilestadiolaisiksi vastapainona idempänä asuville, Ruotsissakin enemmistöön jääneille vanhoillislestadiolaisille. Uuden vuosisadan alussa esikoislestadiolaisuus levittäytyi myös Suomeen. Muut ryhmät he julistivat "eriseuroiksi".
Seppo Lohi
näin siis mikon ikiomalla kaanaankielen murteella
"Juho Takkisen edustama esikois-farisealainen halaka uskonnollisuus johti Jällivaaran paavin primaatin vaatimukseen, jonka Purnun kuoleman jälkeen apostolinen vanhinten neuvosto sitten otti omakseen"
ei ikävä kyllä pelkkää sanaleikkiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti